Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Kyllä minäkin mielelläni annan henkilökohtaisesti vanhempien krääsäksi leimaaman lahjan. Lapselle jää ainakin mielikuva, että joku on huomioinut hänet ja sehän on tärkeintä lahjan antamisessa.
Hulluimmat äidit ottavat "krääsän" lapselta pois ja heittävät roskiin, koska se ei ollut äidille mieluinen ja lapsihan ei päätä. Rahaakaan ei kannata antaa, koska vanhemmat ottavat se omaan käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisimman isoa tai mahdollisimman paljon pikkiriikkisiä paloja ja mahdollisimman paljon meteliä. Niitä meille kannettiin. Aina se sama ivahymy vielä, kun naurettiin jo valmiiksi, miten niiden pikkupalojen päälle astuminen sattuu ja miten se melu on raskasta kuunneltavaa. Yhdet marakassit alkoi soida itsekseen aina jos lattialla vieressä joku käveli. Ne vein roska-astiaan ja siellähän ne soi sitten 1,5 viikkoa ja varmaan soivat vieläkin kaatopaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.Ja siksi se lahja pitää ostaa niin, että lapsen toive ohitetaan? Meillä lasten toiveet kerrotaan aina ennen synttäreitä ja jouluja mummolle. Hän ei ksokaan osta mitään toivelistalta. Hän tietää paremmin. Hän on päättänyt jopa lasten lempivärit. Lapsia ei ole kuunnellut siinäkään. HÄN tietää ja HÄN haluaa ja suuttuu, jos lapset ei riemastu tarpeeksi. Hänestä koko prosessissa on kyse. Ja vanhempien tallomisesta.
"Ja vanhempien tallomisesta."
Kieltämättä jo ensimmäisiä sanoja lukiessa tuli mieleen ettei kyse taida olla lapsen toiveista vaan vanhempien/äidin sanelusta. Sitten tulee mieleen ettei lapset kerro toiveita vaan vanhemmat/äiti sanelee lahjatoiveet. Onhan se ihan eri teho lahjan antajaan, jos lapsi itse esittää toiveen tai vanhemmat latelee, mitä lahjoja saa tuoda. Viimeinen laus paljasti, että kyse oli vain vanhempien/äidin tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.Ja siksi se lahja pitää ostaa niin, että lapsen toive ohitetaan? Meillä lasten toiveet kerrotaan aina ennen synttäreitä ja jouluja mummolle. Hän ei ksokaan osta mitään toivelistalta. Hän tietää paremmin. Hän on päättänyt jopa lasten lempivärit. Lapsia ei ole kuunnellut siinäkään. HÄN tietää ja HÄN haluaa ja suuttuu, jos lapset ei riemastu tarpeeksi. Hänestä koko prosessissa on kyse. Ja vanhempien tallomisesta.
"Ja vanhempien tallomisesta."
Kieltämättä jo ensimmäisiä sanoja lukiessa tuli mieleen ettei kyse taida olla lapsen toiveista vaan vanhempien/äidin sanelusta. Sitten tulee mieleen ettei lapset kerro toiveita vaan vanhemmat/äiti sanelee lahjatoiveet. Onhan se ihan eri teho lahjan antajaan, jos lapsi itse esittää toiveen tai vanhemmat latelee, mitä lahjoja saa tuoda. Viimeinen laus paljasti, että kyse oli vain vanhempien/äidin tahdosta.
Ja vanhempien tallomisesta. - Millä tavalla tämä paljastaa, että vanhempi sanelisi yhtään mitään? Miten?
Kai se vanhempi sitäpaitsi paremmin sen lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaappien sisällön, tulevat juhlat, kaverien tavarat (halutaan samanlaista), millä nykylapset edes leikkii jne. tietää kuin sukulainen?
Toinen mummo tuo halpaa krääsää ja sukulaiset ja tutut kippaa omien lastensa vanhat rikkinäisetkin lelut. Romun määrä on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.Ja siksi se lahja pitää ostaa niin, että lapsen toive ohitetaan? Meillä lasten toiveet kerrotaan aina ennen synttäreitä ja jouluja mummolle. Hän ei ksokaan osta mitään toivelistalta. Hän tietää paremmin. Hän on päättänyt jopa lasten lempivärit. Lapsia ei ole kuunnellut siinäkään. HÄN tietää ja HÄN haluaa ja suuttuu, jos lapset ei riemastu tarpeeksi. Hänestä koko prosessissa on kyse. Ja vanhempien tallomisesta.
Meillä sama. 100%. Täysin mahdotonta on mummolle ymmärtää, että pojan lempiväri on oranssi, punainenkin käy. Ei, tummansininen on oikea vaihtoehto. Poika tykkää lentokoneista, mummo ostaa traktoreita. Ihan joka kerta. Koska mummon mukaan traktorit on parempia kuin lentokoneet.
