Tuukka Temonen treffeillä

Mistähän tosiaan juontaa tuo käsittämätön juurtunut ajatus siitä että lapselle äiti on aina tärkein henkilö? Pakko tosiaan olla jotain narsismia tuollaisen. Joku päähenkilö syndrooma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin? 

No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö. 

Minusta aivan käsittämättömän itsekäs ja narsostinen kommentti. Tämä puhuu muiden puolesta, kertoo mitä muut ihmiset kokevat ja miten asiat ovat, koska HÄN kokee niin. Ps. Tiedoksi narskulle että sinä et mitään tärkeysjärjestyksiä muuten todellakaan määrää! Minulle tärkein henkilö oli mummoni, ei äitin. 

Harmi, ettei mummosi alkanut seukkaamaan ahkerasti, jotta olisit päässyt tutustumaan aina uuteen vaaripuoleen joka viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on Olgan mätänemisprosessin tila haudassa, Olgan kuolemaanjohtanut sairaus käytetty julkisuusarvona, tuliko joku kirjakin ulos - äkkiä uutta kehiin kun vanha on kuollut (YÄK). Ajattelisi edes lapsiaan!!!

Eivätkö olisi saaneet julkaista Olgan omaa kirjaa jonka hän halusi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tosiaan juontaa tuo käsittämätön juurtunut ajatus siitä että lapselle äiti on aina tärkein henkilö? Pakko tosiaan olla jotain narsismia tuollaisen. Joku päähenkilö syndrooma? 

Vaikkei olisi tärkein, niin lapsen suruaika ei noudata aikuisen suruaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Olin iloinen, kun isä löysi uuden kumppanin nopeasti. 

Mä en eli meitä on moneksi.

No tosta oli vaikea hahmottaa onko siis ystävä vai romanttiset treffit. Mutta en mä oikein näin aikuisenakaan varsinaisesti tykännyt kun isä löysi uuden hieman alle puolessa vuodessa äidin kuolemasta. Olivat yhdessä yli kolmekymmentä vuotta, teineistä käytännössä.. kyllä se nopealta tuntui, itsellä suruprosessi kesti kauemmin. Mutta se tuntuu olevan miesten tapa "toipua" 

Itse en koskisi enää miehiin pitkällä tikullakaan jos nykyisestä aika jättäisi... nauttisin yksinelosta, ehkä jonkun nuoremman päästäisin välillä sänkyyni vierailemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin? 

No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö. 

Minusta aivan käsittämättömän itsekäs ja narsostinen kommentti. Tämä puhuu muiden puolesta, kertoo mitä muut ihmiset kokevat ja miten asiat ovat, koska HÄN kokee niin. Ps. Tiedoksi narskulle että sinä et mitään tärkeysjärjestyksiä muuten todellakaan määrää! Minulle tärkein henkilö oli mummoni, ei äitin. 

Harmi, ettei mummosi alkanut seukkaamaan ahkerasti, jotta olisit päässyt tutustumaan aina uuteen vaaripuoleen joka viikko. 

Kiukuttaako noin kovasti kun paljastui ettei kuvittelemasi maaginen äiti myyttii ja äidin suunnaton ylemmyys ja tärkeysjärjestys ollutkaan totta? Jos mummoni olisi "seukkaillut" kuvaamallasi tavalla niin mitä se minulta olisi ollut pois? En minä ole ollut mikään mummoni moraalinvartija ja siveysvyön avaimen haltija. 😂 Miksi se minua olisi haitannut mitä mummoni yksityiselämässään tekee, luuletko että minä olisin siellä makkarissa ollut katselemassa? 😂 Kyllä minulla vaaripuoli oli, kuten oli aikanaan vaarikin. Olin kovin iloinen että meni uusiin naimisiin ja löysi rakkauden vielä uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Olin iloinen, kun isä löysi uuden kumppanin nopeasti. 

Mä en eli meitä on moneksi.

Niin. Outoa ettet ollut onnellinen toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

No tosta oli vaikea hahmottaa onko siis ystävä vai romanttiset treffit. Mutta en mä oikein näin aikuisenakaan varsinaisesti tykännyt kun isä löysi uuden hieman alle puolessa vuodessa äidin kuolemasta. Olivat yhdessä yli kolmekymmentä vuotta, teineistä käytännössä.. kyllä se nopealta tuntui, itsellä suruprosessi kesti kauemmin. Mutta se tuntuu olevan miesten tapa "toipua" 

 

Itse en koskisi enää miehiin pitkällä tikullakaan jos nykyisestä aika jättäisi... nauttisin yksinelosta, ehkä jonkun nuoremman päästäisin välillä sänkyyni vierailemaan. 

