Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Meillä on ollut hieman vastaavaa aiemmin. Mummot toivat lapsenlapsille isot määrät vaatetta, leluja ja muuta tavaraa, kun nähtiin ja kävimme kylässä. Osa tuliaisista oli jo valmiiksi liian pieniä, liian isoja tai sitten aivan sopimattomia - petoeläimiä pelkäävä lapsi sai samanlaisen susipaidan kahdesti, poika sai hupparin, jossa oli pinkkejä, tyttömäisiä yksityiskohtia ("mutta sehän on sininen" oli anopin kanta, kun ihmetteli, miksei poika ilahtunut ikihyvikseen) ja 3v sai mekon, joka oli tarkoitettu 8-vuotiaalle. Näitä sattuu.
Lasten kasvaessa onneksi on siirrytty malliin, että me saamme miehen kanssa hankkia lahjat isovanhempien puolesta ja saamme hankkia ihan itse lasten vaatteetkin. Tähän on päästy, kun lapset kasvoivat ja heille ilmestyi yhä enemmän omia suosikkeja tietystä hahmoista lempiväreihin ja omat vaatemaut, joten jokainen muovikrääsäjuttu ei ollutkaan enää se mahtavin juttu ikinä. Sinänsä eivät lempihahmot mitään erityisen vaikeita olleet, mutta selvästi isovanhemmilla oli oma tarve hankkia jotakin, joka ei sitten aina uponnut tarpeeksi hyvin lapsiin. Ei ole krääsävuosia ikävä, niistä on muistona on enää iso kassi pehmoleluja, joilla ei enää kukaan leiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun esikoinen syntyi, niin isovanhempi toi valtavan kestokassillisen kaikkea shoppailemaansa. Harmi vaan, että suurin osa sellasta mille meillä ei ollut tarvetta, kun olin ottanut äitiyspakkauksen ja siinä tuli tarvikkeita. Olimme silloin aika vähävaraisia mieheni kanssa, niin surullisena mietin, mitä kaikkea oikeesti tarpeellista olisimme sillä usean sadan summalla saaneet, mitä isovanhempi oli tuhlaillut niihin uutena ostamiinsa merkkijuttuihin. Olisi voinut ihan kysyä mitä tarvitaan, sen sijaan lähti shoppailemaan kaikkea omasta mielestään ihanaa ja söpöä.
Ostivat sentään merkkikamaa jonka perään täällä huudellaan, eikä mitään krääsää. Nuo kunnon vaatteet on kestäneet sitten seuraavillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.
Outoa, olen 70 + ja kukaan tuttavistani ei ole krääsän kerääjä. Näitä olivat meidän vanhempamme, ainakin anoppi ja se suku kokonaan. Heistä suurin osa on kuollut ja sitä krääsän määrää ei voi kuin ihmetellä.
Lahjoiksi ostivat meidän muksuille rihkamaa ja heti rikkoutuvia muovileluja.🤢
Mä taas tunnen useampi 70 + joilla on tali täynnä krääsää. Mitään ei voi heittää pois, sitä kun voi vielä tarvita! Esim joku 1978 veroilmoituksen täyttöohje.
Samaa mieltä. "Krääsän" ostaminen loppuu tähän.
Mikään ei ole koskaan mieleen, ei puvut eikä leningit (kaupasta) eikä mikään muukaan. Ei edes toivotut lelut (uutena ostetut)
Meillä mummo vahti haukkana, että lapset olisi aina puettu hänen tuomiin vaatteisiin ja leikkivät hänen tuomilla leluilla. Se oli miltei sydänkohtauksen paikka, jos lapsilla oli jotain mitä "se toinen mummo" oli tuonut. Kauheaa! Mummo jopa piilotti lapsen leluja, jos oli väärä nalle teekutsuilla.
Heh. Meillä oli samanlaista. Myös kaikissa päiväkodin ja koulun kuvissa jne. olisi pitänyt olla se mummon antama vaate.