Mummo kyllä kyselee toiveita. Ilmeisesti siksi, että ei vahingossakaan osta mitään toivottua saati tarpeellista. Kun se mummon omien intressien mukaan ostettu lahja ei olekaan se tykätyin lahja, mummo mököttää. Oikeasti tiuskii ja istuu kädet puuskassa alahuuli pitkällä.
Muutenkin tietynlainen pelisilmä puuttuu. Vaatteet ovat yleensä väärää kokoa ja ei puhettakaan että niitä voisi vaihtaa oikeaan kokoon. Lempihahmot on ihan ehdoton ei. Siksi ostetaan traktoriaiheinen värityskirja eikä Ryhmä Hauta ja taas uhriudutaan. Pienelle lapselle ostetaan jotain supersuolaista salmiakkia. Lapsi rakastaa legoja, niitä ei voi tuoda, koska ei.
Käsittämättömintä on se, että aidosti ei tunnu tajuavan, että hän ei voi määrätä sitä mistä lapsi tykkää. Eikä yhtään opi, vaikka tätä on harjoiteltu jo muutama vuosi. Sitten uhriutuu kun kohtuullisen yltäkylläisyyden keskellä oleva lapsi ei innostu mummon valinnoista.
Pahin oli, kun lupasi pyhästi ostaa ykköstoiveen synttärilahjaksi. Toi jotain ihan muuta. Siinä sitten ylväästi selitti minulle, että tämä on niin paljon parempi vaihtoehto kuin lapsen toive (kyllä mummi tietää) siksi muutti mielensä. Mä sit kävin itse hakemassa sen toiveen seuraavana päivänä kaupasta. Se mummon valinta oli paljon kalliimpikin, joten rahasta ei ole kyse. Eikä se mummon valinta tälläkään kertaa ollut lapselle mieluisin.
Tosi raskasta.
Ja kyllä, suuri koko ja äänekkyys on olleet selkeästi korkealla kriteereissä. Oikein kilpailee sillä, että saa tuoda isoimman paketin.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman isoa tai mahdollisimman paljon pikkiriikkisiä paloja ja mahdollisimman paljon meteliä. Niitä meille kannettiin. Aina se sama ivahymy vielä, kun naurettiin jo valmiiksi, miten niiden pikkupalojen päälle astuminen sattuu ja miten se melu on raskasta kuunneltavaa. Yhdet marakassit alkoi soida itsekseen aina jos lattialla vieressä joku käveli. Ne vein roska-astiaan ja siellähän ne soi sitten 1,5 viikkoa ja varmaan soivat vieläkin kaatopaikalla.
Itse olisin lapsena kaivannut jotain lelua, jota olisi voinut rakentaa. Edellisen vuoksi lahjaa lapselle ostaessa valitsin mieluimmin sellaisen moniosaisen rakennussarjan, josta vanhemmat tykkäsi kyttyrää. Kun meillä lapsuudessa piti siivota omat leikit pois, niin eipä lahjaa valitessa tullut edes miettineeksi sitä työmäärää, joka aiheutuu leluja keräävälle ja pesevälle vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin mielelläni annan henkilökohtaisesti vanhempien krääsäksi leimaaman lahjan. Lapselle jää ainakin mielikuva, että joku on huomioinut hänet ja sehän on tärkeintä lahjan antamisessa.
Hulluimmat äidit ottavat "krääsän" lapselta pois ja heittävät roskiin, koska se ei ollut äidille mieluinen ja lapsihan ei päätä. Rahaakaan ei kannata antaa, koska vanhemmat ottavat se omaan käyttöönsä.
Mä en ole ikinä ottanut omaan käyttöön lapsille annettuja rahoja.
Kyllä teillä on kova homma keksiä noita juttujanne.
Ja ei, en osta koskaan tavaraa, annan vain rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan ei saa leikkiä kuin äidin päättämillä leluilla. Leluhyllyllä ei saa olla autoja ja traktoreita kun äiti päättää meidän pojan leikkivän vain lentokoneilla.
Ihan mummona paras pysyä kaukana lasten perheistä, kysytylle pankkitilille tipauttaa joku raha joskus vaikka " lasten kesätarpeisiin."
Sopu säilyy kun ei nähdä. Tietysti joku 200 synttäreinä ja jouluna ja joskus "pyörärahaa" on miniöiden mielestä , ehkä pojankin, liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin mielelläni annan henkilökohtaisesti vanhempien krääsäksi leimaaman lahjan. Lapselle jää ainakin mielikuva, että joku on huomioinut hänet ja sehän on tärkeintä lahjan antamisessa.
Hulluimmat äidit ottavat "krääsän" lapselta pois ja heittävät roskiin, koska se ei ollut äidille mieluinen ja lapsihan ei päätä. Rahaakaan ei kannata antaa, koska vanhemmat ottavat se omaan käyttöönsä.
Mä en ole ikinä ottanut omaan käyttöön lapsille annettuja rahoja.
