Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
15.07.2026 |
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (175)
Keskaria ja lällätystä tuolle...
9 vuotiaalle, eli lisää vittuilua buhahahahaa hahaa🤣🤣🤣🤣🤣🤣😝😝😝😝😝😛😛😛😛😛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Kuulehan nyt... riippuu ihan varmasti siitä omasta perheympäristöstä, omista aikaisemmista kokemuksista, temperamentista, minkälaisia ihmisiä on ollut ympärillä, ovatko rentoja vai hermoheikkejä, kannustavia vai mitätöiviä, pessimistisiä vai optimistisia. Ja tottakai on olemassa välimaasto, ei joko-tai vain.
Mutta jos mokaamista täytyy etukäteen jo stressata, koska vanhemmat suunnilleen repivät hiuksensa pois päästään, hirveä paniikki, "EI NÄIN, LAITA SE TUONNE LAITA SE TUONNE, EIIIII", eikä kyseessä edes ole vaaratilanne, arvaa vain, kuinka extemporea sitä lapsi haluaa mitään uutta tehdä tai kokeilla?
Voin sanoa, olisin halunnut erilaisemman kasvatuksen ja ehkäpä kasvuympäristön. On todella ikävää lähteä omaa hermostoaan aikuisiällä korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli viimeinen kerta kun näitte häntä. Poikki vain, täysi esto, ei selityksiä.
Muista tuo viestisi sitten ensi kerran kun soitat turpaasi lapsettomille, että "kuka auttaa vanhana". Niin, kuka auttaa AP:n äitiä vanhana? Hänhän teki lapsia ettei tarvitsisi olla vanhana yksin. No, ehkä hänellä on myös lapsia joihin on paremmat välit.
Turha pahoittaa mieltään tuollaisesta. Mummo luultavasti tarkoittaa hyvää ja on vain huolissaan lapsenlapsesta. Vanhempien ikäluokkien ihmiset nyt vaan ovat suorapuheisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo voi katsoa peiliin, sieltä löytyy syy, miksi lapsenlapsi pelkää. Fiksu lapsi, kun osaa varoa idiootteja. Toivottavasti pitää tuon. Valitsee kivoja ihmisiä elämäänsä.
Äidit (ja isät) toistaa omien äitiensä (ja isiensä) virheitä... usein kasvatustavat voivat vaikuttaa erilaisilta, mutta loppujenlopuksi silti kasvatus tehdään samalla lailla. ap:n äiti lienee vaurioittanut ap:ta kasvatustavoillaan ja ap sen vuoksi on valinnut toisen reitin, mutta päätynyt samaan tilanteeseen, koska lapsi ei ilmiselvästi osaa olla vieraiden kansa luontevasti -ujoudestaan huolimatta.
Lapsessa ei ole mitään vikaa. Kuka tuollaisen mummon seurassa viihtyisi, joka ei kykene hyväksymään lasta sellaisena kuin tämä on. Mummolla tuossa on kasvu jäänyt vaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
Lapset aikuistuvat ja rohkaistuvat. Siihen ei mummon mutinat auta yhtään mitään.
Ei se itsestään tapahdu. Jos aina saa olla mukavuusalueella niin ei siinä kehity.
Joskus vaan tarvii tilaa olla oma itsensä. Mutta ei se tilan antaminen saa tapahtua niin, että "sano säki jotain kun aina oot hiljaa", vaan että annetaan tilaa myös muiden puhua. Ja jos ei puhu niin mitä sitten. Minä esim en jaksa töissä höpöttää yhtään mitään ellei ole pakko. Kotona ja vapaa-ajalla pälpätän ihan tarpeeksi.
Aivan. Pitää vain tehdä omia touhujaan, oli se sitten halonhakkuu, verkkojen laskeminen tai sanaristikon täyttö teen ja piirakan kanssa. Voi ohimennen pyytää toista mukaan.
Mutta toisen heikkouksien epäkohtelias osoittelu ja korostaminen kertoo vain käytöstapojen puutteesta, joka vie lapselta luottamuksen tähän aikuiseen.
Ap kuulostaa sellaiselta äidiltä, joka leikellyttäisi lapsensa, esimerkiksi pojaltaan pippelin heti ensimmäisellä kerralla kun tämä osoittaa kiinnostusta pinkkiä väriä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo voi katsoa peiliin, sieltä löytyy syy, miksi lapsenlapsi pelkää. Fiksu lapsi, kun osaa varoa idiootteja. Toivottavasti pitää tuon. Valitsee kivoja ihmisiä elämäänsä.
Äidit (ja isät) toistaa omien äitiensä (ja isiensä) virheitä... usein kasvatustavat voivat vaikuttaa erilaisilta, mutta loppujenlopuksi silti kasvatus tehdään samalla lailla. ap:n äiti lienee vaurioittanut ap:ta kasvatustavoillaan ja ap sen vuoksi on valinnut toisen reitin, mutta päätynyt samaan tilanteeseen, koska lapsi ei ilmiselvästi osaa olla vieraiden kansa luontevasti -ujoudestaan huolimatta.
Lapsessa ei ole mitään vikaa. Kuka tuollaisen mummon seurassa viihtyisi, joka ei kykene hyväksymään lasta sellaisena kuin tämä on. Mummolla tuossa on kasvu jäänyt vaiheeseen.
niin ilmiselvästi on, kuten myös mummon tyttärellä ja näemmä hyvää vauhtia myös tyttärentyttärellä.... usein kasvu jää vaiheeseen, kun kukaan ei pysähdy miettimään omia tekojaan
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Meidänkin tutuilla on samanlainen 12 v tyttö.
