Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (1043)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Tällainen maksaa helposti 200-300 e.
Vähävaraiset voivat hakea tuettuja lomia ja ne ovat pidempiä kuin yksi yö. Usein jossain kylpylässä.
Ei ole enää sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kaipaa sääliä kun on löytänyt puilison ja saanut lapset. ( sekään ei ole itsestäänselvyys.) Sit pitäis kysellä kuin sairaalta kuinka voitte ja jaksatte. Voi jysäys.
Vielä ymmärrän jos leskeytyneeltä tai kuurri eronneelta kysytään miten voit ja jaksat.
Mutta että semmoisen onnettomuuden uhrilta että on puoliso löytynyt ja lapset syntyneet
No ei kai se keltään ole pois olla ihminen ihmiselle? Keneltä vaan lähimmäiseltä, oli elämän tilanne tai status mitä vaan, niin voisi lähimmäinen joskus kysäistä että hei mitä kuuluu.
Kirjoittaja vaati syvällistä jaksamisen ja voinnin kysymistä. Ei mitään hei mitä kuuluu.
En pysty tajuamaan miten lasten , yhden tai kahden, olemassaolo on nykyisin tuommoinen tragedia että koko suku tarvittaisiin avuksi.
Elämässä voi olla samaan aikaan muutakin kuin yhden tai kahden lapsen olemassaolo ilman tukiverkkoja.
Isot ikäluokat eivät kykene hahmottamaan, miten yksinäistä se on, kun sukulaisverkosto on kutistunut olemattomiin verrattuna heidän omiinsa aikoinaan.
Ison ikäluokan sisaruksina hajosimme ympäri suomea. Vieraannuttiin. Lapsemme eivät kaikki tunne serkkujaan ees. Serkuksillakin yhden sukupolven ero keskenään. Vanhemmat jäi sinne kotikuntaan. Ja monen puolison vanhemmat myös ihan eri puolilla suomwa kuin lapsensa aikoinaan.
On teillä ihme käsityksiä tosiaan. Kyllä "isot ikäluokat" hoitivat itse lapsensa. Täällä tosin jotkut kertovat vanhemmistaan jotka eivät jaksaneet vaan lapset oli "mummolassa" eli tilan lunastanut veli joutui mummon puolesta ruokkimaan kesät hulttiosisarusten lapsia
Minut laitettiin 2 kuukauden iässä kokopäivähoitoon. Voi sen toki hyvällä mielikuvituksella laskea hoitamiseksi senkin, kun ei jätetty yksin kotiin kuin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Niin. Päivähoidossa käy lapset kai nykyisinkin. Aloittajakin on harmissaan kun ei kehdannut lomallan pitää lapsiaan päiväkodissa.
Ei kaksikuisesta. Ap ei ole halunnut lapsia päiväkotiin. Olisi voinut kyllä laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kaipaa sääliä kun on löytänyt puilison ja saanut lapset. ( sekään ei ole itsestäänselvyys.) Sit pitäis kysellä kuin sairaalta kuinka voitte ja jaksatte. Voi jysäys.
Vielä ymmärrän jos leskeytyneeltä tai kuurri eronneelta kysytään miten voit ja jaksat.
Mutta että semmoisen onnettomuuden uhrilta että on puoliso löytynyt ja lapset syntyneet
No ei kai se keltään ole pois olla ihminen ihmiselle? Keneltä vaan lähimmäiseltä, oli elämän tilanne tai status mitä vaan, niin voisi lähimmäinen joskus kysäistä että hei mitä kuuluu.
Kirjoittaja vaati syvällistä jaksamisen ja voinnin kysymistä. Ei mitään hei mitä kuuluu.
En pysty tajuamaan miten lasten , yhden tai kahden, olemassaolo on nykyisin tuommoinen tragedia että koko suku tarvittaisiin avuksi.
Elämässä voi olla samaan aikaan muutakin kuin yhden tai kahden lapsen olemassaolo ilman tukiverkkoja.
Isot ikäluokat eivät kykene hahmottamaan, miten yksinäistä se on, kun sukulaisverkosto on kutistunut olemattomiin verrattuna heidän omiinsa aikoinaan.
