Silmäkulmaan ja kaulaan tatuoitu nuori mies ihmettelee kun työnantajat ei ota töihin

Vierailija kirjoitti:

kesä taas tuonut nua mädän lihan leimat esiin. kassa tytöllä oli jätin tavarat siihen en luota vähä järkisiin.

Mä en luota tyyppeihin, jotka eivät osaa yhdyssanoja tai käyttää välimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on vain ulkonäkö.

Ei mitään tekemistä ammattiosaamisen kanssa.

Ulkonäkö on sun käyntikortti ja CV. Ennen kuin olet sanonut sanaakaan.

Onneksi pätevä työnantaja näkee myös hakijasta muutakin kuin ulkonäön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Jos olisin työnantaja niin mieluummin valitsisin ihmisen kellä on tatuointeja kuin esim. täytehuulisen ja pitkillä hämähäkkiripsillä varustetun naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työnantaja ja voisin ehdottomasti palkata tatuoidun työntekijä, jos on muuten siisti olemus, hänellä on tarvittava kokemus alalta ja esiintyy edukseen haastattelussa.

Paitsi että et ole. Olet osa-aikaisessa o-sopparilla määräaikaisessa työsuhteessa. Tatuointiliikkeessä.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on full slav ja kaulatatuoinnit sekä venytetyt korvat ja tienaan 4 numeroisia summia kuukaudessa. Että näin täällä Ahvenanmaalla.

Kai sitä nyt yli 1000 euroa tienaa osa-aika kalastajakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään pitää kasvoja tauoida? Itsetuntoongelma vai mikä?

Lyhytnäköisyys ja impulsiivisuus. Sama syy kuin muillakin tatuoinneilla siis 99% tapauksissa. Mun keho, mun oikeudet, deal with it ja yolo. Huumeongelmat kulkee näissä käsi kädessä ja jos koira löytyy niin se on joku taistelukoira.

Mulla on useampi tatuointi eikä ole huumetaustaa. Tupakkaa en polta ja alkoholia käytän kohtuudella. Olen opiskellut, olen vakituisessa työssä ja ihan tavallinen perheenäiti olen. 
Huvittavaa kuvitella, että lähes kaikki tatuoidut on jotakin ongelmaisia huumeveikkoja. Kannattaisi tulla nykypäivään noiden ajatustensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttötatuointeja olisi hauska käyttää hyödyksi jos työhaastatteluun asti joutuu joskus. 

Tussilla vaan piirrät naamaan. 

Pakko sanoa, että jos ihminen on tehnyt itsestään tatuoinneilla saman näköisen kuin joku viidakon alkuasukassoturi ja sen jälkeen yrittää esiintyä juristina - niin ei kiitos!  Jonkinlainen mielenhäiriö tuollaisessa kuitenkin on takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Mulla ei ole tatuointeja, mutta en suostuisi ylipäätään työskentelemään alalla, jossa rajoitetaan itseilmaisua tai määrätään, miltä saan tai en saa näyttää.

Kaula- ja kasvotatuoinnit kertoo elämänhallinnan puutteesta. Tuo yksi oikeustieteen tohtori ei sitä muuta. Varmaan tehnyt väikkärin juuri sen takia, että eihän tuota kukaan palkkaa ja yliopisto lienee ainoa paikka, jossa tuollaisella ulkonäöllä voi olla töissä. 

Eräs läheinen asuu ihmisen kanssa, jolla törkeä kaulatatointi ja ainoa ajatus kaikilla on, että pakko olla joku nistitausta. Eihän kukaan täysjärkinen kaulaansa muuten tatuoi kuin huumepäissään ja niissä porukoissa voi olla jotenkin cool. Ylipäätään tatoinnit on aika kamalia useimmiten, jos niitä on liikaa tai liian isoja, mutta erityisesti kaula ja kasvot on todella hirveä. Toisaalta kyllä sekin on, jos on ihan ympäriinsä muualtakin. 

