Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Jos et vie mitään, selän takana puhutaan kun mennään tyhjin käsin. Jos viet syötävää (esim. keksiä, pullaa) valitetaan kun tuodaan herkkuja. Jos viet pyyhkeen niin ei ole mieleinen ja tarpeellinen eli krääsää. Kun viet kukkia ne heitetään heti pois. Miellytä nyt sitten siinä... Kaikki nämä koettu.
Minä olen vienyt tuliaisiksi esim. lapselle pillimehun (makua, jonka tiedän lapselle maistuvan) ja ksylitolipastilleja, joita tiesin perheen lapsen syövän ruoan jälkeen. Tällaiset muistamiset ovat järkeviä, kun kuluvat käytössä.
Miksi lapsi ilahtuisi ksylitolipastilleista joita on muutenkin aina tarjolla? Tuo ilahduttaa korkeintaan vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsenlapsi on helvetin iloinen nyt kun opiskelijana ei saakaan kesätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Anopillani on addiktio kirppiksellä shoppailuun, kiertelee paljon eikä voi vastustaa löytöjä. Ihan sama nopeaa tyydytystä aivot siitä saavat kuin muustakin ostelusta. Alkaa olla ongelma koska kamaa kertyy hänen ja lastensa nurkkiin ja rahan puutetta valittaa. Jos hänellä menee n.8e kirpparille lähes päivittäin, yhteissummalla säästäisi jo pitkän pennin.
Saisitko hänet muuttamaan yletöntä shoppailua uusiin kohteisiin? Siis tuomaan muropaketteja, ravitsevampia keksejä tai muuta, joista on hyötyä. Silloin ne eivät jää riesaksi teille. Entä jos hän alkaisi ostaa lapsille kaupasta irtomyynnissä olevia lehtiä ikätason mukaan. Niitähän ei säästellä loputtomiin vaan ne voi myöhemmin antaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
No en sanoisi että lapselle on kauheasti iloa jostakin vaatteesta tai muusta. Välttämättömiähän sellaiset hankinnat ovat mutta eivät ne oikein ole lahjatavaraa. Itselleni oli mummu joka tykkäsi ostaa esimerkiksi synttärilahjaksi vaatteita kuten takkeja tai kenkiä. Mukava ihminen josta on mukavat muistot mutta siitä huolimatta mielestäni hiukan ärsyttävä tapa.
Samoin. Voiko olla mitään tylsempää kuin saada 6-vuotiaana lahjaksi pipo tai sukkahousut? Ennemmin itku tuli kun luuli saavansa jotain kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Samat isovanhemmat jotka kantaa sitä krääsää kaksin käsin sinne lapsiperheeseen on myös niitä, jotka jaksaa paheksua miten hirveästi lapsiperheessä on sitä tavaraa. Ja miten siellä on aina sotkuista.
No se on kyllä ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Jos et vie mitään, selän takana puhutaan kun mennään tyhjin käsin. Jos viet syötävää (esim. keksiä, pullaa) valitetaan kun tuodaan herkkuja. Jos viet pyyhkeen niin ei ole mieleinen ja tarpeellinen eli krääsää. Kun viet kukkia ne heitetään heti pois. Miellytä nyt sitten siinä... Kaikki nämä koettu.
Minä olen vienyt tuliaisiksi esim. lapselle pillimehun (makua, jonka tiedän lapselle maistuvan) ja ksylitolipastilleja, joita tiesin perheen lapsen syövän ruoan jälkeen. Tällaiset muistamiset ovat järkeviä, kun kuluvat käytössä.
Miksi lapsi ilahtuisi ksylitolipastilleista joita on muutenkin aina tarjolla? Tuo ilahduttaa korkeintaan vanhempia.
Samaa nauroin. Eihän tuo ole mikään lahja lapselle, korkeintaan vähän säästää vanhempien rahoja. Sama kuin toisi D-vitamiinipurkin tai maitotölkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: viekää salaa ne vanhimmat ja vähän unohdetut lelut säkissä kellariin odottamaan. Kun ne sitten myöhemmin sieltä otetaan esiin niin riemu on suuri ja lelut tuntuvat uusilta. Lapset kun rakastavat leluja. Kyllä se aika koittaa yllättävänkin pian kun lelut voi antaa pois ja toivelistalla onkin iPhone, iPods, merkkilenkkarit ym :)
Ai että onkin kiva pakkailla, säilöä ja lahjoitella tavaraa, joka alun alkaenkin oli ihan turhaa. Mitähän sitä ruuhkavuosia elävä muuta ikinä haluaisi tehdäkään!
