Lue keskustelun säännöt.
En tajua naisten välistä ystävyyttä vieläkään - mistä voisin löytää tällaisia ystäviä?
20.07.2026 |
Ystävyyssuhteet ovat olleet minulle aina vaikeita. Nuoruudesta on useampiakin hylkäämiskokemuksia, aikuisena roikuin vuosikaudet yksipuolisissa "ystävyyssuhteissa". Nyt vaille nelikymppisenä olen vailla ystäviä, kun päätin, etten enää jaksa yksipuolisia ystävyyksiä. On ollut vähän järkytyskin huomata, miten välit ovat täysin lopahtaneet, kun lakkasin itse olemasta se, joka kannatteli ystävyyttä.
Minua hämmentää useampikin asia naisten välisessä ystävyydessä. Olen täältä lukenut paljon keskusteluja ystävyydestä. Monissa keskusteluissa sanotaan, miten ystävältä ei saisi odottaa mitään ja jos odottaa, se karkottaa toiset. Minä olisin kaivannut ystävyydeltä vastavuoroisuutta, jonkinasteista yhteydenpitoa (esim. viestittely kerran viikossa, näkeminen esim. kk tai parin välein) ja sitä, että olemme kiinnostuneita toistemme asioista. Tukea iloissa ja suruissa. Tällaisesta on sanottu, että tämä olisi liikaa ja ei saa odottaa toiselta tällaista.
Toisekseen olen törmännyt siihen oikeassa elämässä, miten monilla mulkeroilla riittää ystäviä. Ihmiset saattavat olla luonteeltaan todella hankalia, ilkeitä tai jopa kiusata toisia esim. töissä ja silti heillä riittää ystäviä. Joillakin on ystäviä joka sormelle, vaikka oma elämä olisi aika risaista ja luonne ailahtelevainen. Kaltaiseni tunnollinen, rauhallinen, "tylsä" ja asiansa hoitava ihminen saa olla yksin.
En tajua naisten välistä ystävyyttä selvästi vieläkään, kun olen yksin. Olen väsynyt kaikenlaiseen draamaan, itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Miten voisin oppia ymmärtämään naisten välistä ystävyyttä? Mistä voisin löytää tällaisia ystäviä: tunne-elämältään tasapainoinen, vastavuoroinen, ystävällinen, ei kaipaa draamaa, arvostaa pitkää ystävyyttä ja kohtelee toisia hyvin? Minulle ei ole väliä ystävän harrastuksilla tms. Modernin sijaan olen arvoiltani aika perinteinen ihminen, tykkään lukemisesta, seuraan maailman tapahtumia, nauran kielelliselle huumorille ja pidän tavallisesta arjesta.
Ap (nainen itsekin)
Kommentit (103)
"Joillakin on ystäviä joka sormelle, vaikka oma elämä olisi aika risaista ja luonne ailahtelevainen. "
Minä olen tällainen. Minulla on muutama hyvä ystävä ja paljon tuttuja /kavereita. Jonkun verran myös ihmisiä, jotka pitävät minua ystävänä mutta en koe samoin, vaikka heidän jutuistaan ja seurataan ajoittain nautinkin.
Hyväksi ystäväksi lasken sellaisen, jolle voisi soittaa vaikka keskellä yötä tai hän minulle. Ja jos on oikea hätä kumpi tahansa jättäisi arkiasiansa hetkeksi ja matkaisi toisen avuksi. Hyvin harvakseltaan näitä tilanteita tulee, mutta silti.
Ja yleensäkin, että sellaisen ihmisen kanssa voi puhua mistä vaan ja viettää melkein viikon yhdessä ja vielä jäisi juttua.
Olen hauska, uskollinen, älykäs ja tarvittaessa velvollisuudentuntoinen ja omistautunut läheisiäni kohtaan. Tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen (ainoa poikkeus on ehkä päihteiden käyttäjät, en toivo elämääni), myös vaikka toisella olisi melko jäykät näkemykset tai jotain vaikeaa meneillään.