Meillä valtion virastossa on IT osastolla yksi kaveri jolla on kaulaa myöten tatskoja.

Kannattaa siis hakeutua IT alalle. Siellä on muitakin aika hörhön näköisiä tyyppejä! :D

Silikoneilla ja naaman täyteaineilla itseään "kaunistaneet" ihmiset ovat kyllä kamalampia kuin tatuoidut. Täysin tyhjäpäitä kammotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Minusta sellainen ihminen taasen on psykologisesti tyhmä, jos ei tee mielessään ulkonäön perusteella ihmisistä olettamuksia. Kyllä se on ihan rationaalista ja tervettä, että erottelee ihmisiä ulkonäön perusteella.

Ihan samalla lailla jokainen pitää ulkonäköä kriteerinä parisuhteen muodostamisellekin. Ulkoisesti tientynlainen ihminen luo tieynlaisia mielikuvia ja sitä pyrkii valitsemaan parhaan sillä tuntumalla ja fiiliksellä mikä henkilöstä tulee. Sama työelämässä ja työhaastattelussa. Haastattelija katsoo kokonaisuutta ja luo mielikuvat henkilöstä niin ulkonäön, kuin verbaalisen ulosannin kautta. Et sinä parisuhteessa valitse sellaista, joka ei tuo sinulle ulkoisesti oikeanlaisia fiboja. Ei se haastattelijakaan valitse hevin sitä tussinaamaa, koska hänenkin pitää pyrkiä tekemään paras valinta niillä mielikuvilla mitä saa.

Se, että jotkut ihmiset tekevät automaattisesti oletuksia ulkonäön perusteella, ei tarkoita, että nämä oletukset olisivat rationaalisia tai että niiden pitäisi antaa ohjata päätöksentekoa. Usein ulkonäön perusteella tehty tuomio kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin siitä ihmisestä, jota hän arvioi. Ammattimainen arviointi tarkoittaa juuri sitä, että erotetaan epäolennaiset mielikuvat olennaisista tiedoista. Työelämässä pitäisi arvioida henkilön osaamista, luotettavuutta ja kykyä suoriutua tehtävästä ei sitä, vastaako hänen ulkonäkönsä jonkun henkilökohtaisia mieltymyksiä.

Tämä on ihan höpöä. Todellisuus on, että ulkonäöstä saa hyvän arvioin ihmisen toiminnasta ja psyykestä. Toki aina on poikkeuksia, mutta elämässä pelataan elämänkokemuksen perusteella. Mehän koko ajan teemme päätelmiä sen perusteella, mikä on se todennäköisyys. Samalla tavalla kuin emme lähde ajamaan polkupyörää pääkallokelillä, vaikka voihan sitä pystyssä pysyä. Emmekä laita epämääräiselle hyypiölle pieniä lapsia hoitoon vaan täti-ihmiselle, vaikka se hyypiö voi ollakin aivan loistava oikeasti ja täti ilkeä. Ennakkoluulot perustuu siihen, että ihmisellä on tapana arvioida sitä, millaisia tietynlaiset tyypit yleensä on. 

Esimerkiksi kaikenlaiset naama lävistetty ja shokkiväri hiuksissa plus tatuoinnit. Eikö se nyt ole aika paljon isompi todennäköisyys, että ko. henkilöllä on mt-ongelmaa kuin sillä naapurintytöllä? Tottakai se voi olla toisinpäin, mutta jos pitää arvata, kallistutaan sen lävärinaaman sinisellä tukalla puoleen ja usein osutaan oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Mulla ei ole tatuointeja, mutta en suostuisi ylipäätään työskentelemään alalla, jossa rajoitetaan itseilmaisua tai määrätään, miltä saan tai en saa näyttää.

