Onko tässä maailmassa yhtäkään naista, jota EI kiinnosta matkustelu???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Mitä te sitten teette yhdessä jos kaikki lomat hengailette eri paikoissa?

Missä minä niin sanoin? Mikä vamma on ihmisellä kun keksii omasta päästään sanoja toisten suuhun? Minä teen etätyötä, voin matkustaa aivan milloin haluan, en juurikaan matkusta lomilla, koska en varinaisesti mitään lomia koskaan pidä. Kyllä meillä kuule riittää yhteistä aikaa ja harrastusta ihan niin paljon kun haluamme. Ei siis ole mitään tarvetta roikkua käsikynkkää 247 ja viettää jokaista ukon pitämää lomaa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Minä pärjään matkoilla yksin varsin hyvin ja olen sinkkuna käynyt yli 20 maassa ihan itsekseni. Mutta parisuhteessa haluan miehen, jonka kanssa koen henkistä yhteenkuuluvuutta ja haluan kokea yhteisiä elämyksiä, luoda yhteisiä muistoja ja ylipäätään jakaa elämäni tärkeät hetket rakkaan kumppanin kanssa, enkä viettää lomia aina eri paikoissa erillään. Metsästävän miehen kanssa minulla ei yksinkertaisesti olisi riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai sellaista yhteistä maailmaa, jota parisuhteelta kaipaan. Ehkä joidenkin luonteelle sopii tuollainen, mutta mulle tuollainen liitto kuulostaa ihan painajaiselta.

Tuo henkinen yhteenkuuluvuus on hyvä tapa kuvata asiaa. Kun jakaa samat kiinnostuksen kohteet ja arvomaailman niin silloin suhde tuntuu paljon syvemmältä ja antoisemmalta. Jos mies ei tykkäisi matkustella niin minusta ainakin tuntuu, että jotain todella olennaista puuttuisi siitä suhteesta ja että yhteinen elämämme olisi varsin ankeaa kun haluaisimme tehdä päinvastaisia asioita ja tuntuisi siltä, että emme edes ymmärtäisi toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koko valtavassa maailmassa sinua ei kiinnosta nähdä yhtään mitään? 

 

Ei kiinnostaisi nähdä esimerkiksi:

Machu Picchu Perussa?

Kokea New Yorkin tai Tokion suurkaupunkielämää?

Islannin uskomattomia maisemia, tulivuoria, jäätiköitä ja kuumia lähteitä?

Norjan vuonoja ja Lofoottien henkeäsalpaavia maisemia?

Afrikan safaria, jossa näkee leijonia, norsuja ja kirahveja luonnossa?

Egyptin pyramideja ja tuhansia vuosia vanhaa historiaa?

Jordanian Petran kalliokaupunkia?

Kiinan muuria?

Intian Taj Mahalia?

Japanin kirsikankukkia Kiotossa?

Balin temppeleitä ja riisipeltoja?

Australian Suurta valliriuttaa?

Uuden-Seelannin vuoria ja maisemia?

Patagonian jäätiköitä Argentiinassa ja Chilessä?

Galápagossaarten ainutlaatuista luontoa?

Amazonin sademetsää?

Antarktiksen jäätikkömaailmaa ja pingviinejä?

Seychellien tai Malediivien paratiisirantoja?

Alaskan erämaita ja revontulia?

Kanadan valtavia kansallispuistoja?

Sveitsin Alppeja?

Italian historiallisia kaupunkeja ja ruokakulttuuria?

Kreikan saaristoa ja antiikin historiaa?

Meksikon mayakaupunkeja?

Kuuban vanhaa Havannaa?

Etelä-Amerikan värikästä kulttuuria ja musiikkia?

Nepalin Himalajaa ja vaelluksia maailman korkeimmilla vuorilla?

Mongolian aroja ja paimentolaiskulttuuria?

Vietnamin maisemia ja katuelämää?

Etelä-Korean modernia kulttuuria ja historiaa?

Madagaskarin ainutlaatuisia eläimiä?

Noista muutamia olen nähnyt, mutta enää en reissaa eikä loppujen näkeminen omin silmin kiinnosta erityisesti. Katson dokumentteja, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, käyn näyttelyissä. En myöskään ikinä matkustaisi turistina haavoittuviin luontokohteisiin, jotka kärsivät jo suunnattomasti massaturismista. Mun mielestä on älytöntä matkustaa katselemaan Madagaskarin eläimiä, jos ei tunne edes lähimetsän lintuja.

