Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla mentaliteettia, etteivät kampaajat, kahvilat, kasvohoidot jne. kuulu itselle?
21.07.2026 |
Olen 80-luvun lapsi. Isäni oli hyväpalkkaisessa ja arvostetussa työssä, äiti kotiäiti. Oli varaa asioihin, mutta kuluttamista paheksuttiin.
Opiskelin kaksi korkeakoulututkintoa, sain lapset ja normaalin työn. Lapset ovat jo aikuistuneet ja olen jo isovanhempi. Yhä vain minussa elää ajatus, etteivät kampaamokäynnit, kahvilat, kasvohoidot tai ylipäätään minkäänlaiset hyvinvointiin tähtäävät hemmotteluhoidot kuulu minulle vaan ne ovat jonkun toisen elämää. Jonkun, jolla on niihin varaa. Vaikka periaatteessa itsellänikin on. Tuntuvat silti vääriltä minulle.
Mitä tämä on ja kokeeko kukaan muu samoin?
Kommentit (165)
En käy ikinä missään tuollaisissa, itseäni ei kiinnosta. Hyvässä ravintolassa käyn silloin tällöin syömässä. Käytän ylimääräisiä rahojani mieluummin eläinten auttamiseen. Joskus kyllä harkitsin menoa intialaiseen päähierontaan kun kuulin siitä ylistäviä kommentteja, mutta sekin sitten jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa rahaa käydä kampaajalla, kasvohoidossa, kahvilassa tai edes kuntosalilla.
T. Pitkäaikaistyötön
Voit kuntoilla kotona omalla painolla. Kato Youtubesta jumppavideoita.
Voihan sitä kuntoilla vaikka maakuopassa, mutta kuntosali se ei siltikään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut, miksi hyvinvointipalveluihin sijoittamisesta tulee syyllinen olo. Joku kasvatukseen liittyvä selitys varmasti taustalla.
Itse koen, että ne ovat juuri sitä turhamaisuutta, mistä lapsena varoitettiin. Ja sitähän ne tietenkin ovatkin. Lapsena opetettiin, että turhamainen ihminen on itsekeskeinen, itserakas ja omahyväinen, ja hän pyrkii herättämään muiden ihailua, eikä tämä siis ollut silloin, eikä mahdollisesti ole edelleenkään, mitenkään tavoiteltava ominaisuus ihmisessä, edes naisessa. Ellei sitten ole niin, ettei naisella ole mitään muita avuja.
No, äitini piti kauneuskirurgiaa turhamaisena, mutta kampaajalla käynti ja meikkaaminen hånen mielestään olivat kohteliaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Huoliteltu ulkonäkö näet. Ja töissä piti näyttää uskottavalta ja edutavalta.
Ja kyllä mieskin näyttää mielestäni paremmalta köytyään oikealla parturilla huollattamassa naamakarvansa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on ihanaa, kun joku hoitaa ja hemmottelee minua. Käyn siis n. kerran kuukaudessa kasvohoidossa, manikyyrissä (ei mitään geelilakkauksia), parin kk välein jalkahoidossa, kausittain kerran viikossa hierojalla, 6 viikon välein kampaajalla, koska minulla on lyhyehköt hiukset jne. Itse hoidan kotona myös kasvojani tekemällä aamuin illoin kevyen hieronnan ja kasvojoogan. Liekö sen tulosta, ettei minulla näin 65-vuotiaana juurikaan ole ryppyjä?
Kahviloita en pidä hemmotteluna, juon mieluummin hyvää kahvia kotona, koska en kuitenkaan syö mitään leivonnaisia.
En itse koe kampaajalla käymistä tai kasvohoitoa hemmotteluna, mutta hierojalla käyminen on tosi ihanaa, siitä minäkin tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen?
Minulla kyllä olisi rahaa, mutta pidän hiuksistani. En halua värjätä niitä ja latvat on helppo itse lyhentää saksilla tarvittaessa, siihen menee aikaa noin 1 minuutti, ei maksa mitään eikä tarvitse lähteä minnekään kotikylppäristä.
Sulla ei sitten kovin montaa hiusta ole päässä, jos leikkaamiseen menee minuutti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla on tullut varhaisesta aikusuudesta jo sellainen tapa että mihin tahansa mennäänkin niin kahvilla käydään, tuolla Helsingin keskustassa se on sitten toistakymppä kun vedetään pullakaffet kahteen pekkaan. Mutta maksaahan ne isot vuokrat siitä että ne ovat paikalla kun meidän pullahammasta kolottelee.
Kampaamoon ei mene paljoa, työtön kampaajaystäväni nyrhii tukan ja kosmetiikkaa käytän vähän, ihan yleinen terveys on tärkeätä. Salille ja uimahalliin menee joku hilkku joskus.
