Onko tässä maailmassa yhtäkään naista, jota EI kiinnosta matkustelu???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmisillä ei ole hirveästi harrastuksia ja elämää jos kuvittelevat että parilla on tasan kaksi harrastusta elämässä, vaikka nyt se metsästys ja matkailu. Ja mitään ei harrasteta yhdessä kun kummallakin on tämä yksi oma harrastuksensa. Ja yhteinen maailmankuva sekä yhteenkuuluvuus voi muodostua vain näiden KAHDEN harrastusten kautta, huolimatta siitä että harrastavat yhdessä sen kymmenen muuta asiaa. Naurattaisi jos ei säälittäisi. 

Matkustaminen ei ole ihan verrattavissa mihin tahansa pieneen harrastukseen, koska se voi vaikuttaa todella paljon suoraan yhteiseen aikaan ja talouteen. Jos toiselle matkustaminen on lähes elämäntapa ja tavoitteena on jatkuvasti uudet maat ja kaukaiset kohteet, mutta toinen haluaa käyttää vapaa-aikansa ja rahansa täysin eri tavalla, siitä voi ihan oikeasti syntyä suhteeseen isoja ristiriitoja. Monissa muissa harrastuksissa ei ole samanlaista vaikutusta yhteiseen arkeen.

Samalla tavalla motocross, autojen tuunaus, hifistelylaitteet, golffaus, jääkiekko, pelikoneet ja niiden jatkuva päivitys peleineen ja oheistuotteineen, vanhat autot, urheiluautot, asuntosijoittaminen jne. vievät rahaa ja voivat olla hyvin isoja rahasyöppöjä perheessä. Matkusteluun ei mene rahaa yhtään sen enempää kuin siihen antaa mennä. Lennot voi ostaa tarjouksesta, voi majoittua hostelleissa dormeissa, syödä sitä mitä paikallisista marketeista saa ostettua, matkustaa vain edullisiin paikkoihin, ottaa retkeilykamat mukaan ja asua teltassa jne. Mikään pakko ei ole käyttää tuhansia euroja matkustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koko valtavassa maailmassa sinua ei kiinnosta nähdä yhtään mitään? 

 

Ei kiinnostaisi nähdä esimerkiksi:

Machu Picchu Perussa?

Kokea New Yorkin tai Tokion suurkaupunkielämää?

Islannin uskomattomia maisemia, tulivuoria, jäätiköitä ja kuumia lähteitä?

Norjan vuonoja ja Lofoottien henkeäsalpaavia maisemia?

Afrikan safaria, jossa näkee leijonia, norsuja ja kirahveja luonnossa?

Egyptin pyramideja ja tuhansia vuosia vanhaa historiaa?

Jordanian Petran kalliokaupunkia?

Kiinan muuria?

Intian Taj Mahalia?

Japanin kirsikankukkia Kiotossa?

Balin temppeleitä ja riisipeltoja?

Australian Suurta valliriuttaa?

Uuden-Seelannin vuoria ja maisemia?

Patagonian jäätiköitä Argentiinassa ja Chilessä?

Galápagossaarten ainutlaatuista luontoa?

Amazonin sademetsää?

Antarktiksen jäätikkömaailmaa ja pingviinejä?

Seychellien tai Malediivien paratiisirantoja?

Alaskan erämaita ja revontulia?

Kanadan valtavia kansallispuistoja?

Sveitsin Alppeja?

Italian historiallisia kaupunkeja ja ruokakulttuuria?

Kreikan saaristoa ja antiikin historiaa?

Meksikon mayakaupunkeja?

Kuuban vanhaa Havannaa?

Etelä-Amerikan värikästä kulttuuria ja musiikkia?

Nepalin Himalajaa ja vaelluksia maailman korkeimmilla vuorilla?

Mongolian aroja ja paimentolaiskulttuuria?

Vietnamin maisemia ja katuelämää?

Etelä-Korean modernia kulttuuria ja historiaa?

Madagaskarin ainutlaatuisia eläimiä?