Upeaa ja kiinnostavaa luonto- ja kaupunkinähtävää riittää tässä ihan lähellä, kun vain pitää silmät ja muut aistit avoinna. Joka päivä kohtaan jotain ihmeellistä tässä ihan lähiympyröissä. 

Vastuullinen matkustaminen on mahdollista esimerkiksi välttämällä pahinta massaturismia ja tukemalla paikallisia toimijoita. Myös lähiseudun luonto ja omat lähilinnut voivat olla tuttuja ja koettuja jo moneen kertaan, jolloin kiinnostaa nähdä uusia ympäristöjä, kulttuureita ja tapoja elää.

En oikein ymmärrä ajatusta siitäkään, että pitäisi automaattisesti olla kiinnostuneempi lähimetsästä kuin esimerkiksi Afrikan safarista. Objektiivisesti ajatellen Afrikan luonnossa on valtavasti enemmän nähtävää ja koettavaa ihmiselle, joka haluaa nähdä ainutlaatuisia eläinlajeja, valtavia ekosysteemejä ja luonnonilmiöitä, joita ei Suomessa yksinkertaisesti ole olemassa.

Ei ole mahdollista matkustaa Kiinan muurille, Macchu Picchuun tai Afrikkaan safarille ja samalla välttää massaturismia. Se on pahinta massaturismia, mitä on. Minäkin välitän eläimistä, luonnonilmiöistä ja ekosysteemeistä, siksi en aio jouduttaa niiden tuhoutumista matkustamalla paikan päälle. Ne ekosysteemit eivät tarvitse minua sinne pällistelemään. Mulle riittävät kirjat ja dokumentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Mitä te sitten teette yhdessä jos kaikki lomat hengailette eri paikoissa?

Missä minä niin sanoin? Mikä vamma on ihmisellä kun keksii omasta päästään sanoja toisten suuhun? Minä teen etätyötä, voin matkustaa aivan milloin haluan, en juurikaan matkusta lomilla, koska en varinaisesti mitään lomia koskaan pidä. Kyllä meillä kuule riittää yhteistä aikaa ja harrastusta ihan niin paljon kun haluamme. Ei siis ole mitään tarvetta roikkua käsikynkkää 247 ja viettää jokaista ukon pitämää lomaa yhdessä. 

Niin ja mitäkö teemme yhdessä? Käymme ravintoloissa, konserteissa, teatterissa, elokuvissa, mökillä, lenkitämme koiraa, vierailemme ystävillä ja sukulaisilla. Katsotaan telkkaria, tehdään ruokaa, hoidetaan kotia ja pihaa. Talvisia harrastetaan avantouintia. 

Vierailija kirjoitti:

Sille on luonnollinen selitys. Naisilla on alitajuinen pyrkimys välttää sisäsiittoisuutta. Nainen siis haluaa tulla ulkomailla nussituksi ja tuliaisen. Kumma kyllä, huoltajuusasiat eivät naista tässä yhteydessä kiinnosta vaan etsitään äpä⁢rälle elättäjä kotimaasta. Suomessahan se on helppoa.

Ja montako tällaista naista henkilökohtaisesti tunnet, joiden lasten isä on matkoilla tavattu random-tyyppi? Ja missä olet tutustunut näihin naisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Minä pärjään matkoilla yksin varsin hyvin ja olen sinkkuna käynyt yli 20 maassa ihan itsekseni. Mutta parisuhteessa haluan miehen, jonka kanssa koen henkistä yhteenkuuluvuutta ja haluan kokea yhteisiä elämyksiä, luoda yhteisiä muistoja ja ylipäätään jakaa elämäni tärkeät hetket rakkaan kumppanin kanssa, enkä viettää lomia aina eri paikoissa erillään. Metsästävän miehen kanssa minulla ei yksinkertaisesti olisi riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai sellaista yhteistä maailmaa, jota parisuhteelta kaipaan. Ehkä joidenkin luonteelle sopii tuollainen, mutta mulle tuollainen liitto kuulostaa ihan painajaiselta.

Tuo henkinen yhteenkuuluvuus on hyvä tapa kuvata asiaa. Kun jakaa samat kiinnostuksen kohteet ja arvomaailman niin silloin suhde tuntuu paljon syvemmältä ja antoisemmalta. Jos mies ei tykkäisi matkustella niin minusta ainakin tuntuu, että jotain todella olennaista puuttuisi siitä suhteesta ja että yhteinen elämämme olisi varsin ankeaa kun haluaisimme tehdä päinvastaisia asioita ja tuntuisi siltä, että emme edes ymmärtäisi toisiamme.

