Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet

Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä outo ilmiö jolle en oikein keksi selitystä. Onko kysymys kiusaamisesta/sadismista, vai onko niin että sinua ei yksinkertaisesti mielletä ihmisenä jonka kanssa tehdään jotakin, vaan joka on kuin joku äiti tms, jolle kerrotaan. Itse en jaksaisi tuollaista ja sanoisinkin asiasta suoraan. Pitäisin sitä loukkaavana ja alentavana.

Luulen että ihmiset ovat yksinkertaisesti aika ajattelemattomia. Jos itselle jää kiva fiilis tapaamisesta kun sai tulla jonnekin valmiiseen pöytään papattamaan omia juttujaan, niin ehkä sitten ajattelee että varmasti toisellakin oli mukavaa (juttujen on pakko olla niin huippuja, että oikeastaan kaverin pitäisi melkein maksaa niiden kuulemisesta, kahvien tarjoaminen nyt on ihan vähintä).

Mikä on muuttunut? Oletko löytänyt mukavampaa seuraa?

Minä olen se tyyppi jolle soitetaan vasta kun muut kaverit ei pääse. Tai olin, en ole enää. Nykyään olen erakko.

Olen monesti miettinyt kävikö minulla huono tuuri kaverien kanssa vai onko ihmisluonne vaan yleisesti sellainen että jotkut vaan on sitä kolmoskorin porukkaa. Olen myös miettinyt mikä tekee minusta niin epäkiinnostavan, että jäin aina ulkopuolelle tai viimeiselle varasijalle. En ole vastausta keksinyt ja olen lopettanut miettimisen. Yksinkin voi elää. Tiedän toki että muitakin kaltaisiani on ja paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä outo ilmiö jolle en oikein keksi selitystä. Onko kysymys kiusaamisesta/sadismista, vai onko niin että sinua ei yksinkertaisesti mielletä ihmisenä jonka kanssa tehdään jotakin, vaan joka on kuin joku äiti tms, jolle kerrotaan. Itse en jaksaisi tuollaista ja sanoisinkin asiasta suoraan. Pitäisin sitä loukkaavana ja alentavana.

Luulen että ihmiset ovat yksinkertaisesti aika ajattelemattomia. Jos itselle jää kiva fiilis tapaamisesta kun sai tulla jonnekin valmiiseen pöytään papattamaan omia juttujaan, niin ehkä sitten ajattelee että varmasti toisellakin oli mukavaa (juttujen on pakko olla niin huippuja, että oikeastaan kaverin pitäisi melkein maksaa niiden kuulemisesta, kahvien tarjoaminen nyt on ihan vähintä).

Minusta tuntuu siltä, että aika vähän on mitään tehtävissä, jos ystävyyssuhde nyrjähtää väärille raiteille. Ihmiset eivät yleensä luovu vapaaehtoisesti jostain sellaisesta, mikä palvelee omaa etua. Sitten vain etsitään toinen sellainen kaveri tilalle, joka erehtyy kestitsemään seuranaista tai -miestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se tyyppi jolle soitetaan vasta kun muut kaverit ei pääse. Tai olin, en ole enää. Nykyään olen erakko.

Olen monesti miettinyt kävikö minulla huono tuuri kaverien kanssa vai onko ihmisluonne vaan yleisesti sellainen että jotkut vaan on sitä kolmoskorin porukkaa. Olen myös miettinyt mikä tekee minusta niin epäkiinnostavan, että jäin aina ulkopuolelle tai viimeiselle varasijalle. En ole vastausta keksinyt ja olen lopettanut miettimisen. Yksinkin voi elää. Tiedän toki että muitakin kaltaisiani on ja paljon. 

Ikävää! Ihmiset tuntuvat olevan aika itsekeskeisiä. Ihmissuhteisiin ei oikein malteta panostaa, vaan otetaan äkkiä kaikki se irti mikä otettavissa on.

Puntit eivät sitten missään vaiheessa mene tasan, kun lopulta toinen väsyy olemaan yksipuolisesti se antaja.

Sama. On ystäviensä kanssa Tallinnassa, laivalla tms, tulee ruoka- ja juomakuvia, maisemia ja muuta. Suoraa whatsappina.

