Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Silloin oli ihan virallisesti 400 000 suomalaista työttömänä. Silloin syntyivät leipäjonot, joita täällä vieläkin, 35 vuotta myöhemmin, on.  Mitään Lidliä tai vastaavaa ei ollut. Kaikki oli kallista. Kunnolliset ja kunnialliset ihmiset menettivät työpaikkansa ja monilta meni asunto, koska ei pystytty maksamaan lainaa sen ajan koroilla (esim. 13 % korko). Nämä onnettomat joutuivat muuttamaan vuokra-asuntoon, mutta heillä oli silti velkaa pankille. Asunnon myynnistä saatiin ehkä vain 70 % ostohinnasta. Kukaan ei olisi voinut ennustaa sitä kurjuutta etukäteen.

Nythän tuet on huonommat ja ulosottovirasto myy nytkin omakotitaloja ja rivitalo-osakkeita, autoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?

Pian koko kaveripiiri laajentuu ja on paikalla ruoka-aikaan.  Tämä on se pointti,  kun on nälkäisiä lapsia joista ei huolehdita,  niin he etsiytyvät sinne missä huolehditaan. Vanhan ajan normaali vieraan huomioiminen ei ole tätä päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Kelan lääkekorvausmuutos

Päätös: Kela lakkasi korvaamasta kaikkein kalleimpia sairaalassa annettavia syöpälääkkeitä uusien potilaiden osalta heinäkuussa 2026.

Vaikutus: Noin 100 miljoonan euron vuotuiset kustannukset siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle.

Potilaat: Aiemman korvauspäätöksen saaneiden hoito jatkuu ennallaan, eikä muutos vaikuta heihin heti. 

 

Eli kelalta siirrettiin korvauksia hyvinvointialueille., mikä oli marinin hallituksen päätös. Ja hoito jatkuu.  

Ei ole Marinin hallituksen päätös. 

Meillä on lämmin ruoka vain omalle perheelle, lasten kaverit joko odottavat sen aikaa tai menevät kotiin syömään. Joku hellepäivän jäätelö tms. on sitten eri juttu, ja jos on jano niin juotavaa tietysti saa aina.

Et sä saa eläkkeelläkään tt-tukea lääkkeisiin, jos omistat kesämökin. Kaikki lääkkeet ei kuulu maksukattoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Silloin oli ihan virallisesti 400 000 suomalaista työttömänä. Silloin syntyivät leipäjonot, joita täällä vieläkin, 35 vuotta myöhemmin, on.  Mitään Lidliä tai vastaavaa ei ollut. Kaikki oli kallista. Kunnolliset ja kunnialliset ihmiset menettivät työpaikkansa ja monilta meni asunto, koska ei pystytty maksamaan lainaa sen ajan koroilla (esim. 13 % korko). Nämä onnettomat joutuivat muuttamaan vuokra-asuntoon, mutta heillä oli silti velkaa pankille. Asunnon myynnistä saatiin ehkä vain 70 % ostohinnasta. Kukaan ei olisi voinut ennustaa sitä kurjuutta etukäteen.

Tämä koski vain noin 80% suomalaisista. Valta osa eli ihan kelpo elämää. Itsekin ostin ekan asuntoni noin 25000 eurolla. 

Vierailija kirjoitti:

Et sä saa eläkkeelläkään tt-tukea lääkkeisiin, jos omistat kesämökin. Kaikki lääkkeet ei kuulu maksukattoon.

Sä myyt kesämökin ja ostat lääkkeitä tai olet ilman lääkkeitä.

Mitä te vieraanvaraiset teette siinä vaiheessa kun teillä notkuu useana päivänä viikossa urheilevan teinipojan viisi joukkuekaveria?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsen kaveri kylässä, em tuntenut, ei ollut ennen käynyt. Olin tehnyt thaimaalaista. Kutsuin pöytään. Lapseni onneksi älysi kysyä "Äiti onks täs pähkinää," Lassi" on allerginen". Lapsi itse ei älynnyt sanoa yhtään mitään allergiastaan. Ruoassa oli cashewpähkinää. Olisin siis pahimmillaan tappanut tämän vieraan mukulan pöytääni. Ei ole käynyt tämän jälkeen pienessä mielessäkään tarjota meillä mitään ruokia, yhtään kenenkään lapsille. Kun en heidän allergiastaan tiedä, en niitä kuitenkaan muista (lapsia meillä käy kymmeniä) eikä kaikki lapset osaa niistä itse kertoa. 