Mua rasitti myös se, että esimerkiksi vaatteet oli jo antaessa juuri ja juuri sopivia. Todella järkevää ostaa täyteen hintaan joululahjaksi mekko, kun kaikki juhlat oli jo ja se mekko sitten kevään juhliin liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut hieman vastaavaa aiemmin. Mummot toivat lapsenlapsille isot määrät vaatetta, leluja ja muuta tavaraa, kun nähtiin ja kävimme kylässä. Osa tuliaisista oli jo valmiiksi liian pieniä, liian isoja tai sitten aivan sopimattomia - petoeläimiä pelkäävä lapsi sai samanlaisen susipaidan kahdesti, poika sai hupparin, jossa oli pinkkejä, tyttömäisiä yksityiskohtia ("mutta sehän on sininen" oli anopin kanta, kun ihmetteli, miksei poika ilahtunut ikihyvikseen) ja 3v sai mekon, joka oli tarkoitettu 8-vuotiaalle. Näitä sattuu.
Lasten kasvaessa onneksi on siirrytty malliin, että me saamme miehen kanssa hankkia lahjat isovanhempien puolesta ja saamme hankkia ihan itse lasten vaatteetkin. Tähän on päästy, kun lapset kasvoivat ja heille ilmestyi yhä enemmän omia suosikkeja tietystä hahmoista lempiväreihin ja omat vaatemaut, joten jokainen muovikrääsäjuttu ei ollutkaan enää se mahtavin juttu ikinä. Sinänsä eivät lempihahmot mitään erityisen vaikeita olleet, mutta selvästi isovanhemmilla oli oma tarve hankkia jotakin, joka ei sitten aina uponnut tarpeeksi hyvin lapsiin. Ei ole krääsävuosia ikävä, niistä on muistona on enää iso kassi pehmoleluja, joilla ei enää kukaan leiki.
Mun anoppi oli sitä mieltä, että on kauhea karhunpalvelus lapselle, jos ostaa vaatteita, jossa suosikkihahmoja. Tulee kuulemma lellitty lapsi. Pitää rumienkin vaatteiden kelvata, en vaan tiedä miksi.
Jos maksan vaatteesta rahaa, niin saa se lapselle mieluinen sekä käyttötarkoitukseen sopiva. Plussaa, jos miellyttää minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tähän systeemi. Lapsi saa leikkiä krääsällä sen aikaa kun kiinnostaa. Kun toinen leikki vie mielenkiinnon, siirrän sen krääsälaatikkoon. Jos ei pariin viikkoon kysele perään, annan lahjoitukseen tai roskikseen. Jos kyseessä joku kalliimpi tavara/lelu, saatan viedä varastoon ja kysyä haluaako sukulaislapsi ennen kuin heitän pois.
Joskus harvoin jos joku kyselee tietyn lelun perään, sanon että näitä leluja on niin paljon etten tiedä missä mikäkin on.
Meillä mummo vahti haukkana, että lapset olisi aina puettu hänen tuomiin vaatteisiin ja leikkivät hänen tuomilla leluilla. Se oli miltei sydänkohtauksen paikka, jos lapsilla oli jotain mitä "se toinen mummo" oli tuonut. Kauheaa! Mummo jopa piilotti lapsen leluja, jos oli väärä nalle teekutsuilla.
:DD:D:DD apua
mulla olisi varmaan ollut mummolalaatikko, josta aina napataan sama nalle ja paita mukaan mummon luo
Tuon mummon tapauksessa olisi pitänyt pyhittää yksi huone noille. Lisäksi mummon mielestä "lahjan" omistusoikeus säilyy antajalla. Kerran oli jotain riepua kinuamassa takaisin, kun oli jotain luvannut tuttavalleen. Ihan kauhea huuto, kun olin ilkeyksissäni jo pistänyt kiertoon meille turhan tavaran. En olisi kuulemma saanut niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä isovanhemmat lahjoittaa tätä "krääsää" siksi, etteivät itse saaneet lapsilleen uusia vaatteita eivätkä leluja. Olen ostanut lapsenlapselle sekä uusia vaatteita, kenkiä että leluja. Kiitosta harvemmin niistä saa, joskus pelkkää silmien pyörittelyä ja joskus halveksuntaa. Nykyaikana on joskus vaikeaa olla isovanhempi, aika turhista asioista valitetaan ja mikään ei tunnu olevan oikeanlaista tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isovanhemmat lahjoittaa tätä "krääsää" siksi, etteivät itse saaneet lapsilleen uusia vaatteita eivätkä leluja. Olen ostanut lapsenlapselle sekä uusia vaatteita, kenkiä että leluja. Kiitosta harvemmin niistä saa, joskus pelkkää silmien pyörittelyä ja joskus halveksuntaa. Nykyaikana on joskus vaikeaa olla isovanhempi, aika turhista asioista valitetaan ja mikään ei tunnu olevan oikeanlaista tavaraa.
