Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.Ja siksi se lahja pitää ostaa niin, että lapsen toive ohitetaan? Meillä lasten toiveet kerrotaan aina ennen synttäreitä ja jouluja mummolle. Hän ei ksokaan osta mitään toivelistalta. Hän tietää paremmin. Hän on päättänyt jopa lasten lempivärit. Lapsia ei ole kuunnellut siinäkään. HÄN tietää ja HÄN haluaa ja suuttuu, jos lapset ei riemastu tarpeeksi. Hänestä koko prosessissa on kyse. Ja vanhempien tallomisesta.
"Ja vanhempien tallomisesta."
Kieltämättä jo ensimmäisiä sanoja lukiessa tuli mieleen ettei kyse taida olla lapsen toiveista vaan vanhempien/äidin sanelusta. Sitten tulee mieleen ettei lapset kerro toiveita vaan vanhemmat/äiti sanelee lahjatoiveet. Onhan se ihan eri teho lahjan antajaan, jos lapsi itse esittää toiveen tai vanhemmat latelee, mitä lahjoja saa tuoda. Viimeinen laus paljasti, että kyse oli vain vanhempien/äidin tahdosta.
Ja vanhempien tallomisesta. - Millä tavalla tämä paljastaa, että vanhempi sanelisi yhtään mitään? Miten?
Kai se vanhempi sitäpaitsi paremmin sen lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaappien sisällön, tulevat juhlat, kaverien tavarat (halutaan samanlaista), millä nykylapset edes leikkii jne. tietää kuin sukulainen?
Kyllä vanhempi voi tietää paremmin lapsen toiveet. Ei kukaan tuota voi kiistää.
Edellinen ei kuitenkaan estä sitä, että vanhemmat voi myös päättää lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaapin sisällön, tulevat juhlat, millä lapset nykyään leikkii jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmilla on aikaa kierrellä kaupoissa, kirpputoreilla ja tarjousten perässä. Ehkä ei ole edes ajatus ostaa jotain lapsenlapselle mutta kun sattuu silmään joku edullinen tuote.. Ja toisaalta, lapset kyllästyvät aika nopeasti uusiin leluihin, viimeistään kun kasvavat joten lelut ovat vähän kertakäyttötavaraa Olipa ne kalliita tai edullisia.
Ootte tylsiä tosikkoja. Ehkä sille lapselle on vaan hauska ostaa jotain pientä kivaa teidän mielestä ”krääsää” ja haluavat ilahduttaa lasta. Mutta sitten tulee tylsä tosikko vanhempi valittamaan, että osta mieluummin jotain tylsiä sukkia tai laita tilille rahaa. Ei lapsi kuule niistä ilahdu samalla tavalla. Ei tommonen tosikkokaan maailmaa paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman isoa tai mahdollisimman paljon pikkiriikkisiä paloja ja mahdollisimman paljon meteliä. Niitä meille kannettiin. Aina se sama ivahymy vielä, kun naurettiin jo valmiiksi, miten niiden pikkupalojen päälle astuminen sattuu ja miten se melu on raskasta kuunneltavaa. Yhdet marakassit alkoi soida itsekseen aina jos lattialla vieressä joku käveli. Ne vein roska-astiaan ja siellähän ne soi sitten 1,5 viikkoa ja varmaan soivat vieläkin kaatopaikalla.
Itse olisin lapsena kaivannut jotain lelua, jota olisi voinut rakentaa. Edellisen vuoksi lahjaa lapselle ostaessa valitsin mieluimmin sellaisen moniosaisen rakennussarjan, josta vanhemmat tykkäsi kyttyrää. Kun meillä lapsuudessa piti siivota omat leikit pois, niin eipä lahjaa valitessa tullut edes miettineeksi sitä työmäärää, joka aiheutuu leluja keräävälle ja pesevälle vanhemmalle.
Meillä oli rakenteluun oma nurkkauksensa. Ei tarvinnut joka päivä kerätä kaikkea pois. Muut lelut pistettiin nukkumaan leikkien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ootte tylsiä tosikkoja. Ehkä sille lapselle on vaan hauska ostaa jotain pientä kivaa teidän mielestä ”krääsää” ja haluavat ilahduttaa lasta. Mutta sitten tulee tylsä tosikko vanhempi valittamaan, että osta mieluummin jotain tylsiä sukkia tai laita tilille rahaa. Ei lapsi kuule niistä ilahdu samalla tavalla. Ei tommonen tosikkokaan maailmaa paranna.
Miten se krääsää täynnä oleva koti parantaa maailmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhempi voi tietää paremmin lapsen toiveet. Ei kukaan tuota voi kiistää.
Edellinen ei kuitenkaan estä sitä, että vanhemmat voi myös päättää lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaapin sisällön, tulevat juhlat, millä lapset nykyään leikkii jne.
Vaatekaapin sisältö ja tulevat juhlat kyllä onkin vanhemman vastuulla pienten lasten kanssa. Tietenkin.
