Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kahvittelukaveri ja muut ovat seikkailukavereita. Kun sulle taas ehdotetaan kahvittelua, niin kieltäydy ja sano, että nähdään mueluummin jossain muualla, jotain tehden.

Olen yrittänyt tätä, mutta viesti ei mene perille. Jonkin yksittäisen kerran voidaan jossain muualla nähdä, sitten alkaa tulla taas viestejä miten voisi tulla luokseni kahville.

 

Nykyään en jaksa kestitä yksipuolisesti kotonani, joten ei sitten nähdä enää ollenkaan.

Älä ole enää vässykkä, joka kestitsee muita! Käännä asia päinvastoin sanomalla, että sinä voit tulla hänen luokse kahville. Älä suostu enää kahvitteluun luonasi, vastaa että voidaan kahvitella, jos sinä tulet hänen luokse tai parempi vaihtoehto unohtaa koko kahvittelu ja pyytää mukaan johonkin jännään.

Eli jos viesti tulee että kaveri haluaa tulla kotiisi kahville, sano että nähdään mieluummin festareilla/yökerhossa/rallikisoissa/airsoftaamassa/kiipeilyseinällä tms. sivuuttaen kokonaan kotiisi tulon. Rakenna mielikuvaa, että olisit muuttunut tuulispää viilettäjäksi ja käännyt kotonasi vain nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös tällainen kaveri. Tapaamiset hänen kanssaan ovat loputtomien monologien kuuntelemista ja nyökyttelyä. Juttua riittää hänen kavereidensa, perheensä ja muun lähipiirinsä tekemisistä ja ongelmista. Minua tämä kaveri jaksaa kuunnella ehkä yhden lauseen verran, ennen kuin puhelin ilmestyy käteen. Ja asiaa olisi aina vaikka kuudeksi tunneksi yhteen soittoon. Lakkasin kutsumasta kylään, käyn maksimissaan kävelyillä hänen kanssaan, niin pääsee "pakoon", kun alkaa kyllästyttää. En ota häneen itse yhteyttä enää, mutta sinnikkäästi hän kaipaa kuuntelijaa jutuilleen, ja on yhteydessä parin viikon välein näkemisestä. Olen tosi huono ottamaan esille, että ystävyys on täysin yksipuolista. Mutta olen saanut sentään etäisyyttä lopettamalla pitkät hengailut kokonaan.

 

N28

Olet hyvin nuori, joten on erityisen tärkeää että lopetat epäterveet kaverisuhteet ja löydät normaaleja tilalle. Mitä vanhemmaksi tulet sitä vaikeampaa siitä tulee. Toivotan onnea vaikka eihän se tietysti sormia napsauttamalla käy. Olisinpa itsekin nuori mutta tällä kokemuksella. Täti 51 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ai muillekin käy niin.

"Kävin siellä ja täällä ja tuolla sen ja sen kanssa, ja oli siellä sekin, joka puhuu sinusta pahaa selän takana, mutta oli se pakko ottaa mukaan."

Nämä on niitä ns. ystäviä, ei oikeita.

Heh, minullakin oli yksi kaveri joka aina puhui minulle niistä toisista kavereistaan ihan kuin minäkin nämä tuntisin, vaikka en ollut heitä ikinä edes tavannut. Taikasana oli, nykyään näen häntä ehkä kerran vuodessa. Ei kiinnosta mitä se ja se on taas tehnyt. Kerran sattui myös töissä yksi kaakatti joka aivan kokoajan puhui samalla tavalla lapsistaan. Lomaltakin kun tulin takaisin töihin niin ei mitään kysynyt vaan alkoi heti kaakattamaan omista lapsistaan. Aaargh miten rasittavia ihmisiä! Okei end rant lol (Anteeksi englanti). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, jolla tämä asia liittyy ajatustenvaihtoon muiden kanssa. Hän saattaa kertoa minulle erittäin seikkaperäisesti jonkun toisen kanssa käymästään keskustelusta. Sen sijaan minun juttuja hän ei kuuntele vaan keskeyttää ja kääntää itseensä. Tästä tulee lähes surrealistinen olo. 

Onpa dadaistinen kommunikaatiotilanne. Vai lasketaanko tuota edes kommunikaatioksi? Mene ja tiedä.

Minusta tuntuu että osa ihmisistä laskee sen kommunikaatioksi, kun he puhuvat jotakin. On täysin toissijaista kiinnostaako aihe kuulijaa.

Ovatko he koskaan tehneet kanssasi muuta kuin kahvitelleet ja jutelleet?

Itsellä on myös se, etten tee kaikkien kanssa kaikkea. Monesti olen kyllä kokeillut, mutta "ei toimi".