Meikkiä vähän ja edullisissa marketinkahviloissa silloin tällöin. Hemmotteluhoitoihin ei riitä rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen?
Jos ei oma hiustyyli vaadi jatkuvaa kampaajalla juoksemista, niin miksi pitäisi käydä? Jos on pitkät hiukset eikä värjää niitä, niin ei silloin välttämättä tarvitse kampaajaa mihinkään kuin ehkä erran vuodessa. Itse joudun käymään monta kertaa vuodessa, koska värjään hiukset kasviväreillä, enkä osaa tehdä sitä itse, hiuksia leikataan tilanteesta riippuen 1-2 kertaa vuodessa aina jonkin värjäyksen yhteydessä. Tavallaan on itsestään selvää, että jos haluan tämän hiustyylin, mikä minulla nyt on (tämän hiusvärin), on pakko käydä useasti vuodessa kampaajalla. Mutta lähinnä koen sen kampaajalla istumisen tylsänä ja puuduttavana asiana, joka nyt vaan on tehtävä, jos haluan tällaiset hiukset. Mutta en kävisi, jos ei tarvitsisi.
Et osaa? Sehän on ihan helppoa, helpompaa kuin synteettisen värin laittaminen.
Hierojalla käynti ja jalkahoitopalvelut voivat joskus olla oikeasti tarpeen ihan terveyden kannalta. Missä sitten menee raja terveydenhoidon ja hemmottelun välillä, se riippuu varmaan tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kerta kaikkiaan näe syytä miksi käyttäisin tällaisia palveluita kun paras terveys ja paras iho näyttää olevan nunnilla, jotka eivät lutraa itseensä mitään modernin kemianteollisuuden tököttejä tai koskettele toistensa kasvoja.
En tunne ketään nunnaa, joten hyvällä omatunnolla käyn kampaajalla ja kosmetologilla.
Äiti oli maatalon emäntä, jonka ainoa kauneudenhoito oli käsivoide ja puuteri. Olisi varmaan käyttänyt muutakin, ihonhoidoista nyt puhumattakaan, jos olisi ollut mahdollisuus.
Ei kyse ole mistään mentaliteetista vaan
siitä mihin haluaa kuluttaa, mitä kokee tarvitsevansa ja mitä haluaa ostaa.
Kaikilla ei kampaus minkä takia pitäisi mennä kampaajalle ta mielummin säästävät siinä. Esim. värjäys kampaajalla paljon kalliimpaa.
Monet eivät ikinä ole harrastaneet kosmetologi tai vastaavia palveluita. Eivät ole kiinnostuneita.
Kahviloissa käyn harvoin. Jotkut eivät siitäkään tykkää, mutta eihön tuossa ollut läheskään kaikki mihin voi pistäärahaa kun haluaa jotain vähän tuhlailla itseensä. On monia erilaisia käyttökohteina. Harvassa on ne, keillä ei mitään sellaista käyttökohdetta mikö maksaisi eli täysin tyytyväinen vain ilmaispalveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot jo isovanhempi ja itsellä ei oo vielä omat lapset ajankohtaisia 🙈 (okei, tiedän että ei varmaan oo oma juttu) Ja oon 90-luvun lapsi. Wtf?! :D
Joo, minä ainakin 80-luvun lapsena opin vanhemmiltani, että luonnollisuus on kaikkein paras kaunistus. Mitään turhaa ei saanut olla ja kauneudenhoito oli tosiaan saunassa käymistä ja vitalista kesällä. Vanhempani olivat saaneet minut vanhoilla päivillään, joten olivat itse eläneet nuoruutensa jonain muinaisaikana. Enpä ole sitten osannut itsekään aikuisena alkaa käymään kampaajilla tai hoitoloissa ja ne rahat menevätkin sitten muihin harrastuksiiin. Välillä tulee mieliteko hemmotella itseä, mutta joku olkapäällä istuva otus sen halun nopeasti vaimentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen?
Jos ei oma hiustyyli vaadi jatkuvaa kampaajalla juoksemista, niin miksi pitäisi käydä? Jos on pitkät hiukset eikä värjää niitä, niin ei silloin välttämättä tarvitse kampaajaa mihinkään kuin ehkä erran vuodessa. Itse joudun käymään monta kertaa vuodessa, koska värjään hiukset kasviväreillä, enkä osaa tehdä sitä itse, hiuksia leikataan tilanteesta riippuen 1-2 kertaa vuodessa aina jonkin värjäyksen yhteydessä. Tavallaan on itsestään selvää, että jos haluan tämän hiustyylin, mikä minulla nyt on (tämän hiusvärin), on pakko käydä useasti vuodessa kampaajalla. Mutta lähinnä koen sen kampaajalla istumisen tylsänä ja puuduttavana asiana, joka nyt vaan on tehtävä, jos haluan tällaiset hiukset. Mutta en kävisi, jos ei tarvitsisi.