Niin me ollaan erilaisia. Äitini löysi uuden melko pian isäni kuolemasta, olivat isän kanssa yhdessä 42 vuotta. Mitä minä tein kun äitini tästä kertoi ja sanoi että häntä vähän ahdistaa se miten minä suhtaudun, kun niin nopeasti? No totesin että hänen onnensa ei ole millään tavalla minulta, eikä isäni muistolta pois ja olin ikionnellinen siitä että äitini löysi itelleen ihmisen johon vielä rakastui! Kehoitin ehdottomasti seuraamaan sydäntään, välittämättä pätkääkään kenenkään puheista ja nyrpeistä naamoista. Hänen elämänsä, ei muiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan. 

Kunnioitusta edesmenneelle. Jos käyt treffeillä 4 tai 6 kk pitkäaikaisen puolisosi kuoleman jälkeen, niin en ymmärrä. Kyse on silloin laastarisuhteesta! Surutyö on väkisinkin kesken. Ja ajatelkaa edes lapsia. 

Mikäli yhtään tuntisit katastrofipsykologiaa niin tietäisit, että mitä suurempi kriisi lapsia kohtaa, niin sitä tärkeämpään on, että arki palaa lasten elämään mahdollisimman nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tosiaan juontaa tuo käsittämätön juurtunut ajatus siitä että lapselle äiti on aina tärkein henkilö? Pakko tosiaan olla jotain narsismia tuollaisen. Joku päähenkilö syndrooma? 

Vaikkei olisi tärkein, niin lapsen suruaika ei noudata aikuisen suruaikaa. 

Sinä et mitään kenenkään muun suruajoista tiedä kun itsesi. Et lasten, et aikuisten, vain itsesi. 

Joko se heti aloitti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tosiaan juontaa tuo käsittämätön juurtunut ajatus siitä että lapselle äiti on aina tärkein henkilö? Pakko tosiaan olla jotain narsismia tuollaisen. Joku päähenkilö syndrooma? 

Vaikkei olisi tärkein, niin lapsen suruaika ei noudata aikuisen suruaikaa. 

Kenenkään suruaika ei noudata yhtään mitään. Jokainen suree aikansa ja tavallansa. Eli jos lapsi suree koko loppu elämänsä, on vanhemman oltava yksin koko loppuelämänsä? Jos lapsi suree ei vanhemmalla ole oikeutta jatkaa elämäänsä? Vai mitä ihmettä sä koitat sönköttää? 

Hyvä Temonen. Katse eteen, ei taaksepäin, vaikka nämä moraalinvartija tantat kuinka pahoittaa mielensä siitä että heidän toisille määräämäänsä suruaikaa ei ole noudatettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin? 

No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö. 

Minusta aivan käsittämättömän itsekäs ja narsostinen kommentti. Tämä puhuu muiden puolesta, kertoo mitä muut ihmiset kokevat ja miten asiat ovat, koska HÄN kokee niin. Ps. Tiedoksi narskulle että sinä et mitään tärkeysjärjestyksiä muuten todellakaan määrää! Minulle tärkein henkilö oli mummoni, ei äitin. 

Harmi, ettei mummosi alkanut seukkaamaan ahkerasti, jotta olisit päässyt tutustumaan aina uuteen vaaripuoleen joka viikko. 

Miten uusi mies joka viikko, liittyy siihen että Temonen kävi treffeillä? Oletko aivan sekaisin? 

Juuri luin Olgan kirjan ja Olga kertoo siinä ettei osaa edes sanoa toivoisiko Tuukan löytävän uuden rakkauden ja pelkää että Tuukka menee aivan rikki kun hän menehtyy. Oli näköjään aika turha pelko jos uusi nainen on jo kerta kierroksissa. Aika cringeä myös se Tuukan ja heidän seksielämänsä ja suhteensa ylenpalttinen hehkutus kirjassa, varsinkin kun vain noin vähän yli puoli vuotta kulunut kuolemasta ja sitten tulee puskista tällaisia uutisia tyypistä. Jos ihminen on valmis uuteen suhteeseen näin nopeasti puolison kuoleman jälkeen niin ei se mikään kovin suuri rakkaustarina sitten ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan. 

Leski voi myös ymmärtää että elämä on tosiaan rajallinen. Jos kiinnostusta ja tunteita syntyy molemminpuolin, kannattaako sivuuttaa ne ja hurskaasti ajatella että vuoden-parin päästä vasta alan uuteen suhteeseen, se ihminen ei ehkä odota vuosia vaan jatkaa elämäänsä eikä uutta rakkautta kenties tule sitten kun on siihen yhteiskunnan silmissä moraalisesti valmis. Meillä kaikilla tosiaan on yksi ainoa elämä ja tulevasta kukaan ei tiedä, parempi elää kuin katua. Tarkoitan tällä tietenkin niin ettei tahallan loukka muita, tee rikoksia, petä kumppaniaan jne - ennen kuin joku saivartelija hyökkää älämölöimään että "ai jaa mitä vaan saa tehdä mikä itsestä on kivaa muista välittämättä".