Miksi raahautua kauhealla vaivalla ja stressillä noihin paikkoihin, kun voi katsoa matkailuvideoita, joissa joku tyyppi hoitaa homman puolestani?

Koska minä en halua, että joku toinen tyyppi syö minun puolestani eksoottisia herkkuruokia, ui minun puolestani turkoosissa meressä tai katsoo minun puolestani auringonlaskua maailman toisella puolella. En halua, että joku muu kävelee Kiinan muurilla, näkee ensimmäisen kerran safarilla leijonan luonnossa, kuulee viidakon äänet Amazonissa, tuntee Himalajan vuoristoilman, seisoo revontulien alla tai kokee jonkun vieraan kulttuurin omin aistein minun puolestani.

Video voi näyttää maiseman, mutta se ei ikinä voi välittää sitä tunnetta, kun olet itse paikalla: miltä ilma tai viileä merivesi tuntuu, miltä ruoka maistuu, mitä ääniä ympärillä kuuluu ja millaisia ihmisiä kohtaat. Samalla logiikalla voisi ajatella, ettei tarvitse mennä konserttiin, teatteriin, luontoon, harrastaa seksiä tai oikeastaan tehdä yhtään mitään muutakaan itse, koska aina joku muu voi tehdä videon siitä ja sinä voit vain katsella sitä kotona samalla kun syöt kuivaa leivänkannikkaa.

En tiedä, millainen ihminen voi edes kuvitella elämää ilman kokemusta. En suosittele edes vaikeasti vammaiselle. 

Joku hyvin egosentrinen? 

Ilman matkustelua kokisin olevani vankilassa. Pienissä piireissä viihtyvälle sama varmaan olisi, jos joutuisi elämään elämäänsä yhdessä huoneessa. 

Olen nykyään liikkumatta,  varvas vähän heiluu ja sitä sitten liikuttelen , kaikki muu on out kehossani.

Palatakseni asiaan. Kiinnostaa retkeily ja patikointi. Mutta ei lentely eikä oikein edes autoilu. Tykkään myös nukkua joko omassa sängyssäni tai metsäleirissä. Okei, ei matka tarkoita rantalomaa mutta matkailu tarkoittaa jotain mitä en ole koskaan osannut kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä matkustelussa sitten tökkii? 

Kaikki. Esim. Lentäminen, ajanvietto lentokentillä, lutikkalinnahotellit, pakkaaminen, ruoka, joka ei sovi vatsalleni kuin harvoissa tapauksissa. Siinä muutam asia.

Lentokenttiä ei voi tietenkään kokonaan välttää, mutta esimerkiksi bisnesluokassa lentäminen tuo jo paljon enemmän mukavuutta ja tekee matkanteosta miellyttävämpää. Myös monia muita ongelmia voi vähentää sillä, että valitsee laadukkaampia hotelleja ja käy paremmissa ravintoloissa, joissa ruoan tasoon ja laatuun voi luottaa.

Pakkaamiseenkin löytyy keinoja helpottaa arkea, kuten hyvät pakkauslistat ja se, että pitää tietyt matkatarvikkeet valmiina. Itselläni esimerkiksi matkakosmetiikat ja muut usein tarvittavat tavarat ovat aina valmiiksi pakattuina, joten lähteminen ei aiheuta joka kerta suurta vaivaa.

Paremmissa ravintoloissa ruoka on varmaan makumielessä laadukasta, mutta jos puhutaan vatsalle sopivasta ruoasta, ollaan ihan eri asian äärellä. Oon ruokarajoitteinen nainen, enkä tämän asian takia tykkää kaukomatkustella. Suomessa homma toimii, koska tietyt asiat ovat tuttuja: tutuista ketjuravintoloista saa annoksia jotka ovat ennenkin sopineet, monet ravintolat merkkaavat allergeenitietoja jo ruokalistaan, tutussa ruokakulttuurissa pystyy jo annoksen nimestä ja kuvauksesta tietämään, mitä aineksia se todennäköisesti pitää sisällään. Myös kaupoista voi ostaa välipalaksi samoja tuotteita joka paikkakunnalla.

