Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Monissa paljon köyhemmissä maissa on kunnia-asia ruokkia vieraat. Jotenkin kaipaan sitä lämpöä ja vieraanvaraisuutta, kun palaa takaisin Suomeen. Tietenkin ymmärrän, että ei aina voi ruokkia koko kylän lapsia, mutta kyllä sitä nyt ainakin voi pöytään kutsua ja antaa vaikka välipalaa jos pääruoka ei riitä vieraalle. 

Minusta taas olisi kohteliaampaa syödä pääruoka vieraan lähdettyä, kuin laittaa vieraalle jotain muroja sillä aikaa kun toiset syövät pääruokaa. Lapselle voi ihan hyvin sanoa, että nyt olisi aika lähteä kotiin ja jatkaa leikkejä myöhemmin. 

Olen ihmetellyt, että eikö muissa perheissä ole yhteistä ruoka-aikaa, jonka lapsetkin tietävät? Meillä ovat pienestä koululaisesta asti tienneet, että puoli viideltä on ruoka, silloin tulee olla kotona ja siihen aikaan meille ei voi tulla kavereita. Jos kaverin perheessä ruoka on aikaisemmin, niin lapsi lähtee silti kotiin odottamaan meidän ruoka-aikaa, tai jos meillä on jo syöty, niin hän odottaa kotona siihen asti, että kaverilla on ollut ruoka. Jos vielä sattuu, että lapsella on treenipäivä, niin todellakin haluan, että hän on syönyt kunnolla päivällisen, eikä jakanut kanafilettä kaverin kanssa.

Näin toimittiin omassakin lapsuudessa, eikä tässä mielestäni ole mitään outoa tai epävieraanvaraista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?

Ysärillä ja 2000-luvun alussa lapsena ei kyllä missään talossa koskaan tarjottu vieraille ruokaa. Useimmat hätistivät syömään omaan kotiinsa tai sitten piti odottaa eri huoneessa, että kaveri on syönyt.

Vain muutamassa perheessä ruokaa tarjottiin, mutta kun olin jo oppinut siihen, että ei saa norkoilla toisten ruokia, kieltäydyin. Kotona oli ruokaa.

 

Teini-iässä oli järkytys, kun ulkomaalaiset kaverit loukkaantuivat, jos en syönyt, joten vaikka olisin sanonut ei tarvitse, niin päädyin silti ruokapöytään heidän kanssaan.

 

Omat lapset ei ole vielä sen ikäisiä, että kavereita täällä pyörisi, mutta ei minulla ole koko kylää varaa ruokkia. Kaverit joko häipyy, kun on ruoka-aika, tai odottavat eri huoneessa. Ruoka on mitoitettu just silleen, että siitä omalle perheelle riittää. Eri asia, jos on vaikka makaronilaatikkoa tai lasagnea, jota jää aina yli, jos silloin kysyy, maistuuko. Tai sitten jos tiedossa on, että omat lapset syö kaverilla, vastavuoroisesti tarjoaisin ruokaa meillä. Mutta jos ei kaverillakaan ruokaa tule, en näe syytä, miksi pitäisi muiden lapsia ruokkia.

Kyllä muuten tarjottiin. Olen syönyt ysärillä kaikkien kavereideni perheiden kanssa ja kaikki kaverit on syöneet meillä.

90-luvulla oli lama ja monet elivät äärimmäisessä köyhyydessä. Ruokaa riitti joissakin perheissä hädin tuskin omalle perheelle. Ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan kirjoissa, joissa on eri henkilöiden muistoja niiltä vuosilta. Eräässä perheessä äiti oli lisännyt vettä maitoon, jotta (omille) lapsille riittäisi jotain lasiin ruokapöydässä. Joku perhe oli nukkunut toppatakit päällä talvella, koska vastarakennettu omakotitalo oli jäänyt keskeneräiseksi työttömyyden ja velkojen takia. Eräs nainen kertoi olelensa saunassa tuttavaperheen rouvan kanssa. Tuttava oli kauhistellut, miten laiha tämä nainen oli.