Mietin johtuuko osa negatiivisista kommenteista siitä, että lapsiperheiden vanhemmat (äidit??) ovat uupuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun esikoinen syntyi, niin isovanhempi toi valtavan kestokassillisen kaikkea shoppailemaansa. Harmi vaan, että suurin osa sellasta mille meillä ei ollut tarvetta, kun olin ottanut äitiyspakkauksen ja siinä tuli tarvikkeita. Olimme silloin aika vähävaraisia mieheni kanssa, niin surullisena mietin, mitä kaikkea oikeesti tarpeellista olisimme sillä usean sadan summalla saaneet, mitä isovanhempi oli tuhlaillut niihin uutena ostamiinsa merkkijuttuihin. Olisi voinut ihan kysyä mitä tarvitaan, sen sijaan lähti shoppailemaan kaikkea omasta mielestään ihanaa ja söpöä.
Nykyään vauvanvaatteet voisi helposti myydä netissä, etenkin, jos olivat kalliita merkkejä. Rahan antaminen vauvalle tai lapselle jää jotenkin epämääräiseksi antajan kannalta. Hänelle ei ehkä edes kerrota, mitä lapselle on ostettu sillä rahalla tai mitä nuori teki lahjarahalla. Menikö se "älyttömyyksiin" kuten tyhjänpäiväisiin meikkeihin ja ihotuotteisiin, vaatteeseen tai limuihin?
Enpä sitä nettimyyntiä erityisen helpoksi sanoisi. Vie aikaa ja saatava tuotto on varsin pientä nähtyyn vaivaan nähden.
Onko ne ihonhoitotuotteet ja meikit älyttömyyksiä, jos kuitenkin tulevat käytetyksi? Entä onko vaate älyttömyys? Itse käytän joka päivä ihonhoitotuotteita ja vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluavat ostaa lahjan suoraan lapselle, sellaisen, mistä lapsi itse saa iloa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus, siihen sisältyy vaatteet. Isovanhemmat haluavat antaa lahjan juuri lapselle.
Toki varmaan moni isovanhempi myös tukisi niitä vanhempia, jos suoraan sanotte, että olette rahapulassa. Mutta kyllä minusta isovanhemmalla on silti oikeus antaa lahjoja myös suoraan sille lapselle, ja nuo hyödylliset jutut joita vanhempien kuuluu hankkia ei ole niitä.
Jos isovanhemmalla on oikeus antaa lahjoja suoraan lapselle, vanhemmalla on oikeus kieltäytyä säilyttämästä näitä lahjatavaroita asuntoa täyttämässä. Jos ostaa toivomatonta tavaraa, saa syyttää pettymyksestä vain itseään, jos ne annetaan eteenpäin tai heitetään roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini teetätti itsestään ja mun lapsista taulun ja yritti tuoda sen meille😂
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on nyt 20 ja 18. Olen viimeiset viisi vuotta myynyt mökkikunnan kirppareilla ja Torissa kaikkea sitä turhaa tavaraa, jota meille on kannettu nämä 20 vuotta. Yllättäen esikoinenkaan ei halua näitä tädin antamia pääsiäiskoristeita, eikä abi jaksa hillota huoneessaan kolmea jättikokoista pehmolelua.
Jättiläismäiset pehmolelut ovat ehdoton no-no. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat niitä muille. Muutenkin perheissä on liikaa pehmoleluja, joten niitä ei juuri arvosteta. Juu, varmasti on joitakin lapsia, jotka leikkivät niillä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konttiin lahjoittaa hyvätuloiset perheet. Köyhät yrittää kierrättää niitä loppuun pidettyjä lasten vaatteita itsemyyntipöydillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Loppuun ajetuille ja loppuun kuluneille likaisille haalareille ja kolmipyöräisille muoviautotoille on yksi loppusijoituspaikka. Mietipä mikä se on?
Niin, roskis. Mutta kyllä mun anoppi niitä roskia on ostanut. "Ihan hyvä se vielä, kunhan vaihtaa vetoketjun puhkikuluneeseen haalariin."
Kyllä noillekin kohderyhmä on. V%&€@#lulahjoja etsivät anopit!
En tunne moisia anoppeja enkä mummoja. Tosin olen enemmän keskiluokkainen.
Esim kontti, näyttää olevan hyvätasoista tavaraa verrattuna itsemyyntipöytien rääsyihin.
Käyn siis lukemista etsimässä, ja tulee katseltua vaikken mitään osta. Vaatteet ostan uusina enkä anna lahjaksi kuin rahaa. Niin tylsää kuin se onkin.
Mun anoppi (tuo v-lahjojen ostaja) on ylempää keskiluokkaa.
Raha on ehkä tylsä, mutta hutivapaa lahja. Eikä siitä jää mitään turhaa kenenkään riesaksi kaappeihin.
Tuleeko se lapsenlapsi 3 v. siitä mummon antamasta rahastolahjasta tai rahasta iloiseksi? Vai hänen vanhempansa? Käyttäköön mummot ja papat omat rahansa mihin haluaa. Vanhempien vastuulla on oman lapsensa elättäminen ja perheen taloudesta huolehtiminen.
