Tuukka Temonen treffeillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Kun äitini sairastui syöpään niin tuli sen 5 vuoden aikana minkä äiti sairasti itkettyä niin paljon, että sitten, kun äiti kuoli, ei tullut enää yhtään kyyneltä. Surtukin oli niin paljon, että kuolema oli siinä kostaa jo helpotus. Sairaan ihmisen, joka ei enää voi elää, koska oli niin sairas, täyttyy saada lähteä.

Täytyy saada lähteä?! Mitä ihmettä nyt taas, eihän täällä kukaan ole kieltänyt kuolemasta!

Ymmärrätkö sä yhtään mistä tässä keskustellaan?

Et tainnut huomata, että kirjoittajalla ajatus seurasi toistaan. 

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Suruaika on kunnioituksen osoitus.

Hänen ei tarvitse osoittaa kunnioitusta ulkopuolisille tai heitä miellyttääkseen näyttävästi surra 12 kuukautta puolisonsa poismenon jälkeen. Kyllä sitä surutyötä ja luopumista on varmasti tullut tehtyä niiden muutaman vuoden aikana mitä Olga sairasti. Ja todennäköisesti se suru ei ole mihinkään kadonnut nytkään, minä en ainakaan halua tuomita ja "pakottaa" yksinäisyyteen jos on sattunut kohdalle ihminen jonka kanssa kiva olla ja joka tuo sisältöä ja iloa elämään. Tuskin lapsillekaan hyväksi on isä joka riutuu ja sädekehä pään päällä pysyttelee yksin vaikka mukava ihminen olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Suruaika on kunnioituksen osoitus.

Kenelle? Sille edesmenneelle vai palstamammoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Lapset pärjää, kun näkee isän pärjäävän.

Enpä olisi halunnut uutta naista ns. äitiä kotiini äitini kuoleman jälkeen. Säälin näitä lapsia. 

Ihan tottako hän on jo muuttanut Iittiin lasten kotiin?

Kyllä on taas kaiken maailman moraalinvartijat muut saarnaavat jeesustelijat liikkeellä ja jakamassa näkemyksiään miten muiden ihmisten tulisi olla ja elää. 

Antakaa Temosen elää omaa elämäänsä ja keskittykää te muut vain pölyjen pyyhkimiseen. 

On minutkin jätetty kaksi kertaa, vaikka en parisuhteissa ole ollut väkivaltainen, päihdeongelmainen, pettäjä, tai työtön. Saati että olisin kuollut. Miksi se on moraalisesti ihan ok verrattuna kuolleeseen jättää toinen yksipuolisella päätöksellä, vain kun ei ole enää sitä oikeaa fiilistä ja on sitten heti jo uusi katsottuna.

Ymmärrän jos tapailee selän takana muita toisen ollessa vielä hengissä, että se on paskaa. Mutta miksi kuolema muuten olisi joku erityinen juttu? Olgahan kuoli jo 8 kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni ei ikinä anna äidilleen anteeksi, että äitinsä alkoi seurustella uuden miehen kanssa hyvin pian hänen isänsä kuoltua. Serkku oli 18-vuotias, eli aikuinen mies silloin, mutta kertoi, miten vaikeaa oli nähdä äiti rakkauden huumassa ja höpöttämässä uudesta miehestä ja muuttamassa sitten jo miehen luo. Joten ei, kaikki lapset eivät tosiaankaan pompi riemusta. Hän ei ollut siis sitä vastaan, etteikö äiti saisi olla onnellinen, mutta hän ei halunnut suhteen alkavan niin pian, kun itsellä oli vielä suru raakana kesken. 

 

 Tässä ikävintä on tuoda uusi tilanne julkisuuteen. Lasten kaverit ym. näkevät lehdestä, mikä voi tehdä tilanteesta vielä kipeämmin. 

