Pienistä ikäeroista: Olen nyt lukenut täältä useamman aloituksen jossa kerrotaan

Varmasti jokainen ymmärtää että alle 2v on vielä aikas pieni itsekin, puhumattakaan näistä juuri 1v korvissa olevista. Eli kyllähän siinä äidille on hoitamista isosisaruksessakin. Ja kun miettii tuota raskausaikaa niin kannattaa ottaa huomioon ettei siinäkään kaikki välttämättä mene oppikirjan mukaan. Jos raskaus on vaikea ja pieni vauva samalla hoidettavana niin ei siinä ihan helpollakaan pääse.



Me kuitenkin äädyttiin tuohon ratkaisuun todeten että meillä on sitten kaksi vauvaa kerrallaan. Ja aika kirjaimellisesti vielä sillä esikoinen on down-lapsi eikä kuopuksen syntyessa 1v3kk iässä vastannut tervettä ikäistään. Nyt on kohta vuosi tätä kahden " vauvan" arkea pyöritetty ja vaikkei kaikki päivät niin helppoja ole niin olen yhä sitä mietä että tämä on meille oikea ratkaisu. Jo nyt lapsista alkaa olla toisilleen seuraa ja varmasti seuraavien vuosien myötä tilanne vaan helpottuu. Tietty oman säväyksensä tuohon antaa sekin ettei edes kuopus ole kehittynyt ihan normi-käyrien mukaan, eikä nyt 11kk iässä osaa vielä ryömiä ja on juuri aloittanut fysioterapian. Eli nyt meillä on kaksi täysin kanniskeltavaa n. 10kg painoista lasta hoidettavana... :o)



Mutta ei siis ylivoimaista vaan jopa ihan nautittavaa arkea. Toki pakko myöntää että esikoisen päiväkodista on ollut meille suuri apu.

valoa alkoi näkyä tunnelin päässä, kun vauva oli 3kk. Vauvan ollessa 6kk elämä oli jo tosi paljon helpompaa ja nyt kun vauva on 9kk, niin olen tosi hyvilläni, että tehtiin tuolla ikäerolla. lapset leikki (ja nahistelee) keskenään. Yleensä isoveli etsii pikkusiskoaan ja pyytää, että se tulis leikkimään=)

Jos tiedät, että sulla on pitkä pinna ja pystyt " unohtamaan ittes" pariksi kuukaudeksi, sillä kahdessa noin pienessä on yleensä niin paljon hommaa ja kiinni, niin ei kun vaan. Tuttavapiirissä on monta pienellä ikäerolla tehneitä. joillakin kesti polla ja joillakin ei..

ja kuopuskin menossa, joten ei voi ihan verrata perheeseen, jossa lapset hoidetaan kotona.

Meillä on kaksi tyttöä, ikäeroa melkein päivälleen 1½ vee. Alku oli tosi raskasta, kakkonen oli melkoisen vaativa vauva eikä esim. syönyt tuttipulloa ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen. Tuntuu että kakkosen ensimmäinen vuosi meni melkoisessa sumussa. Samaan saumaan sattui miehelle vaativa, matkustelua vaatinut työprojekti eikä meillä asu sukua paikkakunnalla - lisäksi esim. molemmat " mummot" olivat tuolloin vielä työelämässä. Helppoa ei ollut ja välillä meinasi voimat loppua, silti en sanoisi että se jotenkin painajaismaista olisi ollut.



Jutun juju piilee siinä, että nyt tyttöjen ollessa 6 vuotta ja 4½ vuotta homma sujuu kuin tanssi - on sujunut jo monta, monta vuotta. He leikkivät keskenään ja pikkusisko oppii kaikki asiat samassa tahdissa kuin esikoinen. Tappeluakin on välillä, mutta enimmäkseen homma sujuu hyvin. Viikonloppuna he nousevat katsomaan lastenohjelmat, syövät aamupalat ja sitten alkaa leikki - siirtyy välillä ulos, katkeaa välillä vastahagoittelun myötä syömiseen ja jatkuu taas. Välillä äiti ja isä saavat teekutsut tai muut kekkerit, mutta muuten leikkivät kahdestaan ja touhuavat menemään :)



Myös esim. harrastukset on helppo järjestää kun pääsevät jumpassa, uimakoulussa jne. samaan ryhmään.



Välillä mietin ovatko liikaakin yhdessä, onneksi tuntuu että hoidossa molemmilla on sitten omat kaverit ja puuhat.



Vaikka eka vuosi oli raskas, koen sen olleen sen arvoista.

mutta on ne ihaniakin.

eli sen ensimmäisen 7kk oli täysipäiväisesti kotona minun ja vauvan kanssa. Näin olen sain maistaa vähän sitäkin arkea ja onhan noita kotonaolotunteja näinä hoitopäivinäkin sekä viikonloput kokonaan. Mutta kuten sanoin niin meille tuosta on kyllä ollut suuri apu ja tuki paitsi noiden hoitotuntien niin ennen kaikkea lapsen kehityksen kannalta.



8

Ei kukaan pakota sinuakaan lapsia kotona hoitamaan, jos niin hiton rankkaa on!

