Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Krääsällä voi kehittyä luovuys paremmin kuin leikkimällä äidin määräämällä tavalla sillä kalliilla lelulla. Kuinka kauan lapsi jaksaa pörrätä käsi pystyssä ympyrää lentokoneen metallinen pienoismalli kädessä? "Krääsää" voi käyttää monipuolisesti keksien. Lapsen silmin se risa taikasauva voi olla ihana taikakalu tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Krääsällä voi kehittyä luovuys paremmin kuin leikkimällä äidin määräämällä tavalla sillä kalliilla lelulla. Kuinka kauan lapsi jaksaa pörrätä käsi pystyssä ympyrää lentokoneen metallinen pienoismalli kädessä? "Krääsää" voi käyttää monipuolisesti keksien. Lapsen silmin se risa taikasauva voi olla ihana taikakalu tai jotain muuta.
Paino sanoilla VOI OLLA. Aikamoista arpapeliä kantaa kassikaupalla mahdollista leikittävää toisen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Loppuun ajetuille ja loppuun kuluneille likaisille haalareille ja kolmipyöräisille muoviautotoille on yksi loppusijoituspaikka. Mietipä mikä se on?
Niin, roskis. Mutta kyllä mun anoppi niitä roskia on ostanut. "Ihan hyvä se vielä, kunhan vaihtaa vetoketjun puhkikuluneeseen haalariin."
Kyllä noillekin kohderyhmä on. V%&€@#lulahjoja etsivät anopit!
En tunne moisia anoppeja enkä mummoja. Tosin olen enemmän keskiluokkainen.
Esim kontti, näyttää olevan hyvätasoista tavaraa verrattuna itsemyyntipöytien rääsyihin.
Käyn siis lukemista etsimässä, ja tulee katseltua vaikken mitään osta. Vaatteet ostan uusina enkä anna lahjaksi kuin rahaa. Niin tylsää kuin se onkin.
Mun anoppi (tuo v-lahjojen ostaja) on ylempää keskiluokkaa.
Raha on ehkä tylsä, mutta hutivapaa lahja. Eikä siitä jää mitään turhaa kenenkään riesaksi kaappeihin.
Tuleeko se lapsenlapsi 3 v. siitä mummon antamasta rahastolahjasta tai rahasta iloiseksi? Vai hänen vanhempansa? Käyttäköön mummot ja papat omat rahansa mihin haluaa. Vanhempien vastuulla on oman lapsensa elättäminen ja perheen taloudesta huolehtiminen.
Kuka on sanonut, että isovanhemmat eivät saa käyttää rahojaan parhaaksi katsomallaan tavalla? Mutta lapsen kodin täyttäminen turhalla tavaralla ei ole isovanhemmille sallittua.
Meillä on lasten rahalahjat pistetty pääsääntöisesti tilille kasvamaan korkoa. Ei ilahduta kolmevuotiasta. Saattaa hymyilyttää sitten 18-vuotiasta, kun saa varat käyttöönsä.
Meillä rahalahjojen tuoja on yleensä tuonut lisäksi pienen pehmon, kirjan tms. Niistä on ollut paljon iloa. Ei sen ilahduttavan lahjan tarvitse olla iso tai kallis.
Hyväksyt krääsän 1000 euron oheislahjana? Suvaitsevainen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
No en sanoisi että lapselle on kauheasti iloa jostakin vaatteesta tai muusta. Välttämättömiähän sellaiset hankinnat ovat mutta eivät ne oikein ole lahjatavaraa. Itselleni oli mummu joka tykkäsi ostaa esimerkiksi synttärilahjaksi vaatteita kuten takkeja tai kenkiä. Mukava ihminen josta on mukavat muistot mutta siitä huolimatta mielestäni hiukan ärsyttävä tapa.
Samoin. Voiko olla mitään tylsempää kuin saada 6-vuotiaana lahjaksi pipo tai sukkahousut? Ennemmin itku tuli kun luuli saavansa jotain kivaa.
