Lue keskustelun säännöt.
Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet
17.07.2026 |
Mutta ikinä ei vastaavia juttuja haluta tehdä minun kanssani. Sen sijaan kaverit kutsuvat itse itsensä kylään kahvikupin äärelle kertomaan miten kiva elämä heillä on.
Yhteiseen tekemiseen ei sen sijaan aikaa järjesty, vaikka sitä ehdottaisi.
Onko tämä muille tuttua? Taidan olla varakaveri.
Kommentit (76)
Joo ja kaverin Instagram on tietenkin täynnä kuvia kun tekee hauskoja juttuja muiden kavereidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.
Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.
Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.
Tunnistan itseni. Ikuinen kolmas pyörä.
Mulla oli likeinen ystävä A, tunnettu taaperosta.
Eskari-ikäisenä tutustuin ja ystävystyin X:n ja erityisesti Y:n kanssa.
Ajan kanssa eläväinen X ja A löysivät toisensa ja alkoivat viettää paljon aikaa yhdessä. Olin aina kolmas pyörä.
Mutta olihan Y. Oltiin läheisiä, mutta liikumme paljon kolmistaan niin että X oli mukana myös. Ja kun X ja Y olivat naapuruksia, he olivat paljon kaksistaankin. Y, joka olisi pärjännyt vaivatta lukiossa, läksi X:n houkuttelemana kansanopistoon.
Ja sitten oli sitkeä B. Hän tuli kiersi aina Y:n kodin kautta ja tuli sitten meille, koska arvasi että ellei Y ollut kotona, hän oli meillä, ja sitkisteli mukana, koska halusi Y:n seuraa.
Tyttöjen maailma on kova, kun pelataan bestislinjalla. Pojat ilmeisesti osaa toimia porukassa ja joukkueena.
No en suostuisi ottamaan vastaan näitä kahvittelijoita. Ihmiset takertuvat liiaksi huonoihinkin suhteisiin, kunhan jotain on. Siitä kannattaa päästää irti ja nauttia omasta seurastaan niin kauan kunnes löytyy vielä parempaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
No en suostuisi ottamaan vastaan näitä kahvittelijoita. Ihmiset takertuvat liiaksi huonoihinkin suhteisiin, kunhan jotain on. Siitä kannattaa päästää irti ja nauttia omasta seurastaan niin kauan kunnes löytyy vielä parempaa seuraa.
En usko että kaikille löytyy sitä parempaa seuraa. Kai se on vain opeteltava olemaan itsekseen, koska eivät tällaiset ihmissuhteet ikinä parane. Sitä vain turhaan roikkuu siinä toivossa, että toinen huomaisi kuinka paljon ystävyyteen panostaa ja haluaisi tehdä saman vuorostaan sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se tyyppi jolle soitetaan vasta kun muut kaverit ei pääse. Tai olin, en ole enää. Nykyään olen erakko.
Olen monesti miettinyt kävikö minulla huono tuuri kaverien kanssa vai onko ihmisluonne vaan yleisesti sellainen että jotkut vaan on sitä kolmoskorin porukkaa. Olen myös miettinyt mikä tekee minusta niin epäkiinnostavan, että jäin aina ulkopuolelle tai viimeiselle varasijalle. En ole vastausta keksinyt ja olen lopettanut miettimisen. Yksinkin voi elää. Tiedän toki että muitakin kaltaisiani on ja paljon.
Itse olen tullut siihen tulokseen että tartuin liian kovasti kiinni sellaisista kavereista jotka eivät lopulta oikeasti olleetkaan kavereita.
Eli syytä oli molemmissa osapuolista.
En ymmärtänyt nuorempana ketkä olivat oikeita kavereita ja ketkä tuollaisia huonoja kavereita. Olisin silloin varmasti voinut saada parempiakin ystäviä mutta koska aikani meni noihin typeryksiin niin ja vasta lähes 40 vuotiaana ymmärsin asian.
tiedän että syy ei ole minun persoonani tai siinä että olisin jotenkin tylsä tai huonoa seuraa sillä minulla on kaksi aivan mainiota ystävää. Toinen on mieheni veljen vaimo ja toinen on ollut mukana teini iästä asti.
juuri tässä odottelen tuolta teini-iän kaverilta puhelinsoittoa. Meillä on noin kerran kuussa puhelintreffit jolloin puhumme puhelimessa kaksi-6 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se tyyppi jolle soitetaan vasta kun muut kaverit ei pääse. Tai olin, en ole enää. Nykyään olen erakko.
