Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Raha on saajalle taloudellinen avustus.  Ja kuuluu verotuksen piiriin 

 

Lahja (tavara) taas on yllätyksellinen, eikä siitä ole tarkoituskaan saada taloudellista etua tai hyötyä, vaan se annetaan rakkaudesta, ilosta ja mielihyvästä.

 

Jos esim työnantaja antaa sinulle vaikka 20€rahaa joululahjaksi, siitä pitåå maksa veroa, mutta jos antaa 20€ kukkakimpun, siitä ei makseta veroa. 

 

itse tykkään tavaralahjoistaz mutta koen hyvin kiusalliseksi, jos joku antaisi rahaa minulle tai lapsille, kun haluan tulla taloudellisesti toimeen. 

Öö 7500€ voi lahjoittaa 5 vuoden aikana verovapaasti. Ei todellakaan siis jostain 20€ lahjasta tarvitse maksaa veroa. Ärsyttää tuollaiset valheen levittäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.

Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.

Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa. 

Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.

Aika kultaa muistot.

Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.

Siitähän jää valtavat traumat lapselle.

:DDD apua tukehdun kohta kahviin täällä

Totta toinen puoli.

Täällähän kirjoittelee joukko traumatisoituneita naisia kun äiti sitä ja äiti tätä.

Välit katkaistu kun veli sai aina enemmän lahjoja.

Se on tietysti toinen tarina kokonaan jos sisarukset saavat erilaisen kohtelun, sehän on yksi pahimpia laillisia asioita joita vanhempi voi tehdä lapsilleen. Mutta kukaan lapsi ei traumatisoidu pelkästään siitä ettei talo ole täynnä muovia.

Vierailija kirjoitti:

Haluavat hemmotella lapsenlapsia. Vanhempien tehtävä on huolehtia muusta. 

Mitä hemmottelua se on, että opetetaan lapsesta samanlainen dopamiiniriippuvainen harakka kuin itse on?

Itse ainakin haluan antaa tutuille lapsille (itse lapseton) jotain oikeasti merkityksellistä, jotain mikä voi niitä viedä elämässä eteenpäin. Joten yritän keksiä jotain erilaista tekemistä, minkä varjolla lasta voi opettaa. Enpä ole tavannut lasta, joka ei sellaisesta pitäisi.

Se auttaa vanhempiakin, koska ei ne tietenkään jaksa jatkuvasti lähteä retkelle tai tehdä aarteenetsintää pihalle.

En haluaisi itsekään kotiini krääsää, mutta toisaalta ajattelen ettei ole isovanhempien tehtävä hankkia mitään arjen perusjuttuja, kuten kumisaappaita ja sukkia, vaan nimenomaan hankkia jotain sellaista mitä kotona ei välttämättä saa. Ainahan isovanhemmat pyrkivät mahdollistamaan jotain sellaista mitä normaalisti ei saisi. Ennen se saattoi tarkoittaa maatalon puuhiin osallistumista, itse poimituista mustikoista tehtyä piirakkaa, kettukarkkeja, sibeliusta (100 markkaa) tehdyistä pihatöistä, vapaampaa leikkiä pihalla, rennompia aikatauluja, pidempään nukkumista, mitä vaan. Nykyään se voi tarkoittaa sitä, että saa joskus krääsää mitä vanhemmat eivät muuten koskaan suostuisi hankkimaan tai saa katsoa enemmän telkkaria tai mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa. En tiedä ketään isovanhempaa, joka tekee noin. 

Ehkä nuo isovanhemmat ovat aina ostaneet, kun saa halvalla. Onko heidän omassa kodissakin kaikkea "kirppiskrääsää"? Opittu tapa, mistä ei pääse eroon? Eli hyväksykää asia, ottakaa krääsä vastaan ja vaivihkaa lahjoitatte tarvitsevalle. Tuolla on paljon lapsia varattomissa perheissä. 

Ennemmin nyt miettisin, miksi käyttää aikaa tuollaiseen pohtimiseen, kun asia ei muutu. 