Kuka on sanonut, että isovanhemmat eivät saa käyttää rahojaan parhaaksi katsomallaan tavalla? Mutta lapsen kodin täyttäminen turhalla tavaralla ei ole isovanhemmille sallittua.
Meillä on lasten rahalahjat pistetty pääsääntöisesti tilille kasvamaan korkoa. Ei ilahduta kolmevuotiasta. Saattaa hymyilyttää sitten 18-vuotiasta, kun saa varat käyttöönsä.
Meillä rahalahjojen tuoja on yleensä tuonut lisäksi pienen pehmon, kirjan tms. Niistä on ollut paljon iloa. Ei sen ilahduttavan lahjan tarvitse olla iso tai kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Suomalaisilta puuttuu selvästi joustavuutta. Ollaan lukkiuduttu johonkin ajattelutapaan ja siitä ei liikahdeta. Ymmärrän sen, jos joku raahaa heille tolkuttomia määriä likaisia ja risoja vanhoja vaatteita sekä kuluneita käytettyjä leluja ym, niin se pitää saada loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on nyt 20 ja 18. Olen viimeiset viisi vuotta myynyt mökkikunnan kirppareilla ja Torissa kaikkea sitä turhaa tavaraa, jota meille on kannettu nämä 20 vuotta. Yllättäen esikoinenkaan ei halua näitä tädin antamia pääsiäiskoristeita, eikä abi jaksa hillota huoneessaan kolmea jättikokoista pehmolelua.
Jättiläismäiset pehmolelut ovat ehdoton no-no. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat niitä muille. Muutenkin perheissä on liikaa pehmoleluja, joten niitä ei juuri arvosteta. Juu, varmasti on joitakin lapsia, jotka leikkivät niillä usein.
Meillä lapset leikkii pehmoilla. Mutta jättilelut ovat vain nurkassa. Se itsensä kokoinen nalle on haasteellinen lelu lapselle. Ei ole ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ilahduttanut lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toivonut, että mummo kertoisi, mitä aikoo ostaa/on ostanut, jotta tietäisin olla ostamasta samaa kirjaa/peliä jne.
Tämäkin on jo väärin. Ei käy.
Minun äitini on juuri tällainen. Ei voi kertoa meille vanhemmille mitä on lapsellemme hankkimassa, koska "lahjan pitää olla yllätys". En ymmärrä miten se pilaa lapsen yllätyksen, jos vanhemmat tietävät, mutta tässä on jokin mummo-logiikka. Pari kertaa on käynyt, että lapsella onkin jo sama Kunnas- tai Tatu ja Patu -kirja, jonka mummo on ostanut. Seurauksena on loukkaantuminen ja uhriutuminen että miten hän olisi voinut tietää. Jos huomauttaa, että hän olisi voinut tietää, jos olisi vastannut, kun kyselimme mitä hän ajatteli ostaa, seuraa saarna kiittämättömyydestä ja siitä että vanhemmat eivät voi sanella mitä mummo ostaa.
(Ja ennen kuin sanotte että voihan kirjat palauttaa, niin ei, ei voi koska alkusivulle on kirjoitettu isolla tyyliin "mummolta X:lle 24.12.2024").
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini teetätti itsestään ja mun lapsista taulun ja yritti tuoda sen meille😂
Mitä? Tuollainen paraatipaikalle olkkariin välittömästi!
Voi apua 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on nyt 20 ja 18. Olen viimeiset viisi vuotta myynyt mökkikunnan kirppareilla ja Torissa kaikkea sitä turhaa tavaraa, jota meille on kannettu nämä 20 vuotta. Yllättäen esikoinenkaan ei halua näitä tädin antamia pääsiäiskoristeita, eikä abi jaksa hillota huoneessaan kolmea jättikokoista pehmolelua.
Jättiläismäiset pehmolelut ovat ehdoton no-no. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat niitä muille. Muutenkin perheissä on liikaa pehmoleluja, joten niitä ei juuri arvosteta. Juu, varmasti on joitakin lapsia, jotka leikkivät niillä usein.
Jotkut lapset taas säilyttää pehmolelunsa aarteina, niitä säilytetään aikuisenakin. Lapset ja tulevat aikuiset arvostavat eri asioita. Jotkut iso-iso-isoaäitien aikaiset nallet ovat keräilyharvinaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Heittää roskiin on parasta ja nopeaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko se lapsenlapsi 3 v. siitä mummon antamasta rahastolahjasta tai rahasta iloiseksi? Vai hänen vanhempansa? Käyttäköön mummot ja papat omat rahansa mihin haluaa. Vanhempien vastuulla on oman lapsensa elättäminen ja perheen taloudesta huolehtiminen.