Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuukka Temonen treffeillä
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin miten järkyttävän katkeria täällä on monet puolisonsa menettäneet. Ilmeisen selvästi niille jotka ovat päässeet elämässään eteenpäin ja pariutuneet uudelleen. Ajalla ei selvästi näille ole mitään väliä, vaan raivo syntyy siitä että ylipäätään toiset pystyvät jatkamaan elämäänsä ja rakastumaan uudelleen kun he itse eivät siihen syystä tai toisesta pysty. Niinhän se usein menee että sitä vihataan mitä kadehditaan.
Joo sen huomaa noist "mä en ainakaa pystyis" kommenteista. Eli jo ite siinä kerrotaa että ei pystytä johonki mihin joku toinen pystyy niin v i t u t t a a ja pitää purkaa sitä sit haukkumal muita. Syvältä Katkeruudelta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ensi kerran treffeillä 6kk puolison kuolemasta. En välittänyt silloin, enkä välitä nytkään siitä mitä mieltä joku asiasta oli. Aivan sama minulle, minä kun elän ihan omaa elämääni, en muita miellyttääkseni. En voisi vähempää välittää mitä ihmiset minusta ajattelee yhtään missään asiassa. Ei ole tarvetta miellyttää valinnoillani, tekemisilläni ja olemisillani yhtään ketään muuta kuin itseäni. Ketä itsetunnon omaavaa aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä joku random hänestä ja suruajastaan miettii?
Tämä! Minua joku huuteli h u o r a k s i kun kerroin käyneeni treffeillä vähän alle vuosi puolison kuolemasta. Naurahdin, en loukkaannu lapsellisuuksista. H u o r i s t a ajattelen että siinähän tekevät ammattiaan jos tykkäävät, ei minulla ole mitään heitä vastaan, eikä kuulu minulle. Omani se ei ole, harrastan haluamani ihmisen kanssa seksiä kyllä ihan ilmaiseksi ja palkka tulee muualta. 😂 Mutta siis aivan sama oli minulle minä minua pitävät, mitäpä se minulta olisi pois? Ei jaksa kiinnostaa. Ei aikuista ihmistä muiden mielipiteet rassaa yhtään jos on itsetunto kunnossa eikä "haukkuminen" ainakaan minuun ole koskaan vaikuttanut millään tavalla. Antavat vain sellaisen vähän jälkeenjääneen kuvan itsestään ja minua se lähinä tuppaa naurattamaan.
HUORĄ!!!
Perustele.
Eiköhän perustelu ole se että henkilölle on vaan sana ja käsite jäänyt epäselväksi. Ei tiedä, eikä ymmärrä että h u o r a on ammatti jossa ihminen ottaa seksistä maksua. Lapsille on monesti nämä käsitteet vaikeita ja käyttävät haukkumasanoina sanoja joita eivät ymmärrä, mutta joita ovat isojen poikien kuulleet käyttäneen ja matkivat kun saavat heidät tuntemaan itsensä yhtälailla isoiksi "koviksiksi".
Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin?
Mitä väliä sillä että kuolemasta on alle vuosi? Ei elämän jatkuminen ja treffailu vähennä yhtään sitä mennyttä ja sen arvoa, eikä vainajaa kohtaan tunnettua rakkautta millään tavalla. Meinaatteko että treffailu pyyhkii jotenkin mystisesti Olgan muiston ja hänen saamansa rakkauden pois vai mikä ihmeen homma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan.
Kunnioitusta edesmenneelle. Jos käyt treffeillä 4 tai 6 kk pitkäaikaisen puolisosi kuoleman jälkeen, niin en ymmärrä. Kyse on silloin laastarisuhteesta! Surutyö on väkisinkin kesken. Ja ajatelkaa edes lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minutkin jätetty kaksi kertaa, vaikka en parisuhteissa ole ollut väkivaltainen, päihdeongelmainen, pettäjä, tai työtön. Saati että olisin kuollut. Miksi se on moraalisesti ihan ok verrattuna kuolleeseen jättää toinen yksipuolisella päätöksellä, vain kun ei ole enää sitä oikeaa fiilistä ja on sitten heti jo uusi katsottuna.
Ymmärrän jos tapailee selän takana muita toisen ollessa vielä hengissä, että se on paskaa. Mutta miksi kuolema muuten olisi joku erityinen juttu? Olgahan kuoli jo 8 kk sitten.
On täysin ok jättää kumppani yksipuolisella päätöksellä. Siinä ei lätinät auta kun päätös on tehty. Jos joku ei halua olla kanssasi, hän ei ole kanssasi. Se on hänen ja vain hänen päätöksensä, ei sun. Ei kenenkään tarvitse todellakaan alkaa sulta siihen lupia ja mielipiteitä kyselemään kun ei kanssasi halua olla. Moraalisesti on täysin ok lähteä kävelemään kun ei kiinnosta, samoin on löytää uusi, oli sit erottu tai kuollu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan.
Kunnioitusta edesmenneelle. Jos käyt treffeillä 4 tai 6 kk pitkäaikaisen puolisosi kuoleman jälkeen, niin en ymmärrä. Kyse on silloin laastarisuhteesta! Surutyö on väkisinkin kesken. Ja ajatelkaa edes lapsia.
Edesmennyt ei kunnioituksia pyytele, ei tiedosta eikä koe vaikka sä olisit loppuelämäsi yksin. Ymmärrätkö sä mitä kuolema tarkoittaa? Luuletko sä että ne pötköttää tuolla laskemassa kuinka kauan elävät pysyy sinkkuna ja kokevat sitten tulleensa kunnioitetuksi kun joku aikamääre ylittyy? Sinä et myöskään määrittele yhtään kenenkään suruaikaa etkä niistä mitään tiedä. Se mikä sulle on vuosien projekti voi olla toisille kuukausien ja jollekkin koko loppu elämän, elämättä ei sen takia tarvitse kenenkään jättää mitä se sulle on. Sä et myöskään tiedä mitään heidän lastensa ajatuksista joten älä puhu heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru. Jos Temonen on löytänyt elämäänsä ihmisen rinnalleen, niin voiko sen upeampaa asiaa olla kuin rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lesket pariutuu nopeasti.