En tiedä onko valikoivaa puhumattomuutta vai estynyttä persoonallisuutta vai mitä on. Mutta sanaakaan ei puhu, istuu kuin tatti äitinsä sylissä. Myös julkisilla paikoilla: rippikirkossa, ravintolassa ym. Ei kuitenkaan ole erityislapsi, käy tavallista koulua.
Enpä usko hänestä koskaan ihmistä tulevan, umppeloksi peräkamariin jää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa kommentissa kysytään, miksi aloittaja ei ottanut asiaa mummon kanssa puheeksi. Sitähän ei ole aloituksessa mainittu, onko asiasta osapuolten kesken puhuttu, eikä sitä tarvinne keskustelupalstalla erikseen mainitakaan. Lienee äidin ja mummon välinen asia, mitä tilanteessa on keskusteltu.
Varsinainen kysymys taisi aloittajalla olla, pitäisikö muut vastaavassa tilanteessa mummoon yhteyttä. Itse pitäisin yhteydenotot vähäisinä välttääkseni tilanteita, jotka voivat aiheuttaa lapselle ylimäräistä mielipahaa.
Ujouden ja arkuuden piirteisiin sisältyy usein myös vahvuuksia. Tällaiset henkilöt havainnoivat ympäristöä ja siihen liittyviä piirteitä muita tarkemmin ja heillä on taito lukea toisten tunteita sekä ottaa toiset huomioon.
Kävisin lapsen kanssa ensisijaisesti paikoissa, jossa hänen hyviä piirteitään osataan arvostaa. <3
Minä olen nyt 45v ja muistan edelleen minusta lapsena puhutut ilkeät kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Meidänkin tutuilla on samanlainen 12 v tyttö.
En tiedä onko valikoivaa puhumattomuutta vai estynyttä persoonallisuutta vai mitä on. Mutta sanaakaan ei puhu, istuu kuin tatti äitinsä sylissä. Myös julkisilla paikoilla: rippikirkossa, ravintolassa ym. Ei kuitenkaan ole erityislapsi, käy tavallista koulua.
Enpä usko hänestä koskaan ihmistä tulevan, umppeloksi peräkamariin jää..
Mulla samanikäinen puhumaton ja autismikirjonkirjolla. Lapsi touhuaa erilaisia asioita mielellään. Ei hän ole vuosiin kaivannut äidin syliä. Harrastukset ja koulu sujuu vaikka ei puhu ja on saanut jopa ystäviä. Koulussa tehtäviä on mukautettu niin että puhetta ei tarvitse, lukee ja kirjoittaa jonkin verran. Liikunta ja taideaineet ovat hänelle helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Meidänkin tutuilla on samanlainen 12 v tyttö.
En tiedä onko valikoivaa puhumattomuutta vai estynyttä persoonallisuutta vai mitä on. Mutta sanaakaan ei puhu, istuu kuin tatti äitinsä sylissä. Myös julkisilla paikoilla: rippikirkossa, ravintolassa ym. Ei kuitenkaan ole erityislapsi, käy tavallista koulua.
Enpä usko hänestä koskaan ihmistä tulevan, umppeloksi peräkamariin jää..
Ikävää. Ympäristö vaikuttaa. Erityyppisellä kasvatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha pahoittaa mieltään tuollaisesta. Mummo luultavasti tarkoittaa hyvää ja on vain huolissaan lapsenlapsesta. Vanhempien ikäluokkien ihmiset nyt vaan ovat suorapuheisia.
Ei nälviminen ja huono käytös ole suoraa puhetta.
Lyökää vaan lääkepurkkeja kouraan. Tekee lopulta niillä itsemurhan.
Tunnekylmä kasvatus ja arka herkkä lapsi ei sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Miksi kuvittelet että tytön estynyt persoona kehittyi nimenomaan äidin kasvatuksesta? Minä olen estynyt persoona ja koulupudokas - vanhemmat välttelivät minua vauvasta asti. Vietin yksinäisiä öitä jo vauvaikäisenä, olin aina yksin kotona koko lapsuuteni, välttämätön ruoka annettiin, vanhat risaiset kirpputorivaatteeni välillä pestiin, mutta missään ei tuettu tai autettu.
Lapsuuden kesät meni kamalissa kesäsiirtoloissa vuosina 1973- 1981, 3-11- vuotiaana, muuten olin kotona, kellarissa tai mummolassa piikana.
Helmoissa ei sopinut roikkua ikinä. Karaisu vain katkeroittaa, jos lapsella on luonnostaan ylivirittynyt autonominen hermosto.
Vierailija kirjoitti:
Sheimasi???
Luin ensin että sheivasi. Olisi ollut vielä jäätävämpää.
Olisit sinä reippaasti sanonut mummulle, että nyt riittää, häpeäkasvatus ei ole tätä päivää!
Alue: Aihe vapaa
Äidit (ja isät) toistaa omien äitiensä (ja isiensä) virheitä... usein kasvatustavat voivat vaikuttaa erilaisilta, mutta loppujenlopuksi silti kasvatus tehdään samalla lailla. ap:n äiti lienee vaurioittanut ap:ta kasvatustavoillaan ja ap sen vuoksi on valinnut toisen reitin, mutta päätynyt samaan tilanteeseen, koska lapsi ei ilmiselvästi osaa olla vieraiden kansa luontevasti -ujoudestaan huolimatta.