Pienistä ikäeroista: Olen nyt lukenut täältä useamman aloituksen jossa kerrotaan

Käsittääkseni minulla on kaksi lasta 1v3kk ikäerolla ja sen puolesta 11kk kokemus siitä mitä tuo arki on meidän perheessämme ollut. Jossain muussa perheessähän se on ollut täysin erilaista, eli nämä on ihan näkemys ja kokemusjuttuja.



Onko siinä niin merkitystä sillä mitä apua kukin on saanut? Kirjoitin tuon päiväkodin tuohon alkuun ihan jo siksi että sen perusteella ap tyietää että olemme tuota kautta saaneet apua arkeemme. Vaikka lapsi on 15h/viikko (ja tämän kevään aikana aika harvoin ollut sitä, ollaan ollut pajon taukoa noissa hoitojutuissa), niin eikähän tuona jäljellejäävänä aikana saa jotain kuvaa siitä mitä tämä on?



vai sanotko samalla ettei 1v lapsen äidillä (kaverillani) ole mitään kokemusta vauva-arjesta koska äitinsä asuu naapuritalossa ja käy päivittäin heillä auttelemasa? ulkoiluttaa pientä, auttaa siivoilussa, vahtii lasta niin että kaveri pääsee omille menoilleen ja harrastuksiinsa yksin? Vaikka hän tätä arvokasta apua saa näkisin hänet silti oman lapsensa äitinä jolla on kokemus siitä mitä on ola kotona 1v lapsen kanssa.

viedä pieni esikoinen päivähoitoon vauvan tieltä. Tätä kannattaa kaikkien miettiä ennen toisen lapsen hankkimista; jos ette jaksa hoitaa pientä isosisarusta kotona niin se tarkoittaa ettei voimanne missään tapauksessa riitä uuteen vauvaan.



Tässä kysyttiin miten jaksaa kahden pienen lapsen kanssa ja jos on vienyt isosisaruksen hoitoon ei voi sanoa jaksaneensa. Kohta tulee porua siitä kuinka tummetotin esikoinen on hoidossa kuntoutuksellisista syistä ja plää, plää. Tosiasia on kuitenkin että syyt ovat jossain ihan muualla. Tunnen pari erityislastentarhan opettajaa ja usean muun päiväkodissa työskentelevän henkilön ja kukaan heistä ei allekirjoita sitä että päivähoidosta olisi mitään hyötyä alle 2v down-lapselle. Tuon ikäisen lapsen paras paikka on kotona, päiväkoti tulee vasta siinä vaiheessa kysymykseen kun vanhemmat ovat omista syistään kykenemättömiä hoitamaan lasta jonka hoito ei vielä tuossa vaiheessa edes juuri poikea terveen lapsen hoidosta. Onko tällä kyseisellä palstailijalla kysymys sitten siitä että hän haluasi esikoisen pois tieltä saadakseen laatuaikaa vauvan kanssa vai siitä että heidät oli todettu vanhempina epäpäteviksi ja lapselle suositeltu hoitopaikkaa sen takia, sitä emme tiedä. Toivottavasti hän kuitenkin pystyy itselleen myöntään totuuden ja lapsi saa todella päiväkodissa sitä hoitoa josta hän jää kotona paitsi.

ei tiedä mitä on pyörittää koko ajan arkea kahden lapsen kanssa. Piste.

arkea kotona kahden terveen lapsen kanssa. Hänen arkensahan on moninverroin raskaampaaa mitä terveiden lasten äidit osaavat edes kuvitella vaikka erityislapsi päivähoidossa olisikin. Ihan loogista siis sanoa että pärjäisi kahden terveen lapsen kanssa kotona, jos tuon kokemuksen omaa.



Taitaa taas olla arvostelijoiden kokemukset kehitysvammaisista lapsista rajalliset. Ystäväni ainokainen on kehitysvammainen ja minä olen kolmen pienellä ikäerolla syntyneen lapsen kanssa päässyt huomattavasti helpommalla kuin hän.

Yksi puolituttu nimittäin oli vauvansa kanssa kotona vain 8kk jonka jälkeen palasi töihin ja miehensä jäi kotiin. Pääsenkö nyt sanomaan hänelle ettei hänellä ole lainkaan kokemusta kotona vauvan kanssa olemisesta?

Ja sitä ap kysyi, ei sivullisten arvioita. Kyllähän sitä vaan voi heittää mitä vaan arvioita ja arvauksia, mutta ei ne ole _kokemuksia_.