Ei heillä ole ollut verkostoa sen enempää. Sotatraumatisoituneet alkoholisoituneet vanhemmat heillä oli.
Silti se oli heille yhteisö. Ainakin omat vanhempani ovat olleet hyvinkin paljon tekemisissä epätäydellisten omien vanhempiensa kanssa ja omien sisarustensa ja heidän puolisoiden, vaikkei se ole mitään ideaalia ihmissuhdetta ollutkaan. He ovat kuitenkin nauttineet siitä ja se on tuonut sisältöä ja rakennetta elämään ja tunteen juurista ja kuulumisesta johonkin. Tyhjä on tyhjää.
Harvinaista jos pysyivät samalla paikkakunnalla. Isot ikäluokat muuttivat suuressa määrin työn perässä jopa ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksikuisesta. Ap ei ole halunnut lapsia päiväkotiin. Olisi voinut kyllä laittaa.
Kesälomastahan aloittaja valittaa kun joutuu itse huolehtimaan lapsistaan.
Olet syntynyt ennen vuotta 1974 jos äitisi äitiysloma on ollut 3 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksikuisesta. Ap ei ole halunnut lapsia päiväkotiin. Olisi voinut kyllä laittaa.
Kesälomastahan aloittaja valittaa kun joutuu itse huolehtimaan lapsistaan.
Olet syntynyt ennen vuotta 1974 jos äitisi äitiysloma on ollut 3 kk.
Ei vaan siitä ettei saa yhtäön itse levätä. Hän olisi voinut pitää lapsey päivähoidossa halutessaan. Ei piyänyt.
Tein lentoemännän töitä, lapseni ollessa taaperoikäinen ala-asteelle saakka. Olin 100 prosenttinen yksinhuoltaja. Olin kaikki lomat lapseni kanssa, teimme kaikkea kivaa yhdessä, en uupunut todellakaan vaan nautin siitä, että sain olla lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Joo, mutta kesäloma on 6 viikkoa. Kyllä sitä kaikki muutaman päivän jaksaa mutta ei joka päivää. Ja tosiaan päiväkoti-ikäiset ovat meidän vanhempien kanssa tuon 6 viikkoa, eivät ole tuntiakaan siitä ajasta missään hoidossa (isovanhemmat, tädit, siskot, kummit).
Wow, ihan kuusi kokonaista viikkoa niiden omien, itse valittujen lasten kanssa pitää olla, kaikkea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kaipaa sääliä kun on löytänyt puilison ja saanut lapset. ( sekään ei ole itsestäänselvyys.) Sit pitäis kysellä kuin sairaalta kuinka voitte ja jaksatte. Voi jysäys.
Vielä ymmärrän jos leskeytyneeltä tai kuurri eronneelta kysytään miten voit ja jaksat.
Mutta että semmoisen onnettomuuden uhrilta että on puoliso löytynyt ja lapset syntyneet
No ei kai se keltään ole pois olla ihminen ihmiselle? Keneltä vaan lähimmäiseltä, oli elämän tilanne tai status mitä vaan, niin voisi lähimmäinen joskus kysäistä että hei mitä kuuluu.
Tottakai kysyykin ja tottakai auttaakin. Kyse on nyt siitä että joku kehtaa valittaa ettei saa isovanhemmalta riittävästi spua kun hån ei ota lasta hoitoon että mamma pääsee ravintolaan.
Tähän on tasan yksi sääntö: mennään aina sen isovanhemman ehdoilla ja tarjouksesta, eikä koskaan niin että itse ulistaan miten omat lapset on raskaita ja ne pitäisi hoitaa jonkun muun.
Jos tuo on tilanne, itsestä lasu ja lapsille kunnon koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku kaipaa sääliä kun on löytänyt puilison ja saanut lapset. ( sekään ei ole itsestäänselvyys.) Sit pitäis kysellä kuin sairaalta kuinka voitte ja jaksatte. Voi jysäys.
Vielä ymmärrän jos leskeytyneeltä tai kuurri eronneelta kysytään miten voit ja jaksat.