En näe mielekkäänä vertailua että miksi kaltaiseni saa ystäviä ja joku tunnollisempi ja kunnollisempi ei. Tuskin "kilpailemme" samoista ystävistäkään kun olemme niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiseläimet mitään ystäviä keskenään ole. Pelkkiä hyväksikäyttötuttavuuksia kaikki tyynni. Oikeasti kukaan ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Olen nelikymppinen perheellinen nainen, enkä jaksa viestitellä tai pitää tiivisti yhteyttä ystäviini. Minulla on pari hyvää ystävää. Nähdään kahdestaan tai joskus perheiden kanssa 2-3 kertaa vuodessa. Joskus soitellaan tai viestitellään. Heille tämä tuntuu olevan täysin ok.
On muitakin sosiaalisia piirejä: minun ja miehen perheet, harrastukset ja työkaverit. Työkavereita tulee nähtyä säännöllisesti, niin yhdenkin kanssa puhutaan aina kaikesta mahdollisesta, ollaan ystävystytty vuosien aikana.
Rehellisesti sanoen en tässä iässä ja elämäntilanteessa kaipaisi potentiaalisista ystävistä sisäsiistiä hengailuseuraa, vaan ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä ja joidenkin kanssa kemia toimii hyvin. Pitää olla oikeasti hauskaa ja/tai kiinnostavaa, että jaksaa panostaa. Pelkkä sama elämäntilanne ja miellyttävyys ei riitä enää tässä iässä ja elämäntilanteessa. Kun lapset ovat kasvanneet niin tilanne saattaa taas muuttua.
Olen vuosien aikana huomannut, että vähän vaikeat tai itsekeskeisetkin ihmiset saattavat olla toisista ihmisistä lopulta kiinnostavampia kuin sellaiset harmaat luottopelaajat (kitkerä havainto, kun olen itse enemmänkin luottopelaaja). Jonkun pitää antaa itsestään jotain mihin tarttua, tai aloittaa keskustelu niistäkin aiheista, jotka eivät muita varmasti kiinnosta, jotta olisi jotain keskusteltavaa. Mutta passiivisaggressiivisuus tai vaativuus ei toimi! Osa ei erota näitä asioita.
En ymmärrä miksi aloituksessa pyritään antamaan vaikutelma, että naisten väliset ystävyyssuhteet olisivat hankalia ja draamantäyteisiä vain sen takia, ettei aloittaja itse ole onnistunut löytämään ystäviä.
Ystävyyssuhteet eivät sinänsä eroa parisuhteista mitenkään, ne onnistuvat kun oikeianlaiset ihmiset kohtaavat ja epäonnistuvat kun toisilleen vääränlaiset ihmiset kohtaavat. Aloittaja on hakenut ystävyyttä ihmisistä joille hän itse edustaa enemmän kaveria. Itselleen oikeanlaisen ystävän kanssa ei tarvits odottaa mitään, ei määritellä sopivaa määrää viestejä tai asettaa standardeja vastavuoroisuudelle, koska nämä asiat tulevat luonnostaan kahdelta samalla aaltopituudelta olevalta ihmiseltä.
Minulla on kaksi hyvää ystävää. Toinen on läheisin ystäväni ja siskoni, hänen kanssaan olemme lähes päivittäin tekemisissä. Jos emme soittele, niin vähintään laitamme viestiä toisillemme. Toinen on taas luottoystävä vuosien takaa ja me taas olemme harvemmin tekemisissä. Saattaa mennä parikin kuukautta niin, ettemme ole yhteyksissä. Kummallakin meillä on kiireinen elämä ja koska olemme molemmat ihmisiä, jotka vaalivat syvällisiä kohtaamisia, kohtaamme toisemme harvoin, mutta laadukkaasti. Yhteistä näissä ystävyyssuhteissa on kuitenkin se, että jos tarvitsen toista tiedän voivani soittaa hänelle vaikka keskellä yötä ja samoin he minulle.