Ja koska teistä tuntuu tältä niin kaikista muistakin pitäisi? No voihan harmi. Itse en ymmärrä miksi minun pitäisi haluta matkalle mukaan ketään kun rakastan yksin matkustamista. Ilmeisesti vain koska sinä haluat matkasi jakaa. Jaa hyvä ihminen, en minä kiellä, mutten myöskään itse halua matka seuraa. En miehestä, en ystävistä, en yhtään kenestäkään. 

En myöskään tietääkseni ollut sinulle metsästävää miestäni kauppaamassa joten älä huoli minun onnestani ei koskaan tule sinun painajaistasi. 😂 Minä rakastan elämäämme, sinun näkemyksesi meidän elämästämme ei liikuta tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Minua kiinnostaa vaan retkeily ja patikointi. Minua ei saisi kirveelläkään johonkin rantahotelliin viikoksi mätänemään.

Olen matkustanut ajallisesti yhteensä vuosia. Käynyt 64 maassa tähän mennessä, enkä koskaan vielä maannut yhdelläkään ranta hotellilla. Onko todella niin että tuo on ainoa mitä luulet ihmisten ulkomaan matkoilla tekevän? Ainoa tapa matkailla? On sulla suppea näkemys ja mielikuvitus. 

Ja siellä rantakohteessakin voi tehdä paljon muutakin kuin vain maata rannalla. Voi nauttia paikallisesta ruoasta, harrastaa vesiurheilua, tutustua lähiseudun kulttuuriin ja nähtävyyksiin tai käydä pitkillä kävelyillä ja monesti patikoimassakin lähiseudulla. Monissa rantakohteissa on myös laadukas musiikki- ja yöelämä. Esim. Ibizalla ja Mykonoksella on äärimmäisen hyvä musiikkitarjonta maailmanluokan esiintyjineen.

Huomaa että ihmisillä ei ole hirveästi harrastuksia ja elämää jos kuvittelevat että parilla on tasan kaksi harrastusta elämässä, vaikka nyt se metsästys ja matkailu. Ja mitään ei harrasteta yhdessä kun kummallakin on tämä yksi oma harrastuksensa. Ja yhteinen maailmankuva sekä yhteenkuuluvuus voi muodostua vain näiden KAHDEN harrastusten kautta, huolimatta siitä että harrastavat yhdessä sen kymmenen muuta asiaa. Naurattaisi jos ei säälittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Minä pärjään matkoilla yksin varsin hyvin ja olen sinkkuna käynyt yli 20 maassa ihan itsekseni. Mutta parisuhteessa haluan miehen, jonka kanssa koen henkistä yhteenkuuluvuutta ja haluan kokea yhteisiä elämyksiä, luoda yhteisiä muistoja ja ylipäätään jakaa elämäni tärkeät hetket rakkaan kumppanin kanssa, enkä viettää lomia aina eri paikoissa erillään. Metsästävän miehen kanssa minulla ei yksinkertaisesti olisi riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai sellaista yhteistä maailmaa, jota parisuhteelta kaipaan. Ehkä joidenkin luonteelle sopii tuollainen, mutta mulle tuollainen liitto kuulostaa ihan painajaiselta.

Tuo henkinen yhteenkuuluvuus on hyvä tapa kuvata asiaa. Kun jakaa samat kiinnostuksen kohteet ja arvomaailman niin silloin suhde tuntuu paljon syvemmältä ja antoisemmalta. Jos mies ei tykkäisi matkustella niin minusta ainakin tuntuu, että jotain todella olennaista puuttuisi siitä suhteesta ja että yhteinen elämämme olisi varsin ankeaa kun haluaisimme tehdä päinvastaisia asioita ja tuntuisi siltä, että emme edes ymmärtäisi toisiamme.

Ja koska teistä tuntuu tältä niin kaikista muistakin pitäisi? No voihan harmi. Itse en ymmärrä miksi minun pitäisi haluta matkalle mukaan ketään kun rakastan yksin matkustamista. Ilmeisesti vain koska sinä haluat matkasi jakaa. Jaa hyvä ihminen, en minä kiellä, mutten myöskään itse halua matka seuraa. En miehestä, en ystävistä, en yhtään kenestäkään. 

En myöskään tietääkseni ollut sinulle metsästävää miestäni kauppaamassa joten älä huoli minun onnestani ei koskaan tule sinun painajaistasi. 😂 Minä rakastan elämäämme, sinun näkemyksesi meidän elämästämme ei liikuta tippaakaan. 

Minä kirjoitin mitä minä itse parisuhteelta haluan, en minä missään vaiheessa sanonut ettet sinä saisi olla metsästäjäukkosi kanssa yhdessä.