No, pahimmankin notkon aikana 80 prosenttia työvoimasta kävi ihan normaalisti töissä. Ellei lähipiirissä ollut konkurssin tehneitä yrittäjiä tai työttömiä, suuri enemmistö ei huomannut lamaa muusta kuin lehtiotsikoista ja siitä, että kaikenlaista sai hetken ajan shopata entistä halvemmalla.

Valta osa suomalaisista elää nytkin ihan kelpo elämää.

 Leipäjonoista tuli 1990-luvun laman symboli, kun toimittajat tarinallistivat lamaa hyviksiin ja pahiksiin. Toimittajat jankuttivat, että ”tällaista ei saa olla hyvinvointivaltiossa”. Kun keskiluokkainen toimittaja alkoi kertoa, miten häpeällistä on seistä leipäjonoissa, juuri hän teki siitä häpeällistä. Leipäjonoista alettiin tehdä kuvareportaaseja. Jonottajat näytettiin valokuvaajan tekosyvällisen linssin läpi surkeina elämänpotkimina hylkiöinä, joilla oli liian isot vaatteet ja surullinen ilme. Sellaisina me keskiluokkaiset halusimme ne nähdä. Eivät köyhät ole mikään valokuvanäyttelyyn sopiva yhtenäinen ryhmä. Eivätkä Kaurismäen leffojen jaloja ääliöitä, vaan samalla tavalla älykkäitä, narsisteja, yms kuin rikkaatkin. Eli jonossa seisoo myös vähemmän köyhiä hamstraajia, juoppoja, korkeakoulutettuja, sairaita, iloisia ja surullisia.

Kaupan työvuorot saa tietää noin kaksi viikkoa etukäteen eli sun lapselle ei tule niinä päivinä avustajaa ja voit olla itse silloin pois omasta työpaikasta. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn leipäjonossa kun palkka ei meinaa riittää millään ruokkimaan edes omia. Millä v i t u n rahalla mä ruokkisin vielä muitakin? En todellakaan tarjoa vieraille vähiä ruokiamme, vettä saa ottaa hanasta, muuta ei tipu. Kyllä noiden omien nälkä on se mikä menee edelle ja on mun ongelmani, ei muiden. 

Lapset saa sitten ikävän leiman, miten on tiukkaa. Kyllä yleensä edes voileivän voisi laittaa. Tunnen vähävaraisia ei ole elämä noin pienestä kiinni. Siunausta.

Onneksi meillä on lapsille opetettu että toisten puheilla ja leimoilla ei ole mitään väliä ja osaavat myös itse olla leimaamatta ketään. Opettaisit sinäkin omillesi käytöstapoja. Ei meillä ostella leipiä vieraille kun oma perhe ei leipiä syö. Ne kun ei pidä nälkää ja ovat päällysteineen suhteettoman kalliita. 

Tämä! Ei todellakaa ostella meilläkään mitään leipää ja päällysteitä kun ei niissä ole tarpeeksi ravintoarvoja hintaansa nähden. Joskus harvoin leivon itse leipää ku leipäjonosta saa jauhoja yms tarpeita. Leivät on meillä satunaisia herkkuja, ei ruokaa. Eikä ole varaa tarjota herkkuja omillekkaan jatkuvasti, saati vieraille. 

Fkksut hakee ilmaista ruokaa kyllä niin rahat voi käyttää johonkin mukavaan 

Tarjolla oli toimistosiivousta ti ja ke klo 12.00-15.00. Mutta jos on tuolloin työvuoroja kaupassa niin niinä viikkoina toimiston vessat jää siivoamatta ja roskikset tyhjentämättä. Joo, sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

En totisesti huomannut lamavuosina merkkejä mainitsemastasi solidaarisuudesta.  Sukulaistäti moitiskeli puhelimessa, kun kerroin ostaneeni ruokaa velaksi. He olisivat ehkä auttaneet kerran tai pari, mutten kehdannut kertoa, kuinka köyhiä oltiin.  Häpesin tilannetta. Olin sentään töissäkäyvä, kun sadat tuhannet olivat jääneet työttömäksi ja menettäneet kotinsa ja jotkut jopa perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Tarjolla oli toimistosiivousta ti ja ke klo 12.00-15.00. Mutta jos on tuolloin työvuoroja kaupassa niin niinä viikkoina toimiston vessat jää siivoamatta ja roskikset tyhjentämättä. Joo, sopii.

