Mielipiteitä ja neuvoja kaivataan! Olisiko kohtuutonta jättää 3-vuotias ilman ruokaa noin puoleksi päiväksi?

EN halua mitenkään pelotella ja useimmiten tämmöisissä tapauksissa on varmaan vain kyse lapsen halust apäästä helpolla ja syödä mitä mieleen tulee MUTTA:



AP:n toinen viesti jossain 10-20 välillä tässä ketjussa, jossa hän kuvasi sitä että ruoka pitää soseuttaa, vain tetrapuurot kelpaavat ja lasta pitää syöttää, kuulostaa aika monelta tuntemaltani asperger- ja autistilapsen syömistarinalta. Vain se ei sovi, että kasvikset menevät ruokaan piilotettuna, sillä yleensä autisti haistaa ja maistaa sopimattomiksi ja vastenmielisiksi koemansa aineet piilotettunakin. Tällöin taustalla ei ole lapsen vallanhalu tai kiukuttelu tai uhma tai mieltymys herkkuihin, vaan se, että väärä koostumus (esim möykyt) tuntuvat kurkussa niin pahalta että tulee oksennus, väärä mauste polttaa kielen, väärä ulkonäkö muuttuu lapsen silmissä eläväksi kuvaksi siitä kuinka bakteerit pilaannuttavat ruoan lautasella ihan silmissä (kuvitelkaa sellainen kauhufilmikohtaus) ja vaikka sen porkkanan makea haju täyttää koko keittiön niin ettei enää voi syödä mitään muutakaan.



Jos näin on, lapsi on toki opetettava syömään kaikkea, mutta se ei voi tapahtua kerralla, eikä se tapahtu vanhemman mahtikäskyn voimalla tai pakolla, vaan vähän kerrallaan, esim yksi pikkulusikallinen tänään ja tällä viikolla joka päivä, sitten vähän enemmän tai toista ainetta, jne. Ja, koska kyse on oikeasti siitä että lapsi voittaa kokemansa syvän inhon, häntä pitää palkita siitä. Myös faktatieto ruoan aineksista ja niiden vaikutuksesta ihmisruumiissa voi auttaa, samoin lapsen ottaminen mukaan ruoan valmistukseen (tosin se ei auta aina, ja voi joskus pahentaakin tilannetta jos ainekset ovat " epämääräisiä" .

No, aina kaikkea ei voi ymmärtää=)



Ihan siis teen tavallisen puuron (vaikka kaurapuuroa) ja sekoitan sinne pienen määrän rusinoita sekaan. Useinhan sieltä tahtoo lähteä vain ne rusinat, mutta olen opettanut, että myös puuro pitää syödä siitä ympäriltä=)

Ehkä tämä ihminen on ns nirso luonnostaan eikä mikään kasvatus olisi voinut sitä muuttaa. Kaikki ei vaan tykkää kaikista ruoista ja jotkut hakee ruoasta ennen kaikkea turvallisuutta: syövät vain ihan muutamaa ruokaa joista varmasti tietävät miltä ne maistuvat.

Minä nimittäin tunnen monia, jotka on lapsena pakotettu syömään puuroa ja joille on hoettu, että " ruoka on Jumalan viljaa ja lautanen pitää syödä tyhjäksi, koska Afrikassa on nälkäänäkeviä lapsia" . Nämäkin ihmiset yökkäävät nähdessään puuroa ja ovat vakaasti päättäneet, että eivät enää ikinä syö maksalaatikkoa, kesäkeittoa, silakkaa, launataimakkaraa, jne jne.

Ruoka on aika henkilökohtainen ja tunnepitoinen asia, ja ruokatottumuksiin ei voi kasvattaa samalla ankaruudella ja yksioikoisuudella kuin vaikkapa huoneen siistinä pitämiseen.

Vierailija:

ja pahempaa nirsoilijaa enn ole eläessäni nähnyt. Hän ei koskekaan yhteenkään vihannekseen, ronkkii lihapullista sipulit, syö lähinnä ranskanperunoita ja ketsuppia sekä lihaa. Kakut, karkit yms. maistuu ja mitä makeampaa joku on, sen parempi.