Kyllä minä pärjäisin kepoisasti kahden hoidossa olevan kehitysvammaisen lapsen kanssa. Mitäs vaikeaa siinä? Tämä on minun _arvioni_ ja ilmeisesti ihan yhtä pätevä lausunto asiasta kuin sellaisen, joilla niiitä vammaisia lapsia on.

Eli onhan niitä vaikeita päiviä välillä ja hermoja kiristää. Mutta eikö meillä kaikilla?



Pääosin tämä on kuitenkin ihanaa ja sen arvoista.





Ei tämä rankkaa ole. Ihanaa vain.

Vierailija:

millaista (siis useimmiten kuinka raskasta) on kun on lapset 1-2 vuoden ikäerolla. Pelottavaa, meille ei taida tulla kakkosta ihan heti, jos koskaan... olin kyllä haaveillut että lapsella olisi sisarus koska olen itse ainoa lapsi, mutta näitä luettuani en tiedä selviytyisinkö kahden kanssa. Poika nyt 1v 3kk.

vaan ihan yleisesti kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla joista tällä vammaisen lapsen äidillä on kokemus. Hänen oma asiansa miten hän on lasten hoidon järjestänyt. Lisäksi hän sanoi olleensa kotona kahden lapsen kanssa 7kk ja sen laskisin täysipainoiseksi kokemukseksi. Ja tuo erityislapsihan on viikon 168 tunnista 153 kotona, eli ehkä siitäkin saa jotain aavistusta mitä on olla kotona kahden lapsen kanssa?

Mutta hei, minä käyn viikonloppuisin harrastamassa niin että lapsi on yleensä mummun hoidossa silloin 6-8h. Onko minulla tämän perusteella kokemusta lapseni hoidosta?

että viisi erityislasta nyt hoitaa kuka vaan. Kotona. Jos ei siihen pysty, niin kummallista. Minun mielipiteeni, kantani, arvioni asiasta ja ainakin yhtä pätevä kuin yhdenkään erityislapsen äidin lausahdus. Kuusikin menisi. Ei tee tiukkaa.

ymmärrä, miksi joku tuossa jankuttaa, että ei saisi vastata, jos lapsi on hoidossa kokonaiset 3 tuntia päivässä. Eikös tässä kysytty lapsista pienillä ikäeroilla, eikä ollut mitään muita ehtoja. Tälläkin äidillä kyllä käsittääkseni on lapset syntyneet pienellä ikäerolla, joten miksi hän ei saisi vastata?



(Eikä tuo 3 tuntia päivässä nyt mielestäni edes ole paljon.)

Kukaan äiti joka on lapsen elämässä tosissaan läsnä ei poistu tämän luota töihin tai laita tätä muista syistä päiväkotiin alle 2v, mielummin ei ennen 3v.



Eli kaversisi ei ole koskaan saanut luotua vauvaan vahvaa tunnesidettä eikä siksi ole sisäistänyt mitä elämä vauvan kanssa oikeasti on, surullista. Toivottavasti miehensä on onnistunut siinä paremmin ja saanut itselleen sen kokemuksen mikä vaimoltaan puuttuu.



En ole se keltä kysyit, mutta vastasin kuitenkin oman näkemykseni.

ja molemmat täysipäiväisesti. Pienempi on vuoden.

Jos on laittanut lapsen päivähoitoon, ei voi sanoa pärjäävänsä kun ei sitä arkea oikeasti elä.



Tuon logiikan mukaanhan minäkin voisin sanoa hoitaneeni itse lemmikkikoiran mikä minulle 11v hankittiin. Tosiasiassa kuitenkin koiran ulkoilutukset, ruokinnat ja turkinhoito kuuluivat käytännössä äidilleni siitä asti kun vuoden päästä koiraan kyllästyin. Kyllähän minä koiraa yhä lenkillä käytin varmaan kerran viikossa sen jälkeen ja silittelinkin usein kun kotoa muutettuani tulin käymään vanhemmillani. Voinko tuon perusteella mielestäsi sanoa että minulla on kokemusta mitä on hoitaa koiraa 15v?

jos lapsesi on koulussa teini-ikäisenä, et tiedä teini-ikäisen elämästä mitään? Eihän kukaan voi tietää, paitsi jos lapsi on kotiopetuksessa!

Tai jos lapsi nukkuu kolmen tunnin päiväunet vauvaikäisenä, et tiedä vauva-arjesta mitään, koska et pidä lasta sylissäsi koko tuota aikaa?

Vierailija:

Jos on laittanut lapsen päivähoitoon, ei voi sanoa pärjäävänsä kun ei sitä arkea oikeasti elä.

