Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Meistä ei ole tulossa mummoa eikä pappaa, sen jälkikasvumme on tehnyt tiettäväksi. Mikä on heidän oikeutensa ja valintansa. Näin ollen itse en kuulu kumpaankaan ryhmään isovanhempia. Meidän lapsille mummit kuitenkin ostelivat leluja ja vaatteita, välillä tuli ohareita, kunnes toinen kuoli syöpään ja toinen dementoitui ja hänestä piti alkaa huolehtia sen sijaan että olisi hössöttanyt alelaareissa. Kumpaakin mummoa on muisteltu ja kaivattu nyt aikuisinakin. Itse siis tulen välttämään syyllistämisen asiasta. Vallankäyttöä ja besserwisserismiä on vahvasti ilmassa tänne kirjoittelevissa, kummallakin puolella. Tärkein asia poistaa näiden viestien sisältä, etenkin näillä kaikkitietävillä AI-äideillä, jotka somen kautta haluavat esittelevät minimalistikotejaan ja halveksuvat duunaritaustaisia krääsäanoppejaan.
Lelut ja kirjat voivat lapselle eivät ole välttämättä pelkkää krääsää ja sotkua vaan keino käyttää mielikuvitusta tai harjoitella asioita mukavalla tavalla. Nykyään kuitenkin lasten aistit kyllästetään ja valmiiksi syötetään ja pakkosyötetään, että lapset eivät välttämättä edes opi leikkimään oma-aloitteisesti tai jaksa kuunnella luettua kirjaa kuin nanosekunnin. Lapsi istuu tavaravuoren vieressä ja riehuu ja mankuu kun ei jaksa kiinnostua oikein mistään. Kannattaa siis irroittaa kädet näppäimistöltä tai näytöltä sen verran että viettäisi aikaa niiden teiltä oppinsa saavien, tulevien elämisen asiantuntijoiden parissa edes hieman muutenkin kun laatuaikaa armollisesti antaen. Kun lapsenne kasvavat, tulette taatusti kohtaamaan saman edestänne, varsinkin jos karkoitatte nokkavuudellanne isovanhemmat elämästänne. Minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän lapset oli pieniä, meillä oli joka kesä kirppispöytä mökkikunnan kirpparilla. Saimme siitä aina seuraavan talvikauden harrastusmaksut. Tänä kesänä toinen lapsista, opiskelija, ei saanut kesätöitä, mutta hän on käynyt joka sunnuntai myymässä kirpparilla. Palkaksi saa pitää myyntituotot.
No onpa teillä tavaraa. Moneksi kesäksi ja rahakasta. Minulla 81 ei olisi mitään myyntipöydille kun en kerää tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Meistä ei ole tulossa mummoa eikä pappaa, sen jälkikasvumme on tehnyt tiettäväksi. Mikä on heidän oikeutensa ja valintansa. Näin ollen itse en kuulu kumpaankaan ryhmään isovanhempia. Meidän lapsille mummit kuitenkin ostelivat leluja ja vaatteita, välillä tuli ohareita, kunnes toinen kuoli syöpään ja toinen dementoitui ja hänestä piti alkaa huolehtia sen sijaan että olisi hössöttanyt alelaareissa. Kumpaakin mummoa on muisteltu ja kaivattu nyt aikuisinakin. Itse siis tulen välttämään syyllistämisen asiasta. Vallankäyttöä ja besserwisserismiä on vahvasti ilmassa tänne kirjoittelevissa, kummallakin puolella. Tärkein asia poistaa näiden viestien sisältä, etenkin näillä kaikkitietävillä AI-äideillä, jotka somen kautta haluavat esittelevät minimalistikotejaan ja halveksuvat duunaritaustaisia krääsäanoppejaan.