Mutta että semmoisen onnettomuuden uhrilta että on puoliso löytynyt ja lapset syntyneet
No ei kai se keltään ole pois olla ihminen ihmiselle? Keneltä vaan lähimmäiseltä, oli elämän tilanne tai status mitä vaan, niin voisi lähimmäinen joskus kysäistä että hei mitä kuuluu.
Tottakai kysyykin ja tottakai auttaakin. Kyse on nyt siitä että joku kehtaa valittaa ettei saa isovanhemmalta riittävästi spua kun hån ei ota lasta hoitoon että mamma pääsee ravintolaan.
Tähän on tasan yksi sääntö: mennään aina sen isovanhemman ehdoilla ja tarjouksesta, eikä koskaan niin että itse ulistaan miten omat lapset on raskaita ja ne pitäisi hoitaa jonkun muun.
Jos tuo on tilanne, itsestä lasu ja lapsille kunnon koti.
Me ollaan tukiperhe ja ikävä kyllä se on juurikin näin. Liian pitkään perheet menevät äärirajoilla ja syyttävät muita hakematta ratkaisua. Jo lyhyenkin ajan jälkeen lapsista näkee että he ovat kokeneet syyllisyyttä ja häpeää olemassaolostaan kun vanhemmat eivät heitä jaksa. On tosi ok pyytää apua kun siihen osa syytä, mutta turha valitus perusarjesta ja lomatekemisistä ei kyllä mene mun järkeen sitten mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä nuoret avuttomat vanhemmat eivät ole koskaan itsenäistyneet. Odottavat vielä äidin tulevan pyyhkimään heidän lastensakin pyllyt. Äitiä määytään vielä aikuisinakin apuun, kun ei jakseta eikä viitsitä. Lapsellista käytöstä. Ei osata ottaa vastuuta omasta elämästään.
Huolestuneet curling-ysärivanhemmat voivat nyt katsoa peiliin. Tässä on lopputulos.
Ja sinä olet sitä ikäluokkaa, jonka lapset joutuivat itsenäistymään jo eskarilaisina ellei ennen sitä ja siksi yrittävät tarjota lapsilleen paremman lapsuuden.
Kyllä eskari-ikäisen pitääkin edes jossain määrin olla jo itsenäinen. Loputon passaaminen, hyysääminen ja viihdyttäminen tekee lapsista passiivisia ja avuttomia, ja sellaisten lasten kanssa oleminen on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero niin saat vuoroviikot omaa aikaa. Niin moni tekee, lapsista viis.
Päiväkodissa olevaa lasta harmittaa, kun vanhemmat on ilman heitä kotona lomalla Olet kovin väsynyt,niin voithan vaikka viikon pitää lapsia päiväk.saat huilattua. Onko sinulla mahdollista käydä silloin jossain. Hoitaisiko mies hetken lapsia.. Itse olin kauan lasten kanssa kotona. Äiti otti joskus vuorotellen isompia viikonl. luokseen. Sisko toisinaan tytöt joka tykkäsi kovasti eläimistä tai kaikki kyllä tykkäävät. Allergia oli esteenä. Erityislapsi kun oli jo koulussa oli joskus isosisko luona yötä Koulussa ehdotettiin kokeilua. Oli myös kaikissa leirikouluissa mukana.Kerran oltiin perheenä tutetulla lomalla. Kaikki muut tehtiin yhdessä. Eli ei kertaakaan mitään yhdessä vietetty. Meitä ei tuo kyllä yhtään haitannut.Lapset on jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivää on, että lapset tehdään vasta entistä myöhäisemmällä iällä. eli usein 30-40 - vuotiaina. Tällöinhän isovanhemmat ovat jo vanhoja. Ja vanhalla on väsymystä ja kremppoja ja kipuja. Silloin haluaisi jo päästä helpommalla ja elää omannäköistään elämää. Mutta eihän nuorempi ja terve ihminen sitä tajua!