Riippuu piposta. Niitäkin on ilahduttavia ja vähemmän ilahduttavia.
Sukkahousut on kyllä aika ankea lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Sitten olet kyllä tosi oudosta perheestä kuten miehesikin.
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Minulle tuli mieleen, että lasten vanhemmat voisivat käyttää pientä oveluutta ja diplomatiaa näissä asioissa. Ottakaa kännykällä kuvia, kun lapsi leikkii saamallaan lelulla ja lähettäkää antajalle. Sama kikka lahjavaatteiden kohdalla, jos ne siis mahtuvat lapsen päälle. Pari kuvaa lapsesta lahjavaate päällä ja kännykkäviesti mummulle ja vaarille. Jos se ilahduttaisi heitä. Myöhemmin lahjalle voi tapahtua pieni tapaturma tai se katoaa puistoon tms...Jos roinan roudaaminen on riistäytyynyt käsistä, on pakko olla tiukkana omille vanhemmille ja saada se loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Sitten olet kyllä tosi oudosta perheestä kuten miehesikin.
Öh. Todella monet 50-70-vuotiaat naiset on urattomia entisiä kotiäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
No en sanoisi että lapselle on kauheasti iloa jostakin vaatteesta tai muusta. Välttämättömiähän sellaiset hankinnat ovat mutta eivät ne oikein ole lahjatavaraa. Itselleni oli mummu joka tykkäsi ostaa esimerkiksi synttärilahjaksi vaatteita kuten takkeja tai kenkiä. Mukava ihminen josta on mukavat muistot mutta siitä huolimatta mielestäni hiukan ärsyttävä tapa.
Harva aikuinen haluaa, että saa siskolta lahjaksi T-paidan, vaikka miten olisi sellaiselle tarvetta. Miksi lapsen pitäisi saada tarvelahjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Nuoren äidin äiti ja anoppi kotirouvina? Nyt purskahdin nauruun. Että sattunutkin samaan perheeseen kaksi alle 70 v kotirouvaa.
Olen 81. En koskaan ole tuntenut ainutta kotirouvaa kuin yhden työpaikan johtajien rouvat. Monella on kotona olo 5 - 6 vuotta. Jos joku hoitovapaat käyttänyt. Ja ne oli jo 80-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Minulle tuli mieleen, että lasten vanhemmat voisivat käyttää pientä oveluutta ja diplomatiaa näissä asioissa. Ottakaa kännykällä kuvia, kun lapsi leikkii saamallaan lelulla ja lähettäkää antajalle. Sama kikka lahjavaatteiden kohdalla, jos ne siis mahtuvat lapsen päälle. Pari kuvaa lapsesta lahjavaate päällä ja kännykkäviesti mummulle ja vaarille. Jos se ilahduttaisi heitä. Myöhemmin lahjalle voi tapahtua pieni tapaturma tai se katoaa puistoon tms...Jos roinan roudaaminen on riistäytyynyt käsistä, on pakko olla tiukkana omille vanhemmille ja saada se loppumaan.
Juu, kaikkeen tähänhän sillä ruuhkavuosia elävällä äidillä on aikaa ylen määrin. Juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voi ottaakin. Mun lapset on hyvätuloisia, tiedän että raha käytetään tosiaan lapseen ( tietokonepeli esim) tai saa olla lapsen tilillä mutta kaikki narisijat eivät ole. Se paljastuu kun viitsitään mummon antamat myydä kirpparilla. Joka euro tarpeen.
Eli susta säästäväisyyskin on pahasta? Kuulostat ihan mun äidiltäni. Ja kyllä, olemme tarkkoja rahasta. Minusta se on hyve!
Ei tietenkään säästäväisyys ole pahasta. Lapsella on rahaa josta voi jossain määrin päättää itse.
Mutta se on väärin jos vanhemmat käyttävät rahan itseensä. Sääli jos raha on tiukoilla jossain että pitää euron leluja myydä.
