Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat pikkukyliin
21.07.2026 |
Varsinkaan perheellisiä.
Jostain syystä algoritmi tuuttaa mulle vaikuttajia, jotka ovat muuttaneet perheensä kanssa isosta kaupungista pieneen kylään. Ja nyt valittavat, kuinka lapsilla ei ole kavereita, ei harrastusmahdollisuuksia, heitä kiusataan ja aikuiset kyttäävät toisiaan.
Itse kasvoin vähän vastaavassa perheessä vastaavissa oloissa. Äitini muutti kaupungista maalle tavattuaan isäni. Oli kyllä alunperin kotoisin ankeasta tuppukylästä josta pakeni 15-v kaupunkiin. Mutta sitten hän rakastui, sekosi ja muutti uuteen vastaavaan kylään isän perässä.
Meidän lasten lapsuus oli juuri tuota ankeutta, ja masentunut äiti ei jaksanut mitään. Isä vaan touhusi omiaan ja kylillä puhuttiin että pettää. Äiti sanoi isän kuoltua, että katuu kuolemaansa asti sitä, ettei tarjonnut meille parempaa kasvuympäristöä. Itsellä ei oikein sympatiaa meinaa riittää. Sanoi, että jo naimisiin mentyään alkoi pohtia tehneensä elämänsä virheen. Ja sitten kuitenkin piti pykätä lapsia kun muillakin oli. Erota ei voinut ettei mene maine.
Kommentit (72)
Ihan niin kuin sun perheessä ei olisi isossa kaupungissa ollut ihan samat ongelmat. Olisi se isäsi äitiäsi pettänyt sielläkin ja äitisi ollut yhtä lailla masentunut. Ihmisistä nuo asiat johtuu eikä ympäristöstä.
Minäkin kasvoi tuollaisessa 3000 asukkaan pikkukylässä ja minulla oli ihan kiva lapsuus. Perheessä oli ongelmiakin, isällä meni välillä liian lujaa viinan kanssa, mutta isossa kaupungissa se olisi mennyt vielä lujempaa. Kyläkoulua oli kiva käydä ja ne muutamat kaverit riitti ihan hyvin.
Nimenomaan sulla on tässä nyt uhriutuminen päällä, etkös nyt ole aikuinen ja saat elää ihan siellä missä tahdot?
en muuten ole lukenut yhtään tuollaista kuvaamaasi kertomusta siitä, kuinka maalle muuttajat on kärsineet ratkaisustaan. En todella ainuttakaan.
Ja kyttääjiä on muuten kaupungeissakin. Asuin 60-luvulla hetken aikaa Tampereella ihan nuorena, enkä haluaisi ikipäivänä enää asua siinä kerrostalossa ja siinä pihapiirissä, se oli maailman ikävin paikka. Lapset piti viedä joka päivä kauas leikkipuistoon, ja sielläkin vahtia koko ajan, kun yksi äijä polkupyörineen kyttäsi niitä pikkulapsia. Sellaista omaa pihaa ei ollut, missä lapsi olisi voinut leikkiä kavereitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asun pikkukaupungissa ja uskallan vielä mennä bussilla iltaisin yksin kauppaan...puolensa kaikella
Lapsena asuin pienessä kunnassa. Ei meitä vanhemmat vieneet harrastuksiin, jonne oli 5-20km. Sinne pyöräiltiin tai hyvällä tuurilla mentiin jonkun kaverin vanhemman kimppakyydillä. Itse piti olla aktiivinen ja järjestää kyytejä. Harrastukset oli urheilullisia ja liikunta oli elämäntapa, kun ei aina ollut autoa persiin alla. Jos ei kyytiä saanut tai keli oli vailla kurja fillarointiin, sitten keksittiin kotona tekemistä. Esim korjailtiin fillareita, tehtiin jääkenttää nurtsille tms Ja mikä minusta tuli, korkeakoulutettu ihminen hyvässä työpaikassa, joka kasvattaa lapsensa samalla ajatuksella.