Toimiston työntekijät saa olla ilman vessapaperia ja käydä paskasissa vessoissa niillä viikoilla, kun siivojalla on työvuoro samaan aikaan kaupassa. Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa paljon köyhemmissä maissa on kunnia-asia ruokkia vieraat. Jotenkin kaipaan sitä lämpöä ja vieraanvaraisuutta, kun palaa takaisin Suomeen. Tietenkin ymmärrän, että ei aina voi ruokkia koko kylän lapsia, mutta kyllä sitä nyt ainakin voi pöytään kutsua ja antaa vaikka välipalaa jos pääruoka ei riitä vieraalle. 

Minusta taas olisi kohteliaampaa syödä pääruoka vieraan lähdettyä, kuin laittaa vieraalle jotain muroja sillä aikaa kun toiset syövät pääruokaa. Lapselle voi ihan hyvin sanoa, että nyt olisi aika lähteä kotiin ja jatkaa leikkejä myöhemmin. 

Olen ihmetellyt, että eikö muissa perheissä ole yhteistä ruoka-aikaa, jonka lapsetkin tietävät? Meillä ovat pienestä koululaisesta asti tienneet, että puoli viideltä on ruoka, silloin tulee olla kotona ja siihen aikaan meille ei voi tulla kavereita. Jos kaverin perheessä ruoka on aikaisemmin, niin lapsi lähtee silti kotiin odottamaan meidän ruoka-aikaa, tai jos meillä on jo syöty, niin hän odottaa kotona siihen asti, että kaverilla on ollut ruoka. Jos vielä sattuu, että lapsella on treenipäivä, niin todellakin haluan, että hän on syönyt kunnolla päivällisen, eikä jakanut kanafilettä kaverin kanssa.

Näin toimittiin omassakin lapsuudessa, eikä tässä mielestäni ole mitään outoa tai epävieraanvaraista.

Meillä se ruoka on vasta noin 19, kun kaikki ovat ehtineet kotiutua harrastuksistaan. Ennen treenejä lapset lämmittävät edellisen päivän ruuan. Treenipäivinä lapsi lepää rauhassa kotona, eikä kavereilla ole lupaa tulla meille eli lepo on yhtä tärkeää kuin ruoka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun teidät irtisanotaan töistä niin ansiosidonnaisen odottaminen kestää kaksi kuukautta, vaikka olisi lapsia. Sulla pitää olla säästössä rahaa siis.

Juu, ja jos kuollakuupertaa et saa palkkaa etkä yleistukea. ;D

Tuona aikana, kun odotat ansiosidonnaista et saa muuta tukea tilalle. 

Hyvänen aika. Laita läppis laulamaan mitä kaikkea ei saa! Äkkiä! Lapset on nälissään.

Itse käyt leipäjonossa rööki suussa. Lopeta se tupakan polttaminen niin saat niillä rahoilla ruokaa.

Siellähän sinäkin pienessä pöhnässä olit. ; )

En juo alkoholia, se aiheuttaa syöpää. Ja jatkossa uusia syöpälääkkeitä taitaa saada vain nuoret, kun hyvinvointialueella on rahasta tiukkaa.

Kela kun ei enää maksaa niitä. Tuskin niitä eläkeläisille annetaan, kun ei ne enää töihinkään mene.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt siinä uutisessa, jossa kerrottiin, että kelan korvauksien tapa (ei määrä) muuttui Marinin hallituksen aikana, ja se otettiin käyttöön nyt vasta. Siis hallinnollinne toimi.

Syöpäsairaat hoidetaan kuten ennenkin.

