Lue keskustelun säännöt.
Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
15.07.2026 |
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (298)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"9v on kuotenkin vielä lapsi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä errä lapsi on kiinni vanhemmassaan, varsinkin silloin kun tilanne on jollain tavalla uusi, tai tuntuu epävarmalta. Typerää yrittää väittää, että lapsi ei pärjäisi myöhemmin teininä tai aikuisena koska on hakenut lapsena turvaa vanhemmastaan. Oikeastaan päinvastoin, turvallisuudentunne on vaan positiivista."
9-vuotiaan pitäisi jo alkaa pärjätä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman, että äidin täytyy olla koko ajan aivan vieressä tukena. Tämän ikäisen lapsen pitäisi yleensä pystyä olemaan tekemisissä lähisukulaisten ja tuttujen aikuisten kanssa, vaihtamaan kuulumisia, vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan tilanteeseen ilman, että hän vetäytyy jatkuvasti äidin kylkeenMitä pidemmälle lapsen itsenäistymisen harjoittelua siirretään, sitä vaikeampaa siitä voi tulla myöhemmin. Kehityspsykologiassa ajatellaan, että lapsen pitäisi saada vähitellen ikätasoisia kokemuksia omasta pärjäämisestään, uusien tilanteiden kohtaamisesta ja siitä, että hän pystyy toimimaan myös ilman vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Jos lapsi oppii pitkään siihen, että epävarmoissa tilanteissa ainoa ratkaisu on vetäytyä tai hakea aina vanhemman turvaa, hän ei välttämättä saa tarpeeksi kokemuksia omasta pystyvyydestään. Tämä voi ylläpitää epävarmuutta ja vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä, esimerkiksi teini-iässä, jolloin nuoren pitäisi luonnollisesti alkaa ottaa enemmän vastuuta itsestään ja toimia itsenäisemmin. Pahimmillaan jatkuva välttely voi vahvistaa pelkoa uusia ihmisiä, tilanteita tai ympäristöjä kohtaan, jolloin sosiaalinen epävarmuus voi jatkua nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Harvoin nähdyt sukulaiset ujostuttaa.
katso silloin peiliin, kuka mokasi lapsen kasvatuksen? äitin vauvan kasvatit, joka vierastaa omia isovanhempiaankin??? Jotain on nyt vialla pahasti.
Eikö hänellä ole mitään harrastuksia missä saisi tehdä jotain kavereiden kanssa ja itsenäisemmin. Pianotunteja tai hiihtoa yms`?
Minun isäni jaksoi koko lapsuuteni "kiusata" ja nolata minut aina vieraiden kuullen haukkumalla ujopiimäksi ja nostamalla aina minun ujouteni puheenaiheeksi missä tahansa oltiin. Jos vaikka vieraita oli, niin aina huuteli, että missä se tyttö on, tule esiin piilosta esiin, äläkä ujostele tms. Veljiäni vieraat harvoin edes näkivät kun pelailivat pelejään omassa huoneessaan, eikä heitä koskaan isä hätyyttänyt paikalle tms. Mutta aina minä olin se lapsista jonka piti vieraiden kanssa seurustella ja samalla aina nolattiin ja vielä nuoruusiälläkin jatkui..... Jätti kyllä jäljet aikuisuuteen, jos minua olisi käsitelty omana itsenäni niin minusta olisi kasvanut henkisesti tasapainoisempi ja vahvempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sheimasi???
shemale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"9v on kuotenkin vielä lapsi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä errä lapsi on kiinni vanhemmassaan, varsinkin silloin kun tilanne on jollain tavalla uusi, tai tuntuu epävarmalta. Typerää yrittää väittää, että lapsi ei pärjäisi myöhemmin teininä tai aikuisena koska on hakenut lapsena turvaa vanhemmastaan. Oikeastaan päinvastoin, turvallisuudentunne on vaan positiivista."