Teen kuolinsiivousta, annan roskalava-ryhmissä tai heitän roskiin mikä ei kelpaa.
Joskus käyn lähiön kirppareilla. En sitä haisevaa roinaa ostaa, kirjoja katselen, näkee että vähävaraiset yrittää saada rahaa. Paikattuja, risoja, likaisia lastenhaalareita, kolmipyöräisiä leikkiautoja, loppuun pidettyjä kumppareita ja puhkikärkisiä lenkkareita.
1. Se loppuun asti ajettuja kumppareita myyvä ei välttämättä ole köyhä.
2. Mitä niille pieneksi jääneille kengille ja turhiksi jääneille leluille / peleille / kirjoille pitäisi tehdä? Heittää pois? Pistää säilöön? Palauttaa antajalleen? Kirppis ei mikään kultakaivos ole. Eiköhän tuotot suurimmassa osassa perheitä jollain tavalla mene lasten hyväksi.
Loppuun ajetuille ja loppuun kuluneille likaisille haalareille ja kolmipyöräisille muoviautotoille on yksi loppusijoituspaikka. Mietipä mikä se on?
Niin, roskis. Mutta kyllä mun anoppi niitä roskia on ostanut. "Ihan hyvä se vielä, kunhan vaihtaa vetoketjun puhkikuluneeseen haalariin."
Kyllä noillekin kohderyhmä on. V%&€@#lulahjoja etsivät anopit!
En tunne moisia anoppeja enkä mummoja. Tosin olen enemmän keskiluokkainen.
Esim kontti, näyttää olevan hyvätasoista tavaraa verrattuna itsemyyntipöytien rääsyihin.
Käyn siis lukemista etsimässä, ja tulee katseltua vaikken mitään osta. Vaatteet ostan uusina enkä anna lahjaksi kuin rahaa. Niin tylsää kuin se onkin.
Mun anoppi (tuo v-lahjojen ostaja) on ylempää keskiluokkaa.
Raha on ehkä tylsä, mutta hutivapaa lahja. Eikä siitä jää mitään turhaa kenenkään riesaksi kaappeihin.
Tuleeko se lapsenlapsi 3 v. siitä mummon antamasta rahastolahjasta tai rahasta iloiseksi? Vai hänen vanhempansa? Käyttäköön mummot ja papat omat rahansa mihin haluaa. Vanhempien vastuulla on oman lapsensa elättäminen ja perheen taloudesta huolehtiminen.
Kuka on sanonut, että isovanhemmat eivät saa käyttää rahojaan parhaaksi katsomallaan tavalla? Mutta lapsen kodin täyttäminen turhalla tavaralla ei ole isovanhemmille sallittua.
Meillä on lasten rahalahjat pistetty pääsääntöisesti tilille kasvamaan korkoa. Ei ilahduta kolmevuotiasta. Saattaa hymyilyttää sitten 18-vuotiasta, kun saa varat käyttöönsä.
Meillä rahalahjojen tuoja on yleensä tuonut lisäksi pienen pehmon, kirjan tms. Niistä on ollut paljon iloa. Ei sen ilahduttavan lahjan tarvitse olla iso tai kallis.
Hyväksyt krääsän 1000 euron oheislahjana? Suvaitsevainen olet.
Ei se ole krääsää, jos lapselle siitä on iloa.
Eipä meillä tuollaisia summia ole kukaan lasten synttäreille tuonut. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Sitten olet kyllä tosi oudosta perheestä kuten miehesikin.
Öh. Todella monet 50-70-vuotiaat naiset on urattomia entisiä kotiäitejä.
Kummallista, en tunne kuin yhden joka ei ole töissä ollut. Sulla on nyt ihan väärää tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä krääsää toi täti. Aina pitää olla joku alelaarisukeltaja suvussa. Onko se joku pakkomielle, kun sanominen ei auta näihin ihmisiin. Jotain omaa traumaansa krääsäntuojat kai hoitavat?