No jos ei jaksa lukea koko uutista, niin kannattaa uskoa punaisia otsikoita, joissa joskus niissäkin on oikea uutinen  alla-

Oli kyllä hauska nähdä  miten ihmeissään hallitus oli tuosta väitteestä, kun mitään hoitojen lopetusa ei ole tehty syöpään tai muuhunkaan, eikä se nyt edes hallituksen asia olisi ollutkaan..

Huvittaa nähdä käyttääkö tätä no sanotaan nyt lievästi väärinkäsitystä myös demarian vaalimainonnassa.

Voi voi, nyt tänään lauantaina baari on kiinni, kun työntekijöillä tuli työvuoro kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun teidät irtisanotaan töistä niin ansiosidonnaisen odottaminen kestää kaksi kuukautta, vaikka olisi lapsia. Sulla pitää olla säästössä rahaa siis.

Juu, ja jos kuollakuupertaa et saa palkkaa etkä yleistukea. ;D

Tuona aikana, kun odotat ansiosidonnaista et saa muuta tukea tilalle. 

Hyvänen aika. Laita läppis laulamaan mitä kaikkea ei saa! Äkkiä! Lapset on nälissään.

Itse käyt leipäjonossa rööki suussa. Lopeta se tupakan polttaminen niin saat niillä rahoilla ruokaa.

Siellähän sinäkin pienessä pöhnässä olit. ; )

En juo alkoholia, se aiheuttaa syöpää. Ja jatkossa uusia syöpälääkkeitä taitaa saada vain nuoret, kun hyvinvointialueella on rahasta tiukkaa.

Kela kun ei enää maksaa niitä. Tuskin niitä eläkeläisille annetaan, kun ei ne enää töihinkään mene.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt siinä uutisessa, jossa kerrottiin, että kelan korvauksien tapa (ei määrä) muuttui Marinin hallituksen aikana, ja se otettiin käyttöön nyt vasta. Siis hallinnollinne toimi.

Syöpäsairaat hoidetaan kuten ennenkin.

 

No jos ei jaksa lukea koko uutista, niin kannattaa uskoa punaisia otsikoita, joissa joskus niissäkin on oikea uutinen  alla-

 

Oli kyllä hauska nähdä  miten ihmeissään hallitus oli tuosta väitteestä, kun mitään hoitojen lopetusa ei ole tehty syöpään tai muuhunkaan, eikä se nyt edes hallituksen asia olisi ollutkaan..

 

Huvittaa nähdä käyttääkö tätä no sanotaan nyt lievästi väärinkäsitystä myös demarian vaalimainonnassa.

Kela on nyt päättänyt, että ei maksa enää kalliita uusia syöpälääkkeitä mitkä annetaan julkisessa terveydenhuollossa esim tyksissä, kun käyt syöpähoidoissa.

Kyse ei nyt ole kotona syötävistä lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Tarjolla oli toimistosiivousta ti ja ke klo 12.00-15.00. Mutta jos on tuolloin työvuoroja kaupassa niin niinä viikkoina toimiston vessat jää siivoamatta ja roskikset tyhjentämättä. Joo, sopii.

Lopeta nyt jankutus.

Meillä oli lapsen kaveri kylässä, em tuntenut, ei ollut ennen käynyt. Olin tehnyt thaimaalaista. Kutsuin pöytään. Lapseni onneksi älysi kysyä "Äiti onks täs pähkinää," Lassi" on allerginen". Lapsi itse ei älynnyt sanoa yhtään mitään allergiastaan. Ruoassa oli cashewpähkinää. Olisin siis pahimmillaan tappanut tämän vieraan mukulan pöytääni. Ei ole käynyt tämän jälkeen pienessä mielessäkään tarjota meillä mitään ruokia, yhtään kenenkään lapsille. Kun en heidän allergiastaan tiedä, en niitä kuitenkaan muista (lapsia meillä käy kymmeniä) eikä kaikki lapset osaa niistä itse kertoa. 