Kun siirrytään ulkomaille, kaikki muuttuu. Ei ole niitä tuttuja tuotteita, vaan kaiken joutuu tarkastamaan ihan eri tarkkuudella ja sopivaa ei silti välttämättä löydy. Ravintoloissa ei ole välttämättä mitään allergeenimerkintöjä, vaan kaiken joutuu kysymään, vieläpä vieraalla kielellä. Eikä edes tiedä, mistä annoksesta kannattaisi kysyä, kun ei pysty päättelemään, mikä olisi todennäköisimmin sopiva. Tässä kaikessa on vaan aivan liikaa vaivaa suhteessa siihen, että pääsee näkemään jonkun hienon taide-elämyksen tms. Jos olisi taloudellisesti mahdollista ottaa mukaan henkilökohtainen kokki, joka ymmärtää mun rajoitteet 100% ja järkkää joka tilanteessa mulle sopivat pöperöt eteen silloin ja siellä kun nälkä sattuu yllättämään, sitten voisi kiinnostaa.

Joskus nuorena itse asiassa ajattelin, että en tule ikinä löytämään miestä tämän takia. Sitten löysin toisen ruokarajoitteisen, jonka kanssa reissaamme välillä kotimaassa. Kumpikaan meistä ei siis kokonaan vihaa kaikkea matkailua, eli ihan täysin en sovi otsikon kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Mitä te sitten teette yhdessä jos kaikki lomat hengailette eri paikoissa?

Minä voin vastata, kun on osittain samanlainen tilanne. Minä tykkään matkustelemisesta ja mies ei, haluaisi olla vain kotona. Matkustan siis yksin, mikä on osoittautunut ehkä ihan hyväksi vaihtoehdoksi, koska toisinaan innostun tutkimaan esimerkiksi läheisiä luontokohteita extemporena niin, että pieni tutkailu onkin venynyt 10 tunnin vaellukseksi matalassa vuoristossa rantakamppeilla ilman eväitä. Tuskastuisin, jos joutuisin houkuttelemaan ja maanittelemaan jotakuta mukaan tai kuuntelemaan valitusta väsymyksestä tms. Tosin ymmärrän, että jos ei ole yhtä kirjolohi mitä minä, niin reissuni olisivat kanssakulkijalle silkkaa kidutusta. Noh, itse asiaan.

Käydään miehen kanssa mm. yhdessä skeittaamassa näin kesäaikana. Katsotaan leffoja, sarjoja, hoidetaan perhettä ja lapsia. Käydään keikoilla ja molemmilla on musiikkitausta, mikä yhdistää myös. 

Minun ja mieheni reissut ovat täynnä tuollaisia venähtäneitä ex tempore retkiä ja patikoita. Kumpikaan ei valita vaan nauttii. Minusta on ihanaa kun voi oman rakkaan kanssa patikoida ja lenkkeillä uusissa paikoissa. 

Eri 

Vau! Olet todella onnekas, en ole vielä tavannut yhtäkään samanlaista pöljää mitä minä, edes naispuoleista :). Eräs ystäväni oli lähes yhtä impulssiivinen ja innostuvainen mitä minä, mutta pitkät urheilusuoritukset olivat hänelle yksinkertaisesti liikaa ja hän sanoikin, kun pyöräilimme keskellä pimeyttä koko päivän kestäneeltä reissulta takaisin kännykän taskulampun avulla, ettei enää koskaan lähde kanssani mihinkään seikkailuun :’).

Kiitos. Tiedän, että olen. Minulla on maailman paras mies. 

Mua kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä matkustelussa sitten tökkii? 

Kaikki. Esim. Lentäminen, ajanvietto lentokentillä, lutikkalinnahotellit, pakkaaminen, ruoka, joka ei sovi vatsalleni kuin harvoissa tapauksissa. Siinä muutam asia.

