Lue keskustelun säännöt.
Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet
17.07.2026 |
Mutta ikinä ei vastaavia juttuja haluta tehdä minun kanssani. Sen sijaan kaverit kutsuvat itse itsensä kylään kahvikupin äärelle kertomaan miten kiva elämä heillä on.
Yhteiseen tekemiseen ei sen sijaan aikaa järjesty, vaikka sitä ehdottaisi.
Onko tämä muille tuttua? Taidan olla varakaveri.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.
Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.
Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa
Alussa ihmiset voivat tietysti käyttäytyä paremmin. Ikävä käytös voi alkaa siinä vaiheessa, kun toisen koetaan olevan ns. nalkissa.
Pitäisi silti ymmärtää jonkin olevan pielessä, jos kuulija mittailee ahdistuneen oloisena seiniä tai lähinnä vaimeasti hymähtelee että niin, sellaista se...
Fyssarini oli juuri tuollainen! Se oli alkuun ihan normaali. Nykyään tulee aika sakeaa settiä.
Kertoo mm huikeaa ammattitaitoaan korostaakseen mitä kulloinkin lukee kehonkielestäni. Hänelle myönteistä, tietysti, miten ihanasti sosiaalinen liittyminen juuri aktivoitui. Perzieelleen menee joka kerta.
En ole kehdannut nolata sitä sanomalla asiasta. Olisi kai pitänyt.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
T: pari viestiä sitten fyssaristaan kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
Miksi istut valmiiseen pöytään? Ja miksi ylipäätään hakeudut seuraan, jos siinä ei ole kiva olla?
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
Hiljaisuus mahdollistaa todellisen vuorovaikutuksen.
Miksi pelkäät sitä?
Mikset kehtaa olla hiljaa ihmisen kanssa, johon luotat tarpeeksi mennäksesi sen kotiin?
Mitä pelkäät hiljaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
röhönauru
Kuules, jännän ranneliikkeen käyttäjä, tykästyin sinuun ihan heti.
Samoin! Heti tuli fiilis, että tähän tyyppiin haluan tutustua 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
röhönauru
Kuules, jännän ranneliikkeen käyttäjä, tykästyin sinuun ihan heti.
Samoin! Heti tuli fiilis, että tähän tyyppiin haluan tutustua 😀
Kiitos kivoista sanoista 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Ihmiset eivät nykyään juuri enää itse kutsu muita kylään. Vuorovaikutus jää sille tasolle, että joko laittaa viestiä mitä kuuluu tai kutsutaan itse itsensä jonkun toisen luokse ettei tarvitse kyläilyä varten siivota tai hankkia tarjottavaa.
Tarpeeksi pitkään tuollaista, niin ei kyllä oikeastaan edes kiinnosta mitä toiselle kuuluu tai tee mieli jakaa mitään omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
No kaverit eivät lähde tekemään kanssani niitä juttuja kuin muiden kanssa. Olen kyllä ehdottanut. Sen sijaan aina ehdotetaan, että miten kiva olisi tulla luokseni juomaan kahvia.
Ei ole kauhean rentouttavaa puuhaa aina kestitä ihmisiä omassa kodissa.
Sano niille että sulta on kahvit loppu ja olet juuri menossa kahvilaan X, tavataan siellä tunnin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
No kaverit eivät lähde tekemään kanssani niitä juttuja kuin muiden kanssa. Olen kyllä ehdottanut. Sen sijaan aina ehdotetaan, että miten kiva olisi tulla luokseni juomaan kahvia.
Ei ole kauhean rentouttavaa puuhaa aina kestitä ihmisiä omassa kodissa.
Sano niille että sulta on kahvit loppu ja olet juuri menossa kahvilaan X, tavataan siellä tunnin päästä.
Olen joskus kokeillut tuota että siirretään tapaamisia kahvilaan. Ei niistä mitään tule, kaverilta tulee viestiä vähän ennen että tuli jotain muuta tai on darrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Roolitus tehdään siinä kaverisuhteiden alussa eikä sitä myöhemmin enää vaihdella vaikka haluttaisi. Joillakin ihmisillä on vain onneton aura, mikä johtaa kynnysmaton rooliin. Ja näin miehenä voin sanoa senkin, että miesmaailmassa pätee ihan samat lainalaisuudet kuin naistenkin keskuudessa, joskin ilmenemismuodot voi hieman erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roolitus tehdään siinä kaverisuhteiden alussa eikä sitä myöhemmin enää vaihdella vaikka haluttaisi. Joillakin ihmisillä on vain onneton aura, mikä johtaa kynnysmaton rooliin. Ja näin miehenä voin sanoa senkin, että miesmaailmassa pätee ihan samat lainalaisuudet kuin naistenkin keskuudessa, joskin ilmenemismuodot voi hieman erota.
