En tajua naisten välistä ystävyyttä vieläkään - mistä voisin löytää tällaisia ystäviä?
Ystävyyssuhteet ovat olleet minulle aina vaikeita. Nuoruudesta on useampiakin hylkäämiskokemuksia, aikuisena roikuin vuosikaudet yksipuolisissa "ystävyyssuhteissa". Nyt vaille nelikymppisenä olen vailla ystäviä, kun päätin, etten enää jaksa yksipuolisia ystävyyksiä. On ollut vähän järkytyskin huomata, miten välit ovat täysin lopahtaneet, kun lakkasin itse olemasta se, joka kannatteli ystävyyttä.
Minua hämmentää useampikin asia naisten välisessä ystävyydessä. Olen täältä lukenut paljon keskusteluja ystävyydestä. Monissa keskusteluissa sanotaan, miten ystävältä ei saisi odottaa mitään ja jos odottaa, se karkottaa toiset. Minä olisin kaivannut ystävyydeltä vastavuoroisuutta, jonkinasteista yhteydenpitoa (esim. viestittely kerran viikossa, näkeminen esim. kk tai parin välein) ja sitä, että olemme kiinnostuneita toistemme asioista. Tukea iloissa ja suruissa. Tällaisesta on sanottu, että tämä olisi liikaa ja ei saa odottaa toiselta tällaista.
Toisekseen olen törmännyt siihen oikeassa elämässä, miten monilla mulkeroilla riittää ystäviä. Ihmiset saattavat olla luonteeltaan todella hankalia, ilkeitä tai jopa kiusata toisia esim. töissä ja silti heillä riittää ystäviä. Joillakin on ystäviä joka sormelle, vaikka oma elämä olisi aika risaista ja luonne ailahtelevainen. Kaltaiseni tunnollinen, rauhallinen, "tylsä" ja asiansa hoitava ihminen saa olla yksin.
En tajua naisten välistä ystävyyttä selvästi vieläkään, kun olen yksin. Olen väsynyt kaikenlaiseen draamaan, itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Miten voisin oppia ymmärtämään naisten välistä ystävyyttä? Mistä voisin löytää tällaisia ystäviä: tunne-elämältään tasapainoinen, vastavuoroinen, ystävällinen, ei kaipaa draamaa, arvostaa pitkää ystävyyttä ja kohtelee toisia hyvin? Minulle ei ole väliä ystävän harrastuksilla tms. Modernin sijaan olen arvoiltani aika perinteinen ihminen, tykkään lukemisesta, seuraan maailman tapahtumia, nauran kielelliselle huumorille ja pidän tavallisesta arjesta.
Ap (nainen itsekin)
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Ala harrastaa jotakin, mene vaikka opiskelemaan uutta kieltä tms. Toinen väylä on vapaaehtoistyö sellaisen asian piirissä joka kiinnostaa sinua. Yhdessä tekemällä tutustuu, ja tuttavuus saattaa kehittyä ystävyydeksi. Ikäeroa voi olla molempiin suuntiin. Ole kärsivällinen, älä odota heti tuloksia.
Minulla nämä opiskelun, työn tai harrastuksen kautta löytyneet kaverisuhteet ovat hiipuneet ja katkenneet hyvin pian sen jälkeen, kun ei enää tavata sen asian merkeissä, missä tutustuttiin.
Miksi ihmettelette biologiaan perustuvia itsestäänselvyyksiä? Ihminen on sosiaalinen eläin ja kunnioittaa vain vallankayttöä mukaanluettuna väkivallan eri muodot. Puhuvana eläimenä kaikenlaista jorinaa pidetään yllä, mutta jos mietitte asiaa pidemmälle, niin huomaatte että vain valtaa kunnioitetaan. Koska itse en tykkää kiusata ja manipuloida muita olen päätynyt olemaan erakko. Jos ihmisille on mukava ja kunnioittava, nämä ottavat sen kutsuna tuhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that. Juuri sitä saa ihmetellä, että hankalilla ihmisillä ystäviä riittää, itse kanssa toivoisin normaalia vastavuoroista ystävyyttä, mutta harvassa on ne normityypit🙄
Ihmettelepä ihan omaa asennettasi, miten puhut muista. Jos täällä joku on hankala, niin sinä. Normityypeille kyllä löytyy ystäviä. Jännä juttu, ettei sinulla ole.
Olet malliesimerkki inhottavasta ihmisestä, jolle kyllä löytyy ystäviä.
Meillä Suomessa on eriytymisen ongelma. Me ei seistä terveellisesti omilla jaloillamme ja sitä kautta olla terveessä ja aidossa yhteydessä muihin ihmisiin, vaan me ollaan läheisriippuvaisia ja toistetaan ylisukupolvisia ihmissuhdemalleja.