Mä oon miettiny tätä samaa. Meil käy iso lauma lasten kavereita enkä todellakaa muista enkä jaksa pitää kirjaa siitä mitä kukakin saa ja voi syödä. Miten uakallatte ruokkia vieraiden penskoja joiden allergioista ja ruokarajotteista te ette voi olla varmoja? Vai käykö teil vaan pati tuttua lasta harvakseltaa ? Meil käy millon mitäki harrastua, koulu, kerho jne kaveria ihan päivittäin kun koulun vieressä asutaan. Vähän väliä on uus penska porukas ja noita kavereita kolmella lapsella riittää. Vai onks teil keittiön kaapis joku nimilista jossa allergiat yms ylhääl? En mä ainakaan muista että "Matti on maitoallerginen", "Liisa ei saa syödä kanamunaa", "Jessellä on keliakia", "Jimin perhe on vegaaneita", "Onni voi kuolla omenaan" jne. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 80-luvulla oli täysin normaalia odottaa huoneessa, kun kaveri syö.

Samoin oli edellisellä vuosikymmenellä.  Olisin mielelläni joskus syönyt jonkun leikkitoverin luona, sillä heillä näytti olevan erilaista ruokaa kuin kotona. Lihapullia, nakkeja tai makaronilaatikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vieraanvaraiset teette siinä vaiheessa kun teillä notkuu useana päivänä viikossa urheilevan teinipojan viisi joukkuekaveria?

Ne on siellä treeneissä yleensä. Eivät notku meillä joka päivä. Silloin kun tulevat, ruokin kyllä, mutta illalla vasta, koska päivällä olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lämmin ruoka vain omalle perheelle, lasten kaverit joko odottavat sen aikaa tai menevät kotiin syömään. Joku hellepäivän jäätelö tms. on sitten eri juttu, ja jos on jano niin juotavaa tietysti saa aina.

Joo sama juttu meillä, ja toki jos kamu/kamut on meillä yökylässä niin tietty tarjotaan aamu-ja iltapala, lounas myös jos on sinne asti ja kauempaa tullut kyläilemään. Koulun jälkeen jo kamu tulee suoraan meidän lapsen kanssa meille, niin syövät meillä välipalaa ja päinvastoin. Lämpimät ruuat kuitenkin kotona kaikki syö, meidän ja muiden, ellei ole kaveri kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsen kaveri kylässä, em tuntenut, ei ollut ennen käynyt. Olin tehnyt thaimaalaista. Kutsuin pöytään. Lapseni onneksi älysi kysyä "Äiti onks täs pähkinää," Lassi" on allerginen". Lapsi itse ei älynnyt sanoa yhtään mitään allergiastaan. Ruoassa oli cashewpähkinää. Olisin siis pahimmillaan tappanut tämän vieraan mukulan pöytääni. Ei ole käynyt tämän jälkeen pienessä mielessäkään tarjota meillä mitään ruokia, yhtään kenenkään lapsille. Kun en heidän allergiastaan tiedä, en niitä kuitenkaan muista (lapsia meillä käy kymmeniä) eikä kaikki lapset osaa niistä itse kertoa. 

Mä oon miettiny tätä samaa. Meil käy iso lauma lasten kavereita enkä todellakaa muista enkä jaksa pitää kirjaa siitä mitä kukakin saa ja voi syödä. Miten uakallatte ruokkia vieraiden penskoja joiden allergioista ja ruokarajotteista te ette voi olla varmoja? Vai käykö teil vaan pati tuttua lasta harvakseltaa ? Meil käy millon mitäki harrastua, koulu, kerho jne kaveria ihan päivittäin kun koulun vieressä asutaan. Vähän väliä on uus penska porukas ja noita kavereita kolmella lapsella riittää. Vai onks teil keittiön kaapis joku nimilista jossa allergiat yms ylhääl? En mä ainakaan muista että "Matti on maitoallerginen", "Liisa ei saa syödä kanamunaa", "Jessellä on keliakia", "Jimin perhe on vegaaneita", "Onni voi kuolla omenaan" jne. 