Aura on ehkä turhan hieno sana sille, että jotkut ihmiset opetetaan lapsesta asti siihen, ettei ihmisiltä ole odotettavissa mukavaa tai ystävällistä kohtelua.
Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
No kaverit eivät lähde tekemään kanssani niitä juttuja kuin muiden kanssa. Olen kyllä ehdottanut. Sen sijaan aina ehdotetaan, että miten kiva olisi tulla luokseni juomaan kahvia.
Ei ole kauhean rentouttavaa puuhaa aina kestitä ihmisiä omassa kodissa.
Sano niille että sulta on kahvit loppu ja olet juuri menossa kahvilaan X, tavataan siellä tunnin päästä.
Olen joskus kokeillut tuota että siirretään tapaamisia kahvilaan. Ei niistä mitään tule, kaverilta tulee viestiä vähän ennen että tuli jotain muuta tai on darrassa.
No niin, eiköhän tämä ollut tässä sitten. Ensin haluaa kahville mutta kahvittelun siirto kotisi ulkopuolelle tappaa kahvitteluhalut oitis 😂.
Kaverisi on luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.
Itse olen alkanut vältellä ihmisten seuraa sen jälkeen, kun erään avautujan kohdalla iski päälle dissosiaatio.
Hymähtelen jotakin, mutta samaan aikaan koin leijuvani huoneen katonrajassa seuraamassa kuinka itse istun jäykkänä paikalla ja toisella vain suu käy ja käy. Vieraan lähdettyä tuli paniikkikohtaus ja ankea olo kesti monta päivää.
Vieraasta varmaan tilanne oli vain jutskailua, mutta sen jälkeen en ole enää kotiin ihmisiä halunnut, koska välttämättä heitä ei saa helposti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Olet varmaan aika nuori, kun ei tuollaiset jutut kiinnosta? Näin keski-iässä on alkanut kiinnostaa just ne lapsuuden tapahtumat ja sukulaiset, joita ei itse enää muista. Tai mitä kotipaikkakunnalla kenellekin tapahtuu, oman ikäisille ihmisille, joiden vanhemmat ovat omille vanhemmille tuttuja. Hauska ajatella, että samalla tavalla sielläkin puhutaan minun asioistani, että muistatkos sen Pirjon ja Heikin nuorimman tytön. Tavallaan ihmiset linkittyy toisiinsa, vaikkei tavatakaan.
Minulle on tapahtunut myös tätä! Kerrotaan innolla että sitä ja tätä tehtiin uutena vuotena, pikkujouluna, juhannuksena/kesällä tms...mutta ei tullut mieleenkään kysyä minua mukaan mihinkään, vaikka ollaan hyvääkin kaveria... Siinä sitten hymistelen että jaa, voi kuinka kiva, kuulostaa hauskalta, vaikka tuntuisi pahalta.
Sitten kun olen itse ehdottanut että nähdäänkö, kun kerta olet kulmilla niin ei ole aikaa, ei ehdi, tai ei sovi yms. Joten hyvin tuttua..
Vierailija kirjoitti:
Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.
Tämä myös!! Tosi raskasta kun toinen haluaa nähdä vain ankeissa merkeissä ja valittaakseen, mutta varaa kaikki hauskat tekemiset "parempien kavereiden" kesken. JA ei tosiaan edes kysy miten töissä menee tai mikään. Jos itse yrittää valittaa mistään/avautua niin ynseä vastaanotto tai vähättelevä!
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tapahtunut myös tätä! Kerrotaan innolla että sitä ja tätä tehtiin uutena vuotena, pikkujouluna, juhannuksena/kesällä tms...mutta ei tullut mieleenkään kysyä minua mukaan mihinkään, vaikka ollaan hyvääkin kaveria... Siinä sitten hymistelen että jaa, voi kuinka kiva, kuulostaa hauskalta, vaikka tuntuisi pahalta.
Sitten kun olen itse ehdottanut että nähdäänkö, kun kerta olet kulmilla niin ei ole aikaa, ei ehdi, tai ei sovi yms. Joten hyvin tuttua..
Tuollainen on hämmentävää käytöstä. Varsinkin kun tällaiset ihmiset saattavat kehua miten toinen on niin tärkeä yms. Se ei kuitenkaan käytännössä näy missään.
Ilmeisesti tällä tavalla puhumalla vain pyritään pitämään paljon ihmisiä koukussa sen varalta jos joskus ehkä huvittaisi tehdä jotain, olisi tarvetta lainata rahaa tms.
Toiset ovat turhankin itsekriittisiä, toiset taas tuntuvat olevan täysin vakuuttuneita siitä, että heitä ihmeellisempää ja hurmaavampaa olentoa ei ole koskaan maan päällä tallustanut.
Nauttikoot siis suosiollisesti muut tästä ihanuudesta ja hänen kerrassaan mainioista jutuistaan!