Jos vaikka joskus kysyisi, mitä tarvitaan ja ostaisi sitä. Harvassa lapsiperheessä toivotaan heikkolaatuisia leluja tai liian pieniä vaatteita. Jotain sukkia, t-paitoja ja kenkiä tarvitaan lisää / uusia säännöllisesti. Jos vielä viitsii kuunnella mitä kokoa ja minkälaista kuvaa toivottu, alkaa jo mennä aika vahvasti!
Kyllä meillä lapset innostui mielekkäistä vaatteista. Erityisellä lämmöllä muistelen riemua, mitä Ryhmä Hau -lippikset toivat mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isovanhemmat lahjoittaa tätä "krääsää" siksi, etteivät itse saaneet lapsilleen uusia vaatteita eivätkä leluja. Olen ostanut lapsenlapselle sekä uusia vaatteita, kenkiä että leluja. Kiitosta harvemmin niistä saa, joskus pelkkää silmien pyörittelyä ja joskus halveksuntaa. Nykyaikana on joskus vaikeaa olla isovanhempi, aika turhista asioista valitetaan ja mikään ei tunnu olevan oikeanlaista tavaraa.
Kysy hyvä ihminen toiveita ja tarpeita. Hyvin helppoa!
Mistä näitä osaamattomia tunari-isoäitejä ja viheliäisiä vallankäyttäjiä tulee, ovatko he jo äiteinä sellaisia vai voiko normaalista täysjärkisestä äidistä tulla yhtäkkiä krääsämummu? Iseillä ja papoillahan ei taaskaan ole väliä, ei taida tämäkään koskea heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä osaamattomia tunari-isoäitejä ja viheliäisiä vallankäyttäjiä tulee, ovatko he jo äiteinä sellaisia vai voiko normaalista täysjärkisestä äidistä tulla yhtäkkiä krääsämummu? Iseillä ja papoillahan ei taaskaan ole väliä, ei taida tämäkään koskea heitä.
Tuo meidän krääsämummo on kyllä hamstraajaluonne muutenkin. Haalii jatkuvasti itselleenkin lisää eikä tajua, että kaikilla ei ole tarvetta täyttää taloa ääriä myöden. On lisäksi kovin narsistinen, joten hallinta on iso osa tätä kuviota. Pitää saada päättää, millä lapsenlapset leikkii ja mitä he pukevat päälleen. Kaiken muun lisäksi.
Minä olen kysynyt lapselta mitä haluaa. 6-uotiaana se oli samanlainen kävelykeppi mitä minä käytin. On ollut paras lahja tähän asti, lukemattomat zombit sillä on nitistetty! Nyt teinille annamme $1000, josta itse saa 500 ja 500 menee salaiselle sijoitustilille jonka äitinsä aloitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se lapsi opi siitä säästämään, ellei ole jo melkein teini jota en nyt usko kuitenkaan kun leluista puhutaan... En tiedä vastausta mutta älä nyt höpötä
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Tähän voi vaststa täti jolla ei ole lapsia. Paitsi en osta leluja vaan vaatteita, sellaisia joista uskon lapsen tykkäävän. En osta kumisaappaita tai alushousuja tai t-paitoja joita tarvitaan niinkuin käsky kävi koska en osta sitä lahjaa lapsen vanhemmille, vaan justiinsa sille lapselle. Vanhemmat voi ostaa tarpeelliset asiat ja ennenkuin panikoidutte niillä kyllä on tarpeeksi rahaa ostaa mitä tarviivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Tähän voi vaststa täti jolla ei ole lapsia. Paitsi en osta leluja vaan vaatteita, sellaisia joista uskon lapsen tykkäävän. En osta kumisaappaita tai alushousuja tai t-paitoja joita tarvitaan niinkuin käsky kävi koska en osta sitä lahjaa lapsen vanhemmille, vaan justiinsa sille lapselle. Vanhemmat voi ostaa tarpeelliset asiat ja ennenkuin panikoidutte niillä kyllä on tarpeeksi rahaa ostaa mitä tarviivat.