Olen kysynyt lapsilta, etteivät ole allergisia sille ruualle, mitä olen tehnyt. En kutsu heitä penskoiksi, kuulostat inhottavalta.

Eihän osa vanhemmista osaa keittää edes vettä kattilassa saatikka tehdä ruokaa muksuilleen vaikka on netti täynnä halpoja hyviä ohjeita, elämme uusavuttomuuden ja yksinkertaisuuden aikaa, lasten edut menee edelle mutta millä hinnalla ja miten? Lapsia korotetaan Jumalan asemaan joita ei säännöt, lait, tavat kosketa, eivät hallitse perustapoja, eivät etikettiä, eivät sano kiitos, anteeksi koska ei ole sellaisia vanhempia jotka opettaisi näitä asioita eivät itsekään niitä tapoja hallitse. 

Kiva ajatus, mutta pitäisi tietää koska kaveri tulee, sillä meillä on varattuna tietty määrä ruokaa jokaista ruokailijaa kohden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama. 

Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Jos suomalaisella kotitaloudella oli 1970-luvulla käytettävissään 50 rahaa, sillä on nyt yli 130, kun summat esitetään vertailukelpoisesti.

Kodeissa raha on muuntunut Thaimaan-matkoiksi, harrastuksiksi, Kiinassa kootuiksi elektroniikkabokseiksi ja tavaraksi, kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan jaksetaan marista ruuan puutteesta. 

Ei ole ollut Thaimaan-matkoja ja harrastukset ovat jääneet pois monta vuotta sitten. Miksiköhän? TV ja radio voivat olla Kiinassa tehtyjä, koska kaikki tehdään siellä. Kaapit ovat täynnä, koska asunto on pieni ja säilytystilaa ei vain ole.

Pieni tunne, että suurinta osaa jotka suhtautuvat tarkasti tähän syömiseen kaverilla / kaverin syömiseen heillä mietityttää / hävettää ajatus siitä, että HEITÄ PIDETTÄISIIN NIIN KÖYHINÄ, että heidän lapsilleen pitäisi antaa ruokaa... :D 

Ööö ei pidetä. Vaan kyse on lähinnä lapsen kaverin huomioimisesta myös. Jos sen kerran on saanut kotiin kutsua, niin voi se meillä arkiruuankin syödä.  Että asia ei mene monimutkaiseksi / pitäisi sitä varten leikkejä keskeyttää tarpeettoman pitkäksi aikaa. 

Teinejä meillä ei vielä ole. Mutta aika näyttää pysyykö sama ajatusmaailma jatkossakin. 

M45

Vierailija kirjoitti:

Eihän osa vanhemmista osaa keittää edes vettä kattilassa saatikka tehdä ruokaa muksuilleen vaikka on netti täynnä halpoja hyviä ohjeita, elämme uusavuttomuuden ja yksinkertaisuuden aikaa, lasten edut menee edelle mutta millä hinnalla ja miten? Lapsia korotetaan Jumalan asemaan joita ei säännöt, lait, tavat kosketa, eivät hallitse perustapoja, eivät etikettiä, eivät sano kiitos, anteeksi koska ei ole sellaisia vanhempia jotka opettaisi näitä asioita eivät itsekään niitä tapoja hallitse. 

Käy pesemässä eläkkeellä olevan vanhempasi pyykit. Hyvinvointialueen kotipalvelu maksaa eikä siihen kuulu pyykinpesu edes 97-vuotiaille eläkeläisille.

Me asutaan vuokralla eikä ole rahaa matkustaa ulkomaille. Eikä omisteta mökkiäkään.

Eläkeläiset matkustelevat ja myöhemmin tulee ylläri pylläri, kun kaikki palvelut kotiin maksaa kylvetyksestä pyykinpesuun.