9-vuotiaan pitäisi jo alkaa pärjätä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman, että äidin täytyy olla koko ajan aivan vieressä tukena. Tämän ikäisen lapsen pitäisi yleensä pystyä olemaan tekemisissä lähisukulaisten ja tuttujen aikuisten kanssa, vaihtamaan kuulumisia, vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan tilanteeseen ilman, että hän vetäytyy jatkuvasti äidin kylkeenMitä pidemmälle lapsen itsenäistymisen harjoittelua siirretään, sitä vaikeampaa siitä voi tulla myöhemmin. Kehityspsykologiassa ajatellaan, että lapsen pitäisi saada vähitellen ikätasoisia kokemuksia omasta pärjäämisestään, uusien tilanteiden kohtaamisesta ja siitä, että hän pystyy toimimaan myös ilman vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Jos lapsi oppii pitkään siihen, että epävarmoissa tilanteissa ainoa ratkaisu on vetäytyä tai hakea aina vanhemman turvaa, hän ei välttämättä saa tarpeeksi kokemuksia omasta pystyvyydestään. Tämä voi ylläpitää epävarmuutta ja vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä, esimerkiksi teini-iässä, jolloin nuoren pitäisi luonnollisesti alkaa ottaa enemmän vastuuta itsestään ja toimia itsenäisemmin. Pahimmillaan jatkuva välttely voi vahvistaa pelkoa uusia ihmisiä, tilanteita tai ympäristöjä kohtaan, jolloin sosiaalinen epävarmuus voi jatkua nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.
Kyllähän lapsi tavanomaisissa tilanteissa ilmeisesti pärjääkin, koulussakin. Mutta tuo että lapsi hakee turvaa äidistä ikävästi srvostelevan ihmisen läsnäollessa on ihan normaalia. Todennäköisesti se vaikuttaisi lapsen kehitykseen ja itsenäisyyteen negatiivisemmin, että lapsi ei tarvittaessa saisi tarvitsemaansa turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä veis mun lasta tuollaisen ihmisen luo. Estot päälle ja poista kaikki yhteydet. Herranmunjestas taas.
no siinä meillä on rinsessa, ja ihmissuhdetaitoinen. Lapsesi on varmaan vielä vaipoissa ja imetyksessä 15 vuotiaanakin, eikä kukaan saa puuttua ettei äiti pahoita mieltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"9v on kuotenkin vielä lapsi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä errä lapsi on kiinni vanhemmassaan, varsinkin silloin kun tilanne on jollain tavalla uusi, tai tuntuu epävarmalta. Typerää yrittää väittää, että lapsi ei pärjäisi myöhemmin teininä tai aikuisena koska on hakenut lapsena turvaa vanhemmastaan. Oikeastaan päinvastoin, turvallisuudentunne on vaan positiivista."
9-vuotiaan pitäisi jo alkaa pärjätä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman, että äidin täytyy olla koko ajan aivan vieressä tukena. Tämän ikäisen lapsen pitäisi yleensä pystyä olemaan tekemisissä lähisukulaisten ja tuttujen aikuisten kanssa, vaihtamaan kuulumisia, vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan tilanteeseen ilman, että hän vetäytyy jatkuvasti äidin kylkeenMitä pidemmälle lapsen itsenäistymisen harjoittelua siirretään, sitä vaikeampaa siitä voi tulla myöhemmin. Kehityspsykologiassa ajatellaan, että lapsen pitäisi saada vähitellen ikätasoisia kokemuksia omasta pärjäämisestään, uusien tilanteiden kohtaamisesta ja siitä, että hän pystyy toimimaan myös ilman vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Jos lapsi oppii pitkään siihen, että epävarmoissa tilanteissa ainoa ratkaisu on vetäytyä tai hakea aina vanhemman turvaa, hän ei välttämättä saa tarpeeksi kokemuksia omasta pystyvyydestään. Tämä voi ylläpitää epävarmuutta ja vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä, esimerkiksi teini-iässä, jolloin nuoren pitäisi luonnollisesti alkaa ottaa enemmän vastuuta itsestään ja toimia itsenäisemmin. Pahimmillaan jatkuva välttely voi vahvistaa pelkoa uusia ihmisiä, tilanteita tai ympäristöjä kohtaan, jolloin sosiaalinen epävarmuus voi jatkua nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.
