Lue keskustelun säännöt.
Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet
17.07.2026 |
Mutta ikinä ei vastaavia juttuja haluta tehdä minun kanssani. Sen sijaan kaverit kutsuvat itse itsensä kylään kahvikupin äärelle kertomaan miten kiva elämä heillä on.
Yhteiseen tekemiseen ei sen sijaan aikaa järjesty, vaikka sitä ehdottaisi.
Onko tämä muille tuttua? Taidan olla varakaveri.
Kommentit (117)
Ei tavallaan liity tähän, mutta nuo uteliaat mutta toisaalta myös lörpöttelevät asiakaspalvelijat ovat kans oma riesansa. Hierojat, fysioterapeutit, kampaajat. Ja kun olet silnä jumissa, etkä pääse mihinkään. Ja sitten selviää, etteivät ne ole oikeastaan kuunnelleet mitään. Tai että et haluaisi omia asioitasi hänelle kertoa, ethän tunne sitä tyyppiä ollenkaan vaikka kävisit vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.Tuttua tuokin. Luulen että tietynlainen vaikutelma ulospäin saa ihmiset käyttäytymään noin.
Tuon takia olen alkanut vältellä ihmisten seuraa. Voimavarat eivät vain riitä ilmaisena terapeuttina toimimiseen.
Höh. Onko tämä sitten sukupolvikysymys vai mikä, mutta minusta tuo on luonnollista ja helppoa. Ei siinä tarvitse kuin vähän kuunnella. Vuorostasi sinä voit kertoa omia asioitasi sen verran kuin haluat. Ei kaikkeen tarvita terapeuttia eikä tavallisia asioita aina tarvitse miettiä terapoinnin kannalta. Tästä joku eläköitynyt terapeutti kertoi haastattelussa, miten nykyään ihmiset eivät kestä kuunnella mitään henkilökohtaisia juttuja
Aloittajan kohdalla toki on menty liian pitkälle. Oletko ap koskaa ehdottanut, että sinä vuorostasi poikkeat kahville näille kyläilijöille? Mitä he siihen sanovat?
Et välttämättä täysin ymmärrä kuinka vähällä tuella jotkut ovat joutuneet elämäänsä elämään lapsesta asti.
Ihmisellä voi olla lapsuudesta paljon kokemuksia siitä millaista on henkisesti kannatella tasapainottomia vanhempiaan.
Ei niiden kokemusten päälle enää aikuisena kaipaa sellaista laajaa joukkoa, jotka hekin lähinnä hakevat sinusta ämpäriä, johon oksentaa oma paha olonsa ja sen jälkeen lähtevät tekemään niitä kivoja juttuja joidenkin aivan toisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan.
Nojoo olen vasta 45v, mutta ei mua voisi vähempää kiinnostaa sukulaisten asiat. Jos menen tapaamaan jotain tyyppiä, niin haluan kuulla mitä kiinnostavaa hän on tehnyt viime aikoina. Jos vastaus on tasoa netflix, niin sitten keksin ajalleni parempaa käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan.
Nojoo olen vasta 45v, mutta ei mua voisi vähempää kiinnostaa sukulaisten asiat. Jos menen tapaamaan jotain tyyppiä, niin haluan kuulla mitä kiinnostavaa hän on tehnyt viime aikoina. Jos vastaus on tasoa netflix, niin sitten keksin ajalleni parempaa käyttöä.
Pitääkö kaiken olla jotain tekemistä? Ei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä asioita.
Kiinnostavatko ihmisten ajatukset sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä alistu kynnysmatoksi
Jännästi tämä aina esitetään että ihmisessä on jotain vikaa jos häntä kohdellaan huonosti, ei niin että jonkun huono käytös on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan.
Nojoo olen vasta 45v, mutta ei mua voisi vähempää kiinnostaa sukulaisten asiat. Jos menen tapaamaan jotain tyyppiä, niin haluan kuulla mitä kiinnostavaa hän on tehnyt viime aikoina. Jos vastaus on tasoa netflix, niin sitten keksin ajalleni parempaa käyttöä.
Olen saman ikäinen ja kyllä mua kiinnostaa. Eikä ne tarinat muista/menneistä ihmisistä ja tapahtumista sulje pois niitä tuoreita juttuja. Itse tiedostan jo, ettei yli seitsemänkymppiset vanhempani ole enää jonakin päivänä kertomassa niitä tarinoita. Ja toisekseen, mitä erityisen mielenkiintoista keskiverto ihmisen elämässä tapahtuu, etenkin jos ollaan jo eläkeiässä? Tai miksi aina pitäisi olla tekemässä jotain mielenkiintoista, mikä sekin on hyvin suhteellinen käsite. Se mikä musta on mielenkiintoista tekemistä, tuskin on susta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ne jutut ei ole ihan sitä mitä väittävät. Värikynää käytetään ja suhteen läheisyyttä saatetaan liioitella. Ei ne muut välttämättä ole sen kummempia kavereita kuin sinäkään. Voi tuo tietysti olla varakaveri tapauskin, mutta ei välttämättä. Samalla tavalla se kaveri saattaa kehuskella jollekin toiselle kaverille teidän kahvitteluilla ja se kaveri voi miettiä, että miksi aina tehdään jotain ja minun kanssani kaveri ei halua jutella syvällisiä kahvikupin ääressä kuten tuon toisen paremman kaverin kanssa on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Aina ne jutut ei ole ihan sitä mitä väittävät. Värikynää käytetään ja suhteen läheisyyttä saatetaan liioitella. Ei ne muut välttämättä ole sen kummempia kavereita kuin sinäkään. Voi tuo tietysti olla varakaveri tapauskin, mutta ei välttämättä. Samalla tavalla se kaveri saattaa kehuskella jollekin toiselle kaverille teidän kahvitteluilla ja se kaveri voi miettiä, että miksi aina tehdään jotain ja minun kanssani kaveri ei halua jutella syvällisiä kahvikupin ääressä kuten tuon toisen paremman kaverin kanssa on tapana.