Tuon logiikan mukaanhan minäkin voisin sanoa hoitaneeni itse lemmikkikoiran mikä minulle 11v hankittiin. Tosiasiassa kuitenkin koiran ulkoilutukset, ruokinnat ja turkinhoito kuuluivat käytännössä äidilleni siitä asti kun vuoden päästä koiraan kyllästyin. Kyllähän minä koiraa yhä lenkillä käytin varmaan kerran viikossa sen jälkeen ja silittelinkin usein kun kotoa muutettuani tulin käymään vanhemmillani. Voinko tuon perusteella mielestäsi sanoa että minulla on kokemusta mitä on hoitaa koiraa 15v?

Vaikka ei ne toisaalta koko kysymykseen edes liity, vastaushan käsitteli juuri tätä hetkeä jolloin hnellä on kaksi pientä lasta joista toinen on hoidossa sen 3h.

Päivähoidostako? Ei se tässä ketjussa käykään ilmi.



Ja jos kerran vastaa, miksei vastaa, että " hyvin pärjää, kun esikoinen on päivähoidossa" . Sehän se juju siinä hänellä on.

antaa sen asiantuntevuuden? Okei, eli bioäiti, joka luovuttaa lapsen adoptioon 8-viikkoon, tietää silti lapsensa elämästä kaiken?



Jos ei hoida lapsiaan, ei voi tietää, miten rankkaa heitä on hoitaa.

Vierailija:

jos lapsesi on koulussa teini-ikäisenä, et tiedä teini-ikäisen elämästä mitään? Eihän kukaan voi tietää, paitsi jos lapsi on kotiopetuksessa!

Tai jos lapsi nukkuu kolmen tunnin päiväunet vauvaikäisenä, et tiedä vauva-arjesta mitään, koska et pidä lasta sylissäsi koko tuota aikaa?

Vanhempi siis ajattelee ensisijaisesti lastaan ja tämän tarpeita. Koululaisella tarpeet ovat jo vähän eri luokkaa kuin alle 3v:llä, sen kai sinäkin ymmärrät?! Koulu vastaa hänen tarpeisiinsa ja siksi hän luonnollisesti sinne menee. Myös uni vastaa vauvan tarpeisiin joten senkin voimme hänelle hyvällä omallatunnolla suoda.

Mutta jos alle 2v lapsi alitetaan päiväkotiin joka ei millään lailla vastaa lapsen tarpeita äidin ollessa itse vauvan kanssa kotona, niin silloin äitiydessä on jotain vikaa. Ei siinä vielä mitään jos edes rehellisesti myöntäisi ettei jaksa tai halua pitää lasta kotona, mutta kun vierittää hoidon syyt muualle ja kehuskelee pärjäävänsä hyvin kotona.

Vierailija:

Ja jos kerran vastaa, miksei vastaa, että " hyvin pärjää, kun esikoinen on päivähoidossa" . Sehän se juju siinä hänellä on.

Kiitos että sait sen sanoiksi puettua!

Vierailija:

antaa sen asiantuntevuuden? Okei, eli bioäiti, joka luovuttaa lapsen adoptioon 8-viikkoon, tietää silti lapsensa elämästä kaiken?

Jos ei hoida lapsiaan, ei voi tietää, miten rankkaa heitä on hoitaa.

Mikä sinusta antaa asiantuntevuuden oman lapsen hoidosta? Kuinka kauan lapsen täytyy oolla kotihoidossa? Onko mahdollista ottaa vastaan apua lapsen isältä, omalta äidiltä, siskolta tai muilta läheisiltä? Koska äiti saa alkaa käydä yksin lenkillä, harrastuksissa tms ilman että menettää tämän kokemuksen? Kuinka kauan nuo lenkin saavat kestää kerrallaan?

Onko minulla kokemusta lapseni hoidosta kun isä oli aktiivisesti mukana alusta asti, pääsin heti kotiuduttua käymään yksin koiran kanssa ulkona jne. Äitini kävi meillä usein auttelemassa ja prin kuukauden iästä asti hän hoisi lasta jonkun tunnin-kaksi jos minulla oli asioita hoidettavana. 1v1kk iässä lapsi oli ekakertaa mummulla yökylässä. lapsi oli 1,5v kun kävin kaveriiporukan kanssa risteilyllä, lapsi kotona isän kanssa. Töihin palasin kun lapsi oli 2v1kk ja lapsi meni tuolloin perhepäivähoitajalla 6-9h hoitopäiviksi.