Sinä olet sinä, mutta aika moni täälläkin on vuosikausia valittanut sitä ja tätä tulojen pienuudesta ja hallituksen julmuudesta. Oikeassa elämässä myös omilla valinnoilla on merkitystä. Jos yksilö omaa tukun 'itseilmaisua ja määräyksiä' rajoittavia periaatteita, joutuu myös itse kantamaan siltä osin vastuun tiettyjen ovien sulkeutumiselta. Yhteiskunta jossa on olemassa vain MINÄ! on yhtä utopiaa kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Mulla ei ole tatuointeja, mutta en suostuisi ylipäätään työskentelemään alalla, jossa rajoitetaan itseilmaisua tai määrätään, miltä saan tai en saa näyttää.

Sinä olet sinä, mutta aika moni täälläkin on vuosikausia valittanut sitä ja tätä tulojen pienuudesta ja hallituksen julmuudesta. Oikeassa elämässä myös omilla valinnoilla on merkitystä. Jos yksilö omaa tukun 'itseilmaisua ja määräyksiä' rajoittavia periaatteita, joutuu myös itse kantamaan siltä osin vastuun tiettyjen ovien sulkeutumiselta. Yhteiskunta jossa on olemassa vain MINÄ! on yhtä utopiaa kuin ennenkin.

No minä olen sen verran itsepintainen, että löydän kyllä keinot saavuttaa haluamani nöyrtymättä muiden ehtoihin ja teen elämästäni omannäköiseni.

Vierailija kirjoitti:

kesä taas tuonut nua mädän lihan leimat esiin. kassa tytöllä oli jätin tavarat siihen en luota vähä järkisiin.

Luuletko itse olevasi älykäs? Et osaa edes kirjoittaa. Kannattaa jättää kaupat rauhaan ja pysyä kotona vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Mulla ei ole tatuointeja, mutta en suostuisi ylipäätään työskentelemään alalla, jossa rajoitetaan itseilmaisua tai määrätään, miltä saan tai en saa näyttää.

Sinä olet sinä, mutta aika moni täälläkin on vuosikausia valittanut sitä ja tätä tulojen pienuudesta ja hallituksen julmuudesta. Oikeassa elämässä myös omilla valinnoilla on merkitystä. Jos yksilö omaa tukun 'itseilmaisua ja määräyksiä' rajoittavia periaatteita, joutuu myös itse kantamaan siltä osin vastuun tiettyjen ovien sulkeutumiselta. Yhteiskunta jossa on olemassa vain MINÄ! on yhtä utopiaa kuin ennenkin.

No minä olen sen verran itsepintainen, että löydän kyllä keinot saavuttaa haluamani nöyrtymättä muiden ehtoihin ja teen elämästäni omannäköiseni.

Elät tukien varassa siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti kypsä aikuinen tajuaa, että jokainen omistaa oman kehonsa. Jos toisen tatuoinnit ärsyttävät, taustalla on lapsellinen egokeskinen ajatus siitä, että maailman ja muiden ihmisten pitäisi näyttää vain siltä, mikä miellyttää hänen omaa silmäänsä.

Tuo on kaunis ajatus yleismaailmallisesti, mutta yleensä se keskimääräisesti niin on että jotka työelämässä ovat siinä asemassa että työntekijöistä päättävät, he eivät itse ole niitä tussattuja tyyppejä. Heidän tuttavapiiristäänkään heitä tuskin liiemmin löytyy.  En yhtään ihmettele, että jos se vaikuttaa mielikuvaan, kun kaulatatuoitu Veeti astelee lätsä päässä haastatteluun.

Mutta tässäkin on oletuksena, että se tatuoitu Veeti tulee haastatteluun hattu päässä ja ilman käytöstapoja, mutta tilanne voi myös olla se, että Veetillä on todella hyvät käytöstavat, keskustelutaidot ja sen lisäksi vielä loistava CV. Mielestäni työnantaja, joka jättää Veetin palkkaamaan tässä tapauksessa ainoastaan sen vuoksi, että hänellä on tatuointeja on kyllä täysi idiootti. Toisaalta en kyllä itse edes haluaisi työskennellä tuollaiselle ihmisille vaan ihan suosiolla etsisin sellaisen yhtiön jossa on suvaitsevampi ilmapiiri. Itse olen tatuoimaton.