Mun lapsilla 1v2kk ikäeroa. Jouduin yh:ksi, kun kuopus syntyi. Lapset jo 2 ja 3, joten aika helppoa nykyään on kun keskenään viihtyvät. Tosin tupla-uhma ei ole mitään herkkua =/

toinen tai molemmat lapset ovat hoidossa ja itse työssä tai kotona. Itse laitoin esikoisen hoitoon kun sairastuin masennukseen.

Suosittelen lämpimästi hieman pidempää ikäeroa! Ja ihan puppua on, etteivätkö sisarukset tälläkin ikäerolla olisi toisilleen rakkaat ja keksisi tekemistä keskenään.



Tietty isommalla on omiakin juttuja ja kavereita, mutta sehän vaan antaa äidille aikaa vauvan kanssa kahdestaankin. Olen todella saanut nauttia kummankin vauva-ajasta täysillä ilman älytöntä hässäkkää.

Tai siis ainakin toistaiseksi. Nuorin on vasta 3 kuukautta. Ehkäpä se raskain aika on vielä edessäpäin? Odotan kovasti, että koska se pienen ikäeron rankkuus alkaa ja haluaisin kuulla, milloin on rankin vaihe. Kertokaapas.

Vauva on tosi helppo. Esikoinen vaatii koko ajan huomioita, kun on siinä iässä, mutta vauva kulkee mukana ihan itsestään ja ongelmitta! Ainakin siis toistaiseksi ...

Kyllä ne sisarukset tosiaan leikkivät yhdessäkin vaikka ikäeroa olisi enemmän, kun 1-2v. Ja on ollut ihanaa, kun on saanut aina nauttia vauva-ajasta :)

ettei niitä voi keskenään verrata. Meidän perheen arki nyt varmasti eroaa peruslapsiperheen arjesta monella muullakin tavalla kuin tuon päivähoidon osalta (joka siis tosissaan on sen ruhtinaalliset 3h/päivä). En nyt sen perusteella sanoisi että lapseni on lykätty muiden hoidettaviksi.



Mutta jokatapauksessa sanotaan sitten vaikka että tuon ensimmäisen 7kk olin kotona kahden pienen kanssa ja koin sen menneen ihan hyvin. Ilman noita esikoisen erityistarpeita en olisi vielä päivähoitoon turvautunut, eli uskon voivani tämän perusteella sanoa ettei kaksi lasta pienillä ikäeroilla oole ainakaan meille mikään mahdottomuus. Välillä on rankempaa ja sitten taas helpompaa, joka tapauksessa on niin ihana katsella noita pieniä palleroita jaloissa pyörimässä etten hetkeäkään vaihtaisi pois!

Ja tosi hyvin ja helposti on mennyt. Nuorempi täyttää ensi viikolla vuoden.

Meillä tosin esikoinen on tyttö ja tykkäsi jo ihan pienenä auttaa vauvan hoidossa (toi vauvalle tutin, leluja yms..) joten sekin hieman helpotti kun esikoiselle oli jotain " tekemistä" kun hoidin vauvaa.

Samoin meidän lapset ovat olleet molemmat tosi helppoja, esikoinen nukkuin 8 tunnin yöunia heräämättä 5kk alkaen ja tämä toinen 6 kk ikäisestä eteenpäin.

Nyt leikkivät ja touhuavat toistensa kanssa suuren osan ajasta ja hauskaa näyttää molemmilla olevan =)

mutta kyllä se nyt vaan on eri asia hoitaa kahta tai useampaa kuin yhtä lasta tai ei yhtään lasta koko päivä kotona.



Pidempään.



Seitsemän kuukautta nyt ei ole kovin pitkä aika vielä vertailla yhtään mitään, eihän se ole edes suomalaisen normaalin äitiysloman mittainen.

kuin kahta lasta joita toinen tai molemmat ovat erityistarpeisia. Tai eri asia hoitaa lapsia silloin kun on mummot ja muut suvut aktiivisesti mukana arjessa jne. tai hoitaa lapsia silloin kun on itse kunnossa tai silloin kun oma kunto on vajavainen. Listahan on loputon ja siksi nämä vertailut ovat itseasiassa yhtä tyhjän kanssa.



Niin kuin tässäkin ketjussa on todettu, jollekin tuo arki on ollut raskasta eikä suosittele sitä muille, toinen taas kokee ettei siinä sen ihmeämpää. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä? Ehkä heillä vaan on molemmilla omat kokemuksensa aiheesta, kuten meilläkin. Joku on käyttänyt mummoa apuna, joku päiväkotia ja joku ei ketään.

jaksaako pienen ikäeron, eiköhän hän kuitenkin ole ns. normaalitapaus, jolla lapset eivät ole erityistarpeisia ja jonka lapset eivät ole päiväkodissa.



24

ja tämän oman kokemukseni pohjalla uskon kyllä että on täysin mahdollista jaksaa tuossa tilanteessa, ainakin itse jaksaisin. :o)

Ei ole rankkaa, vaan kaks kärpästä yhdellä iskulla (tai 3 tai 4...)

Vauvaikä nopsaa takana ja kaikki vaatteista ja vauvantarvikkeista olemassa. Imetyksellä on voimia-antava vaikutus ja ihminen pärjää tosi vähällä unella, väliaikaisesti=)

Kakkonen menee henkisesti paljon helpommalla, kuin ykkönen.

Jo 9kk ja 2vuotias leikkivät yhdessä pieniä aikoja.

Suosittelen, meillä ainakin on kivaa!!!!!!