Olet vissiin se sama joka "en ymmärrä" avauksia tekee muutenkin. Sulle ei todellakaan ole tehnyt hyvää asua pikkukylällä. Mutta pääpiirteittäin muut tuntemani on pärjännyt elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena asuin pienessä kunnassa. Ei meitä vanhemmat vieneet harrastuksiin, jonne oli 5-20km. Sinne pyöräiltiin tai hyvällä tuurilla mentiin jonkun kaverin vanhemman kimppakyydillä. Itse piti olla aktiivinen ja järjestää kyytejä. Harrastukset oli urheilullisia ja liikunta oli elämäntapa, kun ei aina ollut autoa persiin alla. Jos ei kyytiä saanut tai keli oli vailla kurja fillarointiin, sitten keksittiin kotona tekemistä. Esim korjailtiin fillareita, tehtiin jääkenttää nurtsille tms Ja mikä minusta tuli, korkeakoulutettu ihminen hyvässä työpaikassa, joka kasvattaa lapsensa samalla ajatuksella.
Samanlaiset olosuhteet oli. Paitsi että jo 13 vuotiaana sai ajaa mopolla harrastuksiin, oli oikein "poliisin lupa". Kylä poliisit ei ollut ahdasmielisiä, ei niillä mopoilla liiemmin rällätty kun ajettiin asian perästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö ap, että myös kaupungeissa on ongelmia? Entä sen, että sinun kokemustasi ei voi yleistää koskemaan kaikkia?
Itse kasvoin alle 10 0000 asukkaan pikkukaupungissa. Meillä ei juotu eikä petetty, jätetty tai juoruttu. Harrastuksia ja kavereita oli. Suurin osa on pärjännyt elämässä hyvin. Oli varallisuutta ja vakaat, turvalliset olot. Itse palasin yliopisto-opintojen jälkeen takaisin. Ei iso kaupunki vaan vetänyt puoleensa.
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Mutta se kannattaa ymmärtää, että oma kokemus ei ole ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö Ap sitäkään, miksi algoritmi tellää sinulle noita juttuja? Pitäisikö sinun välillä käyttää omaakin älyä eikä alistaa kaikkea ajattelua puhelimelle tai tabletille tms. Jos oma älysi ei riitä, sitäkin voi kehittää, jos pää on ylipäätään kunnossa.
Mistä kukin tykkää. Itse nautin suuresti siitä pysähtyneisyyden tunteesta, mikä niissä usein vallitsee ja siitä, että mun ei tarvitse lähteä muualle rauhan perässä, vaan nimenomaan jos haluan tapahtumia, niin lähden niiden luo ja palaan sitten omaan rauhaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin ap:ta. Olen kotoisin vl-enemmistöiseltä paikkakunnalta Oulun eteläpuolelta.
Ankeaa lapsuutta ei saa takaisin, mutta onneksi aikuisuudesta voi itse rakentaa haluamansa. Itse olen tarvinnut terapiaa lapsuuden käsittelyyn. Meillä ei juotu eikä rellestetty, mutta meitä lapsia kiusattiin koulussa ja kylillä leviteltiin juoruja vääräuskoisista. Isä toivoi saavansa töitä etelä-Suomesta ja muuttaa perheemme sinne, mutta äiti halusi kasvattaa meidän maalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin lasten kanssa Helsingin kantakaupungista pieneen kylään, koko kunnassa noin 6000 asukasta. Ihan parasta. Katukuvasta puuttuu narkit ja väärän väriset leikkisät, löyhät kaveripiirit.