Makutottumuksille luodaan pohja lapsena.

ja saisi päättää kaikesta, mutta ymmärrän hyvin, että kaikille ei puuro maistu ja mielestäni tuolloin voi olla muitakin vaihtoehtoja tarjolla.

Leipä ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto.

Meillä saa jokainen päättää itse aamiaisensa, mutta pääruoka on kaikille sama ja sen kanssa en rupea pelleilemään. Mutta jos joku ei vaikka pidä paprikasta, niin sen saa jättää lautasen reunalle. Ruoka on kuitenkin syötävä. Korvikkeita en anna.

En ymmärrä, miksi tavallisista ruuista on tehty jotain kauheita syntipukkeja.

Kun katsoo esim. lihavia ihmisiä ja mitä he latovat kärryihinsä, tai kun katsoo telkkareiden ohjelmia, joissa korjataan lihavien ruokatapoja, niin kyllä ne kilot tulevat nimeonmaan niistä hampurilaisista, joita mätetään suuhun päivittäin. Samana päivänä saatetaan vetää vielä kokonainen pizza päälle.

Illalla sitten nautitaan telkkarin äärellä pussi sipsejä.

Lapsille ei ole edes opetettu kasvisten syöntiä.



Ne perheet, joissa mennään pieleen, niin mennään pieleen ja pahasti.

Minusta lapsen ruuan pitää olla monipuolista. Jos joka aamu syödään samaa kaurapuuroa hampaat irvessä niin ei ole kumma että se alkaa jossain vaiheessa tökkimään. Ja pakottaminen on pahasta, itse en pysty syömään kesäkeittoa ja se on seurasta siitä kun koulussa piti syödä lautanen tyhjäksi ennen ei pöydästä saanut nousta.



Ruokaílun pitäisi minusta olla lapselle yksi seikkailu, uusia makuelämyksiä ja mahdollisuuksia osallistua ruuanlaittoon.

Antaa lapsen valita vaikka mitä puuroa aamulla tehdään ja seuraavana päivänä mitä puuron sekaan laitetaan. Ennakkoluulottomuutta peliin.

Netti pursuaa ruokaohjeita, myös puuroihin löytyy paljon erilaisia reseptejä, kokeilkaa rohkeasti niitä, porkkana mannapuurossakin voi olla hyvää.

Terveellinen ruokavalio on hyvä pyrkimys, mutta turha siitä on tehdä liian vakavaa asiaa. Ruokavaliosta voi terveellisen niin monin eri tavoin, etsikää teidän perheelle se paras tapa.



Omat lapseni ovat erittäin laihoja, johtuen heidän kovasta liikkumisestaan ja ajoittain heikosta ruokahalusta. Olen joutunut itse miettimään tarkoin ruokailuamme, että lapset saisivat tarpeeksi energiaa. Tiedän millaisesta ruuasta lapseni pitävät ja olen opetellut miten sellaista ruokaa voi tehdä monipuolisesti ja vaihtelevasti.

Sen olen huomannut, että mitä enemmän näen vaivaa ruuan eteen sen paremmin se lapsille maistuu.

T:29/36

Vierailija:

veteen keitettyä hiutalepuuroa ilman suolaa ja sokeria?

Joo en söisi sitä minäkään. Tapettiliisterikin olisi herkullisemman näköistä ja makuista.

Meilläkin on lapset nirsoja mutta puuron syövät mielellään.

Vaihtelen eri puuroja. Suosikkeja on kaura-ruis ja kaura-riisipuuro.

Keitän puuron maitoon ja laitan hiukan suolaa ja sokeria. Sekaan laitan marjoja, banaania, raastettua omenaa tai päärynää tai sitten kaupan hedelmäsosepurkillisen. Jogurtista puuron seassa tykkäävät myös, siis ihan niitä moittimiasi sokerijogurtteja, silloin en laita puuroon sokeria tai suolaa.