Ei ne lapset leiki millään, mistä eivät itse pidä tai lempiväriä vaihda tai keräilyn kohdetta aikuisten mukaan. Sehän se onkin se mummon seuraava itkun aihe, kun lapsi "ei tottele".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä on kova homma keksiä noita juttujanne.
Ja ei, en osta koskaan tavaraa, annan vain rahaa.
Ei mulla riitä mielikuvitus keksiä tarinoita mummon tempauksista. Sen verran päätöntä menoa on. Tositarinoissa on pysyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin lapsena kaivannut jotain lelua, jota olisi voinut rakentaa. Edellisen vuoksi lahjaa lapselle ostaessa valitsin mieluimmin sellaisen moniosaisen rakennussarjan, josta vanhemmat tykkäsi kyttyrää. Kun meillä lapsuudessa piti siivota omat leikit pois, niin eipä lahjaa valitessa tullut edes miettineeksi sitä työmäärää, joka aiheutuu leluja keräävälle ja pesevälle vanhemmalle.
Tämä. Mekin saadaan lapsille tavaraa, josta mummi on itse jäänyt paitsi lapsuudessaan.
Rakennussarjat on kehittäviä. Lastenlapsilla jos jotakin. Ovatkin älykkäitä lapsia ja näppäriä.
Meillä ne suvun vanhemmat osti niitä patterin voimalla itsekseen leikkiviä ja äänteleviä leluja, joita lapsi katsoi hetken aikaa ja sitten mielenkiinto herpaantui. Mieleen on jäänyt itsekseen hyppivä pallomainen häkkyrä ja hännällä varustettu itsekseen liikkuva pallo.
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla on aikaa kierrellä kaupoissa, kirpputoreilla ja tarjousten perässä. Ehkä ei ole edes ajatus ostaa jotain lapsenlapselle mutta kun sattuu silmään joku edullinen tuote.. Ja toisaalta, lapset kyllästyvät aika nopeasti uusiin leluihin, viimeistään kun kasvavat joten lelut ovat vähän kertakäyttötavaraa Olipa ne kalliita tai edullisia.
Jos noin on, on sen isovanhemman aika opetella impulssikontrollia. Ihan jokaista kivan näköistä lelua ja vaatekappaletta ei pakko ostaa lapsenlapsille. Kukaan ei tarvitse määräänsä enempää tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä on kova homma keksiä noita juttujanne.
Ja ei, en osta koskaan tavaraa, annan vain rahaa.
Ei mulla riitä mielikuvitus keksiä tarinoita mummon tempauksista. Sen verran päätöntä menoa on. Tositarinoissa on pysyttävä.
Joutoaikaa ainakin on nettiin. Sekin olisi ylellisyys ollut vaika vanhan kansan naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.Ja siksi se lahja pitää ostaa niin, että lapsen toive ohitetaan? Meillä lasten toiveet kerrotaan aina ennen synttäreitä ja jouluja mummolle. Hän ei ksokaan osta mitään toivelistalta. Hän tietää paremmin. Hän on päättänyt jopa lasten lempivärit. Lapsia ei ole kuunnellut siinäkään. HÄN tietää ja HÄN haluaa ja suuttuu, jos lapset ei riemastu tarpeeksi. Hänestä koko prosessissa on kyse. Ja vanhempien tallomisesta.
"Ja vanhempien tallomisesta."
Kieltämättä jo ensimmäisiä sanoja lukiessa tuli mieleen ettei kyse taida olla lapsen toiveista vaan vanhempien/äidin sanelusta. Sitten tulee mieleen ettei lapset kerro toiveita vaan vanhemmat/äiti sanelee lahjatoiveet. Onhan se ihan eri teho lahjan antajaan, jos lapsi itse esittää toiveen tai vanhemmat latelee, mitä lahjoja saa tuoda. Viimeinen laus paljasti, että kyse oli vain vanhempien/äidin tahdosta.
Ja vanhempien tallomisesta. - Millä tavalla tämä paljastaa, että vanhempi sanelisi yhtään mitään? Miten?
Kai se vanhempi sitäpaitsi paremmin sen lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaappien sisällön, tulevat juhlat, kaverien tavarat (halutaan samanlaista), millä nykylapset edes leikkii jne. tietää kuin sukulainen?
Kyllä vanhempi voi tietää paremmin lapsen toiveet. Ei kukaan tuota voi kiistää.
Edellinen ei kuitenkaan estä sitä, että vanhemmat voi myös päättää lapsen toiveet, lempivärit, keräysten kohteet, vaatekaapin sisällön, tulevat juhlat, millä lapset nykyään leikkii jne.
Mä en päätä, kyllä lapset ovat yksilöitä jo melkoisen varhain. Mä olen yrittänyt näitä mieltymyksiä kunnioittaa esim vaatevalinnoissa.
