Alle kouluikäiset lapset eivät muista kalliista etelänmatkoista yhtään mitään

Jännä ajatus, että vain kotona tehty arki olisi sitä "oikeaa" lapsuutta ja kaikki muu olisi jotenkin turhaa. Onneksi lapset eivät mittaa vanhempien rakkautta pyykkikorin täyttymisellä tai sillä, kuinka monta iltaa vietettiin ruokakaupassa.

Toisille yhteinen aika tarkoittaa retkiä, matkoja ja uusia kokemuksia. Toisille se tarkoittaa kiireetöntä kotielämää. Kummassakin voi olla paljon hyvää. Ehkä tärkeintä ei ole se, missä ollaan, vaan se, että lapsi kokee olevansa mukana ja että vanhemmat ovat läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Hoitovapaalla ei tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? 

Sinulla on hieman erikoinen ajatuksenjuoksu, mutta varmaan tuossa joku logiikka on.

Itse en ole huomannut, että hoitovapaalla ei tarvitsisi pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa, mutta sen sijaan havaitsin kyllä, että hoitovapaalla ehdin noiden asioiden lisäksi myös tehdä kivoja juttuja lasteni kanssa. 

Sulla vaan tais vilahtaa pointti ohi, stressittömyys ei tarkoita että ehtii ruuanlaiton lisäksi leikkiä mahdollisimman paljon vaan sitä että pääsee välillä valmiiseen pöytään.

Kyllä meillä tuosta 5-6 -vuotiaasta muistaa. Pienempänäkin jotain paloja. Mutta en ymmärrä ap:n aloitusta. Mitä ihmettä sä tarkoitat? Että meidän vanhempien pitäisi lopettaa matkustaminen ja istua lähipuistossa, koska meillä on lapsia? Haloo! Matkoja tehdään, koska vanhemmat tykkää matkustaa ja tietysti lapset tulee mukana. Kyse on perheen yhteisestä lomailusta, eikä sitä lapsia tuosta vaan kotiin jätetä. Nehän ihan mielellään lähti ainakin meillä aina matkoille mukaan, kun tajusivat, mistä on kyse. Kumpikin on matkustanut 4kk:n iästä lähtien ja ei mitään ongelmia koskaan. Nyt ikää 20 ja 17 ja edelleen tykkäävät reissata meidän mukana, jos vaan huolitaan mukaan. Vanhempi lapsista tekee nykyään myös matkoja kavereidensa kanssa. 

Mua ärsyttää toi ikuinen vikinä siitä, että "lapset ei nauti matkoista". Pirusta sitä ulkopuolinen tietää ja kyse on siitä, että jokainen perhe lomailee tavallaan. Meillä ei lapset olleet koskaan yökylässä pienenä, päivähoidossa toki pienestä. Ja kyllä, kaikki tekeminen tehtiin lasten kanssa. Matkatkin mietittiin niin, että lapsille matka on helppo ja saamme itse nauttia siten myös matkasta vapaammin. Erittäin laadukkaita hotelleja, helppoja lomakohteita lasten ollessa pieniä jne. Kun hotellissa kaikki pelasi ja oli hyvät lastenaltaat, niin mekin saimme nauttia kaikesta, Ja kaupunkilomilla otettiin sviitti, jotta voidaan miehen kanssa istua jossain Roomassa kattoterassilla lasten nukahdettua ja katsella maisemia kaupungin kattojen yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä lasta, nyt jo aikuisia. Nimenomaan kaikki ulkomaanreissut jääneet lapsuudesta mieleen. Myös ihan varhaiset. 

Itse muistan matkasta vain yhdet portaat kaupungilla ja vähän hotellin edustan mäkeä. Taisin olla ehkä 7-8v. En juuri yhtään mitään muuta muista,en huonetta,en kaupunkia, en mitä syötiin. Vaikka oli joulu. En muista edes mitä sain lahjaksi. Nykyään olen 44v. Muistan kyllä vaikka ja mitä muuta tuon ikäisenä.