Se että lapsi jää ikävissä tai pelottavissa tilanteissa yksin vasta negatiivisesti vaikuttaakin.
Ihan normaalia, että lapsi hakee turvaa vanhemmastaan tilanteessa missä sitä tarvitsee. Se että lapsi saa asianmukaista tukea ja turvaa kehittää itseluottamusta ja omanarvontuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
Onko joku ujo ja arka reipastunut nöyryyttämällä ja moittimalla?
Vierailija kirjoitti:
"9v on kuotenkin vielä lapsi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä errä lapsi on kiinni vanhemmassaan, varsinkin silloin kun tilanne on jollain tavalla uusi, tai tuntuu epävarmalta. Typerää yrittää väittää, että lapsi ei pärjäisi myöhemmin teininä tai aikuisena koska on hakenut lapsena turvaa vanhemmastaan. Oikeastaan päinvastoin, turvallisuudentunne on vaan positiivista."
9-vuotiaan pitäisi jo alkaa pärjätä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman, että äidin täytyy olla koko ajan aivan vieressä tukena. Tämän ikäisen lapsen pitäisi yleensä pystyä olemaan tekemisissä lähisukulaisten ja tuttujen aikuisten kanssa, vaihtamaan kuulumisia, vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan tilanteeseen ilman, että hän vetäytyy jatkuvasti äidin kylkeenMitä pidemmälle lapsen itsenäistymisen harjoittelua siirretään, sitä vaikeampaa siitä voi tulla myöhemmin. Kehityspsykologiassa ajatellaan, että lapsen pitäisi saada vähitellen ikätasoisia kokemuksia omasta pärjäämisestään, uusien tilanteiden kohtaamisesta ja siitä, että hän pystyy toimimaan myös ilman vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Jos lapsi oppii pitkään siihen, että epävarmoissa tilanteissa ainoa ratkaisu on vetäytyä tai hakea aina vanhemman turvaa, hän ei välttämättä saa tarpeeksi kokemuksia omasta pystyvyydestään. Tämä voi ylläpitää epävarmuutta ja vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä, esimerkiksi teini-iässä, jolloin nuoren pitäisi luonnollisesti alkaa ottaa enemmän vastuuta itsestään ja toimia itsenäisemmin. Pahimmillaan jatkuva välttely voi vahvistaa pelkoa uusia ihmisiä, tilanteita tai ympäristöjä kohtaan, jolloin sosiaalinen epävarmuus voi jatkua nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.
"9-vuotiaan pitäisi jo alkaa pärjätä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman, että äidin täytyy olla koko ajan aivan vieressä tukena. Tämän ikäisen lapsen pitäisi yleensä pystyä olemaan tekemisissä lähisukulaisten ja tuttujen aikuisten kanssa, vaihtamaan kuulumisia, vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan tilanteeseen ilman, että hän vetäytyy jatkuvasti äidin kylkeen"
Pitäisi pitäisi, mutta entä kun kaikki lapset ei ole lukeneet ja totelleet niitä kehityspsykologian oppikirjoja? Meillä oli ujo ja arka (ja parilla diagnoosilla varustettu) tyttö joka ysiluokkalaisena alkoi pystyä säännönmukaisesti vastaamaan sukulaisten keskustelualoitteisiin. Kyllä hän tiesi että olisi pitänyt pystyä aiemminkin, mutta ei se tieto (tai tilaisuuden harjoitella paineen alla) auttanut häntä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo teki mitä? Täh?
Siis MIKSI et voi kirjoittaa tekstiä kokonaan suomeksi?