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin lapsena kaivannut jotain lelua, jota olisi voinut rakentaa. Edellisen vuoksi lahjaa lapselle ostaessa valitsin mieluimmin sellaisen moniosaisen rakennussarjan, josta vanhemmat tykkäsi kyttyrää. Kun meillä lapsuudessa piti siivota omat leikit pois, niin eipä lahjaa valitessa tullut edes miettineeksi sitä työmäärää, joka aiheutuu leluja keräävälle ja pesevälle vanhemmalle.
Tämä. Mekin saadaan lapsille tavaraa, josta mummi on itse jäänyt paitsi lapsuudessaan.
Mammat täällä taitaa olla niitä joiden lapsella on musta sänky valkoisessa huoneessa, yksi lelu kirjahyllyssä, ei muuta.
Kuten siinä Suomen kaunein koti-ohjelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synttäreilläkin lahjalista kuin häissä. Siis on mennyt ihan mahdottomaksi jo yksvuotiaitten kanssa.
I feel your pain. Kumpa tämä rajoittisi vain pieniin lapsiin, mutta ei. Meillä on kaksi teiniä ja niillekin kannetaan kaikkea roskaa. Esimerkiksi tyttö harrastaa taiteita ja mm. piirtää ja maalaa. Eiköhän sille kanneta kaikkia halpiskyniä, joista puolet ovat kuivia jo ennen kuin on otettu paketista. Poikaa taas kiinnostaa talous, sijoittaminen ja tietokoneet. Isovanhempien mielestä tuo ei ole oikeaa miehisyyttä vaan "homojen hommaa". Siksipä kantavat hänelle mm. vanhoja maatalous- ja ajoneuvolehtiä, erilaisia ruosteisia työkaluja ja kaikkea muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin lapsena kaivannut jotain lelua, jota olisi voinut rakentaa. Edellisen vuoksi lahjaa lapselle ostaessa valitsin mieluimmin sellaisen moniosaisen rakennussarjan, josta vanhemmat tykkäsi kyttyrää. Kun meillä lapsuudessa piti siivota omat leikit pois, niin eipä lahjaa valitessa tullut edes miettineeksi sitä työmäärää, joka aiheutuu leluja keräävälle ja pesevälle vanhemmalle.
Tämä. Mekin saadaan lapsille tavaraa, josta mummi on itse jäänyt paitsi lapsuudessaan.
Rakennussarjat on kehittäviä. Lastenlapsilla jos jotakin. Ovatkin älykkäitä lapsia ja näppäriä.
Mikähän on lapsilisäpäivä nykyisin? Kuinka käy silloin sutina meikkiosastoilla ja lähikuppiloissa tyttöjen ilta?
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Tähän voi vaststa täti jolla ei ole lapsia. Paitsi en osta leluja vaan vaatteita, sellaisia joista uskon lapsen tykkäävän. En osta kumisaappaita tai alushousuja tai t-paitoja joita tarvitaan niinkuin käsky kävi koska en osta sitä lahjaa lapsen vanhemmille, vaan justiinsa sille lapselle. Vanhemmat voi ostaa tarpeelliset asiat ja ennenkuin panikoidutte niillä kyllä on tarpeeksi rahaa ostaa mitä tarviivat.
Mutta vanhempien taloon sitä tavaraa ostat ja siellä on rajattu määrä tilaa. Jos ostat sellaista, mikä ei sovi säilytykseen, riskinä on ettei lapsi saa lahjaasi kovin kauaa pitää...
Minkälainen psykopaattivanhempi vie lapsen lelut vain siksi, ettei saa käyttää valtaa lapseensa ja tämän lahjoihin? Sekopäistä. Meillä lapset sai monenlaista krääsää, ja niille ostettiin isot laatikot, joista sitten aina välillä siivottiin roskiin huonokuntoiset.
Ei vanhemmille kuulu, mitä lapsi saa muilta lahjaksi, niin kauan kuin se ei ole lapselle vaarallista.
Älkää pelatko valtapelejä lapsenne kautta.
Tässä selkeästi viesti henkilöltä, jolla ei tuollaisesta krääsänkärrääjästä ole minkäänlaista kokemusta.
Meille saisi hankkia isohkon varaston laatikoksi leluille tuolla filosofialla. Esim synttäreille saattoi tulla ikeakassillinen paketteja ja vielä lasta isompi jättinalle siihen ylläriksi.
Mummo asuu lähellä, ja toi ihan joka kerta (useita kertoja viikossa) jotain ylläriä. Sitten vielä haukkui, kun meillä on niin paljon tavaraa. Mitään mummon tuomaa ei silti olisi saanut hävittää.
Ei yksikään lapsi tarvitse tuollaista määrää tavaraa.
Alue: Aihe vapaa
Olisikin niin että mahtuisivat laatikkoon.
t. kolme jättipehmoa, kolme nukkekotia, nuken sänky, nukenrattaita kolmet, lastenhuoneen pöytä ja tuolit, iso pallomeri ja teltta...