Tuukka Temonen treffeillä

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

Ei nykyään taida kukaan ajatella, ettei leski voisi pariutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

Eihän tuosta ole kysymys. Mutta kannattaako niin pian uutta suhdetta aloittaa kun on lapsiakin. Juha Mieto teki fiksusti kun keskittyi poikansa kasvattamiseen vaimon kuoltua.

Kun on vakavasti sairas, ei suruaika ala vasta kuolemam jälkeen.

Naisilla on aina joku suruaika, mutta miehet ottavat uuden naisen heti kun entinen akka on kuopattu tai saatu hoitokotiin, osa jo ennen sitä. Ja se vanha unohtuu saman tien.

Että en usko että miehillä se rakkaus on kovin syvää. Nainen on vain tarvekalu, ja entisen mennessä rikki ja poistoon on äkkiä saatava uusi. 

Osasin odottaa tämänkaltaista uutista. Ensin katsoin naisen kuvaa, että tuossahan on se demaripoliitikko Nasima Razmyar, on niin paljon samaa näköä.

Kaikkea hyvää Tuukalle ja lapsille sekä pizzerialle plus muille projekteille. Olga oli ihan uskomaton ja poikkeuksellinen persoona, tarmonpesä, optimisti, monitaituri, ei häntä kukaan voi paikata eikä kukaan sitä edes odota, mutta hän ei ollut pyhimys eikä korvaamaton kuten ei kukaan meistä eli elämä jatkuu. Suru kulkee mukana.

Uudessa parisuhteessa on aina omat kiemuransa ja vaikeutensa, kun on jo entisyyttä molemmilla ja useampi lapsikin. Toivon onnea ja kaikkea hyvää kaikille. Tuukalla on monta rautaa tulessa, toivottavasti ei väsytä itseään loppuun.

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on aina joku suruaika, mutta miehet ottavat uuden naisen heti kun entinen akka on kuopattu tai saatu hoitokotiin, osa jo ennen sitä. Ja se vanha unohtuu saman tien.

 

Että en usko että miehillä se rakkaus on kovin syvää. Nainen on vain tarvekalu, ja entisen mennessä rikki ja poistoon on äkkiä saatava uusi. 

Mulla ei ollut suruaikaa ja olen nainen.

Teitä vaan pelottaa se, että teidät palstan av-mammat korvataan heti kun kuolette. Itse olen siihen valmis. Tottakai mieheni saa ottaa heti uuden puolison, kun itse kuolen pois.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Minäpä kerron syyn. Tuukka tiesi, että hänen tekemisiään seurataan suurennuslasilla, joten hän päätti itse mitä ja milloin uutisoidaan. 

Kun kerran on päätynyt julkkikseksi, ei sitä pysty enää peruuttamaan, vaikka kuinka tahtoisi. Näin omallakin kohdalla. Siksi kannattaa tarkasti miettiä haluaako oikeasti sitä vai onko pakko. Temoset tarvitsivat julkisuutta esim. ravintolan pyörittämiseen ja Tuukka tarvitsee julkisuutta samaan asiaan edelleen. Uusikin nainen (jos hän nyt sellainen on) on innokkaasti hakeutunut julkisuuteen, joten hän on siinä mielessä sopiva tyttöystävä. Jos tyttöystävä haluaisi olla yksityinen ihminen, suhteesta tulisi vaikeampaa.

Meillä on vain yksi elämä ja vuodet kuluu yllättävän nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

Ei nykyään taida kukaan ajatella, ettei leski voisi pariutua. 

Kyllähän täällä edelleen joka toinen kommentti on sitä vastaan, ellei tietty omaan ajatusmaailmaan sopiva aikamääre ole täyttynyt. Pitääkö 80 vuotiaan myös surea vähintään vuosi vai koskeeko se vain alle eläkeikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

Nykyinen puolisoni oli melko tuore leski tavatessamme. Onneksi kukaan ei ainakaan päin naamaa tullut paheksumaan. Ei tosiaan ole tätä päivää, että lesken pitäisi hautautua kotiin vuosikausiksi puolison kuoleman jälkeen. Usein ne paheksujat muuten ovat sellaisia, joita tämä asia ei ole kohdannut.

Kävin treffeillä kolme kuukautta puolison kuoleman jälkeen. Ennen hänen kuolemaansa olin kaksi vuotta hänen omaishoitaja. Sairaus laukaisi hänessä masennuksen, jonka vuoksi hänellä oli väkivaltaisuuden puuskia. 

Koin kuitenkin velvollisuudekseni pysyä hänen rinnallaan, vaikka läheisyyttä tai tunneyhteyttä ei enää välillämme ollut.

En pidä itseäni huonona ihmisenä, vaikka kävinkin treffeillä melko tuoreena leskenä. 

Oma ajatus oli että onpa aikaisin. Miehet tuntuu aina menevän tosi aikaisin treffeille puolison kuoltua. Mutta tämä vain oma havainto

Vierailija kirjoitti:

Oma ajatus oli että onpa aikaisin. Miehet tuntuu aina menevän tosi aikaisin treffeille puolison kuoltua. Mutta tämä vain oma havainto

On meitä naisleskiäkin, jotka olemme niin tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Minäpä kerron syyn. Tuukka tiesi, että hänen tekemisiään seurataan suurennuslasilla, joten hän päätti itse mitä ja milloin uutisoidaan. 

