Joku äiti ei tiennyt edes apilaa nimeltä, sasti piharatamoa tai saniaista

Mökillä lähes joka päivä löytyy uusia kasveja lasten ihmeteltäväksi. Ja he muistaa ne viime kesästäkin. Kun oli löytynyt pikkutalvikki ja nuokkutalvikki, niin mikä ilo oli, kun 8v löysi tähtitalvikin. Alsikeapila oli helppo löytää, mutta pitkään meni ennen ensimmäisen maariankämmekän löytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aika harvinaista, että ihmiset osaisivat erotella kasvi- ja eläinlajeja toisistaan. Ainoastaan ne aivan yleisimmät ja tunnetuimmat lajit tiedetään, muttei yhtään enempää. 

No ei nykyään niitäkään. Moni ei tunnista nykyään vaikkapa vaahteraa eikä erota toisistaan varista ja harakkaa. Surullista. 

Jostakin syystä minulla oli lapsena vaikea erottaa varis ja harakka. Luulin, että on olemassa närhikuukkeli, vaikka nehän ovat eri lintuja.

Maalaislapset yleensä tunnistavat ympäristönsä kasveja. Eräät eskarilaiset tunnistivat kuuset jopa lehtikuvasta, jossa näkyi metsästä vain runkoja ja maata.

Meillä on mökillä yksi seinämä täynnä kuivattuja ja kehystettyjä kasveja. Helposti oppivat lapset jo ihan pieninä. Samoin lintukirjan, äänitteiden ja kiikareitten avulla on tunnistettu kymmeniä lintuja. 5v tuli alkukesästä kertomaan kuulleensa kuhankeittäjän äänen, epäilin vahvasti, mutta totta se oli  - "onko piiall vilu" kuului selvästi.

Ja silti voi olla tosi hyvä äiti tytöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja silti voi olla tosi hyvä äiti tytöllä. 

Tai voi olla vaikka narsisti. Tai suurtaloskokki, tai bussikuski. 

Nämä Dunning–Krugerit jotka eivät erota mäntyä kuusesta tai harakkaa variksesta tietävät kuitenkin parhaiten miten luontoa ja eläimiä tulee hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä Dunning–Krugerit jotka eivät erota mäntyä kuusesta tai harakkaa variksesta tietävät kuitenkin parhaiten miten luontoa ja eläimiä tulee hoitaa.

Älähän nyt. Olihan Sofia Virtakin nähnyt luontoa auton ikkunasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat oppivat ne kasvit siinä vaiheessa kun niitä kerätään lasten kasvikansioon. Tämän puistoäidin lapset eivät vielä ole siinä iässä, joten vähän siimaa nyt.

 

Se tehdään yläasteella. Lähtökohtaisesti sen ikäiset hoitaa itse koulutyönsä, vaikka tietysti vanhemman kannattaa tarkistella onhan läksyt tehty, missä vaiheessa kansion tekeminen on jne. Toki eri asia, jos lapsella on koulunkäynnin kanssa haasteita. Silloin tarvitsee enemmän vanhempien tukea ja yhdessä opiskelemista.

Me kyllä kerättiin ne kasvit yhdessä lasten kanssa. Toisin sanoen teimme yhdessä metsäretkiä ja etsimme tarvittavat kasvit. Joissain perheissä vanhemmat ei varmaan vietä yhteistä aikaa nuortensa kanssa, joissain viettävät. Ei se sen kummempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Meidän piti joka kesä kerätä kasveja. Sitten ne syksyllä tentittiin, Suomalainen ja latinalainen nimi. Anemone nemorosa-valkovuokko

Useimpien meistä piti, mutta muistan, että oli ajanjakso jolloin tavasta luovuttiin. Ehkä alussa mainittu äiti oli sellaista ikäluokkaa. Muistaisikohan joku kaunanko tuo keräämättömyysjakso kesti? Minun aikanani 70-luvulla kerättiin kahtena kesänä 40 kasvia kumpanakin kesänä, nykyään kai vain yhtenä, määrää en tiedä. Siihen aikaan, juuri ennen peruskoulua ei varmaan kansalaiskouluissa kasveja kerätty, arvelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat oppivat ne kasvit siinä vaiheessa kun niitä kerätään lasten kasvikansioon. Tämän puistoäidin lapset eivät vielä ole siinä iässä, joten vähän siimaa nyt.

 

Se tehdään yläasteella. Lähtökohtaisesti sen ikäiset hoitaa itse koulutyönsä, vaikka tietysti vanhemman kannattaa tarkistella onhan läksyt tehty, missä vaiheessa kansion tekeminen on jne. Toki eri asia, jos lapsella on koulunkäynnin kanssa haasteita. Silloin tarvitsee enemmän vanhempien tukea ja yhdessä opiskelemista.

Me kyllä kerättiin ne kasvit yhdessä lasten kanssa. Toisin sanoen teimme yhdessä metsäretkiä ja etsimme tarvittavat kasvit. Joissain perheissä vanhemmat ei varmaan vietä yhteistä aikaa nuortensa kanssa, joissain viettävät. Ei se sen kummempaa ole.

Tai katsovat että työ on pääasiallisesti lapsen itsensä vastuulla, toki saattavat auttaa vähän tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saniaisia on montaa eri lajia. 

Ei varmasti ole lapselle tärkeä tietää mikä saniaislaji on kyseessä vaan ihan että kasvi on saniainen eikä voikukka. 

Niinpä, harakka tai varis. Eihän sillä lajilla mitään väliä ole. Lintu kuin lintu. Vai miten se meni...

Ja mitä väliä oikeastaan silläkään onko se nyt lintu vai kala. Joku luontojuttu, joilla ei tee nykypäivänä mitään. Ruoka kun kasvaa kaupan hyllyllä ja ketä kiinnostaa ulkona muu kuin grillaaminen parvekkeella. 

On kyllä hirmu surullista huomata miten luontosuhde köyhyy. Entisaikaan oli normaalia että joko puutarhanhoito tai ruuan viljely kiinnosti, ja oman elinympäristön kasvit ja eläimet tunnettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saniaisia on montaa eri lajia. 

Ei varmasti ole lapselle tärkeä tietää mikä saniaislaji on kyseessä vaan ihan että kasvi on saniainen eikä voikukka. 

Niinpä, harakka tai varis. Eihän sillä lajilla mitään väliä ole. Lintu kuin lintu. Vai miten se meni...

Ja mitä väliä oikeastaan silläkään onko se nyt lintu vai kala. Joku luontojuttu, joilla ei tee nykypäivänä mitään. Ruoka kun kasvaa kaupan hyllyllä ja ketä kiinnostaa ulkona muu kuin grillaaminen parvekkeella. 

 

On kyllä hirmu surullista huomata miten luontosuhde köyhyy. Entisaikaan oli normaalia että joko puutarhanhoito tai ruuan viljely kiinnosti, ja oman elinympäristön kasvit ja eläimet tunnettiin. 

Ja tarkoitan entisajalla boomerisukupolvea ja heitä edeltäneitä. Jo omassa x-sukupolvessani liian monia  kiinnostaa laittaa pihoille vain mahdollisimman vain paljon kiveystä/laattaa, patiota ja urheilukenttää. Ainoat puutarhakasvit jotka tunnetaan ovat tuija ja nurmikko.