Olen suhteellisen varaton äiti, enkä minäkään halua krääsää :) Lapsella muutama hyvä lelu ja on tyytyväinen

Jep. Nimenomaan köyhän ei kannata ostaa paskaa...

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on ostaa sukat ja kumpparit. Ei kukaan lapsi halua sellaisia joululahjaksi. Minusta on ihan oikein miettiä mistä lahjan saaja itse ilahtuu. En itsekään halua lahjaksi paistinpannua vaan jotain kivaa ja kaunista. 

Minä aikuisena en tarvitse lahjoja, mutta jos pakko on jotain ottaa vastaan, hyvä valurautainen paistinpannu tulee kyllä käyttöön. Söpöilykrääsällä en tee mitään.

Valitsen itse sen, mitä kaunista tahdon kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.

Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.

Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa. 

Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.

Aika kultaa muistot.

Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.

Siitähän jää valtavat traumat lapselle.

:DDD apua tukehdun kohta kahviin täällä

Totta toinen puoli.

Täällähän kirjoittelee joukko traumatisoituneita naisia kun äiti sitä ja äiti tätä.

Välit katkaistu kun veli sai aina enemmän lahjoja.

Se on tietysti toinen tarina kokonaan jos sisarukset saavat erilaisen kohtelun, sehän on yksi pahimpia laillisia asioita joita vanhempi voi tehdä lapsilleen. Mutta kukaan lapsi ei traumatisoidu pelkästään siitä ettei talo ole täynnä muovia.

Et tajunnut kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.

Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?

Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.

Outoa, olen 70 +  ja kukaan tuttavistani ei ole krääsän kerääjä. Näitä olivat meidän vanhempamme, ainakin anoppi ja se suku kokonaan. Heistä suurin osa on kuollut ja sitä krääsän määrää ei voi kuin ihmetellä.

Lahjoiksi ostivat meidän muksuille rihkamaa ja heti rikkoutuvia muovileluja.🤢

Kivat sulle. Minä raivaan juuri 73v anopin asuntoa. Voin kertoa, että siinä oli alelaarisukeltaja (kiitos ilmaisun keksijälle) par excellance. 

Äitini on melkein yhtä paha. Ostaa ihme rääsyjä että kai mä sitä jossain voin pitää, jos teen niitä ja näitä muutoksia. Se kantaa sitten niitä rääsyjä jopa ompelijalle muokattavaksi ja aina on niin huono ompelija. Ei osaa tehdä sekundasta laatua. 

Äitini jopa suuttui minulle kun tajusin että se oli säästänyt laatikollisen vanhoja lelujani ja olin heittämässä ne pois. Se on hautonut lelujani melkein 40 vuotta, eikä anna hävittää. MINÄ en saa hävittää OMIA lelujani hänen varastostaan.

Nämä onneksi ostelevat enimmäkseen itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.

Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.

Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa. 

Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.

Aika kultaa muistot.

Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.

Siitähän jää valtavat traumat lapselle.

:DDD apua tukehdun kohta kahviin täällä

Totta toinen puoli.

Täällähän kirjoittelee joukko traumatisoituneita naisia kun äiti sitä ja äiti tätä.

Välit katkaistu kun veli sai aina enemmän lahjoja.

Se on tietysti toinen tarina kokonaan jos sisarukset saavat erilaisen kohtelun, sehän on yksi pahimpia laillisia asioita joita vanhempi voi tehdä lapsilleen. Mutta kukaan lapsi ei traumatisoidu pelkästään siitä ettei talo ole täynnä muovia.

Et tajunnut kokonaisuutta.

Joutuisiko siitä että tämän ketjun aihe ei ole sisarussuhteet vaan krääsä..

