Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet

Tuon takia lakkasin pitämästä yhteyttä ihmisiin. Pärjään yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri joka aina valittaa "sinä tunnut tuntevan KAIKKI, sinulla on aina niin paljon hauskaa tekemistä, eipä ole taas kuulunut mitään vähään aikaan"

100% asioista joita olemme tehneet on ollut minun ehdottamiani :D eikä mulla ole erityisen paljon kavereita...

Voi olla ihan tottakin, mutta toisaalta myös narsistinen persoona osaa kääntää sen juuri noin päin, että hänen ansiotaan on kaikki ja toinen vain valittaa. Samaan persoonallisuushäiriöön kuuluu myös se, että jos suostutaan tapaamaan kaveria, niin pidetään jo sitä pelkkää tapaamiseen suostumista suurena palveluksena josta pitäisi saada kiitosta. En siis tiedä taustoja kyseistä keissistä, mutta olenpa tuollaisenkin ihmisen tavannut, joka kuvittelee että hänen läsnäolonsa on suorastaan kuin itse kuningas olisi kaikessa ylhäisyydessään suvainnut saapua paikalle alempiaan tapaamaan.

Siis mitä yrität sanoa ja miksi näin villi sivupolku?? Aivan varmasti kumpikaan meistä ei ole narsisti :D

Tuo on kutakuinkin eniten sydäntä särkevin asia, kun kaverit joita olet pitänyt parhaina ystävinäsi parhaimmillaan jopa vuosikymmenet, tulevat aivan pokalla kertomaan sinulle kuinka hauskaa heillä on ollut, ilman sinua. Muutaman kerran voi antaa mennä, mutta jos tuollainen toistuu jatkuvasti niin ei muuta kun "ystävät" vaihtoon. Tuntuu pahalta ja lopulliselta, mutta pitkässä juoksussa parempi itsellesi, kun ei jää roikkumaan kavereihin jotka ei aidosti ole sun kavereita, vaikka niin väittävätkin. Se, että sinua ei haluta mihinkään mukaan, kertoo ihan riittävästi heistä. Teot puhuvat puolestaan enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa, Ja varsinkin se, että jos sinut halutaan mukaan mutta vain esim. kuskiksi (=välineeksi heidän hauskanpidolleen), mutta ei koskaan mukaan itse porukkaan, sekin kertoo kaiken tarvittavan. Tuollaisista pökäleistä eroon asap!

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia lakkasin pitämästä yhteyttä ihmisiin. Pärjään yksinkin.

Pakon edessä "pärjää". On se silti sääli, jos ei ole sellaisia hyviä ihmissuhteita, joissa kokisi itsekin tulevansa huomioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan. 

Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Nice. Itse pyysin kerran kaveria lähtemään kanssani kansalaisopiston kurssille seuraksi. Ei sopinut, mutta päätti sitten itse kysyä kurssille seuraksi toista kaveriaan. He menivät sinne, minulta meni maku koko jutusta. 

Tosta voi vetää ihan suorat johtopäätökset ja unohtaa tyystin kaveri, joka noin tekee. Hänelle ei sopinut lähteä sinun kanssasi, mutta sopi sitten kuitenkin toisen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan. 

Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Nice. Itse pyysin kerran kaveria lähtemään kanssani kansalaisopiston kurssille seuraksi. Ei sopinut, mutta päätti sitten itse kysyä kurssille seuraksi toista kaveriaan. He menivät sinne, minulta meni maku koko jutusta. 

Tosta voi vetää ihan suorat johtopäätökset ja unohtaa tyystin kaveri, joka noin tekee. Hänelle ei sopinut lähteä sinun kanssasi, mutta sopi sitten kuitenkin toisen kanssa..

Olin hyvin nuori eikä kotonakaan kohdeltu kovin hyvin. Tuntui tosi kurjalta, muttei sitä täysin yksinkään halunnut silloin olla.

Nykyään tällaiset ihmiset ovat elämästä jääneet, mutta tilalle ei ole tullut niitä parempiakaan kavereita. Ehkä osan roolina on vain jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan. 

Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Nice. Itse pyysin kerran kaveria lähtemään kanssani kansalaisopiston kurssille seuraksi. Ei sopinut, mutta päätti sitten itse kysyä kurssille seuraksi toista kaveriaan. He menivät sinne, minulta meni maku koko jutusta. 

Tosta voi vetää ihan suorat johtopäätökset ja unohtaa tyystin kaveri, joka noin tekee. Hänelle ei sopinut lähteä sinun kanssasi, mutta sopi sitten kuitenkin toisen kanssa..

Eikä kaveri varmaan olisi edes keksinyt tuota kurssia ellen olisi sitä ehdottanut.

Mulla kaveruus alkoi ihan kivasti, oli vastavuoroisuutta ja kaikki sujui hyvin. Mutta sitten kohtalonisku tuli kaverille ja asetelma meni sellaiseksi, että kaveri sai kaiken huomion tämän asian takia ja se jäi päälle. Kaveruus perustuu sen jälkeen tämän kaverin asioihin. Tästä ei päästä ulos enää mitenkään. Hän viestittelee asioistaan ja minä kommentoin. Yrityksiäni kertoa jotain omasta elämästäkin välillä ohitetaan täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaveruus alkoi ihan kivasti, oli vastavuoroisuutta ja kaikki sujui hyvin. Mutta sitten kohtalonisku tuli kaverille ja asetelma meni sellaiseksi, että kaveri sai kaiken huomion tämän asian takia ja se jäi päälle. Kaveruus perustuu sen jälkeen tämän kaverin asioihin. Tästä ei päästä ulos enää mitenkään. Hän viestittelee asioistaan ja minä kommentoin. Yrityksiäni kertoa jotain omasta elämästäkin välillä ohitetaan täysin. 

