Tuukka Temonen treffeillä

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Salakuvia olisi tullut lehtiin. Parempi tehdä heti julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Kun äitini sairastui syöpään niin tuli sen 5 vuoden aikana minkä äiti sairasti itkettyä niin paljon, että sitten, kun äiti kuoli, ei tullut enää yhtään kyyneltä. Surtukin oli niin paljon, että kuolema oli siinä kostaa jo helpotus. Sairaan ihmisen, joka ei enää voi elää, koska oli niin sairas, täyttyy saada lähteä.

Täytyy saada lähteä?! Mitä ihmettä nyt taas, eihän täällä kukaan ole kieltänyt kuolemasta!

Ymmärrätkö sä yhtään mistä tässä keskustellaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Salakuvia olisi tullut lehtiin. Parempi tehdä heti julkisesti.

Kommentoin jo tähän.

Siinä tapauksessa olisi voinut saada sympatiat, nyt ei niinkään näköjään.

Tosi hyvä juttu, kaikkea hyvää Tuukalle ja Olga olisi varmasti samaa mieltä. Elämän on jatkuttava.

Minkä ikäinen Iida on? En osaa kuvitella heitä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Salakuvia olisi tullut lehtiin. Parempi tehdä heti julkisesti.

Kommentoin jo tähän.

Siinä tapauksessa olisi voinut saada sympatiat, nyt ei niinkään näköjään.

Minä ainakin tsemppaan. Onnen ohi ei kannata kävellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Olet vanhanaikainen. 

Vanhanaikaista se on hengittäminen ja syöminenkin. Joten täysin turha oli kommenttisi. Vuoden suruaika on ihan basic. Mutta Tuukkahan oli treffeillä ystävän kanssa. Minäkin olen välillä treffeillä esimerkiksi työkavereiden kanssa.

Ei se Olga sieltä enää koskaan palaa. Elämä kulkee eteenpäin. Miksi ei voisi rakastua jälleen.

Olin varma, ettei kukaan halua hänen elämäänsä sotkeentua, kun on niin monta rautaa tulessa.  Hienoa, että on päässyt treffeille.

Jos kuolisin ennen miestäni, haluisin, että hän löytää uuden ihanan naisen, koska menisi hyvä mies hukkaan ja suuri rakkaus, mikä sisällään on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Olet vanhanaikainen. 

Vanhanaikaista se on hengittäminen ja syöminenkin. Joten täysin turha oli kommenttisi. Vuoden suruaika on ihan basic. Mutta Tuukkahan oli treffeillä ystävän kanssa. Minäkin olen välillä treffeillä esimerkiksi työkavereiden kanssa.

Olet muinaisjäänne. Isä lähti treffeille puoli vuotta äidin kuoleman jälkeen. Rohkaisin häntä ottamaan yhteyttä naiseen.

En ymmärrä arvostelua. Aikaakin mennyt. Yleensä vakavasti sairas ihminen on ennen kuolemaansa jopa kuukausia ns joku ihan muu joten suruprosessi on paljon pidempi kuin ”kuoleman jälkeen laskettuna”. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Olet vanhanaikainen. 

Vanhanaikaista se on hengittäminen ja syöminenkin. Joten täysin turha oli kommenttisi. Vuoden suruaika on ihan basic. Mutta Tuukkahan oli treffeillä ystävän kanssa. Minäkin olen välillä treffeillä esimerkiksi työkavereiden kanssa.

Olet muinaisjäänne. Isä lähti treffeille puoli vuotta äidin kuoleman jälkeen. Rohkaisin häntä ottamaan yhteyttä naiseen.

Mikä kiire?

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolisin ennen miestäni, haluisin, että hän löytää uuden ihanan naisen, koska menisi hyvä mies hukkaan ja suuri rakkaus, mikä sisällään on. 

Eiköhän kaikki puolisoaan rakastavat toivo näin. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Lapset pärjää, kun näkee isän pärjäävän.

Enpä olisi halunnut uutta naista ns. äitiä kotiini äitini kuoleman jälkeen. Säälin näitä lapsia. 

Eipä siinä kauan mennyt, kun on uusi nainen pizzalapion varressa kiinni.
T.Sonja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Lapset pärjää, kun näkee isän pärjäävän.

Enpä olisi halunnut uutta naista ns. äitiä kotiini äitini kuoleman jälkeen. Säälin näitä lapsia. 

Onko sulle tavallista että et osaa erottaa omaa itseäsi ja tunteitasi muista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä kyllä kuolleen muistoa kunnioiteta. Se sureminen mitä on ollut sairauden aikana on ollut sitä että on ollut ilman petikumppania.

Kuollut on kuollut, elävät jatkaa elämäänsä. Ei tällä kuolleiden muistojen ehdoilla kukaan täysi-järkinen ala elää. Yksi elämä, kannattaa elää sitä vielä kun ehtii eikä rypeä menneisyydessä ja jättää asioita tekemättä jonkun kalmojen kunnioiden vuoksi. 

Saa elää joo, mutta ei tässä tule sellaista mieleen että vaimo olisi ollut kovin rakas.

Kyllä Tuukasta on välittynyt, että Olga oli hyvin rakas. 

Jännä juttu, itselleni taas syntynyt hänestä kuva, että ottaa pian  uuden. Joten ei tullut yllätyksenä hänen nopea toimintansa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Miten niin pitäisi pitää? Vuoden suruaika on viime vuosisadan tapa. Saa pitää mutta ei ole pakko.

Kyllä nyt alkaa pahasti keulia, jos ollaan lapsille äitipuolta povaamassa, kun on kerran nähty julkisesti yhdessä. Niin kuin leski ei saisi lähteä kotoa ulos kuin yksinään. Hankkikaa oma elämä.

Minua tökkii se, että tehdään julkisuushakuisesti ja nopeaan tahtiin. Ymmärrän, että nämä ihmiset elävät julkisuudesta, mutta jotkin asiat voisi silti edes saattaa alkuun yksityisemmin. Vaikuttaisivat myös aidommilta. Tämä on minun mielipiteeni koko nykyaikaan tuhansine turhine somepärstöineen (millaiseksi Tuukankin lasken).