Puuttuu myös Syk:n eliittikoulu. Asuuko siellä yhtään akateemista perhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halvat hinnat, mutta pk-seudulla sivistyksen parissa asuneelle voi olla kulttuurishokki. Jos ei ole sitten itse ihan erakkoluonne. Voi olla hankala löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Esimerkiksi just tuossa kesälomareissulla istuin muutamankin pikkukaupungin torilla kahvilla ja turisin paikallisten kanssa. Ja muutamaan kertaan joku alkoi paasaamaan "niistä n**kereistä" ja muut pöydässä alkoi komppaamaan. Isoissa kaupungeissa on vaikka minkälaista hiihtäjää ja harva jaksaa vahdata muita ja paheksua kaikkia jotka eivät ole samasta muotista. Pikkukaupungeissa tilanne voi olla erilainen. Eli ystäväpiirin löytäminen voi olla hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
asun pikkukaupungissa ja uskallan vielä mennä bussilla iltaisin yksin kauppaan...puolensa kaikella
Miksi et uskaltaisi? Asun Helsingissä ja käyn usein öisin kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, millainen ihminen hankkii lapsia koska muillakin on??!
Suurin osa 🙄
Öööööhhh.... Ihmisjoukot..... Eikö maalla asuminen ole vähän 1800-lukulaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin lasten kanssa Helsingin kantakaupungista pieneen kylään, koko kunnassa noin 6000 asukasta. Ihan parasta. Katukuvasta puuttuu narkit ja väärän väriset leikkisät, löyhät kaveripiirit.
Puuttuu myös Syk:n eliittikoulu. Asuuko siellä yhtään akateemista perhettä?
Aika harva sinne Syk:iin kuitenkaan menee vaikka Helsingissä asuisikin. Sinä et taida olla kovinkaan opiskellut ihminen kun tyhmiä kyselet. Akateemisia kun asuu kaikkialla, ei pelkästään Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Halvat hinnat, mutta pk-seudulla sivistyksen parissa asuneelle voi olla kulttuurishokki. Jos ei ole sitten itse ihan erakkoluonne. Voi olla hankala löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Esimerkiksi just tuossa kesälomareissulla istuin muutamankin pikkukaupungin torilla kahvilla ja turisin paikallisten kanssa. Ja muutamaan kertaan joku alkoi paasaamaan "niistä n**kereistä" ja muut pöydässä alkoi komppaamaan. Isoissa kaupungeissa on vaikka minkälaista hiihtäjää ja harva jaksaa vahdata muita ja paheksua kaikkia jotka eivät ole samasta muotista. Pikkukaupungeissa tilanne voi olla erilainen. Eli ystäväpiirin löytäminen voi olla hankalaa.
Ei tarvi olla edes n**keri että paheksutaan. Se jo riittää, jos pukeutuu muuhun kuin mustaan tai harmaaseen, tai jos ei ole maantienharmaata tukkaa kuten muilla. Mulle on tullut tuntematon ihminen pikkukaupungin kaupassa juoruamaan mulle jostain täysin tuntemattomasta ihmisestä, ja olin siis tuolla turistina: "On se Räikkäsen Riitta kyllä sellainen leuhka hempukka, on värjännyt tukkansa ja täytyy vielä vaatteillakin koreilla!" Olin että mitä helkkaria?
Kuvaavaa on, että yleensä paskanpuhumisen kohteena ovat naiset. Mutta siis sekä naiset että miehet jauhavat paskaa, naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän N€gruja ja arabeja.
Maalaiset ovat ainankin yhtä pahoja alkoholiongelmineen ja asenteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin lasten kanssa Helsingin kantakaupungista pieneen kylään, koko kunnassa noin 6000 asukasta. Ihan parasta. Katukuvasta puuttuu narkit ja väärän väriset leikkisät, löyhät kaveripiirit.
Puuttuu myös Syk:n eliittikoulu. Asuuko siellä yhtään akateemista perhettä?
Kansakoulun opettaja, apteekkari ja rovasti.
Ööh ihmisjoukot ööh
Ap ei näytä ymmärtävän paljoa muitakaan asioita.