Voi olla. Etsiköön kahvittelupaikkansa muualta. Itse en enää rupea ketään kestitsemään. Pitäisi siinä kaveruudessa olla vastavuoroisuuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa.
Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.
Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.
Olen ollut sitäkin, mutta usein nämä aikuisiän tilanteet ovat tapahtuneet esimerkiksi kun olemme lounaalla. En jätä syömistä kesken tuollaisten puhenaiheiden takia.
Usein tällaiset miehet ovat kehuneet minua äidilliseksi ja monet ovat jossakin vaiheessa vonganneet seksiä. Olen hoikka ja naisellinen. Pukeudun aina peittävästi, ei ylimääräistä paljasta pintaa näkyvillä. Lisäksi olen pitkässä avioliitossa. Em. hlöt ovat olleet tästä tietoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, etteivät muut tai muiden asiat kiinnosta, on valitettavasti klassisen narsistin tuntopiirre. Tavattaessa ja kysyttäessä kertovat itsestään kaiken, ja sitten kun tulee sinun vuorosi, puhelin nousee taskusta tai pitääkin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan.
Nojoo olen vasta 45v, mutta ei mua voisi vähempää kiinnostaa sukulaisten asiat. Jos menen tapaamaan jotain tyyppiä, niin haluan kuulla mitä kiinnostavaa hän on tehnyt viime aikoina. Jos vastaus on tasoa netflix, niin sitten keksin ajalleni parempaa käyttöä.
No voi jumatsukka, etkö osaa keskustella ihmisten kanssa asioista tai ilmiöistä? Miksi pitäisi olla tehnyt jotain tähdellistä jotta kelpaisi sinulle juttukaveriksi?
Minä katson netflixiä, enkä käy juuri missään muualla kuin töissä ja salilla, mutta kykenen kyllä sen netflixin lisäksi keskustelemaan filosofiasta, uskonnosta, politiikasta, historiasta, kielitieteistä, lääketieteen uusimmista tutkimustuloksista, sosiologiasta, kulttuurista, taiteesta, näin muutama topikki mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet narsistikaverin uhri ap. Hyväksikäytön kohde. Olen pahoillani. Opettele sanomaan Ei. EI KÄY, mun luo ei voi tulla. Blokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, etteivät muut tai muiden asiat kiinnosta, on valitettavasti klassisen narsistin tuntopiirre. Tavattaessa ja kysyttäessä kertovat itsestään kaiken, ja sitten kun tulee sinun vuorosi, puhelin nousee taskusta tai pitääkin mennä.
Osa kyselee myös innokkaasti käyttääkseen tietojaan jälkikäteen sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
No kaverit eivät lähde tekemään kanssani niitä juttuja kuin muiden kanssa. Olen kyllä ehdottanut. Sen sijaan aina ehdotetaan, että miten kiva olisi tulla luokseni juomaan kahvia.
Ei ole kauhean rentouttavaa puuhaa aina kestitä ihmisiä omassa kodissa.
Eli mitä juttuja? Mitä kiinnostavia asioita teet yksin?
Miksi jankkaat? Se mikä on kiinnostavaa vaihtelee, koska me ihmiset ollaan erilaisia. Eikä kaverin tarvitse olla mikään ilmainen viihdytystoimisto. -eri
Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D
Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.
Minäkin olen “kavereilleni” pelkät korvat.
Vierailija kirjoitti:
Ai muillekin käy niin.
"Kävin siellä ja täällä ja tuolla sen ja sen kanssa, ja oli siellä sekin, joka puhuu sinusta pahaa selän takana, mutta oli se pakko ottaa mukaan."
Nämä on niitä ns. ystäviä, ei oikeita.
joka puhuu sinusta pahaa selän takana
Kuulostaa siltä, että yrittää pelata ihmisiä toisiaan vastaan.
Höh. Onko tämä sitten sukupolvikysymys vai mikä, mutta minusta tuo on luonnollista ja helppoa. Ei siinä tarvitse kuin vähän kuunnella. Vuorostasi sinä voit kertoa omia asioitasi sen verran kuin haluat. Ei kaikkeen tarvita terapeuttia eikä tavallisia asioita aina tarvitse miettiä terapoinnin kannalta. Tästä joku eläköitynyt terapeutti kertoi haastattelussa, miten nykyään ihmiset eivät kestä kuunnella mitään henkilökohtaisia juttuja
Aloittajan kohdalla toki on menty liian pitkälle. Oletko ap koskaa ehdottanut, että sinä vuorostasi poikkeat kahville näille kyläilijöille? Mitä he siihen sanovat?