Hauskaa, miten muistot toimivat eri ihmisillä niin eri tavalla. Se, ettei itse muista jokaista yksityiskohtaa lapsuuden matkoista, ei tarkoita etteivätkö ne olisi olleet merkityksellisiä, eikä toisaalta se, että joku muistaa vain yksittäisen mäen tai portaat, tee kokemuksesta turhaa.

Monelle lapselle juuri ne tavallisuudesta poikkeavat hetket jäävät mieleen: ensimmäinen lento, vieras kieli, erilainen ruoka, uiminen uudessa paikassa tai se tunne, että perhe teki jotain yhdessä. Ei lapsuuden arvoa voi mitata sillä, kuinka tarkasti aikuinen pystyy vuosikymmeniä myöhemmin luettelemaan hotellihuoneen tai joululahjat.

Ehkä kaikkein huvittavinta on ajatus, että jos muisto ei säily täydellisenä tarinana 36 vuoden päähän, sitä hetkeä ei olisi kannattanut kokea. Aika moni tärkeä asia elämässä jää mieleen enemmän tunteena kuin yksityiskohtina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Hassu ajatus, että matka tarjoaisi mahdollisuuden olla yhdessä ilman töitä ja aikatauluja. Yleensä lomalla ei ole töitä. Matka taas yleensä merkitsee varsin tiukkoja aikatauluja.

Tuttavaperheellä oli tapana lähteä kylpylälomalle omaan kaupunkiin lasten ollessa pieniä. Juuri siitä syystä, että oli rennompaa ja enemmän yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mennyt yhtään aikaa.
 

Ainoa tiukka aikataulu mikä minulla koskaan on ollut reissuillani, on se että olen ajoissa kentällä mennen tullen. Ja olen kuitenkin viettänyt ulkomailla reissaten yhteensä useita vuosia. Minulla ei ole reissuilla MITÄÄN aikatauluja. Sitä mennään ja tehdään just sen mukaan kun sattuu huvittaa. Suunnitelmia ei ole vaan niitä tulee jos tulee. Miksi puhut muiden puolesta vaikket muiden reissuista mitään tiedä? 

Olet siis yhteensä useita vuosia reissannut lasten kanssa ilman minkäänlaisia aikatauluja, mennen minne naama näyttää?

Sekä yksin että lasten kanssa, kyllä. Nykyään kun ovat koulussa niin reissaamme heidän loma aikoinaan. Sitä ennen reissasimme n puolet vuodesta kun minä teen etätöitä. Eli edelleen ainoa tiukka aikataulu koskaan on se lentällä ajoissa olo mennen tullen, sinne mennään kun lomat alkaa ja takaisin tullaan kun ne loppuu, lennoilla kun on nuo aikataulunsa, muuten meillä ei niitä loma aikoina ole. Eli vastaus on kyllä, juuri noin olen aina toiminut ja vuosikausia maailmalla kulkenut. En suunnittele sen kummemmin, enkä aikatauluta mitään ohjelmaa, mennään ja ollaan kuten mieli tekee. Reissaamme omatoimisesti, emme minkään ohjelma toimiston mukana. 

Meillä neljä lasta, nyt jo aikuisia. Nimenomaan kaikki ulkomaanreissut jääneet lapsuudesta mieleen. Myös ihan varhaiset

Sama meillä, muistavat uskomattomia yksityikohtia.

Samoin lastenlapset ovat matkustaneet 3kk lähtien, vaikkeivät selkeitä asioita muistakaan alle 3v niin lämmön, läheisyyden ja kiireettömyyden varmasti

Taitaa tulla se etelänreissu halvemmaksi kuin lomailu suomessa vaikkei mitään muistoja jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Hassu ajatus, että matka tarjoaisi mahdollisuuden olla yhdessä ilman töitä ja aikatauluja. Yleensä lomalla ei ole töitä. Matka taas yleensä merkitsee varsin tiukkoja aikatauluja.

Tuttavaperheellä oli tapana lähteä kylpylälomalle omaan kaupunkiin lasten ollessa pieniä. Juuri siitä syystä, että oli rennompaa ja enemmän yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mennyt yhtään aikaa.
 

