Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa
Tietenkin oli. Suomalainen kreivi oli ihan yhtä korkeassa asemassa kuin muutkin rajojen kreivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".
Kuten toki oli tämä aloituskin.
En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin
-ap
Suomalaiset olivat lähinnä veronmaksajan roolissa. Koko hallintorakenne mikä Suomessa oli perustui verojen maksuun tavalla tai toisella. Veroista ei helpotettu ees nälkävuosien aikana.Toisaalta sen myötä sitten löytyy paljon kirjallista dokumenttia ja karttoja. Mutta tuskin kukaan jossain savolaiskylässä ajatteli olevansa suomalainen vaan ennemmkin hiskin tytär siitä ja siitä kylästä, mutta niinhän se oli kaikissa maissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten jo antiikin aikoina puhuttiin suomalaisista?
"In 93 AD, Tacitus wrote that the Fenni were an extremely fierce race who lived in grinding poverty"
Tacitus ei tosin koskaan käynyt pohjoismaissa. Luulivat että täällä asuu jättiläisiä ja barbaareja.
Jotenkin itse näen, että suomalais-ugrilainen kansa on ollut selvästi erottuva oma kansansa jo pitkään (mukaanlukien karjalaiset, virolaiset ym)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa
Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.
Juuri näin.
Ei ollut mitään siirtomaa-asemaa: Suomen lääneillä oli Ruotsin vallan aikana sama asema kuin muillakin Ruotsin lääneillä. Kruunu verotti ja vei sotimaan suomalaisia ihan samalla tavalla kuin Pohjanlahden toisella puolella.
Ruotsinkielistä aatelia, papistoa ja virkamieseliittiä oli 1% suomenruotsalaisista. Loput 99% olivat rannikon kalastajia ja maanviljelijöitä, jotka olivat ihan yhtä köyhiä ja vähäosaisia kuin suomenkieliset naapurinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Käsite Suomi laajeni jatkuvasti. Alkujaan se oli vain Turun seutu, Varsinais-Suomi. Vielä 1600-luvulla nykyisen Pohjanmaan ei ajateltu olevan Suomea.
Kuitenkin Pohjanmaalla puhuttiin silloin jo suomea, vai puhuttiinko? Itse liitän kulttuurisen identiteetin vahvasti kieleen
Toki puhuttiin sisämaassa! Mutta ei kielellä ollut tuolloin niin vahvaa merkitystä identiteetille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla oli ehkä heimoidentiteetti tai identiteetti tietyn suvun jäseninä tai kyläläisinä. Ei ollut mitään yhteistä kertomusta.
Suomi oli jakautunut itään ja länteen, eikä siinä välillä juuri pompittu. Edelleen geneettiset erot itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välillä ovat merkittävät. Ero oli myös kulttuurillinen. Elämäntapa, ruokakulttuuri jne. olivat selvästi erilaisia.
Idea yhteisestä suomalaisuudesta luotiin 1800-luvulla poliittisiin tarkoituksiin. Oikeasti ei tietenkään ollut eikä ole mitään Runebergin kuvaamaa "suomalaista miestä".
Kalevalan keräämisen tarkoitus oli osoittaa suomalaisille, että meillä on ylipäänsä jokin kulttuuri. Lönnrotin tavoite oli myös kehittää kirjakieltä tasapainoisemmaksi. 1800-luvulle tultaessa kirjakieli oli länsimurretta. Kalevalan ja kielen tietoisen kehittämisen myötä kirjakieleen tuotiin itäisiä piirteitä, jotta se palvelisi kansan yhtenäistämistä. Kirjakielemmekin on siis osa tätä tietyllä tapaa keinotekoista projektia.
Jos Venäjä ja Ruotsi olisivat vetäneet rajansa keskelle Suomea, itä ja länsi olisivat pysyneet erillään ja erkaantuneet edelleen, ja tällä hetkellä olisi olemassa kaksi eri kieltä siinä missä nyt on yksi. Ero olisi luultavasti suunnilleen samankaltainen kuin nyt suomen ja karjalan kielen välillä. Lisäksi idässä oltaisiin vielä nykyistä yleisemmin ortodokseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".
Kuten toki oli tämä aloituskin.