Olen monesti miettinyt kävikö minulla huono tuuri kaverien kanssa vai onko ihmisluonne vaan yleisesti sellainen että jotkut vaan on sitä kolmoskorin porukkaa. Olen myös miettinyt mikä tekee minusta niin epäkiinnostavan, että jäin aina ulkopuolelle tai viimeiselle varasijalle. En ole vastausta keksinyt ja olen lopettanut miettimisen. Yksinkin voi elää. Tiedän toki että muitakin kaltaisiani on ja paljon.
Itse olen tullut siihen tulokseen että tartuin liian kovasti kiinni sellaisista kavereista jotka eivät lopulta oikeasti olleetkaan kavereita.
Eli syytä oli molemmissa osapuolista.
En ymmärtänyt nuorempana ketkä olivat oikeita kavereita ja ketkä tuollaisia huonoja kavereita. Olisin silloin varmasti voinut saada parempiakin ystäviä mutta koska aikani meni noihin typeryksiin niin ja vasta lähes 40 vuotiaana ymmärsin asian.
tiedän että syy ei ole minun persoonani tai siinä että olisin jotenkin tylsä tai huonoa seuraa sillä minulla on kaksi aivan mainiota ystävää. Toinen on mieheni veljen vaimo ja toinen on ollut mukana teini iästä asti.
juuri tässä odottelen tuolta teini-iän kaverilta puhelinsoittoa. Meillä on noin kerran kuussa puhelintreffit jolloin puhumme puhelimessa kaksi-6 tuntia.
Olet onnekas, kun olet löytänyt hyviä kavereita. Ei se määrä vaan se laatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti.
Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan, lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.
Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.
Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.
Tällä tyypillä tuo käytös johtui siitä että piti meitä huonompana seurana ja kelpasimme vain etkopaikaksi hänelle mikäli meille tuli muitakin. Minä en kelvannut yksistään tai kumppanini kanssa. Ei siis tullut meille jos muitakin ei ollut tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
röhönauru
Kuules, jännän ranneliikkeen käyttäjä, tykästyin sinuun ihan heti.
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti.
Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan, lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.
Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.
Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.
Tällä tyypillä tuo käytös johtui siitä että piti meitä huonompana seurana ja kelpasimme vain etkopaikaksi hänelle mikäli meille tuli muitakin. Minä en kelvannut yksistään tai kumppanini kanssa. Ei siis tullut meille jos muitakin ei ollut tulossa.
Ok, sitten on vähän eri tyyppi kyseessä. Ikävää käytöstä änkeä muille jos seura ei pohjimmiltaan kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.
Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.
Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa taas tivataan mitä olen jonkun toisen kanssa tehnyt, niin että se toinen on kertonut ensin oman versionsa mitä teimme ja sitten minulle soitetaan haastattelupuhelu että kävikö niin ja näin ja noin kuten se eka kertoi :o
Ihan sairasta kontrollia.
Minua ei oikeastaan kiinnosta mitä kaveri joidenkin muiden kanssa puuhailee. Haluaisin itsekin jotain mukavaa tekemistä toisten kanssa. Kahvinkeitosta kotona ei kovin kummoisia muistoja jää.
Sama.
Olen alkanut heivata ihmiset jotka puhuvat minulle muista kavereistaan. Ihan siksikin, ettei siinä juuri toisen yksityisyyttä kunnioiteta.
Muutenkin arvostan enemmän ihmisiä joiden kanssa voi puhua asioista, ei siitä kuka teki mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni. Ikuinen kolmas pyörä.
Mulla oli likeinen ystävä A, tunnettu taaperosta.
Eskari-ikäisenä tutustuin ja ystävystyin X:n ja erityisesti Y:n kanssa.