Ei ole mitään syytä tehdä sukupuolikysymystä siitä, ettei ole vain löytänyt elämäänsä itselleen sopivaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala harrastaa jotakin, mene vaikka opiskelemaan uutta kieltä tms. Toinen väylä on vapaaehtoistyö sellaisen asian piirissä joka kiinnostaa sinua. Yhdessä tekemällä tutustuu, ja tuttavuus saattaa kehittyä ystävyydeksi. Ikäeroa voi olla molempiin suuntiin. Ole kärsivällinen, älä odota heti tuloksia.
Olen 50v. Meillä on hyvin samanlsiset arvot. Olen elänyt jo lapsiperhe vaiheen. Vuosia jo itsekseni. En juo. Enkä omista eläimiä.
Viihdyn hyvin yksin. Ei ole helppoa löytää kaltaisiani. Niitä kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahan meillä pääsiäisen ympärillä oli pitkä ketju tästä aiheesta. Vai oliko kaksikin ketjua. Harmi, etten löydä haulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö voimaa ou jea 👴🏻🏻💖💒💟💞💝💗💘💕💓🌷🌸🍨🏩🦢🐻🧸👠💄
Puppa on naistenoikeuksien kannattaja, näinhän se meneee 👴🏻💅🏻💄👠👗
Puppa ei ole sovinisti urpo kuten monet miehet. 👴👍
😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea jaarituksia, mutta ap: sun surkea itsetunto tekee susta taakan muille. Kuvailit sen itse.
Tämä löytyi, mutta se pitkä ketju joka oli tätä ennen taitaa olla poistettu: https://www.vauva.fi/keskustelu/6426618/miten-loytaa-ystavia-aikuisena
Siinä puhuttiin juuri niistä liioista odotuksista ja vaativuudesta. Oletkohan sama keskustelija, joka jo silloin oli mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan haluaisi, että olisi joku tietty aikaraja, että pakko viestitellä ym. Rupeaisi ahdistaa.
Eihän se pakotuksen takia ole vaan siksi että se henkilö itse haluaa viestiä koska on asiaa ja kiinnostaa toisen asiat. Miten ihmeessä ihmiset eivät edes ymmärrä mitä ystävyys on?
Totta on, että monilla on aika kovat vaatimukset ystävyydelle. Minusta sinä ap kuulostat ehkä tietämättäsikin sellaiselta.
Itselleni kävi niin, että yritin tutustua potentiaaliseen uuteen ystävään Facebookin ystävähakuryhmän kautta. No homma tyssäsi siihen, kun hän ei ymmärtänyt, että perussairauksieni vuoksi en voi tavata kovin usein tai joudun perumaan tapaamisia. Ei ollut kivaa.
Samoissa ystävähakuryhmissä näkee usein myös sellaista, että sama henkilö jättää monta samantyyppistä ystävänhakulmoitusta, joissa etsii ystävää ja joissa kertoo tulleensa kaltoinkohdelluksi aiemmin ystäviensä toimesta. Tämä on itselleni ainakin turnoff ja antaa oudon, ehkä epätoivoisenkin vaikutelman ilmoituksen jättäjästä, ja luo juuri sellaisen vaikutelman että ystävää hakeva on vaativa persoona. Tai sellainen, joka haluaa vuodattaa kokemuksiaan toisille. Toki useimmilla meistä on varmasti hankalia kokemuksia ystävyyden saralla, mutta en haluaisi kuulla niistä heti kärkeen vaan tutustuisin ensin ihmiseen itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ulkopuolelta sanoa, mikä ystävyyssuhteissasi on mennyt "pieleen". Tuo kuulostaa aika poikkeukselliselta, että joku on sanonut ihan ääneen, että odotat liikaa ja karkotat ihmisiä. Minusta toiveesi ovat ihan normaaleja. Mutta ehkä on niin, että jos ne eivät toteudu "luonnostaan" niin niistä huomauttaminen koetaan ikävänä?