Ne mummon oman maun mukaan tuomat vaatteet on yleensä menneet kiertoon miltei uuden veroisina, kun eivät ole olleet lapsille mieleisiä. En ala vänkäämään lasten kanssa että "ihan hyvä tämä on, pistä päälles vaan", jos lapsi ei siitä vaatteesta tykkää. Hukkaan heitettyä aikaa, josta jää molemmille paha mieli.
Oikeasti taitaa olla yksi paita mummon tuomista, minkä lapsi on kelpuuttanut käyttöön. Niitä ei kelpuutettuja on sit viety kasseittain uffille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä on kova homma keksiä noita juttujanne.
Ja ei, en osta koskaan tavaraa, annan vain rahaa.
Ei mulla riitä mielikuvitus keksiä tarinoita mummon tempauksista. Sen verran päätöntä menoa on. Tositarinoissa on pysyttävä.
Joutoaikaa ainakin on nettiin. Sekin olisi ylellisyys ollut vaika vanhan kansan naisille.
Mitä pahaa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla on aikaa kierrellä kaupoissa, kirpputoreilla ja tarjousten perässä. Ehkä ei ole edes ajatus ostaa jotain lapsenlapselle mutta kun sattuu silmään joku edullinen tuote.. Ja toisaalta, lapset kyllästyvät aika nopeasti uusiin leluihin, viimeistään kun kasvavat joten lelut ovat vähän kertakäyttötavaraa Olipa ne kalliita tai edullisia.
Kun vanhemmat tahtoo arvokkaita leluja joita voi myydä kirppareilla. Krääsääkään ei raaskita heittää pois. Tietysti pitää olla laosen suostumus jos krääsä on lapsen leikeissä mukana. Aikuinen ei pysty näkemään lapsen silmin mikä joku krääsä on lapsen mielikuvituksessa.
Eilen kävin lapsuuskodin pihamaalla ja muistelin lapsuusleikkejä. Tosin siellä oli tilaa säilyttää kivet, nätit kuivat puuoksat, kasvien siemenkodat ja kävyt jne jotka lapsen silmin muuntautuivat leikin mukaan. Miksi milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
Eli kirpparilla ei voi myydä lasten kanssa niin että rahat menisi lasten tarpeisiin? Aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toivonut, että mummo kertoisi, mitä aikoo ostaa/on ostanut, jotta tietäisin olla ostamasta samaa kirjaa/peliä jne.
Tämäkin on jo väärin. Ei käy.
Meidän mummo tuo niin paljon tavaraa, että ei edes muista mitä itse on tuonut. Varsinkin kirjoja on tullut tuplana, yksi kirja jopa triplana.
Jännä kun vanhemmat valittavat isovanhempien lahjoista lapsenlapsilleen.....
Voisi olla toisinkin, ettei isovanhempia ole. Täydellisen päätöntä natinaa.
Itse olen 55v mummi ja olen ostanut lapsenlapselleni piirustus ja maalaustarvikkeita. En kanna kassikaupalla "krääsää", mutta voisin ostaa jonkun lelun kysymättä vanhemmilta, jos se tuntuisi siltä että xxxx siitä ilostuisi. Hieman ärsyttää tämän palstan vinkuja-vanhemmat. Tekin olette ehkä joskus isovanhempia ja ai, että se on parasta. Kyllä joskus saa lapsenlapsia hemmotella. Se ei ole tahallista ärsyttämistä.
Kyllä mummiutta ja ukkiutta pitäisi osata edes vähän arvostaa.
Kun meidän lapset oli pieniä, meillä oli joka kesä kirppispöytä mökkikunnan kirpparilla. Saimme siitä aina seuraavan talvikauden harrastusmaksut. Tänä kesänä toinen lapsista, opiskelija, ei saanut kesätöitä, mutta hän on käynyt joka sunnuntai myymässä kirpparilla. Palkaksi saa pitää myyntituotot.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun vanhemmat valittavat isovanhempien lahjoista lapsenlapsilleen.....
Voisi olla toisinkin, ettei isovanhempia ole. Täydellisen päätöntä natinaa.
Itse olen 55v mummi ja olen ostanut lapsenlapselleni piirustus ja maalaustarvikkeita. En kanna kassikaupalla "krääsää", mutta voisin ostaa jonkun lelun kysymättä vanhemmilta, jos se tuntuisi siltä että xxxx siitä ilostuisi. Hieman ärsyttää tämän palstan vinkuja-vanhemmat. Tekin olette ehkä joskus isovanhempia ja ai, että se on parasta. Kyllä joskus saa lapsenlapsia hemmotella. Se ei ole tahallista ärsyttämistä.
Kyllä mummiutta ja ukkiutta pitäisi osata edes vähän arvostaa.
Vanhempia pitää arvostaa. Ja heidän kotiaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen toivonut, että mummo kertoisi, mitä aikoo ostaa/on ostanut, jotta tietäisin olla ostamasta samaa kirjaa/peliä jne.
Tämäkin on jo väärin. Ei käy.