Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet

Vierailija kirjoitti:

No en suostuisi ottamaan vastaan näitä kahvittelijoita. Ihmiset takertuvat liiaksi huonoihinkin suhteisiin, kunhan jotain on. Siitä kannattaa päästää irti ja nauttia omasta seurastaan niin kauan kunnes löytyy vielä parempaa seuraa. 

Oma seura on paras seura. Ehdotan aplle sen huomaamista! 

En enää ole muiden terapeutti, kuuntelija enkä käytä energiaani noihin loputtomiin energiasyöppöihin. Käytän energiani ja hyväsydämisyyteni nyt itseeni - suosittelen ap sinullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassa olin aina se, jolle kerrottiin miten hauskaa oli ollut työkavereiden yhteisessä illanvietossa, jonne minua ei tietenkään ollut kutsuttu.

Tässä on jotain ihan tolkuttoman törkeää. Aikuisten ihmisten hiekkalaatikkokiusaamista. Koin hiukan samaa opiskeluaikoina, mutta siihen lienee vaikuttanut se, etten ole koskaan käyttänyt alkoholia. Se teki minusta epäkiinnostavan ja tekee edelleen. Olen se tyyppi, jonka olemassaolon ainoa tarkoitus on korostaa muiden paremmuutta.

He eivät välttämättä halua sinua mukaan, koska sitten heitä alkaisi hävettää omat sekoilut, kun yksi ei sekoile mukana. Haluavat uskoa, että kaikki sekoilevat ja on jotenkin pakko muka ja sinä olisit elävä todiste, ettei se ole totta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.

 

Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.

Miksi tähän tuli niin monta alapeukkua?

Sanokaa niille kavereillenne, että tajuavat kuunnella teitä. Ai niin, mutta kun on mukavampi uhriutua ja valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.

 

Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.

Miksi tähän tuli niin monta alapeukkua?

 

Sanokaa niille kavereillenne, että tajuavat kuunnella teitä. Ai niin, mutta kun on mukavampi uhriutua ja valittaa.

Miksi menet toistn luokse valmiiseen pöytään etkä kutsu ihmisiä kotiisi? Etkö jaksa siivota vieraita varten ja kipaista kaupasta pullaa?

Kaverin pitäisi kuitenkin jaksaa, jotta sinä voit ottaa rennosti ja olla kylässä tasan niin kauan kuin kivalta tuntuu?

Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu, että myös terapeuttini (mies)  käyttää minua terapeuttinaan:

Hän alkoi yllättäen itkeä ja sanoi, että minä olen tällainen, että välillä itkeskelen. En mielestäni ollut sanonut mitään, mikä olisi antanut hänelle aihetta itkemiseen.

Kerran hän kertoi loukkaantunensa, kun annoin hänelle asiallisesti palautetta. Loukkaantumisestaan hän kertoi vasta seuraavalla tapaamiskerralla. Palaute ei liittynyt hänen persoonaansa, vaan erääseen möläytykseen, joka mielestäni oli irrelevantti.

Kerran hän intoutui kertomaan juuristaan (menetetty Karjala), miten ne ovat hänelle tärkeät ja mistä hänen sukunimensä tulee.

T. Sama, jota työkaverit käyttävät terapeuttinaan

Vierailija kirjoitti:

Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu, että myös terapeuttini (mies)  käyttää minua terapeuttinaan:

Hän alkoi yllättäen itkeä ja sanoi, että minä olen tällainen, että välillä itkeskelen. En mielestäni ollut sanonut mitään, mikä olisi antanut hänelle aihetta itkemiseen.

Kerran hän kertoi loukkaantunensa, kun annoin hänelle asiallisesti palautetta. Loukkaantumisestaan hän kertoi vasta seuraavalla tapaamiskerralla. Palaute ei liittynyt hänen persoonaansa, vaan erääseen möläytykseen, joka mielestäni oli irrelevantti.

Kerran hän intoutui kertomaan juuristaan (menetetty Karjala), miten ne ovat hänelle tärkeät ja mistä hänen sukunimensä tulee.

T. Sama, jota työkaverit käyttävät terapeuttinaan

Tuolla alalla on ihan  kaikenlaista porukkaa. Suosittelen vaihtamaan terapeuttia matalalla kynnyksellä, jos homma ei tunnu oikein toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu, että myös terapeuttini (mies)  käyttää minua terapeuttinaan:

Hän alkoi yllättäen itkeä ja sanoi, että minä olen tällainen, että välillä itkeskelen. En mielestäni ollut sanonut mitään, mikä olisi antanut hänelle aihetta itkemiseen.

Kerran hän kertoi loukkaantunensa, kun annoin hänelle asiallisesti palautetta. Loukkaantumisestaan hän kertoi vasta seuraavalla tapaamiskerralla. Palaute ei liittynyt hänen persoonaansa, vaan erääseen möläytykseen, joka mielestäni oli irrelevantti.

Kerran hän intoutui kertomaan juuristaan (menetetty Karjala), miten ne ovat hänelle tärkeät ja mistä hänen sukunimensä tulee.

T. Sama, jota työkaverit käyttävät terapeuttinaan

Tuolla alalla on ihan  kaikenlaista porukkaa. Suosittelen vaihtamaan terapeuttia matalalla kynnyksellä, jos homma ei tunnu oikein toimivan.