Pyytelee kyllä kovasti minuakin käymään, mutta en enää halua olla ainoa, joka näkee vaivaa tapaamisen eteen. Minulla se vaiva on 400 kilsaa, kun taas hän ei mökkimatkallaan voi ajaa 14 ylimääräistä kilsaa, että nähtäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?

Sano asiasta suoraan kuten kirjoitit tänne.

Vierailija kirjoitti:

Sano asiasta suoraan kuten kirjoitit tänne.

Olen sanonut useampaan otteeseen, mutta mikään ei ole muuttunut. Nykyään en sitten enää halua ihmisiä kotiini. 

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä outo ilmiö jolle en oikein keksi selitystä. Onko kysymys kiusaamisesta/sadismista, vai onko niin että sinua ei yksinkertaisesti mielletä ihmisenä jonka kanssa tehdään jotakin, vaan joka on kuin joku äiti tms, jolle kerrotaan. Itse en jaksaisi tuollaista ja sanoisinkin asiasta suoraan. Pitäisin sitä loukkaavana ja alentavana.

Jotkut ihmiset ovat ihan pikkulapsesta sellaisia että testaavat kuinka paljon muita voi kyykyttää. Niistä tulee sitten sosiaalisia pelejä pelaavia aikuisia ja junassa kilarit saavia mummoja vanhuksina. Jos olet "päästänyt" tilanteen sellaiseksi että yksipuolisesti passaat ja myötäilet niin sitä ei voi enää korjata, vastapuoli ei näe mitään ongelmaa tässä. Yksinolo on oikeasti paljon parempi kuin tuollaiset stressaavat muka kaverisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Tuttua tuokin. Luulen että tietynlainen vaikutelma ulospäin saa ihmiset käyttäytymään noin.

Tuon takia olen alkanut vältellä ihmisten seuraa. Voimavarat eivät vain riitä ilmaisena terapeuttina toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.

No kaverit eivät lähde tekemään kanssani niitä juttuja kuin muiden kanssa. Olen kyllä ehdottanut. Sen sijaan aina ehdotetaan, että miten kiva olisi tulla luokseni juomaan kahvia. 

 

Ei ole kauhean rentouttavaa puuhaa aina kestitä ihmisiä omassa kodissa.

Mietin olenko kavereille jokin äidinkorvike, kun aina ilmoitetaan että olisi taas niin kiva poiketa. Välttämättä sitten vierailun aikana ei edes juuri kysytä mitä minulle kuuluu, vaan vieras nauttii kestityksestä ja saadessaan jutuilleen kuulijan.

Mulla on yks tuollainen kaveri. Ei haittaa kun näemme sen verran harvoin. Tunniksi pariksi tulee istumaan ja kertoo mitä kaikkea on tehnyt. Mietin että joku some voisi olla hänelle hyvä, saisi siellä isomman yleisönkin tarinoinnilleen. 

Kuuntelen kyllä mielelläni kavereiden juttuja mutta tämä on sellainen että kysyy kohteliaisuudesta mitä kuuluu, mutta kun alan kertomaan niin tokassa lauseessa hän keskeyttää ja alkaa puhumaan omia asioitaan. Ymmärtäisin jos olisi jotain isompaa mutta keskeyttää minut kun kerron isäni joutuneen sairaalaan sillä mitä ruokaa hän tänään ajatteli valmistaa.

Nuorempana olis selkeä varakaveri monille, mutta ne on jo jääneet ne kaveruudet pois kokonaan. 
Sulla on ap vääränlaisia kavereita, ei siis johdu sinusta tuo. 

Mä lopettaisin tuollaisen muka kaverin tapaamiset. Aina kun hän kysyy voiko tulla käymään niin nyt ei sovi. Mulla on sitä ja tätä nyt. Mulkvisti kaveri sulla.

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti. 

Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan,  lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.

Nuo ei ole kavereita ja sinä olet ollut kynnysmatto. Etsi parempia kavereita.

Änkeä kaverin luo kahvittelemaan ja jaarittele vain itsestäsi. Kosto elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti. 

Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan,  lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.

Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.

Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti. 

Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan,  lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.

Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.

 

Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.

Ja ellei nyt lähdetä jonnekin, niin illan ratoksi käy juttu miten lukiolaisena metrossa oli niin kovaa silmäpeliä, että melkein johonkin eksoottiseen hoviin prinsessaksi olisi voinut silloin päästä.