Itseasiassa ärsyttää että moni kantaa minulle reikäistä ja rikkinäisiä tavaraa. Olen köyhä, en kaatopaikka. Kirppis tarjoaa myös kauniita ja kivoja vaatteita ja tavaroita, ei lapseni halua kulkea ryysyläisenä. Vaivaa siitä tulee ja täytettä taloyhtiön roskikseen, jos tuo rikkinäisiä lahjaksi. -Varaton äiti

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ymmärtänyt, miksi osa isovanhemmista ostelee jatkuvasti tavaraa lapsenlapselle. Ymmärrän sen, että joskus lasta haluaa ilahduttaa vaikka lelulla. Mutta usein näkee tätä:

A) Tuula ostaa lapsenlapselleen kirppiksiltä useita lahjoja. Tuula käyttää 20 e kirppiksellä ostamalla seuraavat asiat: kulunut leikkijuna, reunoista reippaasti kulunut vanha lastenkirja, pussillinen pieniä leluhahmoja, kaleidoskooppi ja leikkiauto, josta yksi rengas on paikattu. Tuula antaa lapselle jonkin lahjan joka kerta, kun hän tapaa lapsen kanssa. Kuluneet kirppistavarat hajoavat käytössä nopeasti, mutta se ei ole Tuulan murhe. Tuula antaa lahjoja lapselle sen verran usein, ettei enää edes myöhemmin muista, mitä on antanut lahjaksi.

B) Tuula haluaa ostaa lapsenlapselle lahjan, mutta perhe on toivonut, ettei jatkuvasti osteta lahjoja eikä lahjoja tuotaisi paljon. Tuula kunnioittaa tätä toivetta. Tuula ostaa 20 eurolla marketista, kesän alennusmyynnistä lapsenlapselle Ryhmä Hau -kulkuneuvon, sillä tietää lapsen tykkäävän Ryhmä Hausta kovasti.

Miksi on niin vaikea toimia jälkimmäisellä tavalla? Saisi isovanhempana hemmotella lasta, mutta pysyisi joku kohtuus.

B) on roska joka ei jaksa kiinnostaa. Turhaa rahan hukkaa.

Haluan että he antaisivat minulle ns kaljarahaa että saisin juoda olutta rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa. En tiedä ketään isovanhempaa, joka tekee noin. 

Ehkä nuo isovanhemmat ovat aina ostaneet, kun saa halvalla. Onko heidän omassa kodissakin kaikkea "kirppiskrääsää"? Opittu tapa, mistä ei pääse eroon? Eli hyväksykää asia, ottakaa krääsä vastaan ja vaivihkaa lahjoitatte tarvitsevalle. Tuolla on paljon lapsia varattomissa perheissä. 

Ennemmin nyt miettisin, miksi käyttää aikaa tuollaiseen pohtimiseen, kun asia ei muutu. 

Ei mun kotia saa edes lasten isovanhemmat täyttää turhalla tavaralla. 

Kyllä tuon saa loppumaan, kun sanoo, että mitään ei tuoda. Tähän jouduttiin, kun nätisti sanomisella ja keskustelulla ei saatu kuin tavaravirta kiihtymään. Kun mummoahan ei kukaan komenna!

Mulla on tähän systeemi. Lapsi saa leikkiä krääsällä sen aikaa kun kiinnostaa. Kun toinen leikki vie mielenkiinnon, siirrän sen krääsälaatikkoon. Jos ei pariin viikkoon kysele perään, annan lahjoitukseen tai roskikseen. Jos kyseessä joku kalliimpi tavara/lelu, saatan viedä varastoon ja kysyä haluaako sukulaislapsi ennen kuin heitän pois.

Joskus harvoin jos joku kyselee tietyn lelun perään, sanon että näitä leluja on niin paljon etten tiedä missä mikäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.

Meillä lapsi on aivan fiiliksissä, jos on hänen mielestään upeat kumpparit tai verkkarit. Hienot sukatkin saa riemun aikaiseksi. Ikää pojalla 5 v.

AIka monella lapsella on sama, mutta isovanhemmat eivät suostu sitä näkemään tai ymmärtämään. Näkevät vain sen uudesta krääsälelusta tulevan riemun. 

Voinko tehdä määräyksen ettei kuolemani jälkeen lasten puolisot saa käydä kodissani eikä tutkia jäämistöäni? 

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä etteikö olisi varaa ostaa ne kumisaappaat. Kyse on siitä että toivoisi isovanhemmille jonkinlaisen älyn käytön. Liikaa selvästi osalle.