Lelut ja kirjat voivat lapselle eivät ole välttämättä pelkkää krääsää ja sotkua vaan keino käyttää mielikuvitusta tai harjoitella asioita mukavalla tavalla. Nykyään kuitenkin lasten aistit kyllästetään ja valmiiksi syötetään ja pakkosyötetään, että lapset eivät välttämättä edes opi leikkimään oma-aloitteisesti tai jaksa kuunnella luettua kirjaa kuin nanosekunnin. Lapsi istuu tavaravuoren vieressä ja riehuu ja mankuu kun ei jaksa kiinnostua oikein mistään. Kannattaa siis irroittaa kädet näppäimistöltä tai näytöltä sen verran että viettäisi aikaa niiden teiltä oppinsa saavien, tulevien elämisen asiantuntijoiden parissa edes hieman muutenkin kun laatuaikaa armollisesti antaen. Kun lapsenne kasvavat, tulette taatusti kohtaamaan saman edestänne, varsinkin jos karkoitatte nokkavuudellanne isovanhemmat elämästänne. Minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää.
Kerro se viesti, jossa on sanottu, että kaikki kirjat ja lelut ovat lapselle turhaa krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Loppuun ajetuille ja loppuun kuluneille likaisille haalareille ja kolmipyöräisille muoviautotoille on yksi loppusijoituspaikka. Mietipä mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän lapset oli pieniä, meillä oli joka kesä kirppispöytä mökkikunnan kirpparilla. Saimme siitä aina seuraavan talvikauden harrastusmaksut. Tänä kesänä toinen lapsista, opiskelija, ei saanut kesätöitä, mutta hän on käynyt joka sunnuntai myymässä kirpparilla. Palkaksi saa pitää myyntituotot.
No onpa teillä tavaraa. Moneksi kesäksi ja rahakasta. Minulla 81 ei olisi mitään myyntipöydille kun en kerää tavaraa.
Lapsiperheessä niitä kenkiä ja vaatteita jää pieniksi. Nytkin on edelleen mm. esikoisen kenkiä, jotka ei käykään muille. Tuplasti tulleita kirjoja, lahja-astioita, lehtien vuosikertoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Viekää kierrätyskeskuksen myymälään, konttiin, fidaan. Laittakaa facen annetaan -ryhmiin.
Tai myykää jos se on tarpeellinen tulolähde, muutamat eurot.
Mun lapsuudessa kävi välillä sellaista, että mun täysin tekniikkatumpelot isovanhemmat ostivat täysin sokkona lähinnä kansikuvan perusteella jonkin videon tai pelin, ja ostamisen jälkeen sitten arvuuteltiin, olisiko jollain lapsenlapsista kotona sopivia vehkeitä sen käyttämiseen. Tämä siis vuosituhannen vaihteen tienoilla, jolloin kaupoissa oli yhtä aikaa myynnissä vhs, dvd, monen eri pelikonsolin pelit plus tietokonepelit. Isovanhemmat, joilla ei itsellään ollut näistä vempeleistä mitään ja joiden osaaminen viihde-elektroniikassa rajoittui telkkarin kanavan vaihtamiseen (radiosta ei sitten onnistunutkaan kuin päälle ja pois), eivät edes tienneet, onko kyseessä elokuva vai peli. Mitään kiinnostuksen kohteita, ikätasoisuutta tms ei tällä systeemillä tietenkään pystynyt ottamaan huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Meille tuli jokaisen värityskirjan ja piirustuslehtiön mukana sama paketillinen huonolaatuisia puuvärejä. Lapset eivät edes käyttäneet niitä kyniä, kun parempiakin oli saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Viekää kierrätyskeskuksen myymälään, konttiin, fidaan. Laittakaa facen annetaan -ryhmiin.
Tai myykää jos se on tarpeellinen tulolähde, muutamat eurot.
Kas siinäpä neuvo. Kannetaan turhaa kamaa ja komennetaan sitten mihin se vanhempi käyttää aikansa. Älykästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.