Kannattaisi keskittyä sen vaarin seuraan ennemmin kuin mummon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ollut hyvin perinteinen suomalainen tapa kasvattaa lapsia. Julkinen nolaaminen ja häpeään vetoaminen. Sitä tekivät niin vanhemmat kuin opettajatkin minunkin lapsuudessani.
Muistan vieläkin ensimmäisen englannin tuntini, jota olin kovasti odottanut. Olin 10, aloittanut uudessa koulussa, enkä ollut englantia aiemmin opiskellut alemmilla luokilla, vaan ruotsia. Meidän piti nousta seisomaan ja kertoa ensin oma nimi. Minulla on vaikea sukunimi, joten siinä sitten toistelin sitä, kun opettaja teki pilkkaa nimestäni ja sen vaikeudesta. Sitten minulle annettiin englantilainen nimi, joka oli Cathy. En osannut th-äännettä, joten opettaja haukkui minut siinä pystyyn, kuinka en kahden vuoden opiskelun jälkeen edes sitä osannut! Tilanne oli niin nöyryyttävä, etten saanut sanaa suustani.
Hyväksyttävää se ei ole. Itse en olisi tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Ei ole millään tavoin tavoin tervettä seuraa kenellekään, varsinkaan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan mummo on oikeassa. Mutta väärä toimintatapa.
Ai missä asiassa on oikeassa?
Itse olen arka ja tuppisuu ollut lapsena, aina siitä sai kuulla, mutta työurani olen tehnyt myynnillisessä aspassa ja pärjännyt erinomaisesti.
No ei sitä haukkumista ja moitteita olisi tarvinnut lapsen kuulla, vaan mummo olisi voinut olla ymmärtäväinen ja kannustaa lasta osallistumaan johonkin, kuten pappa. Mummo oli oikeassa siinä, että 9 vuotiaan ei pitäisi enää piilotella äidin helmoissa ja pelätä maailmaa. Siis toimintatapa haukkumisineen on väärä.
Mun mummo oli kannustava, ei lyttäävä. Ja siten myös rohkaistuin tekemään kaikenlaista joka alkuunsa pelotti.
Tuossakin tilanteessa äiti olisi voinut etukäteen kertoa omalle äidilleen että lapsensa on psyykkisesti heikko ja sen vuoksi hänelle pitää antaa enemmän tilaa ennenkuin tutustuu toiseen. Samalla vaikka esittänyt toiveen mummille, että koska lapsensa tykkää katsella puiden kaarnoja ja etsiä sieltä kuvioita (keksitty esimerkki), niin voisiko mummo osallistua siihen ja tehdä sitä lapsen kanssa rinnakkain, jotta lapsi saisi kokemuksen jonkun vieraan ihmisen kanssa yhdessä tekemisestä. Ja äiti itse tietenkin ymmärtäisi pysyä pois tilanteesta ettei tyttärensä pääse takertumaan äitiinsä, vaan joutuisi itse ratkaisemaan tilantee, jossa alkaa jännitää liikaa. Ehkä jutella lapsenkin kanssa etukäteen ja miettiä keinoja mitä voi tehdä silloin, kun jännitys menee liialliseksi. (ja jos mummon mielestä moinen olisi humpuukia, niin ei sitten. Se olisi mummon valinta ja sen jälkeen siitä sitten eteenpäin)
Oletat, että lapsi tapasi tuossa mumminsa ensimmäistä kertaa elämässään?
Ap:lla ei itselläkään taida mennä kovin vahvasti? Päättelen vaan siitä, jos et osannut laittaa vastaan, vaan nähtävästi hiljaisesti hyväksyit lapsesi mollaamisen.
Taas on kasvamassa yksi uniikki lumihiutale joka tulee viemään vain tukia. Ja kaikki muut saat kiusaajan leiman otsaansa
Onko mummojen asia sheivata lapsia ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi keskittyä sen vaarin seuraan ennemmin kuin mummon.
Se on aloittajan tilanteessa huomattavan hankalaa.
Ei sun äitisi täällä ole. Tytöstäsi tulee alistuja, jos malli on se, ettei asioista puhuta.