Nuo syöpälääkkeet maksaa hyvinvointialueelle 100 miljoonaa euroa. Irtisanotaanko hoitajia vai jääkö osa potilaista ilman uusia syöpälääkkeitä sairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Silloin oli ihan virallisesti 400 000 suomalaista työttömänä. Silloin syntyivät leipäjonot, joita täällä vieläkin, 35 vuotta myöhemmin, on.  Mitään Lidliä tai vastaavaa ei ollut. Kaikki oli kallista. Kunnolliset ja kunnialliset ihmiset menettivät työpaikkansa ja monilta meni asunto, koska ei pystytty maksamaan lainaa sen ajan koroilla (esim. 13 % korko). Nämä onnettomat joutuivat muuttamaan vuokra-asuntoon, mutta heillä oli silti velkaa pankille. Asunnon myynnistä saatiin ehkä vain 70 % ostohinnasta. Kukaan ei olisi voinut ennustaa sitä kurjuutta etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjolla oli toimistosiivousta ti ja ke klo 12.00-15.00. Mutta jos on tuolloin työvuoroja kaupassa niin niinä viikkoina toimiston vessat jää siivoamatta ja roskikset tyhjentämättä. Joo, sopii.

Lopeta nyt jankutus.

Lopeta itse jankutus kahden työn tekemisestä tai kohta et ms-tautia sairastavana saa enää avustajaa kotiin. Sun puoliso voi hakea omaishoidontukea ja hoitaa sut.

Kelan lääkekorvausmuutos

Päätös: Kela lakkasi korvaamasta kaikkein kalleimpia sairaalassa annettavia syöpälääkkeitä uusien potilaiden osalta heinäkuussa 2026.

Vaikutus: Noin 100 miljoonan euron vuotuiset kustannukset siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle.

Potilaat: Aiemman korvauspäätöksen saaneiden hoito jatkuu ennallaan, eikä muutos vaikuta heihin heti. 

Eli kelalta siirrettiin korvauksia hyvinvointialueille., mikä oli marinin hallituksen päätös. Ja hoito jatkuu.  

Nämä ovat haastavampia asioita nykypäivä kuin joskus. Minun lapsuudessani mentiin kotiin syömään, kaverin luona syötiin joskus välipalaa tai jotakin herkkua kuten pullaa tai piirakkaa. Kesällä vanhempani ja naapurit olivat tehneet sopimuksen, jossa meidän ja kahden kaverin perheet ruokkivat lapset vuorotellen, joka oli kätevää. Omien lasten kanssa lähden siitä, että periaatteessa meillä voi syödä, mutta on päiviä, jolloin se ei onnistu, sillä aina ei voi etukäteen tietää, että juuri sinä päivänä kamuja ilmestyy ruoka-aikaan. Meilläkin on tarjolla joskus ruokia, joita on tietty määrä, kuten pihvejä, jolloin olisi kohtuutonta, että joku joutuu luopumaan omastaan, kun taas jos on pari pellillistä pizzaa, kattilallinen pastaa tai keittoa, iso astiallinen makaronilaatikkoa tai vastaavaa, niin toki kaveritkin saavat. Laitan kyllä aina varmistamaan kotoa, että onko ok syödä. Omat lapset lähetän kylään joko vatsat täynnä tai ohjeella tulla kotiin syömään. Leipää saa aina, sillä leivon usein itse, joten leipää, patonkia ja sämpylöitä riittää. On kyllä huomattu, että lapset ovat tarkempia ja allergisempia nykyisin kuin minun lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjolla oli toimistosiivousta ti ja ke klo 12.00-15.00. Mutta jos on tuolloin työvuoroja kaupassa niin niinä viikkoina toimiston vessat jää siivoamatta ja roskikset tyhjentämättä. Joo, sopii.

Toimiston työntekijät saa olla ilman vessapaperia ja käydä paskasissa vessoissa niillä viikoilla, kun siivojalla on työvuoro samaan aikaan kaupassa. Hyvä.

Luuletteko olevanne jotenkin hauskoja? Teen vuoroja sekä ravintolassa, kaupassa ja kyllä käyn siivoamassa myös toimistoja. 

- opiskelija