Ja yksi lusikallinen/ikävuosi, eli lapsesi tulisi maistaa alkuun edes se yksi lusikallinen, mutta mieluiten 3.



Miten hän voisi edes haluta mitään muuta, kuin kolmea lajia, jos ei paremmasta tiedä?

Jos kysyt lapselta, mitä haluaa, niin mitä vastaa? Annatko koskaan vaihtoehtoja, vai pidätkö henkeen ja vereen kiinni, että puuroa pitää syödä, koska muutkin niin tekevät?

mutta en todellakaan edes näe mitään syytä että kokeilisin.

Miksi vaihtaisin monipuolisemman ruuan yksipuolisempaan. Maitoon puuroon keittämällä lapseni saavat 120kcal enemmän puhumattakaan sitten kalsiumista yms. Aamiainen on kuitenkin päivän tärkein ateria.

Ja eikös se ap:n ongelma nimeenomaa ollut se ettei lapsi syönyt puuroa?



T:29/36 /51

Siinähän tajuaa, että ei kannata ruveta nirsoilemaan tai ei muutakaan tipu.

Lapsi ei Suomessa kuole nälkään, jos sille sanotaan aamupalanirsoilun päätteeksi ettei ole pakko syödä ja että seuraava ruokailu on sitten lounaalla.



Mitä ne vanhemmat oikein ajattelee, jotka seisoo vaikka päällään, että lapsi söisi tasan sillä kellonlyömällä kun " pitää" ja antavat sitten vaikka kuun taivaalta syötäväksi?



Lapsi ei kuole nälkään siinäkään tapauksessa, että syönti ei lounaallakaan onnistu ja sanotaan, että seuraava mahdollisuus on välipalalla. Jos lapsella on nälkä, se alkaa kyllä syödä sitä mitä muutkin/sitä mitä tarjotaan, ilman että yhdelle 3-vuotiaalle aletaan tehdä omat ruuat erikseen!



Joitain vanhempia lapset vie kuin litran mittaa!



Eikä tarkoitus ole haukkua ketjun aloittajaa, vaan viesti oli kirjoitettu ihan yleisellä tasolla.

Aina kun lapsi on syönyt itse ruokansa tai maistanut reippaasti sovitun määrän uutta ruokaa (esim. viisi kunnon lusikallista) lapsi saa laittaa tarran seinällä olevaan taulukkoon. Kun on tietty määrä tarroja taulukossa, tehdään yhdessä jotain kivaa (käydään jätskillä tai uimassa tms.) Jos ruoka ei maistu, niin seuraavalla aterialla kokeillaan uudestaan. Välipaloja aterioiden välillä ei saa.



Parissa kuukaudessa tällä systeemillä on päästy siihen, että puurot ym. uppoaa jo ihan kivasti, uusia ruoka-aineita (kasviksia ja hedelmiä tms. ) syödään jo normaalisti. Lapsi tuntee jo itsekin ylpeyttä siitä, miten hienosti hän syö tse ja miten reippaasti maistaa, vaikkei joku lempiherkkua olisikaan.



Toinen " porkkana" millä olen houkutellut lasta syömään ovat xylitolipastillit. Onnistuneen ruokailun jälkeen lapsi saa " karkin" . Koita olla kärsivällinen, vaikka se onkin vaikeaa pienen nirsoilijan kanssa...

Eli rohkeasti pidät uhkauksistasi kiinni.

Aamulla on ollut aina huono syömään. Yleensä saan jugurtin menemään tai leivän ja maitoa. Lounaalla taistellaan, venyy ja vanuu pöydässä, on sitä ja tätä. Ei kelpaa, välillä syö kyllä hyvällä ruokahalulla. Välipalaa ei syö, juo maitoa tai mehua, ehkä banaania saattaa haukata. No päivällisellä alkaa vanuminen ja venyminen, ei kelpaa. Ja yleensä jää syömättä. Iltapalaakaan ei oikein mene.