Mutta vanhempien taloon sitä tavaraa ostat ja siellä on rajattu määrä tilaa. Jos ostat sellaista, mikä ei sovi säilytykseen, riskinä on ettei lapsi saa lahjaasi kovin kauaa pitää...
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin ehdotella mm.
- antakaa lahjaksi elämyksiä, yhteistä tekemistä EI
- osallistukaa jonkin isomman kestävän lahjan täydentämiseen, tyyliin junarata EI
- menkää yhdessä ostamaan jokin vaate tms. joulun jälkeen, kun kaikki on puoleen hintaan EI
- antakaa jokin pieni osa siitä lahjasta niin että tulee se antajan riemu ja sitten esimerkiksi kymppi, jolla lapsi voi itse valita siihen täydennystä tyyliin olemassaolevan nukkekodin rakentaminen EI
- antakaa lapsen toivoma ja tarvitsema vaate EI
- osallistukaa lapsen toivomien kenkien hankintaan yhteislahjana EI
- antakaa esimerkiksi muffinivuoat ja lahjakortti pitämäänne "kokkikerhoon" EI
Mieluummin möykkävää, roskaavaa, tilaavievää, totaalisen turhaa, ei-toivottua - jota sitten vielä kyylätään jokaisella vierailukerralla, että se varmasti on käytössä ensisijaisesti ja josta tivataan jokainen vierailukerta, että olihan se maailman parhain lahja ja mummo tietää kaikkein parhaiten.
Teillä on poikkeuksellisen kahelit isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin ehdotella mm.
- antakaa lahjaksi elämyksiä, yhteistä tekemistä EI
- osallistukaa jonkin isomman kestävän lahjan täydentämiseen, tyyliin junarata EI
- menkää yhdessä ostamaan jokin vaate tms. joulun jälkeen, kun kaikki on puoleen hintaan EI
- antakaa jokin pieni osa siitä lahjasta niin että tulee se antajan riemu ja sitten esimerkiksi kymppi, jolla lapsi voi itse valita siihen täydennystä tyyliin olemassaolevan nukkekodin rakentaminen EI
- antakaa lapsen toivoma ja tarvitsema vaate EI
- osallistukaa lapsen toivomien kenkien hankintaan yhteislahjana EI
- antakaa esimerkiksi muffinivuoat ja lahjakortti pitämäänne "kokkikerhoon" EI
Mieluummin möykkävää, roskaavaa, tilaavievää, totaalisen turhaa, ei-toivottua - jota sitten vielä kyylätään jokaisella vierailukerralla, että se varmasti on käytössä ensisijaisesti ja josta tivataan jokainen vierailukerta, että olihan se maailman parhain lahja ja mummo tietää kaikkein parhaiten.
Minua hämmästyttävät vanhemmat, joilla ei ole varaa vaatettaa lastaan. Jos oma lapsi sanoisi, että osta tämä vaate, niin veisin lapsen Pelastusarmeijan kirpputorille ja sanoisin, että nyt voi valita vaatteita, kun ei vanhemmillasi ole niihin varaa, edes yhtä paitaa tai kenkiä eivät pysty ostamaan!
Nyt on sekavaa settiä. Veisit lapsesi Pelastusarmeijan kirpputorille kun sinulla ei ole varaa häntä vaatettaa.
Kuinka varattomuutesi liittyy ketjun aiheeseen?
Muutenkin alat nyt käydä sellaisilla kierroksilla että kannattaa mennä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi sukupolvi on kiittämätön ja kusipäinen. Parasta on, että isovanhemmat eivät osta yhtään mitään. Elättäköönsä vanhemmat itse omat lapsensa.
Tämän ketjun kommenttien perusteella se loiske kuuluu isovanhempien päänupista.
Ihan sairasta sakkia.
Onneksi en oikeassa elämässä ole törmännyt kaltaisiinne.
N62
Alue: Aihe vapaa
:DD:D:DD apua
mulla olisi varmaan ollut mummolalaatikko, josta aina napataan sama nalle ja paita mukaan mummon luo