Nainen kirjoittaa parinvalintaprofiiliinsa että tykkää matkustelemisesta, koska se on hyvää profiilintäytettä ja ylevääkin, kultturellia. Mutta varsinaisesti se tarkoittaa, että miehen pitää kustantaa kaikki ne matkat.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmisillä ei ole hirveästi harrastuksia ja elämää jos kuvittelevat että parilla on tasan kaksi harrastusta elämässä, vaikka nyt se metsästys ja matkailu. Ja mitään ei harrasteta yhdessä kun kummallakin on tämä yksi oma harrastuksensa. Ja yhteinen maailmankuva sekä yhteenkuuluvuus voi muodostua vain näiden KAHDEN harrastusten kautta, huolimatta siitä että harrastavat yhdessä sen kymmenen muuta asiaa. Naurattaisi jos ei säälittäisi. 

Mulle matkailu on se tärkein harrastus. Se on niin iso osa mun elämäntapaa ja identiteettiä, että haluan jakaa sen myös kumppanini kanssa. Metsästys taas olisi täysin mun arvomaailman vastaista. Siksi on ihan luonnollista, että haluan rinnalleni miehen, joka jakaa sen mulle tärkeimmän asian, enkä sellaista, jonka tärkein harrastus on jotain, mitä en voisi koskaan itse hyväksyä omaksi elämäntavakseni.

Ei ole koko keskustelussa huomioitu lasten osallistumista ja merkitystä ulkomaan matkailussa. Omat olivat ensimmäisellä Kreikan matkallamme 3- ja 5-vuotiaat. Ja matkat jatkuivat vuosittain, kohteet vaihtuivat. Uimaan oppivat, kommunikoimaan paikallisten lasten kanssa. Historia tuli esiin käymällä kohteissa ja myöhemmin kotona lukemalla esim Kreikan mytologiaa. 

Mulle matkustelu on vastenmielistä puuhaa. Olen ns. kotihiiri, joka tykkää Suomesta. Suomessa on turvallista, puhdasta luontoa, hiljaisuutta ja kaikki ystävät ja sukulaiset.

N65

Vierailija kirjoitti:

Nainen kirjoittaa parinvalintaprofiiliinsa että tykkää matkustelemisesta, koska se on hyvää profiilintäytettä ja ylevääkin, kultturellia. Mutta varsinaisesti se tarkoittaa, että miehen pitää kustantaa kaikki ne matkat.

Yleensä ne matkustelevat naiset matkustelevat sinkkuinakin ja heillä on varaa kustantaa ne omat matkat. He mainitsevat asiasta, koska on kysymys yhteensopivuudesta ja yhteisestä arvomaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Se joka on historiasta ja kulttuureista kiinnostunut ainakin haluaisi matkustella, varojen mukaan itsekin. Matkailu ei ole vain altaan ja baarin välillä kulkemista. 

Historiaa oppii kotonakin, kulttuuria harrastan Suomessa. Museoita ja gallerioita on maa täynnä. No myönnetään joskus tulee lähdettyä rajojen ylikin, mutta vihaan lentämistä monestakin syystä, eli lähellä yleensä pysyn silti.

Matkusteluei ole oppimisen synonyymi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tykkää metsästää, ei kiinnosta minua. Minä tykkään matkustaa, ei kiinnosta puolisoa. Puoliso käy metsällä minä matkoilla. Mikä ongelma? Hän eo tarvitse minua metsä reissuilleen, pärjää aikuisena ukkona siellä kyllä ilmankin, enkä minä kaipaa ketään reissuilleni kun rakastan matkustaa yksin. Luuletko että meillä ei mitään muita harrastuksia ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mahdu elämään? Kyllä voi saada ihme ongelman aikaan tästäkin näköjään. Velvoitatko sä toisen olemaan kokoajan käytettävissäsi, kädestä pitämässä ja vahdittavanasi vai miksi et voi jäädä sit himaan kun se toinen reissaa? 

Mitä te sitten teette yhdessä jos kaikki lomat hengailette eri paikoissa?

Minä voin vastata, kun on osittain samanlainen tilanne. Minä tykkään matkustelemisesta ja mies ei, haluaisi olla vain kotona. Matkustan siis yksin, mikä on osoittautunut ehkä ihan hyväksi vaihtoehdoksi, koska toisinaan innostun tutkimaan esimerkiksi läheisiä luontokohteita extemporena niin, että pieni tutkailu onkin venynyt 10 tunnin vaellukseksi matalassa vuoristossa rantakamppeilla ilman eväitä. Tuskastuisin, jos joutuisin houkuttelemaan ja maanittelemaan jotakuta mukaan tai kuuntelemaan valitusta väsymyksestä tms. Tosin ymmärrän, että jos ei ole yhtä kirjolohi mitä minä, niin reissuni olisivat kanssakulkijalle silkkaa kidutusta. Noh, itse asiaan.