18 vuotias ei ensinäkään ole lapsi. Toisekseen mitä helvettiä sun mutsis asiat kuuluu sun serkulle tai yhtään kenellekkään? Hänen surunsa on hänen surunsa, eikä kukaan ole ollut velvollinen järjestelemään elämäänsä hänen surunsa ja suruaikojensa  mukaan. Aivan sama kuinka palasina hän sitten oli, niin hänen haluamisillaan ei asiassa ollut kyllä mitään väliä. Terapia tuo olisi tarvinnut. Maailma ja muiden elämät kun ei todellakaan pyöri hänen ja hänen tunteidensa ympärillä. Olisin käskenyt serkkua pitää turpansa kiinni, kasvaa aikuiseksi ja olla puuttumatta asioihin jotka ei hänelle millään tavalla kuulu. 

Nyt kalahti kalikka ja kovaa 😄 Siellä taitaa olla joku joka löysi äkkiä uuden puolison? 

Mitä sönkötät? Ei minun puolisoni ole kuollut. Ja jos kuolee ja löydän uuden kuukaudessa, tai vaikka viikossa, niin ei se asia edelleenkään kuulu sinulle tai kenellekkään muullekkaan niin yhtään millään tavalla. 

Oijjoi kun menee niin tunteisiin, niin tunteisiin 🤭 Mietipä hetki miksi kommenttini herättää sinussa noin valtavaa raivoa? Ettet vain olisi pettänyt kumppaniasi kun noin triggeröidyit...

Ei vaan ihan selkeästi kerroin että se asia, kuinka nopeasti tai hitaasti joku ottaa uuden kumppanin, ei kuulu sinulle eikä kenellekkään muullekaan millään tavalla. Lisäksi kysyin että mitä sönkötät puolisoni kuolemasta kun puolisoni ei ole kuollut? Ei lapsi pieni se että sinulle kommentoi takaisin ja esittää kysymyksiä kun keksit päästäsi tarinoita ole mitään tunteisiin menoa. Minulla on tapana ilmaista mielipiteeni AINA suoraan ja kaunistelematta pätkääkään. Voi itku jos se sinua noin ahdistaa. Ps. muiden parisuhteetkaan ei sinulle vittuakaan kuulu. Saat toki kehitellä aivan vapaasti noita harhojasi, kyllä tähän maailmaan teitä satutätejä mahtuu. 😊 

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Teidänlaisille pitäisi perustaa oma valtio.

Vanhoja piikoja vituttaa siellä kissa kainalossa, kun muilla on parisuhde-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Tämä! Minua joku huuteli h u o r a k s i kun kerroin käyneeni treffeillä vähän alle vuosi puolison kuolemasta. Naurahdin, en loukkaannu lapsellisuuksista. H u o r i s t a ajattelen että siinähän tekevät ammattiaan jos tykkäävät, ei minulla ole mitään heitä vastaan, eikä kuulu minulle. Omani se ei ole, harrastan haluamani ihmisen kanssa seksiä kyllä ihan ilmaiseksi ja palkka tulee muualta. 😂 Mutta siis aivan sama oli minulle minä minua pitävät, mitäpä se minulta olisi pois? Ei jaksa kiinnostaa. Ei aikuista ihmistä muiden mielipiteet rassaa yhtään jos on itsetunto kunnossa eikä "haukkuminen" ainakaan minuun ole koskaan vaikuttanut millään tavalla. Antavat vain sellaisen vähän jälkeenjääneen kuvan itsestään ja minua se lähinä tuppaa naurattamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Tämä! Minua joku huuteli h u o r a k s i kun kerroin käyneeni treffeillä vähän alle vuosi puolison kuolemasta. Naurahdin, en loukkaannu lapsellisuuksista. H u o r i s t a ajattelen että siinähän tekevät ammattiaan jos tykkäävät, ei minulla ole mitään heitä vastaan, eikä kuulu minulle. Omani se ei ole, harrastan haluamani ihmisen kanssa seksiä kyllä ihan ilmaiseksi ja palkka tulee muualta. 😂 Mutta siis aivan sama oli minulle minä minua pitävät, mitäpä se minulta olisi pois? Ei jaksa kiinnostaa. Ei aikuista ihmistä muiden mielipiteet rassaa yhtään jos on itsetunto kunnossa eikä "haukkuminen" ainakaan minuun ole koskaan vaikuttanut millään tavalla. Antavat vain sellaisen vähän jälkeenjääneen kuvan itsestään ja minua se lähinä tuppaa naurattamaan. 

HUORĄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Teidänlaisille pitäisi perustaa oma valtio.

Perustele. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Tämä! Minua joku huuteli h u o r a k s i kun kerroin käyneeni treffeillä vähän alle vuosi puolison kuolemasta. Naurahdin, en loukkaannu lapsellisuuksista. H u o r i s t a ajattelen että siinähän tekevät ammattiaan jos tykkäävät, ei minulla ole mitään heitä vastaan, eikä kuulu minulle. Omani se ei ole, harrastan haluamani ihmisen kanssa seksiä kyllä ihan ilmaiseksi ja palkka tulee muualta. 😂 Mutta siis aivan sama oli minulle minä minua pitävät, mitäpä se minulta olisi pois? Ei jaksa kiinnostaa. Ei aikuista ihmistä muiden mielipiteet rassaa yhtään jos on itsetunto kunnossa eikä "haukkuminen" ainakaan minuun ole koskaan vaikuttanut millään tavalla. Antavat vain sellaisen vähän jälkeenjääneen kuvan itsestään ja minua se lähinä tuppaa naurattamaan. 

HUORĄ!!!

Perustele.

Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan. 

Mäkikallio siis ryhtynyt ilmaiseksi terapeutiksi Temoselle? Eikö hänkään ymmärrä ammatti-ihmisenä, että lapset tarvitsisivat nyt isän huomiota? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Teidänlaisille pitäisi perustaa oma valtio.

Olis tosiaan hyvä, jos niille ihmisille joista kaikilla on oikeus rakastua ja rakastaa, elää ja olla ilman kaltaistesi vihaa ja katkeruutta, olisi valtio johon teillä diktaattori henkisillä moraalinvartijoilla ja itse nimitetyillä pillupoliiseilla ei olisi mitään asiaa. Olisi kaikilla mukavampaa kun te kyräilijä ja katkerat kyylät olisitte lukemassa oma keksiämiänne suruaika lakejanne jossain muualla. Saisi kaikki elää rauhassa. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii? 

Tämä! Minua joku huuteli h u o r a k s i kun kerroin käyneeni treffeillä vähän alle vuosi puolison kuolemasta. Naurahdin, en loukkaannu lapsellisuuksista. H u o r i s t a ajattelen että siinähän tekevät ammattiaan jos tykkäävät, ei minulla ole mitään heitä vastaan, eikä kuulu minulle. Omani se ei ole, harrastan haluamani ihmisen kanssa seksiä kyllä ihan ilmaiseksi ja palkka tulee muualta. 😂 Mutta siis aivan sama oli minulle minä minua pitävät, mitäpä se minulta olisi pois? Ei jaksa kiinnostaa. Ei aikuista ihmistä muiden mielipiteet rassaa yhtään jos on itsetunto kunnossa eikä "haukkuminen" ainakaan minuun ole koskaan vaikuttanut millään tavalla. Antavat vain sellaisen vähän jälkeenjääneen kuvan itsestään ja minua se lähinä tuppaa naurattamaan. 

HUORĄ!!!

Mennään vaan sillä jos se tekee sinulle paremman mielen. Jaksu hali. <3

"Julkisuudessa on käsitelty paljon edesmenneen näyttelijä-tuottaja Olga Temosen ja hänen puolisonsa Tuukka Temosen tarinaa. Olga toivoi ennen kuolemaansa, että Tuukka löytäisi uuden puolison ja elämänkumppanin surun keskelle". 

Vierailija kirjoitti:

Mäkikallio siis ryhtynyt ilmaiseksi terapeutiksi Temoselle? Eikö hänkään ymmärrä ammatti-ihmisenä, että lapset tarvitsisivat nyt isän huomiota? 

Millä perusteella lapset eivät isänsä huomiota saisi?