Kuinka pitkään näin on jatkunut? Kriisi voi kestää huomattavan pitkään eikä ihmisellä välttämättä silloin ole voimavaroja olla kovin hyvä kaveri. Kokonaan toinen asia on sitten huomioida riittävästi oma jaksaminen ja miettiä sen mukaan paljonko kaverin seurassa jaksaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri joka aina valittaa "sinä tunnut tuntevan KAIKKI, sinulla on aina niin paljon hauskaa tekemistä, eipä ole taas kuulunut mitään vähään aikaan"

100% asioista joita olemme tehneet on ollut minun ehdottamiani :D eikä mulla ole erityisen paljon kavereita...

Miten tämä liittyy aloitukseen?

Minä kun olen ehdottanut kavereiden tapaamista, niin itse olen silloin saanut kaikki mahdolliset ohjelmat suunnitella ja kaveri vain kuittaa sopiiko. Päinvastoin näin ei tapahtunut.

Enpä enää toimi ohjelmatoimistona, vaan menen minne lystään omassa aikataulussa. Kannattaa kokeilla.

Ollapa ihminen, jolla on vahvat tukiverkot. Elämä voisi tuntua aika erilaiselta.

ette te raukat tiiä mitä kaveri tarkottaa. 

Olen heivannut tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Elämä on vaikeaa muutenkin ilman  ankeuttajia. Ja on löytynyt vastavuoroisia kavereita tilalle.

Vierailija kirjoitti:

ette te raukat tiiä mitä kaveri tarkottaa. 

Mitä se sinulle tarkoittaa? Olen yrittänyt löytää hyviä ystäviä koko elämäni ajan huonolla menestyksellä.

Ei ole mitään tukiverkkoja, joten aika kurjalta tuntuu että vaihtoehdoiksi ilmeisesti jää olla joko yksin tai huonossa seurassa. 

Ei tämän kai näin pitäisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Olen heivannut tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Elämä on vaikeaa muutenkin ilman  ankeuttajia. Ja on löytynyt vastavuoroisia kavereita tilalle.

Mistä olet löytänyt niitä vastavuoroisia kavereita? Minä en tätä parempia ihmissuhteita ole kaveririntamalla saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen heivannut tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Elämä on vaikeaa muutenkin ilman  ankeuttajia. Ja on löytynyt vastavuoroisia kavereita tilalle.

Mistä olet löytänyt niitä vastavuoroisia kavereita? Minä en tätä parempia ihmissuhteita ole kaveririntamalla saanut.

Viineisin löytyi töistä, oli toki naamatuttu, mutta tutusteltiin enemmän, niin siitä se kaveruus syventyi. Mulla oli varmaan sitten hyvä tuuri, kun sattui kohdille hyvä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen heivannut tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Elämä on vaikeaa muutenkin ilman  ankeuttajia. Ja on löytynyt vastavuoroisia kavereita tilalle.

Mistä olet löytänyt niitä vastavuoroisia kavereita? Minä en tätä parempia ihmissuhteita ole kaveririntamalla saanut.

Viineisin löytyi töistä, oli toki naamatuttu, mutta tutusteltiin enemmän, niin siitä se kaveruus syventyi. Mulla oli varmaan sitten hyvä tuuri, kun sattui kohdille hyvä tyyppi.

Minulla on ollut ihan ihmeellisen huonoa tuuria ihmisten suhteen.

Vaikuttaa siltä, että jonkun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta ihmissuhteet eivät ikinä tunnu oikein syventyvän ja kehittyvän vuorovaikutteisiksi vaikka yrittäisi omalta osaltaan olla aktiivinen ja ehdottaa jotain kivaa tekemistä.

Sen jälkeen saat vain järjestää jatkossakin, kun toinen kokee sen olevan niin näppärää hänelle.

Min taas olin se varakaveri,se jolle soitettiin kun Minna tai Jenni tai Päivikään en ehtinyt nähdä.

Nykyään olen mieluummin yksin kuin joku lohdutuspalkinto. 40 vuotta siihen meni mutta olen ylpeä itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen heivannut tuollaiset ihmiset ulos elämästäni. Elämä on vaikeaa muutenkin ilman  ankeuttajia. Ja on löytynyt vastavuoroisia kavereita tilalle.

Mistä olet löytänyt niitä vastavuoroisia kavereita? Minä en tätä parempia ihmissuhteita ole kaveririntamalla saanut.

Viineisin löytyi töistä, oli toki naamatuttu, mutta tutusteltiin enemmän, niin siitä se kaveruus syventyi. Mulla oli varmaan sitten hyvä tuuri, kun sattui kohdille hyvä tyyppi.

Minulla on ollut ihan ihmeellisen huonoa tuuria ihmisten suhteen.

 

Vaikuttaa siltä, että jonkun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta ihmissuhteet eivät ikinä tunnu oikein syventyvän ja kehittyvän vuorovaikutteisiksi vaikka yrittäisi omalta osaltaan olla aktiivinen ja ehdottaa jotain kivaa tekemistä.

 

Sen jälkeen saat vain järjestää jatkossakin, kun toinen kokee sen olevan niin näppärää hänelle.

En ymmärrä miten ihmisten käyttäytymistä voi tulkita näin väärin. Joku juttelee kanssasi innostuneen oloisena toistuvasti, naureskelee yhdessä jutuille, muistelee jotain mitä on aiemmin puhuttu yms.

Koko ajan tulee ikään kuin viestiä että hyvin tullaan toimeen, mutta tapaamisten jälkeen ihmissuhde ei alakaan kehittyä vastavuoroiseen suuntaan.

Kaveruutta ei voi pakottaa. Joko intressit natsaa tai sitten ei.