Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat pikkukyliin
21.07.2026 |
Varsinkaan perheellisiä.
Jostain syystä algoritmi tuuttaa mulle vaikuttajia, jotka ovat muuttaneet perheensä kanssa isosta kaupungista pieneen kylään. Ja nyt valittavat, kuinka lapsilla ei ole kavereita, ei harrastusmahdollisuuksia, heitä kiusataan ja aikuiset kyttäävät toisiaan.
Itse kasvoin vähän vastaavassa perheessä vastaavissa oloissa. Äitini muutti kaupungista maalle tavattuaan isäni. Oli kyllä alunperin kotoisin ankeasta tuppukylästä josta pakeni 15-v kaupunkiin. Mutta sitten hän rakastui, sekosi ja muutti uuteen vastaavaan kylään isän perässä.
Meidän lasten lapsuus oli juuri tuota ankeutta, ja masentunut äiti ei jaksanut mitään. Isä vaan touhusi omiaan ja kylillä puhuttiin että pettää. Äiti sanoi isän kuoltua, että katuu kuolemaansa asti sitä, ettei tarjonnut meille parempaa kasvuympäristöä. Itsellä ei oikein sympatiaa meinaa riittää. Sanoi, että jo naimisiin mentyään alkoi pohtia tehneensä elämänsä virheen. Ja sitten kuitenkin piti pykätä lapsia kun muillakin oli. Erota ei voinut ettei mene maine.
Kommentit (72)
Paikan ilmapiiri riippuu pitkälti sen historiasta, ammattijakaumasta, koulutustasosta, sosiaalisista ongelmista, ikärakenteesta, uskonnollisuudesta ja onko muuttovoittoinen ja kehittyvä vai jumiutunut ja kuoleva.
Ikävät ihmiset nousevat joka paikassa esiin. Kyylät ja juoruajat pistävät silmään ja pilaavat paikan maineen.
Muutin nuorena pinestä kaupungista isoon opiskelemaan ja sille tielle jäin. Ikinä en ole kaivannut takaisin, vaikka pikkukaupunki oli kaunis ja luontoa paljon. Ummehtunetta ja pysähtynyttä kaikki. Sinne jää ne, jotka siellä viihtyy tai ei kykene lähtemään, muut lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan niin kuin sun perheessä ei olisi isossa kaupungissa ollut ihan samat ongelmat. Olisi se isäsi äitiäsi pettänyt sielläkin ja äitisi ollut yhtä lailla masentunut. Ihmisistä nuo asiat johtuu eikä ympäristöstä.
Minäkin kasvoi tuollaisessa 3000 asukkaan pikkukylässä ja minulla oli ihan kiva lapsuus. Perheessä oli ongelmiakin, isällä meni välillä liian lujaa viinan kanssa, mutta isossa kaupungissa se olisi mennyt vielä lujempaa. Kyläkoulua oli kiva käydä ja ne muutamat kaverit riitti ihan hyvin.
Nimenomaan sulla on tässä nyt uhriutuminen päällä, etkös nyt ole aikuinen ja saat elää ihan siellä missä tahdot?
en muuten ole lukenut yhtään tuollaista kuvaamaasi kertomusta siitä, kuinka maalle muuttajat on kärsineet ratkaisustaan. En todella ainuttakaan.
Ja kyttääjiä on muuten kaupungeissakin. Asuin 60-luvulla hetken aikaa Tampereella ihan nuorena, enkä haluaisi ikipäivänä enää asua siinä kerrostalossa ja siinä pihapiirissä, se oli maailman ikävin paikka. Lapset piti viedä joka päivä kauas leikkipuistoon, ja sielläkin vahtia koko ajan, kun yksi äijä polkupyörineen kyttäsi niitä pikkulapsia. Sellaista omaa pihaa ei ollut, missä lapsi olisi voinut leikkiä kavereitten kanssa.
60-luvun Tampere oli aivan erilainen, mitä nykyajan Tampere. En voisi kuvitella parempaa paikkaa lapsiperheelle.