Lentokenttiä ei voi tietenkään kokonaan välttää, mutta esimerkiksi bisnesluokassa lentäminen tuo jo paljon enemmän mukavuutta ja tekee matkanteosta miellyttävämpää. Myös monia muita ongelmia voi vähentää sillä, että valitsee laadukkaampia hotelleja ja käy paremmissa ravintoloissa, joissa ruoan tasoon ja laatuun voi luottaa.

Pakkaamiseenkin löytyy keinoja helpottaa arkea, kuten hyvät pakkauslistat ja se, että pitää tietyt matkatarvikkeet valmiina. Itselläni esimerkiksi matkakosmetiikat ja muut usein tarvittavat tavarat ovat aina valmiiksi pakattuina, joten lähteminen ei aiheuta joka kerta suurta vaivaa.

Paremmissa ravintoloissa ruoka on varmaan makumielessä laadukasta, mutta jos puhutaan vatsalle sopivasta ruoasta, ollaan ihan eri asian äärellä. Oon ruokarajoitteinen nainen, enkä tämän asian takia tykkää kaukomatkustella. Suomessa homma toimii, koska tietyt asiat ovat tuttuja: tutuista ketjuravintoloista saa annoksia jotka ovat ennenkin sopineet, monet ravintolat merkkaavat allergeenitietoja jo ruokalistaan, tutussa ruokakulttuurissa pystyy jo annoksen nimestä ja kuvauksesta tietämään, mitä aineksia se todennäköisesti pitää sisällään. Myös kaupoista voi ostaa välipalaksi samoja tuotteita joka paikkakunnalla.

 

Kun siirrytään ulkomaille, kaikki muuttuu. Ei ole niitä tuttuja tuotteita, vaan kaiken joutuu tarkastamaan ihan eri tarkkuudella ja sopivaa ei silti välttämättä löydy. Ravintoloissa ei ole välttämättä mitään allergeenimerkintöjä, vaan kaiken joutuu kysymään, vieläpä vieraalla kielellä. Eikä edes tiedä, mistä annoksesta kannattaisi kysyä, kun ei pysty päättelemään, mikä olisi todennäköisimmin sopiva. Tässä kaikessa on vaan aivan liikaa vaivaa suhteessa siihen, että pääsee näkemään jonkun hienon taide-elämyksen tms. Jos olisi taloudellisesti mahdollista ottaa mukaan henkilökohtainen kokki, joka ymmärtää mun rajoitteet 100% ja järkkää joka tilanteessa mulle sopivat pöperöt eteen silloin ja siellä kun nälkä sattuu yllättämään, sitten voisi kiinnostaa.

 

Joskus nuorena itse asiassa ajattelin, että en tule ikinä löytämään miestä tämän takia. Sitten löysin toisen ruokarajoitteisen, jonka kanssa reissaamme välillä kotimaassa. Kumpikaan meistä ei siis kokonaan vihaa kaikkea matkailua, eli ihan täysin en sovi otsikon kysymykseen.

Oletteko harkinneet sellaista majoitusmahdollisuutta jossa voisitte laittaa ruoat itse? 

En ole lähes kahteenkymmeneen vuoteen käynyt ulkomailla. Kotimaan matkailu kiinnostaa kyllä ja voisi sitä joskus ulkomaillekin mennä, mutta ei se mikään pakkomielle ole. 

Minä ihmettelisin kyllä miestä, jota ei yhtään kiinnostaisi nähdä historiallisia kohteita jne. Mutta en minä mikään himomatkailija ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä matkustelussa sitten tökkii? 

Kaikki. Esim. Lentäminen, ajanvietto lentokentillä, lutikkalinnahotellit, pakkaaminen, ruoka, joka ei sovi vatsalleni kuin harvoissa tapauksissa. Siinä muutam asia.

Lentokenttiä ei voi tietenkään kokonaan välttää, mutta esimerkiksi bisnesluokassa lentäminen tuo jo paljon enemmän mukavuutta ja tekee matkanteosta miellyttävämpää. Myös monia muita ongelmia voi vähentää sillä, että valitsee laadukkaampia hotelleja ja käy paremmissa ravintoloissa, joissa ruoan tasoon ja laatuun voi luottaa.