Ajan kanssa eläväinen X ja A löysivät toisensa ja alkoivat viettää paljon aikaa yhdessä. Olin aina kolmas pyörä.
Mutta olihan Y. Oltiin läheisiä, mutta liikumme paljon kolmistaan niin että X oli mukana myös. Ja kun X ja Y olivat naapuruksia, he olivat paljon kaksistaankin. Y, joka olisi pärjännyt vaivatta lukiossa, läksi X:n houkuttelemana kansanopistoon.
Ja sitten oli sitkeä B. Hän tuli kiersi aina Y:n kodin kautta ja tuli sitten meille, koska arvasi että ellei Y ollut kotona, hän oli meillä, ja sitkisteli mukana, koska halusi Y:n seuraa.
Tyttöjen maailma on kova, kun pelataan bestislinjalla. Pojat ilmeisesti osaa toimia porukassa ja joukkueena.
Näin se on. Mun paras ystävä ja minä ollaan molemmat erakkoja, eli meillä on vain toisemme ystävinä. Tuttuja on sitten enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en suostuisi ottamaan vastaan näitä kahvittelijoita. Ihmiset takertuvat liiaksi huonoihinkin suhteisiin, kunhan jotain on. Siitä kannattaa päästää irti ja nauttia omasta seurastaan niin kauan kunnes löytyy vielä parempaa seuraa.
En usko että kaikille löytyy sitä parempaa seuraa. Kai se on vain opeteltava olemaan itsekseen, koska eivät tällaiset ihmissuhteet ikinä parane. Sitä vain turhaan roikkuu siinä toivossa, että toinen huomaisi kuinka paljon ystävyyteen panostaa ja haluaisi tehdä saman vuorostaan sinulle.
Minä en myöskään jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin kun lopputulos on aina sama🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.
Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.
Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.
Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.
Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa
Alussa ihmiset voivat tietysti käyttäytyä paremmin. Ikävä käytös voi alkaa siinä vaiheessa, kun toisen koetaan olevan ns. nalkissa.
Pitäisi silti ymmärtää jonkin olevan pielessä, jos kuulija mittailee ahdistuneen oloisena seiniä tai lähinnä vaimeasti hymähtelee että niin, sellaista se...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen. On kuin olisin passiivinen sanelukone, johon taltioidaan raportti menneistä tapahtumista. Lakkasin kuuntelemasta kauan sitten.
Itse en enää juuri jaksa edes pyynnöstä päästää ihmisiä kotiin. Tuntuu että en saa tällaisesta seurasta kovin paljon irti vaikka ilmeisesti vieras kokee viihtyvänsä.
En oikeasti usko tällaisten kavereiden edes tietävän minusta juuri mitään. Kunhan tulee muka läheinen olo, kun saa papattaa jollekin juttujaan.
Osa ihmisistä on sellaisia. Ne luulee että kaikki viihtyy kun he hölöttää omiaan.
Itse lakkasin käymästä fyssarilla, joka oli tuollainen. Puhui vain sitä omaa näkökulmaansa, sille ei koskaan edes oikein valjennut ongelmani koska se ei kuunnellut. Lopulta se heittäytyi kauhean tuttavalliseksikin, kun meillä hänen mielestään synkkasi niin hyvin.
Päätin että kannan jatkossa rahani jollekulle jolla on vähän tiukemmat suusaranat.
Teetkö luxuskahvit? Tuoretta suolaista ja makeaa leipomusta? Ehkä tarjoomuksia voisi vähentää?
On toi aika tuttua. Ehkä omituisin ja jotenkin auts on myös, kun joku kaveri sanoo, kuinka tekee sitä ja tätä parhaan kaverinsa kanssa. Joka siis ilmeisesti en ole minä 😂
Joillakin tuntuu olevan myös isot kaveriporukat, minkä kanssa touhutaan ja reissataan. Mä en kuulu sellaiseen koskaan. En tiedä olenko koskaan kuulunutkaan?
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
röhönauru
Kuules, jännän ranneliikkeen käyttäjä, tykästyin sinuun ihan heti.