Vierailija kirjoitti:

Mäkikallio siis ryhtynyt ilmaiseksi terapeutiksi Temoselle? Eikö hänkään ymmärrä ammatti-ihmisenä, että lapset tarvitsisivat nyt isän huomiota? 

No missä on paljastettu että lapset eivät nyt saa isän huomiota? Ei kai se isä 24/7/12 niitä lapsia huomioi eikä kai ne lapsetkaan halua ettei isästä saa hetken rauhaa?

Kauheata draamaa ja lasten hylkäämistä kun yksi on käynyt julkisessa tapahtumassa treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin Olgan kirjan ja Olga kertoo siinä ettei osaa edes sanoa toivoisiko Tuukan löytävän uuden rakkauden ja pelkää että Tuukka menee aivan rikki kun hän menehtyy. Oli näköjään aika turha pelko jos uusi nainen on jo kerta kierroksissa. Aika cringeä myös se Tuukan ja heidän seksielämänsä ja suhteensa ylenpalttinen hehkutus kirjassa, varsinkin kun vain noin vähän yli puoli vuotta kulunut kuolemasta ja sitten tulee puskista tällaisia uutisia tyypistä. Jos ihminen on valmis uuteen suhteeseen näin nopeasti puolison kuoleman jälkeen niin ei se mikään kovin suuri rakkaustarina sitten ollutkaan.

Jaa, itsellä ihan toinen mielikuva. En koe että rakkautta ja sen suuruutta vähentää mitenkään se että puolison kuoltua jatketaan elämää. Jotenkin ihmeellinen ajattelutapa joka ei minulle aukea. Onko hän muuten sanonut olevansa valmis uuteen suhteeseen? Treffailuhan ei todellakaan sitä tarkoita, treffailua voidaan jatkaa vaikka useampi vuosi ennenkun ollaan valmiita vakiintumaan. Eikä treffit jonkun kanssa todellakaan tarkoita että hänen kanssa ylipäätään halutaan edes suhteeseen. Miksi sä keksit omasta päästäsi tätä kuviota josta sä et tiedä yhtään mitää? Siis kai sä ymmärrät tässä nyt ihan itse kehittäneesi, ihan omassa päässäsi tämän TARINAN jossa Temonen on valmis suhteeseen ja juuri tämän henkilön kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin Olgan kirjan ja Olga kertoo siinä ettei osaa edes sanoa toivoisiko Tuukan löytävän uuden rakkauden ja pelkää että Tuukka menee aivan rikki kun hän menehtyy. Oli näköjään aika turha pelko jos uusi nainen on jo kerta kierroksissa. Aika cringeä myös se Tuukan ja heidän seksielämänsä ja suhteensa ylenpalttinen hehkutus kirjassa, varsinkin kun vain noin vähän yli puoli vuotta kulunut kuolemasta ja sitten tulee puskista tällaisia uutisia tyypistä. Jos ihminen on valmis uuteen suhteeseen näin nopeasti puolison kuoleman jälkeen niin ei se mikään kovin suuri rakkaustarina sitten ollutkaan.

Jaa, itsellä ihan toinen mielikuva. En koe että rakkautta ja sen suuruutta vähentää mitenkään se että puolison kuoltua jatketaan elämää. Jotenkin ihmeellinen ajattelutapa joka ei minulle aukea. Onko hän muuten sanonut olevansa valmis uuteen suhteeseen? Treffailuhan ei todellakaan sitä tarkoita, treffailua voidaan jatkaa vaikka useampi vuosi ennenkun ollaan valmiita vakiintumaan. Eikä treffit jonkun kanssa todellakaan tarkoita että hänen kanssa ylipäätään halutaan edes suhteeseen. Miksi sä keksit omasta päästäsi tätä kuviota josta sä et tiedä yhtään mitää? Siis kai sä ymmärrät tässä nyt ihan itse kehittäneesi, ihan omassa päässäsi tämän TARINAN jossa Temonen on valmis suhteeseen ja juuri tämän henkilön kanssa. 

TÄMÄ! Mä oon treffaillu kohta kolme vuotta satunaisesti, enkä todellakaan koe olevani valmis mihinkään suhteeseen. Kuhan oon "haistellu tuulia ja kuullostellu fiiliksii". Ei tosin oo puoliso kuollu, potkasin sen pihalle 4v sitten.