Ulkoillaan ja touhutaan eli energiaa kuluu. Mitään herkkuja ei saa aterioiden välillä.



En tiedä kait joku vaihe kun muutenkin koittelee omia rajojaan joka asiassa. Tänään meni roskiin nenän edestä ruuat ja sit ne ois kevannut, jospa heräs sen verran et ymmärtää ettei sillä ruualla leikitä ja ruoka-aikana syödään.

Osaa myös syödä itse, mutta usein joutuu syöttämään

Tässä maassa taitaa olla aika monta äiti-lapsi-paria, joissa äiti tarkkailee lapsen syömistä niin sairaalloisesti, että lapsi kärsii alipainosta. Lasten syömisen suhteen tarkkaillaan terveellisyyttä niin intohimoisesti, että lapset ovat alipainoisia, kun eivät koskaan saa rasvaa, sokeria, jne.



En toki tarkoita sitä, että lapselle pitäisi ruuan sijaan tarjota vatsan täytteeksi makeaa. Yletön makean ja rasvan ahtaminen lapseen on jo ylilyöntiä aivan kuin toisessa ääripäässä on ylilyöntiä välttää rasvaa ja sokeria viimeiseen pisaraan asti.



Ap:n lapsen kohdalla en ýhtään ihmettele, ettei lapsen paino lisäänny, jos tavallinen jugurttikin on niin kamalan epäterveellistä, ettei sitä voi ollenkaan antaa. Eihän lapsi voi kasvaa, jos se saa ruuakseen vain jotain pettuleipää!



Itse muuten opetin kolmevuotiaani syömään puuroa laittamalla puuron päälle voisilmän ja sokeria. Hyvin alkoi maistumaan, ja voin ja sokerin määrää on sitten ollut helppo vähitellen vähentää. Musta tää olis hyvä vinkki ap:llekin, mutta enpä usko, että hän hyväksyy noin epäterveellisten aineiden käyttöä. Lapsihan voisi vaikka lihoa, jos sille antaisi joskus voita tai sokeria!

tarkennan nyt vielä tuota jugurttiasiaa. Lapset syövät meillä paljon jugurttia, yleensä välipaloiksi. Valion Gefilus Kidius jugurtteja syövät. Siksi en halua antaa jugurttia myös aamiaisella. en pidä jugurtteja paholaisenk eksintönä enkä kaihda myöskään makeaa silloin kun on sen aika. Meillä on kerran viikossa namipäivä jolloin tuo kolmevuotiaskin saa jäätelöä tai käydään perheen kesken vaikka vetämässä mäkissä roskaruoka-annokset. Kolmevuotiaalla ei ole mitään ongelmia tuollaisten ruokien kanssa.



Minä keitän vaihtelevasti aamuisin mannapuuroa, riisipuuroa, kaura-ruispuuroa, ohrapuuroa. Lisänä aina kunnon voisilmä (oikeaa, rasvaista voita). Sokeria en ole lisännyt enkä lisääkään. Riisi-ja mannapuuroihin olen laittanut valion mansikka tai mustikkakeittoa, tai valmiita hedelmäsoseita, joissa on sitten sitä makeutta.



Kiitos neuvoistanne, paljon tulikin hyviä vinkkejä. lapsi oli aamusta tuohon kello kahteen asti syömättä, en pyytänyt lounaalle eikä itse halunnut tulla. Paistelin sitten lihapullia ja lapsi tuli itse sanomaan, että on nälkä, ja söi ison lautasellisen lihapullia ja perunamuusia. Voitto tuokin, piilotin lihapulliin taas sitä porkkanaraastetta :))

Jos lapsi kokee tavallisen hiutalepuuron jotenkin epämiellyttävänä / outona, voisi siihen totutella vähitellen eli lisätä tetrapuuroon pikkuhiljaa enemmän ja enemmän

hiutalepuuroa kunnes sen kaupan puuron voisi jättää kokonaan pois.