Niin, minusta tuntuu, että hän on masentunut ja/ tai parisuhdeongelmaa tms. Hän haluaa mm. nähdä hyväksikäyttöä kaikissa ihmissuhteissani. On tullut mieleen, käyttääköhän joku häntä hyväksi (esim. taloudellisesti) ja tuo on vain projisointia, jota hän ei itse huomaa.

Olen itsekin auttamis- /asiantuntija-alalla. En silti koe, että minun kuuluisi pitää pystyssä terapeutin henkistä hyvinvointia.

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu, että myös terapeuttini (mies)  käyttää minua terapeuttinaan:

Hän alkoi yllättäen itkeä ja sanoi, että minä olen tällainen, että välillä itkeskelen. En mielestäni ollut sanonut mitään, mikä olisi antanut hänelle aihetta itkemiseen.

Kerran hän kertoi loukkaantunensa, kun annoin hänelle asiallisesti palautetta. Loukkaantumisestaan hän kertoi vasta seuraavalla tapaamiskerralla. Palaute ei liittynyt hänen persoonaansa, vaan erääseen möläytykseen, joka mielestäni oli irrelevantti.

Kerran hän intoutui kertomaan juuristaan (menetetty Karjala), miten ne ovat hänelle tärkeät ja mistä hänen sukunimensä tulee.

T. Sama, jota työkaverit käyttävät terapeuttinaan

Tuolla alalla on ihan  kaikenlaista porukkaa. Suosittelen vaihtamaan terapeuttia matalalla kynnyksellä, jos homma ei tunnu oikein toimivan.

Niin, minusta tuntuu, että hän on masentunut ja/ tai parisuhdeongelmaa tms. Hän haluaa mm. nähdä hyväksikäyttöä kaikissa ihmissuhteissani. On tullut mieleen, käyttääköhän joku häntä hyväksi (esim. taloudellisesti) ja tuo on vain projisointia, jota hän ei itse huomaa.

Olen itsekin auttamis- /asiantuntija-alalla. En silti koe, että minun kuuluisi pitää pystyssä terapeutin henkistä hyvinvointia.

Terapeutille on erinomainen bisnesmalli jos sinä maksat hänelle siitä, että kuuntelet hänen murheitaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu, että myös terapeuttini (mies)  käyttää minua terapeuttinaan:

Hän alkoi yllättäen itkeä ja sanoi, että minä olen tällainen, että välillä itkeskelen. En mielestäni ollut sanonut mitään, mikä olisi antanut hänelle aihetta itkemiseen.

Kerran hän kertoi loukkaantunensa, kun annoin hänelle asiallisesti palautetta. Loukkaantumisestaan hän kertoi vasta seuraavalla tapaamiskerralla. Palaute ei liittynyt hänen persoonaansa, vaan erääseen möläytykseen, joka mielestäni oli irrelevantti.

Kerran hän intoutui kertomaan juuristaan (menetetty Karjala), miten ne ovat hänelle tärkeät ja mistä hänen sukunimensä tulee.

T. Sama, jota työkaverit käyttävät terapeuttinaan

Tuolla alalla on ihan  kaikenlaista porukkaa. Suosittelen vaihtamaan terapeuttia matalalla kynnyksellä, jos homma ei tunnu oikein toimivan.

Niin, minusta tuntuu, että hän on masentunut ja/ tai parisuhdeongelmaa tms. Hän haluaa mm. nähdä hyväksikäyttöä kaikissa ihmissuhteissani. On tullut mieleen, käyttääköhän joku häntä hyväksi (esim. taloudellisesti) ja tuo on vain projisointia, jota hän ei itse huomaa.

Olen itsekin auttamis- /asiantuntija-alalla. En silti koe, että minun kuuluisi pitää pystyssä terapeutin henkistä hyvinvointia.

Terapeutille on erinomainen bisnesmalli jos sinä maksat hänelle siitä, että kuuntelet hänen murheitaan!

Niinpä. Olen itsekin miettinyt terapiavastaanoton avaamista. Tuo kokemus madaltaa huomattavasti kynnystä toteuttaa unelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Totta. Ihmiset voivat kehuilla myös antaa toisen ymmärtää suhteen olevan jotain enemmän kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihminen voi toiveikkaana jäädä odottamaan kuinka varmasti sen "rakkaan tosiystävän" kanssa tullaan vielä tekemään vaikka mitä mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Totta. Ihmiset voivat kehuilla myös antaa toisen ymmärtää suhteen olevan jotain enemmän kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihminen voi toiveikkaana jäädä odottamaan kuinka varmasti sen "rakkaan tosiystävän" kanssa tullaan vielä tekemään vaikka mitä mahtavaa.

Joku ressukka ilahtuu löytäneensä ystävän. Vasta ajan saatossa käykin ilmi, että ystävän sijaan hän on päässyt osaksi narsistin hovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?

Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.

Eikö ihmiset osaa puhua mistään muusta kuin siitä, mitä ovat tehneet? Kai sitä nyt maailmassa puheenaiheita riittää?

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan. 

Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.

Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan. 

Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Nice. Itse pyysin kerran kaveria lähtemään kanssani kansalaisopiston kurssille seuraksi. Ei sopinut, mutta päätti sitten itse kysyä kurssille seuraksi toista kaveriaan. He menivät sinne, minulta meni maku koko jutusta.