 

Kun kerran on päätynyt julkkikseksi, ei sitä pysty enää peruuttamaan, vaikka kuinka tahtoisi. Näin omallakin kohdalla. Siksi kannattaa tarkasti miettiä haluaako oikeasti sitä vai onko pakko. Temoset tarvitsivat julkisuutta esim. ravintolan pyörittämiseen ja Tuukka tarvitsee julkisuutta samaan asiaan edelleen. Uusikin nainen (jos hän nyt sellainen on) on innokkaasti hakeutunut julkisuuteen, joten hän on siinä mielessä sopiva tyttöystävä. Jos tyttöystävä haluaisi olla yksityinen ihminen, suhteesta tulisi vaikeampaa.

Minäpä kerron sulle että tuollainen viestin aloitus on aika tökerö.

Jaa, julkisuus syynä. No, jonkun mielestä se voi olla hyvä syy. Jonkun toisen mielestä se voisi olla syy hoitaa nämä asiat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on ymmärtäneet nyt vähän väärin, ei kukaan järkevä yritä määritellä sitä mitä toinen SAA tai EI SAA tehdä tuossa vaiheessa. Toki jokainen päättää itse elämästään!

Mutta ei se silti sitä kumoa, etteikö tämä näytä melkoisen nopealta toiminnalta.

 

Lisäksi vähän erikoista tässä on se, että tämän eteenpäin siirtymisen olisi voinut tehdä privaatisti / oman lähipiirin tietäen, mutta tämä tehtiinkin näin julkisesti. Edelleen, jokainen toki tekee kuten itse tahtoo, mutta väistämättä tulee mieleen että joku syyhän siihen on, miksi tämä oli tehtävä näin julkisesti, eikä kaikessa rauhassa omissa ympyröissä.

Minäpä kerron syyn. Tuukka tiesi, että hänen tekemisiään seurataan suurennuslasilla, joten hän päätti itse mitä ja milloin uutisoidaan. 

 

Kun kerran on päätynyt julkkikseksi, ei sitä pysty enää peruuttamaan, vaikka kuinka tahtoisi. Näin omallakin kohdalla. Siksi kannattaa tarkasti miettiä haluaako oikeasti sitä vai onko pakko. Temoset tarvitsivat julkisuutta esim. ravintolan pyörittämiseen ja Tuukka tarvitsee julkisuutta samaan asiaan edelleen. Uusikin nainen (jos hän nyt sellainen on) on innokkaasti hakeutunut julkisuuteen, joten hän on siinä mielessä sopiva tyttöystävä. Jos tyttöystävä haluaisi olla yksityinen ihminen, suhteesta tulisi vaikeampaa.

No just, ei Tuukka nyt niin iso julkkis ole että jonkun julkisuuskuvan hallinnan vuoksi näin olisi tarvinnut tehdä.

Mitä sitten jos olisi jossain vaiheessa paljastunut että deittailee? Se olisi ollut vaan roskalehtien kaivelua ja Tuukka ois voinut jopa saada sympatiat. Nyt tämä näyttäytyy julkisuushakuisuudelta. No, eikai se joitakin haittaa, miksikäs haittaisi jos se on päämäärä.

Edelleenkään ei ole puhuttu seurustelusta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Kun äitini sairastui syöpään niin tuli sen 5 vuoden aikana minkä äiti sairasti itkettyä niin paljon, että sitten, kun äiti kuoli, ei tullut enää yhtään kyyneltä. Surtukin oli niin paljon, että kuolema oli siinä kostaa jo helpotus. Sairaan ihmisen, joka ei enää voi elää, koska oli niin sairas, täyttyy saada lähteä.

Mä luulen, että monella, jotka täällä paheksuvat/tuomitsevat, ei ole omakohtaista kokemusta syöpäsairaan rinnalla elämisestä.  Itsekin olisin helposti paheksunut, mutta kun elin 2 vuotta syöpäsairaan vanhemman rinnalla, ymmärrän hyvin, että aletaan elää sitä omaa elämää kumppanin kuoleman jälkeen. 

On helppo tuomita ulkopuolelta, ehkä esim. omien erojen (elävien kesken) käsittelemisissä on mennyt vuosia tai oman läheisen kuoleman suruaika on ollut pitkä, ja siten on vaikea käsittää muita ratkaisuja. 

Kuolema ei ole parisuhteen "ero", jossa jompi kumpi jättää vaan pakollinen loppu parisuhteelle, syöpä usein kestää vuosia, jonka aikana sä, et tiedä onko aikaa päiviä, kuukausia vai vuosia, joten joudut melkein koko ajan valmistautumaan toisen kuolemaan/kuoleman läheisyyteen. Toisen sitten lopussa heikentyessä, toinen joutuu ottamaan kokoajan isompaa vastuuta arjen/perheen pyörittämisestä ja sairaan tukemisesta. Se on todella raskasta aikaa, jolloin myös elämän lopullisuus on kirkkaana edessä ja elämä tavallaan myös kirkastuu. Läheinen alkaa ymmärtää, mikä omassa elämässä on tärkeää.    

Lesken syli on aina lämmin.