Käydään miehen kanssa mm. yhdessä skeittaamassa näin kesäaikana. Katsotaan leffoja, sarjoja, hoidetaan perhettä ja lapsia. Käydään keikoilla ja molemmilla on musiikkitausta, mikä yhdistää myös. 

Ei oikein kiinnosta matkustelu enää. Ihan tarpeeksi on tullut jo matkusteltua. Tosin se jekku tässä on, että asun ulkomailla ja pelkkä ovesta ulos kävely on minulle tarpeeksi eksoottista.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kirjoittaa parinvalintaprofiiliinsa että tykkää matkustelemisesta, koska se on hyvää profiilintäytettä ja ylevääkin, kultturellia. Mutta varsinaisesti se tarkoittaa, että miehen pitää kustantaa kaikki ne matkat.

Ai? En ole vielä yhdelläkään miehen kustantamalla matkalla ollut, vaan olen itseasiassa kustantanut ulkomaanreissun kahdelle eksälleni. 

Vierailija kirjoitti:

Siis koko valtavassa maailmassa sinua ei kiinnosta nähdä yhtään mitään? 

 

Ei kiinnostaisi nähdä esimerkiksi:

Machu Picchu Perussa?

Kokea New Yorkin tai Tokion suurkaupunkielämää?

Islannin uskomattomia maisemia, tulivuoria, jäätiköitä ja kuumia lähteitä?

Norjan vuonoja ja Lofoottien henkeäsalpaavia maisemia?

Afrikan safaria, jossa näkee leijonia, norsuja ja kirahveja luonnossa?

Egyptin pyramideja ja tuhansia vuosia vanhaa historiaa?

Jordanian Petran kalliokaupunkia?

Kiinan muuria?

Intian Taj Mahalia?

Japanin kirsikankukkia Kiotossa?

Balin temppeleitä ja riisipeltoja?

Australian Suurta valliriuttaa?

Uuden-Seelannin vuoria ja maisemia?

Patagonian jäätiköitä Argentiinassa ja Chilessä?

Galápagossaarten ainutlaatuista luontoa?

Amazonin sademetsää?

Antarktiksen jäätikkömaailmaa ja pingviinejä?

Seychellien tai Malediivien paratiisirantoja?

Alaskan erämaita ja revontulia?

Kanadan valtavia kansallispuistoja?

Sveitsin Alppeja?

Italian historiallisia kaupunkeja ja ruokakulttuuria?

Kreikan saaristoa ja antiikin historiaa?

Meksikon mayakaupunkeja?

Kuuban vanhaa Havannaa?

Etelä-Amerikan värikästä kulttuuria ja musiikkia?

Nepalin Himalajaa ja vaelluksia maailman korkeimmilla vuorilla?

Mongolian aroja ja paimentolaiskulttuuria?

Vietnamin maisemia ja katuelämää?

Etelä-Korean modernia kulttuuria ja historiaa?

Madagaskarin ainutlaatuisia eläimiä?

Miksi raahautua kauhealla vaivalla ja stressillä noihin paikkoihin, kun voi katsoa matkailuvideoita, joissa joku tyyppi hoitaa homman puolestani?

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmisillä ei ole hirveästi harrastuksia ja elämää jos kuvittelevat että parilla on tasan kaksi harrastusta elämässä, vaikka nyt se metsästys ja matkailu. Ja mitään ei harrasteta yhdessä kun kummallakin on tämä yksi oma harrastuksensa. Ja yhteinen maailmankuva sekä yhteenkuuluvuus voi muodostua vain näiden KAHDEN harrastusten kautta, huolimatta siitä että harrastavat yhdessä sen kymmenen muuta asiaa. Naurattaisi jos ei säälittäisi. 

Matkustaminen ei ole ihan verrattavissa mihin tahansa pieneen harrastukseen, koska se voi vaikuttaa todella paljon suoraan yhteiseen aikaan ja talouteen. Jos toiselle matkustaminen on lähes elämäntapa ja tavoitteena on jatkuvasti uudet maat ja kaukaiset kohteet, mutta toinen haluaa käyttää vapaa-aikansa ja rahansa täysin eri tavalla, siitä voi ihan oikeasti syntyä suhteeseen isoja ristiriitoja. Monissa muissa harrastuksissa ei ole samanlaista vaikutusta yhteiseen arkeen.