Ne samat kipuilijat matkustavat ja harrastavat mielinmäärin, eivät ole kiikkustuolissa vaivojaan valittamassa. Nimenomaan eläkkeellähän on mahdollisuus auttaa, nuorempi isovanhempi olisi vielä työelämässä.
No missä vaiheessa sitä on suotavaa nauttia omasta elämästään ja tehdä niitä itselle mieleisiä asioita? Ensin on omat lapset ja vuosikymmenten työkiireet, sitte tulee lapsenlapsia ja heistäkö pitää ottaa huoltovastuuta kunnes oikeasti on niin vanha ja sairas, ettei enää pysty matkustella tai harrastaa?
Arjessa auttaminen on itselleni päivänselvää, mutta ei oman loppuelämän kustannuksella. Kaikelle on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat siis pieniä. Tiedän, ettei tämä lohduta juuri tänään, mutta hetken päästä ne on isoja. Omatoimisia, touhuavat kavereiden kanssa ja menevät ja tulevat. Sitten tulee se vaihe, kun uskaltaa päästää jo keskenään uimaankin. Ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että eivät suostu kanssasi rannalle, koska olet niin nolo...
Omani ovat 20 ja 17. Vanhempi on nyt muuttamassa pois. Vuosia on jo miehen kanssa oltu kahdestaan tässä sohvalla illat ja kahdestaan käyty kaupassa, ulkoilemassa jne. Nyt lähdetään kahdestaan matkallekin, koska vanhemmalla on töitä ja nuorempi ei halunnut tällä kertaa lähteä mukaan. Eipä paljon huoli paina jättää tuon ikäisiä kotiin keskenään ja eipä tarvi miettiä koiranhoitoa. Joskus kaipailen kaiholla aikaa, kun olivat pieniä, tulivat syliin, innostuivat pienistä asioista ja tulivat viereen nukkumaan. Aika kultaa muistot... olihan se raskasta, mutta ehkä se sanonta: "elämän paras aika on se, kun lapset on pieniä" alkaa realisoitua. Se oli rankkaa, mutta se oli tiukkaa elämää, jossa jokainen hetki tiesi olevansa tarpeellinen ja rakastettu omana itsenään.
Koita kestää, pian se helpottaa. Joskus luin, että ikävuosina 0-6 tehdään 10-kertainen työ vs. 7-13. Se on totta. Riittäneekö tuo edes? Lisäksi on tutkittu, että pienten lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta 7v. mennessä tilanne tasottuu ja sen jälkeen lapsellisten elämä on aina vaan onnellisempaa ja erityisesti vanhana todella paljon onnellisempaa kuin lapsettomien. Eli lapset on sijoitus pitkäaikaiseen ja tulevaan onneen.
"lapsellisten elämä on aina vaan onnellisempaa ja erityisesti vanhana todella paljon onnellisempaa kuin lapsettomien"
LAITA LÄHDE, MUUTEN VALEHTELET!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Tällainen maksaa helposti 200-300 e.
Vähävaraiset voivat hakea tuettuja lomia ja ne ovat pidempiä kuin yksi yö. Usein jossain kylpylässä.
Ei ole enää sellaisia.
Onpas.
Ihmettelen kun nuo julkkikset tekee, vaikka mitä ? Heillä on tukiverkostoa ja vanhemmat auttavat aina. On kai tuo joskus ihan pakko homma. Jaksavatko vanhemmat miten, vaikka viikkoa olla Tuo jatkuva tukiverkosto homma voi olla monelle melki rasitus. Kai kuitenkin kaikille maksavat hoidosta hyvin.
Ei taitaisi kaikki olla niin julkkiksia,jos ei tukena, vastuussa olisi vanhempia. Kun nyt ,sitten he aikanaan hoitaisivat vanhempiaan. Niin ja lapsen lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vanhemmuuden vaatimukset oli paljon matalammat viime vuosituhannella.
1900-luvun alussa varmaankin olivat, mutta 1980-1990-luvuissa ei ollut mitään merkittävää eroa tähän päivään verrattuna.
Alue: Aihe vapaa
Ei lapsia ennen hoidettu. Lapset keikkui mukana. Se on se ero.