Maalla on vaikka ja minkälaista häiriintynyttä persoonaa paljon enemmän. Me saatiin pelätä, ettei meitä ammuta. Metsästystä harrastettiin metsästysaikojen ulkopuolella ja ukot ammuskeli muutenkin kaikkea liikkuvaa huvin vuoksi. Äidin työkaverin poika tappoi kaverinsa, oli muka luullut tätä hirveksi.
Fiksuinta mitä olen 2000-luvulla tehnyt oli muuttaa parin sadan ihmisen kylään. Kaupunkiin aina pääsee jos jostain syystä haluaisi ja etätyö pyörii. Omaa rauhaa ei korvaa mikään.
Pikkukylien ongelma on sisäsiittoisuus. Sinänsä harmi kun ympäristö itsessään olisi ihmiselle täydellinen, mutta pitkään jatkunut sisäsiittoisuus on tehnyt paikallisista pahasuopaisia.
Hyvin on juutalainen aivopesu tehonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkukylien ongelma on sisäsiittoisuus. Sinänsä harmi kun ympäristö itsessään olisi ihmiselle täydellinen, mutta pitkään jatkunut sisäsiittoisuus on tehnyt paikallisista pahasuopaisia.
Fatimko se siellä huutelee? Mitenköhän se tuo asia oikein on isäsi kotimaassa?
Säästän juuri rahaa, että voin ostaa oman vanhan talon maalta/ rannikolta/ saaristosta. Omat lapset on silloin kyllä jo varmaan kotoa muuttaneita.
Ei mua kiinnosta lämpeekö yhteisö mulle tai mitä kylillä puhutaan. Aion muuttaa sinne siksi, että saan olla rauhassa, omissa oloissani. Mulle riittää kanssakäymiseksi oma perhe ja omat vanhat tutut.
Sen verran katson mistä talon ostan, että lähimpään kaupunkiin ei ole kohtuuton matka, jotta saa asiat hoidettua ilman sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä boi ymmärtää kun on luonteeltaan niin kauhea että ei yksikertaisesti kykene sopeutumaan yhteisöön kun vaatii että yhteisön on sopeuduttava häneen. Pienissä kaupungeissa vaaditaan yhteistyötä ja toisten hyväksymistä mihin niin monet kaupunkilais naiset ei suostu. Eikä pikkukylissä pärjää minä minä minä minä asenteella vaan siellä on pakko ajatella että me jos haluaa pärjätä ja tämäkin on syynä siihen miksi naiset ei pärjää pienissä kylissä
Sijoittajavaikuttaja Merja Mähkä itki instassa, kuinka oma kotikylänsä lapsuudesta on kuihtunut. Muuttaisi itse sinne takaisin. Hän jos kuka pystyisi tekemään etätöitä ja elvyttämään paikallista maalaiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusataan? Ei meidän lapIa ole koskaan täällä maalaiskylässä kiusattu ja harrastusmahdollisuuksia on paljon kuten kalastus,taljajousella ampuminen,pienoismallit,kuntosali,RC autoilu ym. Ja tämä rauha on parasta. Ei enään koskaan takaisin kaupunkiin.
Kertoisitko kuka tai ketkä ovat kiinnostuneita ymmärryksestäsi tai ylipäänsä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun pikkukaupungissa ja uskallan vielä mennä bussilla iltaisin yksin kauppaan...puolensa kaikella
Miksi et uskaltaisi? Asun Helsingissä ja käyn usein öisin kaupassa.
kyllä me täällä pikkukylissäkin luemme uutisia...
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit voi olla aika sisään päin lämpiäviä. Vähän muuttoliikettä, samat suvut vuosikymmenestä toiseen. Koulutustaso matalahko. Kaikkien asiat vatkataan, tarkkaillaan ja juorutaan. Jos on yksi iso työnantaja, siellä johdossa olevat on parempaa sakkia nokkimisjärjestyksessä. Muutenkin kaikki helposti tärkeilee ja moralisoi. Jotenkin sairaita yhteisöjä.
Pikkukaupungeissa saa olla rauhassa, jos on muualta muuttanut, eikä ole mitään aiempia kytköksiä paikkakunnalle. Eli on tullut joko töiden tai asumisen tai jonkin muun tekijän perässä paikkakunnalle. Monilla muuttavilla on verkostot ja kontaktit laajemmat kuin paikkakuntalaisilla, ja senkään takia tällainen sosiaalisista verkostoista osittain irrallinen perhe ei jaksa kauaa kiinnostaa.