Pakkaamiseenkin löytyy keinoja helpottaa arkea, kuten hyvät pakkauslistat ja se, että pitää tietyt matkatarvikkeet valmiina. Itselläni esimerkiksi matkakosmetiikat ja muut usein tarvittavat tavarat ovat aina valmiiksi pakattuina, joten lähteminen ei aiheuta joka kerta suurta vaivaa.

Paremmissa ravintoloissa ruoka on varmaan makumielessä laadukasta, mutta jos puhutaan vatsalle sopivasta ruoasta, ollaan ihan eri asian äärellä. Oon ruokarajoitteinen nainen, enkä tämän asian takia tykkää kaukomatkustella. Suomessa homma toimii, koska tietyt asiat ovat tuttuja: tutuista ketjuravintoloista saa annoksia jotka ovat ennenkin sopineet, monet ravintolat merkkaavat allergeenitietoja jo ruokalistaan, tutussa ruokakulttuurissa pystyy jo annoksen nimestä ja kuvauksesta tietämään, mitä aineksia se todennäköisesti pitää sisällään. Myös kaupoista voi ostaa välipalaksi samoja tuotteita joka paikkakunnalla.

 

Kun siirrytään ulkomaille, kaikki muuttuu. Ei ole niitä tuttuja tuotteita, vaan kaiken joutuu tarkastamaan ihan eri tarkkuudella ja sopivaa ei silti välttämättä löydy. Ravintoloissa ei ole välttämättä mitään allergeenimerkintöjä, vaan kaiken joutuu kysymään, vieläpä vieraalla kielellä. Eikä edes tiedä, mistä annoksesta kannattaisi kysyä, kun ei pysty päättelemään, mikä olisi todennäköisimmin sopiva. Tässä kaikessa on vaan aivan liikaa vaivaa suhteessa siihen, että pääsee näkemään jonkun hienon taide-elämyksen tms. Jos olisi taloudellisesti mahdollista ottaa mukaan henkilökohtainen kokki, joka ymmärtää mun rajoitteet 100% ja järkkää joka tilanteessa mulle sopivat pöperöt eteen silloin ja siellä kun nälkä sattuu yllättämään, sitten voisi kiinnostaa.

 

Joskus nuorena itse asiassa ajattelin, että en tule ikinä löytämään miestä tämän takia. Sitten löysin toisen ruokarajoitteisen, jonka kanssa reissaamme välillä kotimaassa. Kumpikaan meistä ei siis kokonaan vihaa kaikkea matkailua, eli ihan täysin en sovi otsikon kysymykseen.

Oletteko harkinneet sellaista majoitusmahdollisuutta jossa voisitte laittaa ruoat itse? 

Se ratkaisee osan ongelmista, mutta soveltuisi lähinnä sen tyyppiselle lomalle, jossa vietetään paljon aikaa majapaikassa ja liikutaan aika vähän. Ruoan laittaminen (jossa ei välttämättä pystyisi edes hyödyntämään mitään puolivalmisteita tms nopeuttavaa, koska sopivia tuotteita ei välttämättä olisi) nimittäin veisi varsin paljon aikaa. Kohteita kiertäessä pitäisi vähän väliä palata takaisin majoituspaikkaan, eikä kauemmas suuntautuvia retkiä pystyisi järkevästi toteuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä matkustelussa sitten tökkii? 

Kaikki. Esim. Lentäminen, ajanvietto lentokentillä, lutikkalinnahotellit, pakkaaminen, ruoka, joka ei sovi vatsalleni kuin harvoissa tapauksissa. Siinä muutam asia.

Lentokenttiä ei voi tietenkään kokonaan välttää, mutta esimerkiksi bisnesluokassa lentäminen tuo jo paljon enemmän mukavuutta ja tekee matkanteosta miellyttävämpää. Myös monia muita ongelmia voi vähentää sillä, että valitsee laadukkaampia hotelleja ja käy paremmissa ravintoloissa, joissa ruoan tasoon ja laatuun voi luottaa.