Mun ystävyyssuhteissa kyllä viestitellään ja nähdään yleensä säännöllisesti, mutta toisaalta läheisten ystävien kanssa ymmärretään myös että elämä on meidän ikäisillä (40-50) aika täynnä joten jos toisesta ei vähään aikaan kuulu niin sitä ei oteta pahalla.
Mun paras ystävä on just tuollainen kuin kuvasit itseäsi, rauhallinen, asiansa hoitava ja tasapainoinen. Ei tosin tylsä, ainakaan mun mielestä, hän on mieliseuraani!
Minusta on eri asia, että on muutakin elämää kuin ystävyys. Ja se, että välillä on elämässä kiireitä. Mutta jos se ystävä on aina prioriteettilistalla sijalla 245 eikä ystävälle ole aikaa, niin kertoohan se jotakin. Silloin tuota ko. ystävää ei arvosta. Sitäkään en ole koskaan ymmärtänyt, miksei ruuhkaisina aikoina voisi kuitenkin vastata toisen laittamiin viesteihin. Ihan hyvin sitä voi vastata ja sanoa, että nyt en kiireiden vuoksi ehdi enempää juttelemaan, mutta mentäisiinkö elokuun lopulla kahville.
En ole koskaan törmännyt siihen, että joku heivaisi hyllylle odottamaan niitä lähimpiä ystäviään ruuhkavuosien vuoksi. Sen sijaan olen kuullut monesti siitä, miten ne kaukaisemmat ystävät on laitettu sinne hyllylle odottamaan ja sinne ovat myös jääneet.
Enemmän ihmiset käyttävät kiirettä tekosyynä sille, jos haluavat jonkun ystävyyden katkaista. Ajatellaan, että on armollisempi syy. Mieluummin minä kuulisin ihan suoraan, jos joku ei halua olla enää ystäväni.
Aijaa? Ja koska et ole kuullut, se on ainoa totuus?
Minun ja parhaan ystäväni välissä on hänen ruuhkavuotensa, ja tämä on tosi. Yksinhuoltajaäitinä hänellä kaikki aika menee perheen pyöritykseen. Minä jaksan kyllä odottaa enkä ole katkaisemassa välejä.
Naisena en jaksaisi naisten ihmissuhdedraamoja ja ystävyyssääntöjä. Onneksi nelikymppisenä löytyi työpaikalta samanhenkinen porukka, jossa on sekä naisia ja miehiä. 10v ollaan jo tunnettu ja työpaikat vaihtuneet, mutta edelleen tavataan ja vietetään aikaa yhdessä, käydään lounaalla synttäreiden kunniaksi jne. Ensi viikolla on perinteinen kesätapahtumamme, johon perheet ja puolisotkin tulevat mukaan. Mitään rajoituksia ei aseteta, ei närkästytä jos osa porukasta tapaa toisiaan enemmän kuin toiset, ei suututa perumisista sun muuta vaan toiminta on lunkia ja helppoa. Apua ja tukea annetaan ja saadaan. Olen kyllä onnekas että satuin löytämään aikuisena näin hyviä ystäviä.
Olin nuorempana tosi outo lintu ja oli aika vähän ystäviä. Aikuisiällä sitten opin paremmin tutustumaan ja solmimaan yhteyksiä, kun töiden puolesta olin sosiaalinen ja tapasin paljon ihmisiä. Se auttoi myös löytämään niitä samanhenkisiä.
Kaikkien kanssa ei vaan kemiat kohtaa. Itsellä on loppunut ystävyyksiä ja osa lupaavilta tuntuneista myös kuihtunut. Sitten taas niitä, joiden kanssa on oltu harvakseltaan yhteydessä ja silti ystävyys on säilynyt. Sattuma, elämäntilanne jne. vaikuttavat myös asiaan.
Mutta tuo, mitä kirjoitit on tärkeää eli vastavuoroisuus. Toisten kanssa voi mennä aikaa, että ystävyys syvenee tuttavuudesta. Ystävyydessä saa mielestäni olla myös valikoiva niin ettei se perustu vaan mielyttämishaluun ja myötäilyyn.
