Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
15.07.2026 |
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (175)
Et ilmeisesti osaa äidilles sanoa mitään? Mistähän se pennun epänormaali käytös onkaan peräisin, hmm? Ja kyllä, osta omat lomasi niin kuin aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kohta on lapsen hermosto paskana.
Vierailija kirjoitti:
Tästä eteenpäin kiusaajamummo jää hoitamaan hautumiaan kuumaan ja hiostavaan lääväänsä, kun te menette mökille. Oppiipahan olemaan.
Miksi jäisi, kun hänhän tämänkin mökin maksoi lokkityttärelle ja surkealle lapsenlapselle?
9-vuotias, joka nyhjää äidissä kiinni? mitvit?
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta on lapsen hermosto paskana.
Orkidea lapsi voi kukoistaa ravinteikkaassa ympäristössä. Lakastuu helposti. Maailma ei ole helppo herkille kasvaa ja kehittyä. Lähimmätkään eivät välttämättä hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta on lapsen hermosto paskana.
Orkidea lapsi voi kukoistaa ravinteikkaassa ympäristössä. Lakastuu helposti. Maailma ei ole helppo herkille kasvaa ja kehittyä. Lähimmätkään eivät välttämättä hoksaa.
Voikukka lapset kehittyvät ankarissakin olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
9-vuotias, joka nyhjää äidissä kiinni? mitvit?
Miksi ei saisi? Itsekin olin yleensä äidin vieressä ja jopa sylissä kun olin jotain 8-9v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana äiti joka tarkkailee lapsen tunnetiloja ja suojelee häntä. Kylmä äiti keskittyisi vain itseensä, äänikirjaansa, ryytimaahansa ja virvelöintiin. Tämä äiti keskittyy omaan lapseensa ja kannustaa häntä, mikä on erittäin kunnioitettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa. Nykyään kakarat kaipais enemmän ojennusta.
Mummoikäisen ihmisen luulisi jo ymmärtävän, että ihmisiä on erilaisia. Ei todellakaan ole ok että mummo haukkuu lasta ja lapsen persoonaa.
En veisi lasta tuollaiseen mummolaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan mummo on oikeassa. Mutta väärä toimintatapa.
Ai missä asiassa on oikeassa?
Itse olen arka ja tuppisuu ollut lapsena, aina siitä sai kuulla, mutta työurani olen tehnyt myynnillisessä aspassa ja pärjännyt erinomaisesti.
No ei sitä haukkumista ja moitteita olisi tarvinnut lapsen kuulla, vaan mummo olisi voinut olla ymmärtäväinen ja kannustaa lasta osallistumaan johonkin, kuten pappa. Mummo oli oikeassa siinä, että 9 vuotiaan ei pitäisi enää piilotella äidin helmoissa ja pelätä maailmaa. Siis toimintatapa haukkumisineen on väärä.
Mun mummo oli kannustava, ei lyttäävä. Ja siten myös rohkaistuin tekemään kaikenlaista joka alkuunsa pelotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Miksi kuvittelet että tytön estynyt persoona kehittyi nimenomaan äidin kasvatuksesta? Minä olen estynyt persoona ja koulupudokas - vanhemmat välttelivät minua vauvasta asti. Vietin yksinäisiä öitä jo vauvaikäisenä, olin aina yksin kotona koko lapsuuteni, välttämätön ruoka annettiin, vanhat risaiset kirpputorivaatteeni välillä pestiin, mutta missään ei tuettu tai autettu.
Lapsuuden kesät meni kamalissa kesäsiirtoloissa vuosina 1973- 1981, 3-11- vuotiaana, muuten olin kotona, kellarissa tai mummolassa piikana.
Helmoissa ei sopinut roikkua ikinä. Karaisu vain katkeroittaa, jos lapsella on luonnostaan ylivirittynyt autonominen hermosto.
No mitäpä veikkaisit? Olisivatkohan he nähneet miten äiti lastaan kasvatti....
Meilläkin suvussa samanlainen tapaus.
Ihan käsittömätöntä nykyjan kasvatuksessa ajatus ettei lasta saisi oikaista tekemään jotain asiaa järkevämmin . Sitten ihmetellään miten on mahdollista, kun lapsi unohti jäädä oikealla asemalla pois junan kyydistä, niin ei osannut tehdä muuta kuin heijata itseään sikiöasennossa junan lattialla täristen, kun konnari alkoi kysellä miksi on vielä junassa eikä lippua ole (sen sijaan, että olisi lähtenyt etsimään konnaria ja kertonut miten kävi ja kysynyt mitä kannattaisi tehdä. (esmerkki keksitty ja tarkoituksella liioiteltu ettei vahingossa tule kertoneeksi jotain, jka olisikin oikeasti tapahtunut jollekin)
(tuo mummo toki asetti sanansa tökerösti, mutta joillakin vanhoilla ihmisillä jstain syystä tuntuu usein poistuvan kaikenlaiset suodattimet seniiliyden kehittyessä. Eivät osaa enää ajatella, että kaikkia omia tunteitaan ei kannata sanoittaa toiselle. Sellaista se vanhuus ja seniiliys on. Joillakin tuo suodatin poistuu jo aiemmin)
Ihan höpönpöpöä se että lapsesta tulee jotenkin parempi jos ei ole kiinni äidiasään. Kaveri jäi orvoksi noin 10v ja on nyt aikuisena herkimpiä, arimpia ja ujoimpia ihmisiä joita tunnen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Darwinismi korjaa lapsen. Evoluutio.