Pakkaamiseenkin löytyy keinoja helpottaa arkea, kuten hyvät pakkauslistat ja se, että pitää tietyt matkatarvikkeet valmiina. Itselläni esimerkiksi matkakosmetiikat ja muut usein tarvittavat tavarat ovat aina valmiiksi pakattuina, joten lähteminen ei aiheuta joka kerta suurta vaivaa.

Paremmissa ravintoloissa ruoka on varmaan makumielessä laadukasta, mutta jos puhutaan vatsalle sopivasta ruoasta, ollaan ihan eri asian äärellä. Oon ruokarajoitteinen nainen, enkä tämän asian takia tykkää kaukomatkustella. Suomessa homma toimii, koska tietyt asiat ovat tuttuja: tutuista ketjuravintoloista saa annoksia jotka ovat ennenkin sopineet, monet ravintolat merkkaavat allergeenitietoja jo ruokalistaan, tutussa ruokakulttuurissa pystyy jo annoksen nimestä ja kuvauksesta tietämään, mitä aineksia se todennäköisesti pitää sisällään. Myös kaupoista voi ostaa välipalaksi samoja tuotteita joka paikkakunnalla.

 

Kun siirrytään ulkomaille, kaikki muuttuu. Ei ole niitä tuttuja tuotteita, vaan kaiken joutuu tarkastamaan ihan eri tarkkuudella ja sopivaa ei silti välttämättä löydy. Ravintoloissa ei ole välttämättä mitään allergeenimerkintöjä, vaan kaiken joutuu kysymään, vieläpä vieraalla kielellä. Eikä edes tiedä, mistä annoksesta kannattaisi kysyä, kun ei pysty päättelemään, mikä olisi todennäköisimmin sopiva. Tässä kaikessa on vaan aivan liikaa vaivaa suhteessa siihen, että pääsee näkemään jonkun hienon taide-elämyksen tms. Jos olisi taloudellisesti mahdollista ottaa mukaan henkilökohtainen kokki, joka ymmärtää mun rajoitteet 100% ja järkkää joka tilanteessa mulle sopivat pöperöt eteen silloin ja siellä kun nälkä sattuu yllättämään, sitten voisi kiinnostaa.

 

Joskus nuorena itse asiassa ajattelin, että en tule ikinä löytämään miestä tämän takia. Sitten löysin toisen ruokarajoitteisen, jonka kanssa reissaamme välillä kotimaassa. Kumpikaan meistä ei siis kokonaan vihaa kaikkea matkailua, eli ihan täysin en sovi otsikon kysymykseen.

Oletteko harkinneet sellaista majoitusmahdollisuutta jossa voisitte laittaa ruoat itse? 

Se ratkaisee osan ongelmista, mutta soveltuisi lähinnä sen tyyppiselle lomalle, jossa vietetään paljon aikaa majapaikassa ja liikutaan aika vähän. Ruoan laittaminen (jossa ei välttämättä pystyisi edes hyödyntämään mitään puolivalmisteita tms nopeuttavaa, koska sopivia tuotteita ei välttämättä olisi) nimittäin veisi varsin paljon aikaa. Kohteita kiertäessä pitäisi vähän väliä palata takaisin majoituspaikkaan, eikä kauemmas suuntautuvia retkiä pystyisi järkevästi toteuttamaan.

Allergia on kyllä stressitekijä reissussa. Se "kaikki osaavat englantia" ei välttämöttä toteudu. On kuitenkin ollut avuliaita ihmisiä ympärillä, tulkkeja eri tilanteisiin niissäkin maissa joissa eri kirjaimet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä matkustelussa sitten tökkii? 

Kaikki. Esim. Lentäminen, ajanvietto lentokentillä, lutikkalinnahotellit, pakkaaminen, ruoka, joka ei sovi vatsalleni kuin harvoissa tapauksissa. Siinä muutam asia.