Mitäs jos Veetin tatuoitu ulkokuori karkoittaa osan asiakkaista..

Tuskin palkkaisit sellaista firmaan? 

Jos olisin yrittäjä niin mun puolesta tuollaiset asiakkaat saisivat mennä aivan vapaasti asioimaan muualle. Ei kiinnosta palvella i-d-i-o-o-t-t-e-j-a. Muutenkin pyrkisin perustamaan eettiseen yrityksen, joka tavoittelee muutakin kuin pelkkää voittoa.

Toki ilman voittoa olisit omistajana sitten rahoittamassa toimintaa. Ilman asiakkaita sinun yritykseen tulee rahaa joko tukien tai omistajan kautta. 

Eettisyys ei ole pelkästään kuluerä tai este voitolle, vaan se voi olla myös kilpailuetu. Monet asiakkaat tekevät ostopäätöksiä juuri sen perusteella, millaisia arvoja yritys edustaa ja miten se kohtelee ihmisiä. Yritys voi menestyä myös rakentamalla luottamusta, hyvää työnantajakuvaa ja vahvaa brändiä. Kaikki asiakkaat eivät ajattele samalla tavalla, eikä jokaisen asiakkaan miellyttäminen ole edes mahdollista. Menestyvä yritys löytää oman asiakaskuntansa ja rakentaa toimintansa niiden arvojen ympärille, joita se haluaa edustaa.

Onnea vain uudelle yrityksellesi. Sitä se tulee myös todella tarvitsemaan.

Esimerkiksi Patagonia on hyvä esimerkki siitä, miten eettisyys ja liiketoiminnan menestys voivat kulkea yhdessä ja sen menestys perustuu myös siihen, että se on ymmärtänyt asiakkaidensa arvot. Patagonia on tunnettu siitä, että se kannustaa asiakkaita ostamaan vähemmän ja käyttämään tuotteita pidempään, mikä on vaateteollisuudessa varsin poikkeuksellinen viesti. Yritys on panostanut tuotteiden korjattavuuteen, kierrätysmateriaaleihin ja ympäristöjärjestöjen tukemiseen. Yrityksen voittoja myös ohjataan ilmaston ja luonnon suojelemiseen.

Kaikkien yritysten markkinasegmentti ei ole eikä voi olla ympäristö- ja eettisesti tiedostava nuorehko city-ihminen. Myös iso osa Suomen vientimarkkinoiden kokonaisvolyymista on kohteissa joissa vallitsevat täysin toiset arvot kuin täällä. 

Toisaalta parikymppinen ei usein tiedä, mikä oma tilanne on myöhemmin. Itse olin kovin idealistinen ja vasemmallekin päin kallellaan opiskeluiässä, mutta kuitenkin löysin itseni vuosia myöhemmin kulkemassa asiakkaissa ympäri maailmaa. Siinä vaiheessa en juurikaan kaivannut niitä ottamatta jääneitä kaula- ja naamatatuointeija. 

Mulla ei ole tatuointeja, mutta en suostuisi ylipäätään työskentelemään alalla, jossa rajoitetaan itseilmaisua tai määrätään, miltä saan tai en saa näyttää.

Sinä olet sinä, mutta aika moni täälläkin on vuosikausia valittanut sitä ja tätä tulojen pienuudesta ja hallituksen julmuudesta. Oikeassa elämässä myös omilla valinnoilla on merkitystä. Jos yksilö omaa tukun 'itseilmaisua ja määräyksiä' rajoittavia periaatteita, joutuu myös itse kantamaan siltä osin vastuun tiettyjen ovien sulkeutumiselta. Yhteiskunta jossa on olemassa vain MINÄ! on yhtä utopiaa kuin ennenkin.

No minä olen sen verran itsepintainen, että löydän kyllä keinot saavuttaa haluamani nöyrtymättä muiden ehtoihin ja teen elämästäni omannäköiseni.

Elät tukien varassa siis. 

Oma yritys, 6-numeroinen summa vuodessa.