He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Loppuun ajetuille ja loppuun kuluneille likaisille haalareille ja kolmipyöräisille muoviautotoille on yksi loppusijoituspaikka. Mietipä mikä se on?
Niin, roskis. Mutta kyllä mun anoppi niitä roskia on ostanut. "Ihan hyvä se vielä, kunhan vaihtaa vetoketjun puhkikuluneeseen haalariin."
Kyllä noillekin kohderyhmä on. V%&€@#lulahjoja etsivät anopit!
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Tuskin noista lapselle juurikaan iloa on, vaan vanhemmille. Lapsi ihan varmasti iloitsee siitä lelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä isovanhempien taholta. Haluavat itse valita, mitä ostavat. Koska isovanhemmat mielestään tietävät paremmin, mitä lapsi tarvitsee.
Isovanhemmat muistavat oman lapsuutensa ja uskovat nykylapsen kaipaavan leluja ja härpäkkeitä. Millä vuosikymmenellä he olivat pieniä? Lapsilla oli ennen paljon vähemmän tavaroita kuin nyt. Nykyään lapsiperhe hukkuu värikynä- ja tussipakkauksiin. (kirppareilla näkee isoja pakastepusseja täynnä hylättyjä kyniä) Ennen lapsella oli yhdet surkeat puuvärit, joiden sisus katkeili ja kyniä täytyi teroittaa parin minuutin välein. Tai oli sen ajan vahaliidut, jotka sottasivat kädet inhottavasti. Jos mennään 60-luvulle, niin oli kansakoulun surullisen "rumat" väriliidut, joiden pakkauksessa oli Porvoon kirkko. Pakkaus oli ok, mutta kynien jäljestä paperilla tuli paha mieli. Monet kertoivat koulussa, että olivat saaneet jouluna sukset tai luistimet lahjaksi. Ehkä lisäksi suklaalevyn ja kirjan tai villapuseron. Leluja ja pelejä saatiin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Viekää kierrätyskeskuksen myymälään, konttiin, fidaan. Laittakaa facen annetaan -ryhmiin.
Tai myykää jos se on tarpeellinen tulolähde, muutamat eurot.
Tämäpä kestävää kehitystä. Eikö olisi vaan parempi jättää ne huonolaatuiset tarvikkeet ostamatta? Jos ostaa jotain, niin ostaa sitten kunnollista?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun esikoinen syntyi, niin isovanhempi toi valtavan kestokassillisen kaikkea shoppailemaansa. Harmi vaan, että suurin osa sellasta mille meillä ei ollut tarvetta, kun olin ottanut äitiyspakkauksen ja siinä tuli tarvikkeita. Olimme silloin aika vähävaraisia mieheni kanssa, niin surullisena mietin, mitä kaikkea oikeesti tarpeellista olisimme sillä usean sadan summalla saaneet, mitä isovanhempi oli tuhlaillut niihin uutena ostamiinsa merkkijuttuihin. Olisi voinut ihan kysyä mitä tarvitaan, sen sijaan lähti shoppailemaan kaikkea omasta mielestään ihanaa ja söpöä.
Nykyään vauvanvaatteet voisi helposti myydä netissä, etenkin, jos olivat kalliita merkkejä. Rahan antaminen vauvalle tai lapselle jää jotenkin epämääräiseksi antajan kannalta. Hänelle ei ehkä edes kerrota, mitä lapselle on ostettu sillä rahalla tai mitä nuori teki lahjarahalla. Menikö se "älyttömyyksiin" kuten tyhjänpäiväisiin meikkeihin ja ihotuotteisiin, vaatteeseen tai limuihin?
Hirveän ahneita on lapsiperheet. Halveksivat tavistavaraa, pitäisi olla kallista jo pienten lasten väriliidutkin. Ja tavaralla myyntiarvoa. Antaa ei voi hyväntekeväisyyskirppareille tai annetaan-ryhmissä.
Ei niitä huonoja kyniä, tusseja, vesivärejä ja liituja kukaan halua.
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…