Syitä tähän:

- jommalla kummalla selkeästi heikompi tai parempi fyysinen suorituskyky kuin toisella> liikuntalajien harrastaminen ei ole yhdessä kivaa, kun se on joko itselle liian rankkaa tai vaihtoehtoisesti joutuu vain himmailemaan

-en ole kilpailullinen, kaikki pelit on minusta rasittavia sellaisten kanssa, jotka on

- matkailu: tykkään matkustaa niin, että aikataulut on löysät ja suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella, joten matkustustyylini  ei sovi yhteen niiden kanssa, jotka suunnittelevat matkat tarkkaan eivätkö poikkea pois suunnitellulta reitiltä 

Myös hyvä kahvitteluseura on kullanarvoista! Tosin nämä kaverit eivät selkeästi ole sinulle hyvää kahvitteluseuraa, kun jorisevat vain omia juttujaan ja olet aina se, jonka luona kahvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

En ole ap, mutta olen nykyään tyytyväisesti tylsä. 

Minusta kun kivaa tekemistä on käydä esim. museossa, kun taas esim. baarissa tai festareilla vain ahdistaa ja haluan kotiin.

Teen sitten yksin tylsiä juttujani, mutta ainakin teen mistä oikeasti tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kahvittelukaveri ja muut ovat seikkailukavereita. Kun sulle taas ehdotetaan kahvittelua, niin kieltäydy ja sano, että nähdään mueluummin jossain muualla, jotain tehden.

Olen yrittänyt tätä, mutta viesti ei mene perille. Jonkin yksittäisen kerran voidaan jossain muualla nähdä, sitten alkaa tulla taas viestejä miten voisi tulla luokseni kahville.

 

Nykyään en jaksa kestitä yksipuolisesti kotonani, joten ei sitten nähdä enää ollenkaan.

Älä ole enää vässykkä, joka kestitsee muita! Käännä asia päinvastoin sanomalla, että sinä voit tulla hänen luokse kahville. Älä suostu enää kahvitteluun luonasi, vastaa että voidaan kahvitella, jos sinä tulet hänen luokse tai parempi vaihtoehto unohtaa koko kahvittelu ja pyytää mukaan johonkin jännään.

Eli jos viesti tulee että kaveri haluaa tulla kotiisi kahville, sano että nähdään mieluummin festareilla/yökerhossa/rallikisoissa/airsoftaamassa/kiipeilyseinällä tms. sivuuttaen kokonaan kotiisi tulon. Rakenna mielikuvaa, että olisit muuttunut tuulispää viilettäjäksi ja käännyt kotonasi vain nukkumassa.

No en jaksa enää vääntää kaverin kanssa tästä, kun mikään ei muutu pysyvästi vaikka asiasta sanoo. En siis ole enää yhteydessä.

Mulla on kaveri, konka puheissa vilahtelee mulle täysin tuntemattomat Marjat ja Mirjat. Ja Veeran kanssa kävin tuolla ja Tarjan kanssa olis tarkoitus käydä täällä. Ja ihana Arja, joka kutsui mut kanssaan risteilylle ylläriksi, hän maksaa kaiken. Vissiin oon hyvä ystävä sitten :)

Olen ottanut etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

Hienosti syyllistetty. Ei niin tylsä kuitenkaan että voi tulla ne tarinat kertomaan?

Vierailija kirjoitti:

V*tuttaa meidän kaikkien puolesta.

Jos tunnettaisiin, voitaisiin kokoontua ja tehdä porukalla jotain niin saatanan hienoa, että seurapiirikuningattarilta tippuu leuka lattialle.

Miksi sinulle on tärkeää, että muut saavat tietää, mitä olet tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.

Tämä myös!! Tosi raskasta kun toinen haluaa nähdä vain ankeissa merkeissä ja valittaakseen, mutta varaa kaikki hauskat tekemiset "parempien kavereiden" kesken. JA ei tosiaan edes kysy miten töissä menee tai mikään. Jos itse yrittää valittaa mistään/avautua niin  ynseä vastaanotto tai vähättelevä!

Niin totta! Lapsuudenystäväni onnjuurintuollainen. Tai oli silloin kun vielä oltiin tekemisissä. Saattoi jopa pyytää rahaa lainaksi vkl illanviettoa varten mutta kunnkysyin pääsenkö mukaan niin vastaus oli aina ei nytnoikein sovi. Sitten kun oli paha mieli niin olisin kelvannut lohduttajaksi jotta taas jaksaa hillua kivoissa jutuissa muiden kanveriensa kanssa, eikä minua suvaittu mukaan.

Joo einolla oltu yli 10 v missään tekemisissä, lukuunottamatta niitämkertoja kun on ollut rahaa lainaan vailla, mutta loppuo sekin anelu kun monta kertaa sanoin että ei minullakaan rahaa ole, vaikka olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?

Tämä vastaus kertoi jo, että tylsä et ainakaan ole! Harmi, kun en ole kaltaiseesi törmännyt!

