Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat pikkukyliin
21.07.2026 |
Varsinkaan perheellisiä.
Jostain syystä algoritmi tuuttaa mulle vaikuttajia, jotka ovat muuttaneet perheensä kanssa isosta kaupungista pieneen kylään. Ja nyt valittavat, kuinka lapsilla ei ole kavereita, ei harrastusmahdollisuuksia, heitä kiusataan ja aikuiset kyttäävät toisiaan.
Itse kasvoin vähän vastaavassa perheessä vastaavissa oloissa. Äitini muutti kaupungista maalle tavattuaan isäni. Oli kyllä alunperin kotoisin ankeasta tuppukylästä josta pakeni 15-v kaupunkiin. Mutta sitten hän rakastui, sekosi ja muutti uuteen vastaavaan kylään isän perässä.
Meidän lasten lapsuus oli juuri tuota ankeutta, ja masentunut äiti ei jaksanut mitään. Isä vaan touhusi omiaan ja kylillä puhuttiin että pettää. Äiti sanoi isän kuoltua, että katuu kuolemaansa asti sitä, ettei tarjonnut meille parempaa kasvuympäristöä. Itsellä ei oikein sympatiaa meinaa riittää. Sanoi, että jo naimisiin mentyään alkoi pohtia tehneensä elämänsä virheen. Ja sitten kuitenkin piti pykätä lapsia kun muillakin oli. Erota ei voinut ettei mene maine.
Kommentit (71)
Pikkukaupungit voi olla aika sisään päin lämpiäviä. Vähän muuttoliikettä, samat suvut vuosikymmenestä toiseen. Koulutustaso matalahko. Kaikkien asiat vatkataan, tarkkaillaan ja juorutaan. Jos on yksi iso työnantaja, siellä johdossa olevat on parempaa sakkia nokkimisjärjestyksessä. Muutenkin kaikki helposti tärkeilee ja moralisoi. Jotenkin sairaita yhteisöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkukylä-trendi on niin eilistä. Kaikki valaistuneethan etsivät nykyisin epätoivoisesti remontoimattomia vuokrakolmioita rikastuneesta itä-hesulista. Mm. Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajia pyörii itäkeskuksessa jo tungokseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö höpö.
Niitä pettämisiä ja juoruja löytyy niin pikku- kuin isommistakin kylistä ja kaupungeista.
Kaikkein pahin lapsen asumispaikka on betonilähiö.
Ja löytyy kokemusta ihan kaikenlaisesta asumismuodosta. Ala-asteikäisille vireä kyläkoulu on oikein hyvä paikka.
No se on aika paljon eri tilanne, jos se kylä on isossa kaupungissa tai lähellä kaupunkia. Mä asuin 70 km päässä kaupungista, vajaan 3000 asukkaan kunnassa. Ei sieltä voin vain lähdetty ”isolle kirkolle” harrastuksiin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Hah, millainen ihminen hankkii lapsia koska muillakin on??!
Aika moni. Taitaa olla yleisin syy lastenhankintaan tämä fomo-ilmiö.
Minä ymmärrän. Sitten kun on perhe ja auto, syrjäkylä toimii tosi hyvin.
Isoimmat ongelmat on 8-18 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit voi olla aika sisään päin lämpiäviä. Vähän muuttoliikettä, samat suvut vuosikymmenestä toiseen. Koulutustaso matalahko. Kaikkien asiat vatkataan, tarkkaillaan ja juorutaan. Jos on yksi iso työnantaja, siellä johdossa olevat on parempaa sakkia nokkimisjärjestyksessä. Muutenkin kaikki helposti tärkeilee ja moralisoi. Jotenkin sairaita yhteisöjä.
Joo itsestä tuntui, että hyvin moni ihminen ympärillä oli mieleltään sairas. Ihan puhtaita narsisteja oli myös väkilukuun suhteutettuna paljon. Aikuiset keksivät lapsistakin ihan ihmeellisiä juttuja joita kaikki uskoivat.
- ap
Ja kaikki kokevat asian kuin sinä ja äitisi vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö höpö.
Niitä pettämisiä ja juoruja löytyy niin pikku- kuin isommistakin kylistä ja kaupungeista.
Kaikkein pahin lapsen asumispaikka on betonilähiö.
Ja löytyy kokemusta ihan kaikenlaisesta asumismuodosta. Ala-asteikäisille vireä kyläkoulu on oikein hyvä paikka.
No se on aika paljon eri tilanne, jos se kylä on isossa kaupungissa tai lähellä kaupunkia. Mä asuin 70 km päässä kaupungista, vajaan 3000 asukkaan kunnassa. Ei sieltä voin vain lähdetty ”isolle kirkolle” harrastuksiin.