Lentokenttiä ei voi tietenkään kokonaan välttää, mutta esimerkiksi bisnesluokassa lentäminen tuo jo paljon enemmän mukavuutta ja tekee matkanteosta miellyttävämpää. Myös monia muita ongelmia voi vähentää sillä, että valitsee laadukkaampia hotelleja ja käy paremmissa ravintoloissa, joissa ruoan tasoon ja laatuun voi luottaa.

Pakkaamiseenkin löytyy keinoja helpottaa arkea, kuten hyvät pakkauslistat ja se, että pitää tietyt matkatarvikkeet valmiina. Itselläni esimerkiksi matkakosmetiikat ja muut usein tarvittavat tavarat ovat aina valmiiksi pakattuina, joten lähteminen ei aiheuta joka kerta suurta vaivaa.

Paremmissa ravintoloissa ruoka on varmaan makumielessä laadukasta, mutta jos puhutaan vatsalle sopivasta ruoasta, ollaan ihan eri asian äärellä. Oon ruokarajoitteinen nainen, enkä tämän asian takia tykkää kaukomatkustella. Suomessa homma toimii, koska tietyt asiat ovat tuttuja: tutuista ketjuravintoloista saa annoksia jotka ovat ennenkin sopineet, monet ravintolat merkkaavat allergeenitietoja jo ruokalistaan, tutussa ruokakulttuurissa pystyy jo annoksen nimestä ja kuvauksesta tietämään, mitä aineksia se todennäköisesti pitää sisällään. Myös kaupoista voi ostaa välipalaksi samoja tuotteita joka paikkakunnalla.

 

Kun siirrytään ulkomaille, kaikki muuttuu. Ei ole niitä tuttuja tuotteita, vaan kaiken joutuu tarkastamaan ihan eri tarkkuudella ja sopivaa ei silti välttämättä löydy. Ravintoloissa ei ole välttämättä mitään allergeenimerkintöjä, vaan kaiken joutuu kysymään, vieläpä vieraalla kielellä. Eikä edes tiedä, mistä annoksesta kannattaisi kysyä, kun ei pysty päättelemään, mikä olisi todennäköisimmin sopiva. Tässä kaikessa on vaan aivan liikaa vaivaa suhteessa siihen, että pääsee näkemään jonkun hienon taide-elämyksen tms. Jos olisi taloudellisesti mahdollista ottaa mukaan henkilökohtainen kokki, joka ymmärtää mun rajoitteet 100% ja järkkää joka tilanteessa mulle sopivat pöperöt eteen silloin ja siellä kun nälkä sattuu yllättämään, sitten voisi kiinnostaa.

 

Joskus nuorena itse asiassa ajattelin, että en tule ikinä löytämään miestä tämän takia. Sitten löysin toisen ruokarajoitteisen, jonka kanssa reissaamme välillä kotimaassa. Kumpikaan meistä ei siis kokonaan vihaa kaikkea matkailua, eli ihan täysin en sovi otsikon kysymykseen.

Oletteko harkinneet sellaista majoitusmahdollisuutta jossa voisitte laittaa ruoat itse? 

Se ratkaisee osan ongelmista, mutta soveltuisi lähinnä sen tyyppiselle lomalle, jossa vietetään paljon aikaa majapaikassa ja liikutaan aika vähän. Ruoan laittaminen (jossa ei välttämättä pystyisi edes hyödyntämään mitään puolivalmisteita tms nopeuttavaa, koska sopivia tuotteita ei välttämättä olisi) nimittäin veisi varsin paljon aikaa. Kohteita kiertäessä pitäisi vähän väliä palata takaisin majoituspaikkaan, eikä kauemmas suuntautuvia retkiä pystyisi järkevästi toteuttamaan.

Kylmäkalle ja reppu mukaan. Kotoa suomesta jotain sellaista säilyvää välipalaa jota voi retkille ottaa mukaan. Keitetyt kananmunat ovat erinomaista retkiruokaa. Aivan varmasti tuohon joku ratkaisu löytyisi jos vain halua on.