Et osaa? Sehän on ihan helppoa, helpompaa kuin synteettisen värin laittaminen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minusta hiusten värjääminen kotona on turhan sottaista puuhaa. Joskus nuorena sitä tein, enää en. Väri kuitenkin kului nopeasti pois.
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen?
Hiuspohjani on sen verran hyvä, ettei sitä tarvitse pestä edes shampoolla. Jotenkin kuulostaa aika hölmöltä mennä pitkä- ja tuuheahiuksisena, jolla terve hiuspohja, kynittäväksi ja myrkytettäväksi jonnekin kanapersekampaamoon. Päin vastoin minun pitäisi alkaa kurssittamaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt kahviloita turhina. Kauhea möykkä niissä, en kestä kuunnella.
Kampaajilla ei saa olla rauhassa vaan pitää pölöttää jotain ja joku ulkopuolinen asiakas kuuntelee vieressä.
Kasvohoidot ym vasta turhaa touhua onkin! Kenellä on edes aikaa ja rahaa moiseen turhaan.
Minulla on!
Käyn myös teatterissa, oopperassa, kahviloissa ja ravintoloissa. Elämästä ja myös pienistä ihanista turhuuksista saa nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerta kaikkiaan näe syytä miksi käyttäisin tällaisia palveluita kun paras terveys ja paras iho näyttää olevan nunnilla, jotka eivät lutraa itseensä mitään modernin kemianteollisuuden tököttejä tai koskettele toistensa kasvoja.
En tunne ketään nunnaa, joten hyvällä omatunnolla käyn kampaajalla ja kosmetologilla.
Äiti oli maatalon emäntä, jonka ainoa kauneudenhoito oli käsivoide ja puuteri. Olisi varmaan käyttänyt muutakin, ihonhoidoista nyt puhumattakaan, jos olisi ollut mahdollisuus.
En minäkään tunne henkilökohtaisesti ketään nunnaa. Eivätkös heidän hiuksensa ole aina lyhyiksi leikatut ja vielä päähineen alla piilossa, joten kampaajaa tuskin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt kahviloita turhina. Kauhea möykkä niissä, en kestä kuunnella.
Kampaajilla ei saa olla rauhassa vaan pitää pölöttää jotain ja joku ulkopuolinen asiakas kuuntelee vieressä.
Kasvohoidot ym vasta turhaa touhua onkin! Kenellä on edes aikaa ja rahaa moiseen turhaan.
En minä puhu kampaajalle omista asioista. Tervehdin, kiitän ja näkemiin. Joskus pari sanaa säästä. Käyn säännöllisesti samalla kampaajalla, hän myös värjää kulmakarvani.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä ainakin 80-luvun lapsena opin vanhemmiltani, että luonnollisuus on kaikkein paras kaunistus. Mitään turhaa ei saanut olla ja kauneudenhoito oli tosiaan saunassa käymistä ja vitalista kesällä. Vanhempani olivat saaneet minut vanhoilla päivillään, joten olivat itse eläneet nuoruutensa jonain muinaisaikana. Enpä ole sitten osannut itsekään aikuisena alkaa käymään kampaajilla tai hoitoloissa ja ne rahat menevätkin sitten muihin harrastuksiiin. Välillä tulee mieliteko hemmotella itseä, mutta joku olkapäällä istuva otus sen halun nopeasti vaimentaa.
Jotenkin se vaan on kun katsoo nykypäivän kardashianeita ja terveitä maalaiselämää viettäviä tai muuten itseään kemikalisoimattomia ihmisiä, niin vain toisesta näistä välittyy viesti kauneudesta, terveydestä ja hehkusta. Toinen välittää lähinnä jotain muovipussienergiaa.
Jos ei oma hiustyyli vaadi jatkuvaa kampaajalla juoksemista, niin miksi pitäisi käydä? Jos on pitkät hiukset eikä värjää niitä, niin ei silloin välttämättä tarvitse kampaajaa mihinkään kuin ehkä erran vuodessa. Itse joudun käymään monta kertaa vuodessa, koska värjään hiukset kasviväreillä, enkä osaa tehdä sitä itse, hiuksia leikataan tilanteesta riippuen 1-2 kertaa vuodessa aina jonkin värjäyksen yhteydessä. Tavallaan on itsestään selvää, että jos haluan tämän hiustyylin, mikä minulla nyt on (tämän hiusvärin), on pakko käydä useasti vuodessa kampaajalla. Mutta lähinnä koen sen kampaajalla istumisen tylsänä ja puuduttavana asiana, joka nyt vaan on tehtävä, jos haluan tällaiset hiukset. Mutta en kävisi, jos ei tarvitsisi.