T. Samanlainen

Ketjua lukiessa käy mielessä ettei tylsä yksin möllöttäminen kotona sarjamaratonin ääressä olekaan välttämättä niin huono juttu, jos seuraa löytääkseen pitäisi lukea randomista kasa väitöskirjoja eri aloilta. Onnistuu kylä  tarvittaessa, mutta ei se kovin inspiroivaa puuhaa työpäivän jälkeen ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, konka puheissa vilahtelee mulle täysin tuntemattomat Marjat ja Mirjat. Ja Veeran kanssa kävin tuolla ja Tarjan kanssa olis tarkoitus käydä täällä. Ja ihana Arja, joka kutsui mut kanssaan risteilylle ylläriksi, hän maksaa kaiken. Vissiin oon hyvä ystävä sitten :)

Olen ottanut etäisyyttä. 

Nämä itsensäkehujat ovat aivan vihoviimeistä porukkaa. Jossain vaiheessa kuuntelijan aivot vain sanovat poks.

Mulla on kyllä aina ollut vapaa-ajalla ystäviä. Töissä mulle käynyt usein noin, eri työpaikoissa. Kaikki haluavat jostain kumman syystä aina avautua omista asioistaan. Joudun pakko kuuntelemaan milloin mitäkin. Seuraksi en kuitenkaan koskaan kelpaa, kun lähtevät porukalla syömään tai tekevät risteilyn tms. Pitäköön tunkkinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, konka puheissa vilahtelee mulle täysin tuntemattomat Marjat ja Mirjat. Ja Veeran kanssa kävin tuolla ja Tarjan kanssa olis tarkoitus käydä täällä. Ja ihana Arja, joka kutsui mut kanssaan risteilylle ylläriksi, hän maksaa kaiken. Vissiin oon hyvä ystävä sitten :)

Olen ottanut etäisyyttä. 

Nämä itsensäkehujat ovat aivan vihoviimeistä porukkaa. Jossain vaiheessa kuuntelijan aivot vain sanovat poks.

Mä olen katkaissut välit. En jaksa kuunnella loputtomiin, mitä kivaa tehty kenenkin kanssa jos meillä ei ole mitään yhteistä. Nostavatko tällaiset tyypit jotenkin itseään, et kato miten suosittu olen. Toisen pitäisi vaan ihaillen kuunnella loputonta selostusta. Mikä tässä on takana? Ei ole vielä itselle selvinnyt. 

Missä vaiheessa teidän fyssarit kerkeää puhumaan mitään muuta kuin niistä liikkeistä ja muusta aiheeseen liittyvästä? Meillä menee aika kyllä tehokkaasti siihen että hän katsoo että teen liikkeet oikein, kertoo mitä tapahtuu jos teen väärin tähän suuntaan tai tähän suuntaan, pohditaan seuraavia liikkeitä ja onko toistot ok jne. Sitten alkaakin jo seuraavan vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?

Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.

Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan. 

Nojoo olen vasta 45v, mutta ei mua voisi vähempää kiinnostaa sukulaisten asiat. Jos menen tapaamaan jotain tyyppiä, niin haluan kuulla mitä kiinnostavaa hän on tehnyt viime aikoina. Jos vastaus on tasoa netflix, niin sitten keksin ajalleni parempaa käyttöä.

Mua kiinnostaa se mikä sitä toista kiinnostaa. Jos haluan puhua ainoastaan itseäni lähtökohtaisesti kiinnostavista asioista niin hakeudun sellaiseen seuraan. 
Tekemisten päivittelyä enemmän kiinnostaa se miten hlö asiat kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, konka puheissa vilahtelee mulle täysin tuntemattomat Marjat ja Mirjat. Ja Veeran kanssa kävin tuolla ja Tarjan kanssa olis tarkoitus käydä täällä. Ja ihana Arja, joka kutsui mut kanssaan risteilylle ylläriksi, hän maksaa kaiken. Vissiin oon hyvä ystävä sitten :)

Olen ottanut etäisyyttä. 

Nämä itsensäkehujat ovat aivan vihoviimeistä porukkaa. Jossain vaiheessa kuuntelijan aivot vain sanovat poks.

Mä olen katkaissut välit. En jaksa kuunnella loputtomiin, mitä kivaa tehty kenenkin kanssa jos meillä ei ole mitään yhteistä. Nostavatko tällaiset tyypit jotenkin itseään, et kato miten suosittu olen. Toisen pitäisi vaan ihaillen kuunnella loputonta selostusta. Mikä tässä on takana? Ei ole vielä itselle selvinnyt. 

Jotkut ehkä sanovat vain äänen  kaiken mitä mieleen juolahtaa täysin kuulijasta riippumatta. En halua kuulostaa moralistilta, mutta minulla ainakin on joskus meinannut yrjö tulla kun kaveri on pohtinut ettei seksi varatun kanssa ole huono juttu, koska hän on tämän varatun eksä. Ihan eri juttu kuulemma kuin paneskella vieraan kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa. 

Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa. 

Olen opetellut sellaisen tavan että anna heille mitä he itse näyttävät sinulle haluavansa. Eli kuulostelen nykyään tarkemmin miten ihmiset haluavat itseään kohdeltavan. 
Joten jos minulle vastataan emojilla, niin vastaan hänen vastaavaan asiaansa myös emojilla. 
Jos joku ei koskaan soita minulle, niin oletan hänen haluavan sellaista enkä itsekään enää hänelle soita.