Vierailija kirjoitti:
Darwinismi korjaa lapsen. Evoluutio.
**pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan mummo on oikeassa. Mutta väärä toimintatapa.
Ai missä asiassa on oikeassa?
Itse olen arka ja tuppisuu ollut lapsena, aina siitä sai kuulla, mutta työurani olen tehnyt myynnillisessä aspassa ja pärjännyt erinomaisesti.
No ei sitä haukkumista ja moitteita olisi tarvinnut lapsen kuulla, vaan mummo olisi voinut olla ymmärtäväinen ja kannustaa lasta osallistumaan johonkin, kuten pappa. Mummo oli oikeassa siinä, että 9 vuotiaan ei pitäisi enää piilotella äidin helmoissa ja pelätä maailmaa. Siis toimintatapa haukkumisineen on väärä.
Mun mummo oli kannustava, ei lyttäävä. Ja siten myös rohkaistuin tekemään kaikenlaista joka alkuunsa pelotti.
Tuossakin tilanteessa äiti olisi voinut etukäteen kertoa omalle äidilleen että lapsensa on psyykkisesti heikko ja sen vuoksi hänelle pitää antaa enemmän tilaa ennenkuin tutustuu toiseen. Samalla vaikka esittänyt toiveen mummille, että koska lapsensa tykkää katsella puiden kaarnoja ja etsiä sieltä kuvioita (keksitty esimerkki), niin voisiko mummo osallistua siihen ja tehdä sitä lapsen kanssa rinnakkain, jotta lapsi saisi kokemuksen jonkun vieraan ihmisen kanssa yhdessä tekemisestä. Ja äiti itse tietenkin ymmärtäisi pysyä pois tilanteesta ettei tyttärensä pääse takertumaan äitiinsä, vaan joutuisi itse ratkaisemaan tilantee, jossa alkaa jännitää liikaa. Ehkä jutella lapsenkin kanssa etukäteen ja miettiä keinoja mitä voi tehdä silloin, kun jännitys menee liialliseksi. (ja jos mummon mielestä moinen olisi humpuukia, niin ei sitten. Se olisi mummon valinta ja sen jälkeen siitä sitten eteenpäin)
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpönpöpöä se että lapsesta tulee jotenkin parempi jos ei ole kiinni äidiasään. Kaveri jäi orvoksi noin 10v ja on nyt aikuisena herkimpiä, arimpia ja ujoimpia ihmisiä joita tunnen,
Eli hän jäi kiinni äitiinsä, kun äitinsä kuoli. Vanhemman kuolema voi myös tehdä sellaista.
Jos tämä mummo on APn äiti, on tosi outoa häivyttää ittensä tästä välissä. Olennaisin asiahan tässä on äidin ja tyttären välit ja dynamiikka. AP ei koko reissun aikana sano mitään vastaan. Vaikka noihin riittäs ihan vaan sanoa että "älä ny tollasia ja hyvin tyttö pärjää". Kehua tyttöä mummon kuullen ja myös rohkaista tekemään juttuja itekseen, koska onhan se nyt ton ikäselle jo tärkeetä. Menee kesä hukkaan äitin helmoissa jos ei mitään muuta uskalla tehdä.
AP nöyristelee ja osottaa huonoa itsetuntoa, näyttää huonoa esimerkkiä ja voivottelee lapselle että hyvä sinä olet. Sen sijaan että pitäisi puolia omaa äitiään kohtaan joka oikeesti näyttäis mikä on rohkeutta ja reippautta.
Mummon sanoissa on osa totuutta ja osa ei. Myös aikansa tuotosta noi puheet, niin sille itelle on puhuttu. Älytöntä ehdottaa välien katkasua tollasesta mikä olis puhumalla selvitettävä.
AP sun pitäis kyetä erottelemaan tässä sun äidin, sun ittes ja lapses puheet ja tunteet toisistaan että voisit ratkasta asian ilman että loukkaannut, pistät välit poikki etkä vieläkään kerro äitilles mikä mättää.
Alue: Aihe vapaa
Komppaan.