Vanhempana on hankalampaa luoda uusia ystävyyssuhteita, koska ihmiset ovat aika mukavuudenhaluisia ja monilla on jo omat kuviot/rutiinit, mistä halutaan pitää kiinni.
Väkisin ei kannata yrittää ystävystyä, mutta pitää silmät auki ja olla itse valmis kohtaamaan / laittamaan itseään likoon, jos siltä tuntuu. Silloinkin kun se ei aina tuottaisikaan haluttua lopputulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan haluaisi, että olisi joku tietty aikaraja, että pakko viestitellä ym. Rupeaisi ahdistaa.
Eihän se pakotuksen takia ole vaan siksi että se henkilö itse haluaa viestiä koska on asiaa ja kiinnostaa toisen asiat. Miten ihmeessä ihmiset eivät edes ymmärrä mitä ystävyys on?
Ihmisillä on tosiaan aika eri käsityksiä siitä mitä ystävyys on ja mitä pitäisi olla ja mitä haluavat. Esim. mnä en halua mitään soittelua ja viestejäkin kirjoittelen aika satunnaisesti. Mä haluan nähdä ystävää ja olla läsnä, että silloin kun nähdään niin jutellaan. Eikä mitään kiintiöitä, että kun mä nyt teen näin, niin sun pitää tehdä noin, tai muuten et ole hyvä ystävä.
Itselläni ei ole yhtään kaveria tätä nykyä. Haluaisin parisuhteen, mutta luulen, että valitettavasti tämä kaverittomuus on miehille jonkinlainen varoitusmerkki. On niitä kavereita aiemmin ollut eri piireissä, työpaikoissa ym. mutta aina jääneet kun tilanteet vaihtuneet ja nyt teen etätyötä. Lisäksi en suostu enää olemaan ainoa yhteyttä pitävä, joten tilanteet hiipuvat. Vastikään havaitsin, että siskonikin on tekemisissä vain rahan ja muun hyödyn takia, ei kerro asioitaan vastavuoroisesti, kommentoi lyhyesti sanomatta varsinaisesti mitään jne. Joidenkin osa on vain tämä ja sen kanssa on elettävä. Kyllä niiden ihmissuhteiden pitäisi muodostua ns. luontaisesta eri yhteyksissä jos ovat muodostuakseen, ei niitä voi pakottaa tai etsimällä etsiä.
Täällä moni unohtaa yhden asian: niitä vastavuoroisia ystäviä ei niin vain saa. On melkoinen joukko ihmisiä, jotka eivät ole vastavuoroisia toisten suuntaan. Siinä saat sitten miettiä, että oletko yksin vai katsotko vuodesta toiseen sitä, että olet itse aina se yhteydenottaja ja tapaamisten sopija.
Se nyt vain kertoo paljon, jos toisella ei ole aikaa sinulle tai yhteydenpitämiseen, eikä kiinnostusta asiassa petraamiseen. Juu, toiset ovat aktiivisempia kuin toiset. Kertoo se silti paljon, jos toinen osapuoli ei saa vaikka kerran tai kahdesti vuodessa aikaan sitä, että laittaisi viestiä ja kysyisi kuulumisia toiselta. Ainakin minulle tulee olo, että toista osapuolta ei kiinnosta, jos hänestä ei koskaan oma-aloitteisesti kuulu.
En sinällään naisten välisestä ystävyydestä tiedä, mutta pääpiirteittäin olettaisin sen syntyvän jokseenkin samoin kuin miehilläkin. Se mikä itselläni on muodostunut ongelmaksi, on sellainen tietynlainen röyhkeyden puute. Siis että on tyyliin kerran jutellut muutaman sanan jossain ja sen jälkeen ihmiset pystyvät "asettamaan" sen kaveruudeksi tai ainakin jonkinlaiseksi kaveruuden esiasteeksi, eivätkä näe sitten ongelmaksi esimerkiksi soittaa tälle uudelle tuttavuudelle ja kysellä kuulumisia tai mitä tahansa puhuvatkaan/kysyvätkään.