Pikkukylä on taas ihan eri asia kuin pikkukaupunki. Se on niin pieni, että siellä joutuu väkisin tarkkailtavaksi, koska joka ikinen naapuri tuntee toisensa. Jos pikkukaupungissa on esim +15.000 ihmistä, on kaikkien jo täysi mahdottomuus tuntea kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä koulumatka lapsena on ihan kauheeta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä boi ymmärtää kun on luonteeltaan niin kauhea että ei yksikertaisesti kykene sopeutumaan yhteisöön kun vaatii että yhteisön on sopeuduttava häneen. Pienissä kaupungeissa vaaditaan yhteistyötä ja toisten hyväksymistä mihin niin monet kaupunkilais naiset ei suostu. Eikä pikkukylissä pärjää minä minä minä minä asenteella vaan siellä on pakko ajatella että me jos haluaa pärjätä ja tämäkin on syynä siihen miksi naiset ei pärjää pienissä kylissä
Ahdistelu ja epäasiallinen käytös, johon liian monet maalaismiehet syyllistyvät, ovat kaukana yhteisöllisyydestä. Toisten hyväksyminen on nimenomaan maaseudun ongelma.
Terveisin teininä maaseudulta poismuuttanut, enkä kadu hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit voi olla aika sisään päin lämpiäviä. Vähän muuttoliikettä, samat suvut vuosikymmenestä toiseen. Koulutustaso matalahko. Kaikkien asiat vatkataan, tarkkaillaan ja juorutaan. Jos on yksi iso työnantaja, siellä johdossa olevat on parempaa sakkia nokkimisjärjestyksessä. Muutenkin kaikki helposti tärkeilee ja moralisoi. Jotenkin sairaita yhteisöjä.
Joo itsestä tuntui, että hyvin moni ihminen ympärillä oli mieleltään sairas. Ihan puhtaita narsisteja oli myös väkilukuun suhteutettuna paljon. Aikuiset keksivät lapsistakin ihan ihmeellisiä juttuja joita kaikki uskoivat.
- ap
Sama meno kaupungeissa. Piirit vaan isommat niin jutut ei aina kantaudu omiin korviin.
Itse muutin pikkukaupunkiin perheeni kanssa osittain harrastusmahdollisuuksien perässä. Täällä on loistavat urheilu- ym. harrastusmahdollisuudet ja paljon matalammat harrastusmaksut melkein lajissa kuin lajissa, kuin isoissa kaupungeissa. Puhettakaan tietysti asumisesta. Myös työpaikat järjestyivät minulle ja puolisolle täältä, joten elämä järjestyi mukavaksi ja edulliseksi vaivattomasti. Omakotitalo on jo useampia vuosia sitten maksettu ja remontoitu; terve talo edullisilla asumiskustannuksilla ja tilavalla tontilla. Lyhyet ja vaivattomat kulkuyhteydet töihin, harrastuksiin, kouluun ja palveluihin. Myös kaupungin palvelut riittävät meille oikein hyvin, lähinnä kulttuurin perässä lähdetään isoihin kaupunkeihin ehkä 3-4 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Fiksuinta mitä olen 2000-luvulla tehnyt oli muuttaa parin sadan ihmisen kylään. Kaupunkiin aina pääsee jos jostain syystä haluaisi ja etätyö pyörii. Omaa rauhaa ei korvaa mikään.
Tää se on jännä termi: oma rauha. Itse olen saanut kaikkein parhaiten siinä omassa rauhassani nimenomaan isossa kaupungissa. Kukaan ei kyttää, ketään ei kiinosta mitä teen tai mitä olen. Se johtuu väenpaljoudesta ja ihmisten omasta aktiivisesta elämästä. Vieras ihminen ei ole mikään uutinen eikä tapahtuma kuten maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla.
Pääsykoe karsii pölöt pois ja lapsi saa opiskella fiksujen ikätoverien kanssa. Skutsissa joutuu samalle luokalle siivoojien ja maanviljelijöiden lasten kanssa.