Miehet.
Melkein ajattelin että Tuukka odottaa vähän, mutta ei. Vaikka eipä asia minulle kuulu, eikä loukkaa hänen ja Olgan liittoa. Ehkä Tuukka tarvitsee tuon selviytyäkseen.
Minusta Olga puhui joskus jossain haastiksessa, että toivottavasti Tuukka ottaa vielä jonkun naisen. Tai löytää.
Sitä minäkin toivon, mutta ihme miten nopeasti miehet toimii.
Pallit kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin?
No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä väliä onko puolison kuolemasta 4, 8 tai 12 kk? Kenelle sitä kunnioitusta pitää esittää, kuollut ei ainakaan välitä. Muistot ja yhteinen elämä ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta yhden vuoden sijaan.
Kunnioitusta edesmenneelle. Jos käyt treffeillä 4 tai 6 kk pitkäaikaisen puolisosi kuoleman jälkeen, niin en ymmärrä. Kyse on silloin laastarisuhteesta! Surutyö on väkisinkin kesken. Ja ajatelkaa edes lapsia.
Siinä tapauksessa minun "laastarisuhteeni" on varmaan ennätyspitkä kun tapasin uuden puolisoni 5kk mieheni kuolemasta, treffailimme ja aloimme seurustella 2kk myöhemmin. Nyt on tätä "laastarisuhdetta" kestänyt reilut 16 vuotta. Outoa itse ajatella laastariksi kun tätä on kestänyt kuitenkin jo 6 vuotta pidempään kuin puolison kuolemaan johtanut parisuhde, vaikka ei kai sillä väliä, laastari kun kuitenkin kuulemma on. Minä olen kuvitellut että ne olisi sellaisia lyhyitä joita käytetään edellisestä ylipääsemiseen, minä kyllä rakastan tuota "laastariani" aivan silmittömästi, enkä ole ajatellut hankkiutua eroon! Koen kyllä edelleen että tavallaan pääsin yli puolison kuolemasta jo ennen kuolemaa, sillä riutui ja kärsi syövän kourissa ja kuolema oli hänelle itselle, minulle ja lähipiirille lopulta helpotus. Jäljelle jäi käsiteltäväksi suru, ei kuolema. Sitä ehti käsitellä monta vuotta vääjäämättömän asiana kaikki meistä ja kaikki sen hyväksyi ja lopulta odotti koska viimeiset pari vuotta oli hänelle ja meille muille aivan täyttä helvettiä. Eli jospa ei lekittäisi että tiedetään yhtään mitään muiden asioista, kun ei tiedetä vaan puhutaan omista kuvitelmista.
Moni julkkismies on jonkin lajin narsisseja. Eli en yhtään ihmettele heidän käytöksiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin?
No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö.
Mitä sä heidän ajatuksitaan tiedät ja millä oikeidella sä heidän suullaan puhut? Mitä sä tiedät heidän läsnäolostaa, tuesta ja avusta? Ja mistä sinä tiedät kuka kenellekkin on tärkein vanhempi? Minulle se on aina lapsesta asti ollut isäni, ei äitini. Eli mitä helvettiä sä mun puolestakin puhut?
Mikähän on Olgan mätänemisprosessin tila haudassa, Olgan kuolemaanjohtanut sairaus käytetty julkisuusarvona, tuliko joku kirjakin ulos - äkkiä uutta kehiin kun vanha on kuollut (YÄK). Ajattelisi edes lapsiaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että Temonen jatkaa elämää. Ymmärtää että kuollutta ei takaisin saa ja elämä jatkuu. On se kuulkaa niin että kuollutta ei kiinnosta yhtään elävien suruajat ja "kunniansa". Vaikea on minun ymmärtää mitem kuolleen kunniaa loukkaa se että puoliso jatkaa elämäänsä? Kädet ristissä kalmon haudallako sen pitäisi loppuikä istua nyyhkimässä? Onni ja rakkaus on väärin?
No jos lapset surevat, kaipaavat äitiään? Toivovat, että ainoa elossa oleva vanhempi on läsnä ja apuna surun käsittelyssä eikä keskity omaan alapäähänsä? Lapsille äiti on tärkein henkilö.
Minusta aivan käsittämättömän itsekäs ja narsostinen kommentti. Tämä puhuu muiden puolesta, kertoo mitä muut ihmiset kokevat ja miten asiat ovat, koska HÄN kokee niin. Ps. Tiedoksi narskulle että sinä et mitään tärkeysjärjestyksiä muuten todellakaan määrää! Minulle tärkein henkilö oli mummoni, ei äitin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...
Mitä niistä lapsista, jos Olga niin halusi (kuten ennen sinua joku sanoi).
Alue: Aihe vapaa
Huomaa hyvin miten järkyttävän katkeria täällä on monet puolisonsa menettäneet. Ilmeisen selvästi niille jotka ovat päässeet elämässään eteenpäin ja pariutuneet uudelleen. Ajalla ei selvästi näille ole mitään väliä, vaan raivo syntyy siitä että ylipäätään toiset pystyvät jatkamaan elämäänsä ja rakastumaan uudelleen kun he itse eivät siihen syystä tai toisesta pysty. Niinhän se usein menee että sitä vihataan mitä kadehditaan.