En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin
-ap
On varmasti ollut identiteetti, mutta se ei ollut 1800-luvulla keksityn kansalaisaatteen mukainen. Ei siis mikään yhteinen suomalainen kulttuuri. Eihän sellaista ole nykyäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Tämä on yleismaailmallinen trendi. Isoissa kaupungeissa ollaan kulttuurillisesti toisiaan lähempäänä ympäri maailman kuin saman maan maaseutujen kanssa. Newyorkilainen voi olla lähempänä sinua kulttuurillisesti kuin se kainuulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kielellä ei päässyt opiskelemaan ennen kuin vasta 1900 luvulla ja suomenkielistä kantaväestöä pidettiin miehittäjän puolelta muutenkin alempiarvoisina ihmisinä. Siitä kertovat ne pääkallot, jotka oli raahattu ruotsiin mitattavaksi ja luokiteltaviksi ilman omaisten lupaa. Nyt ne vihdoin pääsivät takaisin kotiin ja sekin pitkäaikaisen anelun tuloksena
Kannattaa lukea historiaa. Kansat, siinä miten me nykyään ymmärrämme, ovat 1800-luvun luomus. Sitä ennen oltiin pääasiassa jonkin heimon jäseniä, kuninkaan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Ja mitä tulee kieleen, ennen kuin koululaitos vakiintui niin murteet pitkin maata poikkesivat toisistaan valtavan paljon enemmän kuin nykyään. Ei ole mahdotonta että vaikka Turussa asuva ei olisi ymmärtänyt kunnolla mitä joku Savonlinnalainen puhui, ja vastaavaa oli ympäri Eurooppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla oli ehkä heimoidentiteetti tai identiteetti tietyn suvun jäseninä tai kyläläisinä. Ei ollut mitään yhteistä kertomusta.
Suomi oli jakautunut itään ja länteen, eikä siinä välillä juuri pompittu. Edelleen geneettiset erot itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välillä ovat merkittävät. Ero oli myös kulttuurillinen. Elämäntapa, ruokakulttuuri jne. olivat selvästi erilaisia.
Idea yhteisestä suomalaisuudesta luotiin 1800-luvulla poliittisiin tarkoituksiin. Oikeasti ei tietenkään ollut eikä ole mitään Runebergin kuvaamaa "suomalaista miestä".
Kalevalan keräämisen tarkoitus oli osoittaa suomalaisille, että meillä on ylipäänsä jokin kulttuuri. Lönnrotin tavoite oli myös kehittää kirjakieltä tasapainoisemmaksi. 1800-luvulle tultaessa kirjakieli oli länsimurretta. Kalevalan ja kielen tietoisen kehittämisen myötä kirjakieleen tuotiin itäisiä piirteitä, jotta se palvelisi kansan yhtenäistämistä. Kirjakielemmekin on siis osa tätä tietyllä tapaa keinotekoista projektia.
Jos Venäjä ja Ruotsi olisivat vetäneet rajansa keskelle Suomea, itä ja länsi olisivat pysyneet erillään ja erkaantuneet edelleen, ja tällä hetkellä olisi olemassa kaksi eri kieltä siinä missä nyt on yksi. Ero olisi luultavasti suunnilleen samankaltainen kuin nyt suomen ja karjalan kielen välillä. Lisäksi idässä oltaisiin vielä nykyistä yleisemmin ortodokseja.
Tavallaan Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 olikin tällainen suomalaisten asuttaman alueen halki vedetty geneettinen, kielellinen, kulttuurillinen ja uskonnollinen raja.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin itse näen, että suomalais-ugrilainen kansa on ollut selvästi erottuva oma kansansa jo pitkään (mukaanlukien karjalaiset, virolaiset ym)
Sillä ei ole mitään merkitystä, koska heille kerrottiin se vasta 1800 -luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset olivat lähinnä veronmaksajan roolissa. Koko hallintorakenne mikä Suomessa oli perustui verojen maksuun tavalla tai toisella. Veroista ei helpotettu ees nälkävuosien aikana.Toisaalta sen myötä sitten löytyy paljon kirjallista dokumenttia ja karttoja. Mutta tuskin kukaan jossain savolaiskylässä ajatteli olevansa suomalainen vaan ennemmkin hiskin tytär siitä ja siitä kylästä, mutta niinhän se oli kaikissa maissa.
Toisaalta veronmaksajan roolissa olivat kaikki muutkin Ruotsin kuningaskunnan alamaisiaan. Ei ruotsalaisella rahvaalla ollut mitään etuoikeuksia suomalaiseen rahvaaseen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten jo antiikin aikoina puhuttiin suomalaisista?
"In 93 AD, Tacitus wrote that the Fenni were an extremely fierce race who lived in grinding poverty"
On vähintäänkin epäselvää, mihin etniseen ryhmään Tacitus viittasi.
Pietarissa. Mutta 1800-luvulla kansallisuusaate alkoi jo voittaa alaa.