-ap
Kaasisten tyttöjen vanhemmatpa jaksoivat kuljetella lapsiaan harrastamaan. Monella tuo 70 km on lisäksi nykyisin ihan normaali työmatka yhteen suuntaan jopa kaupungeissa. Nyt sinulla on vain asennevamma uhriutumisen muodossa, wäää bäää. Tuskin sinun elämäsi olisi ollut sen säkenöivämpää missään isommassakaan paikassa, aina jotakin viturallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit voi olla aika sisään päin lämpiäviä. Vähän muuttoliikettä, samat suvut vuosikymmenestä toiseen. Koulutustaso matalahko. Kaikkien asiat vatkataan, tarkkaillaan ja juorutaan. Jos on yksi iso työnantaja, siellä johdossa olevat on parempaa sakkia nokkimisjärjestyksessä. Muutenkin kaikki helposti tärkeilee ja moralisoi. Jotenkin sairaita yhteisöjä.
Joo itsestä tuntui, että hyvin moni ihminen ympärillä oli mieleltään sairas. Ihan puhtaita narsisteja oli myös väkilukuun suhteutettuna paljon. Aikuiset keksivät lapsistakin ihan ihmeellisiä juttuja joita kaikki uskoivat.
- ap
Ja tästä teit päätelmät että pikkukylien ihmiset on lähtökohtaisesti mielenvikaisia lastenkiusaajia?
Jos teidän kylässä muutama mulkero olikin niin oli varmaan isompi osa ihan normaaleja mukavia ihmisiä, joskaan sinä et tietenkään niitä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö höpö.
Niitä pettämisiä ja juoruja löytyy niin pikku- kuin isommistakin kylistä ja kaupungeista.
Kaikkein pahin lapsen asumispaikka on betonilähiö.
Ja löytyy kokemusta ihan kaikenlaisesta asumismuodosta. Ala-asteikäisille vireä kyläkoulu on oikein hyvä paikka.
No se on aika paljon eri tilanne, jos se kylä on isossa kaupungissa tai lähellä kaupunkia. Mä asuin 70 km päässä kaupungista, vajaan 3000 asukkaan kunnassa. Ei sieltä voin vain lähdetty ”isolle kirkolle” harrastuksiin.
-ap
Kylä isossa kaupungissa?
Me on asuttu 50km:n päässä isosta kaupungista. Ei lasten harrastuksissa mitään ongelmaa ole ollut. Pääosin paikallisia harrastuksia ja jonkin verran bussi/auto-pendelöintiä kaupunkiin. Nyt jo maailmalla lapset, mutta mielellään tulevat kotikylälleen.
Saaristossakin asuu lapsiperheitä ja lapsista tulee ihan kunnon ihmisiä. Harmi että sinne on niin hankala muuttaa. Talot ovat kalliita, eikä niitä oikein myydäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän. Sitten kun on perhe ja auto, syrjäkylä toimii tosi hyvin.
Isoimmat ongelmat on 8-18 vuotiaana.
Aika monella on auto siellä syrjäkylällä. Itse kyllä olin ja elin lapsuuteni syrjässä eikä meillä ollut autoakaan. Mutta en kyllä jäänyt mistään paitsi mitä olisin halunnut. Muutin opiskelemaan asuntolaan ja sen jälkeen "suureen maailmaan" töihin. Olin muutaman vuoden ja muutin/muutettiin pikkukylälle jossa mennyt hyvin. Omat lapset jo koulutettu ja ovat eri puolella töissä ja omissa (pankin) taloissaan
Mä muutin lasten kanssa Helsingin kantakaupungista pieneen kylään, koko kunnassa noin 6000 asukasta. Ihan parasta. Katukuvasta puuttuu narkit ja väärän väriset leikkisät, löyhät kaveripiirit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö höpö.
Niitä pettämisiä ja juoruja löytyy niin pikku- kuin isommistakin kylistä ja kaupungeista.
Kaikkein pahin lapsen asumispaikka on betonilähiö.
Ja löytyy kokemusta ihan kaikenlaisesta asumismuodosta. Ala-asteikäisille vireä kyläkoulu on oikein hyvä paikka.
No se on aika paljon eri tilanne, jos se kylä on isossa kaupungissa tai lähellä kaupunkia. Mä asuin 70 km päässä kaupungista, vajaan 3000 asukkaan kunnassa. Ei sieltä voin vain lähdetty ”isolle kirkolle” harrastuksiin.
-ap
Mistä harrastuksista jäit paitsi?
Kuulostaa siltä että syytät kaikesta äitiäsi, missä isäsi oli? Niin, pahoitteliko hän lapsuuttanne ja puuhailujaan kun toinen kärsi masennuksesta? Jos kyläjuoruina kulkee isän pettäminen niin luuletko että se tuntuu kivalta, ei varmaan...
Vierailija kirjoitti:
Hah, millainen ihminen hankkii lapsia koska muillakin on??!
Sinun äitisi?
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän N€gruja ja arabeja.
Mutta enemmän sinun kaltaisiasi paskakasoja.
En minäkään ymmärrä. Olisi kamalaa asua jossain maalla, jossa on muutama hassu talo siellä täällä ja lähin kaupunki joku Forssan tapainen tuppukylä
Hah, millainen ihminen hankkii lapsia koska muillakin on??!