Olen kokenut saman kun ap kun vielä asuttiin aikanaan tosi pienissä neliöissä (kaksio neljälle hengelle). Eli ihanaa, että muistettiin kahta pientä tyttöä, mutta kun JOKA kerta piti tuoda jotain ja vielä kummallekin omat eli tuplakappaleet niin siinä tavaravuori kasvoi sietämättömäksi. Ja niistä sinänsä hauskoista askartelukirjoista yms ehdittiin täyttää pari ensimmäistä sivua ja sitten jo tuotiin uusi ja vanha jäi sivuun, lelujen kanssa sama. Nyt on olen itse tulossa aika nuorena isovanhemmaksi, ehdottomasti (a) KYSYN mitä eniten tarvitaan ja annan siihen rahaa/ostan sen (b) laitan säännöllisesti lapsenlapselle rahastolahjoja isommiksi lahjoiksi (c) luen satuja niin paljon kun ääni kestää, vien leikkipuistoon, pulkkamäkeen, museoon, sirkukseen ja paistan lettuja niin isot vuoret kun vaan haluaa. Olen jo kysynyt ja tulevat vanhemmat hyväksyvät ohjelman täysin 😊 mutta muistetaan, että jokainen tyylillään, tärkeintä (nyt kun ne rojukasat on aikaa sitten kierrätetty/heitetty silmistä ja nurkista pois) on jälkikäteen ajatellen kuitenkin se rakkaus, jota ne omalla tavallaan välittivät. Itse voi sitten näyttää oman välittämisensä toivottavasti vanhempia ja ympäristöä vähän enemmän ajatellen nykyajan tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ärsyttää että moni kantaa minulle reikäistä ja rikkinäisiä tavaraa. Olen köyhä, en kaatopaikka. Kirppis tarjoaa myös kauniita ja kivoja vaatteita ja tavaroita, ei lapseni halua kulkea ryysyläisenä. Vaivaa siitä tulee ja täytettä taloyhtiön roskikseen, jos tuo rikkinäisiä lahjaksi. -Varaton äiti

Mä en ole edes köyhä, mutta silti olisi pitänyt olla loputtoman kiitollinen kaikesta turhasta krääsätä ja rievuista, mitä anoppi keksi meille kirppiksiltä ja alelaareista kantaa. Hyvä ettei odottanut puolivuosittaista paraatia. 

Hyvin harvoin toi mitään, mikä oli käyttökelpoista. Kerran toi kilon marmeladia 1-vuotiaalle, jolle ei karkkeja annettu. Kauhea kiukuttelu, kun vein lapsen kädestä marmeladit. Siis mummo kiukutteli. Muutenkaan ei ollut mitään suhteellisuuden tajua, ei sitten minkään kanssa. Marmeladit sai mummo viedä mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Voinko tehdä määräyksen ettei kuolemani jälkeen lasten puolisot saa käydä kodissani eikä tutkia jäämistöäni? 

Ei pelkoa. Ei kukaan sun romuista ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tähän systeemi. Lapsi saa leikkiä krääsällä sen aikaa kun kiinnostaa. Kun toinen leikki vie mielenkiinnon, siirrän sen krääsälaatikkoon. Jos ei pariin viikkoon kysele perään, annan lahjoitukseen tai roskikseen. Jos kyseessä joku kalliimpi tavara/lelu, saatan viedä varastoon ja kysyä haluaako sukulaislapsi ennen kuin heitän pois.

Joskus harvoin jos joku kyselee tietyn lelun perään, sanon että näitä leluja on niin paljon etten tiedä missä mikäkin on.

Meillä mummo vahti haukkana, että lapset olisi aina puettu hänen tuomiin vaatteisiin ja leikkivät hänen tuomilla leluilla. Se oli miltei sydänkohtauksen paikka, jos lapsilla oli jotain mitä "se toinen mummo" oli tuonut. Kauheaa! Mummo jopa piilotti lapsen leluja, jos oli väärä nalle teekutsuilla.