En ymmärrä, mitä vikaa on alennuksella ostetussa tuotteessa. Tuotetta on aikaisemmin myyty korkealla hinnalla eikä kukaan pitänyt sitä huonona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.
Sitten olet kyllä tosi oudosta perheestä kuten miehesikin.
Öh. Todella monet 50-70-vuotiaat naiset on urattomia entisiä kotiäitejä.
No nyt lauot vitsejä jo. Kotirouvia, hih.
No tietysti sun kuluneet kumpparit kirpparille piireissäsi voi olla työttömiä kouluttamattomia.
Nuoren äidin äiti ja anoppi kotirouvina? Nyt purskahdin nauruun. Että sattunutkin samaan perheeseen kaksi alle 70 v kotirouvaa.
Olen 81. En koskaan ole tuntenut ainutta kotirouvaa kuin yhden työpaikan johtajien rouvat. Monella on kotona olo 5 - 6 vuotta. Jos joku hoitovapaat käyttänyt. Ja ne oli jo 80-luvulla
80-90-luvuilla iso osa äideistä oli kotona kolmekin vuotta per lapsi. Kaikki tuntemani senikäiset naiset toimivat juurikin niin. Edellisessä työpaikassani oli useampi 9-12 vuotta kotona ollut, joka palasi sitten töihin, kun se nuorinkin täytti 3-4.
Ja ihan paperinpyörittäjiä eli se työ ei ollut mikään ura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Minulle tuli mieleen, että lasten vanhemmat voisivat käyttää pientä oveluutta ja diplomatiaa näissä asioissa. Ottakaa kännykällä kuvia, kun lapsi leikkii saamallaan lelulla ja lähettäkää antajalle. Sama kikka lahjavaatteiden kohdalla, jos ne siis mahtuvat lapsen päälle. Pari kuvaa lapsesta lahjavaate päällä ja kännykkäviesti mummulle ja vaarille. Jos se ilahduttaisi heitä. Myöhemmin lahjalle voi tapahtua pieni tapaturma tai se katoaa puistoon tms...Jos roinan roudaaminen on riistäytyynyt käsistä, on pakko olla tiukkana omille vanhemmille ja saada se loppumaan.
Juu, kaikkeen tähänhän sillä ruuhkavuosia elävällä äidillä on aikaa ylen määrin. Juu.
Onpa aikaa tehdä mieletön määrä päivityksiä ja roikkua päivät pitkät nettikeskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
No en sanoisi että lapselle on kauheasti iloa jostakin vaatteesta tai muusta. Välttämättömiähän sellaiset hankinnat ovat mutta eivät ne oikein ole lahjatavaraa. Itselleni oli mummu joka tykkäsi ostaa esimerkiksi synttärilahjaksi vaatteita kuten takkeja tai kenkiä. Mukava ihminen josta on mukavat muistot mutta siitä huolimatta mielestäni hiukan ärsyttävä tapa.
Harva aikuinen haluaa, että saa siskolta lahjaksi T-paidan, vaikka miten olisi sellaiselle tarvetta. Miksi lapsen pitäisi saada tarvelahjoja?
Kyllä mulle kelpaisi siskolta lahjaksi t-paita.
Onpa aikaa tehdä mieletön määrä päivityksiä ja roikkua päivät pitkät nettikeskusteluissa.
Tämä on tärkeä aihe.
Alue: Aihe vapaa
Mun lapset on nyt 20 ja 18. Olen viimeiset viisi vuotta myynyt mökkikunnan kirppareilla ja Torissa kaikkea sitä turhaa tavaraa, jota meille on kannettu nämä 20 vuotta. Yllättäen esikoinenkaan ei halua näitä tädin antamia pääsiäiskoristeita, eikä abi jaksa hillota huoneessaan kolmea jättikokoista pehmolelua.
Miksei sun lapset myy itse niitä?