Ainoa tiukka aikataulu mikä minulla koskaan on ollut reissuillani, on se että olen ajoissa kentällä mennen tullen. Ja olen kuitenkin viettänyt ulkomailla reissaten yhteensä useita vuosia. Minulla ei ole reissuilla MITÄÄN aikatauluja. Sitä mennään ja tehdään just sen mukaan kun sattuu huvittaa. Suunnitelmia ei ole vaan niitä tulee jos tulee. Miksi puhut muiden puolesta vaikket muiden reissuista mitään tiedä? 

Olet siis yhteensä useita vuosia reissannut lasten kanssa ilman minkäänlaisia aikatauluja, mennen minne naama näyttää?

Mitä aikatauluja lomalla pitäisi noudattaa??

Just oltiin 1.v kanssa viime helmikuussa Thaimaassa ja todellakin nautittiin ihan vain lämmöstä, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Lapsen ehdoilla mentiin.

Olemme lähdössä parin viikon päästä lapsikatraamme ja isovanhempien kanssa reissuun, lapset 7-17-vuotiaita. Olen itse asiassa yllättynyt siitä, kuinka täpinöissään he ovat jo nyt. Perheen WhatsApp-ryhmässä seurataan lähtöön jäljellä olevia päiviä, suunnitellaan tekemisiä ja odotetaan matkaa yhdessä.

Lapset ovat myös säästäneet pitkään omaa käyttörahaansa reissua varten, mikä tekee siitä heille varmasti vielä merkityksellisemmän. Itse nautin suunnattomasti äitinä tästä vaiheesta: yhteisestä suunnittelusta, odotuksesta ja siitä ilosta, kun koko perhe valmistautuu johonkin yhdessä.

Yhteiset kokemukset eivät synny vain itse matkalla, vaan myös kaikesta siitä innostuksesta ja yhteisestä tekemisestä ennen sitä. Onneksi lapsuudelle mahtuu monenlaisia tärkeitä hetkiä, niin tavallisia arkipäiviä kuin erityisiä elämyksiäkin :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Toisaalta se, paljonko tuo tiputtaa tulevaa eläkettäsi, syö progression hyödyt moninkertaisesti. Ei ne arjen velvollisuudet mihinkään katoa töitä välttelemällä, sen sijaan lomalla niistä saa kaivatun hengähdystauon.

En ole vielä yhdenkään eläkeläisen kuullut valittavan, että olisinpa ollut vähemmän lasteni kanssa heidän ollessaan pieniä, jotta olisin saanut isomman eläkkeen. Yleensä ovat sanoneet päinvastaista.

Hassu ajatus, että matkat olisi lapselle vastenmielisistä. Meidän 3v on ollut joka kesä ulkomailla ja nauttinut täysin rinnoin. Myös lentomatkat ovat olleet mieluisia ja kiinnostavia.

Oikeasti niistä matkoista pitää jutella, muistella, katsella kuvia ja videoita, niin ne pysyvät muistoissa.

No ei kai kukaan vanhempi lähde alle kouluikäisen kanssa matkoille sillä ajatuksella, että luodaan muistoja? Kivaa tekemistä yhdessä ja vanhemmat saavat ottaa rennosti. Toki riippuu lapsesta ja vanhemmista mikä on kenellekin sitä "kivaa tekemistä". Jos vanhempia stressaa lähteä lasten kanssa matkalle, luultavasti valitsevat sitten tehdä jotain muuta. Mutta itse ainakin olen nauttinut olla lämmössä lasten kanssa ja katsoa, kun oppivat uimaan. Itsekin saan enemmän olla läsnä lasten kanssa, kun ei tarvitse miettiä ruoan laittoa, pyykkäämistä jne. Ei silti tarkoita, että arki olisi huonoa, mutta on kiva olla lasten kanssa ja uida ja nauttia lomasta, joka tuntuu myös itselleni lomalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Hoitovapaalla ei tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? 

Sinulla on hieman erikoinen ajatuksenjuoksu, mutta varmaan tuossa joku logiikka on.

Itse en ole huomannut, että hoitovapaalla ei tarvitsisi pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa, mutta sen sijaan havaitsin kyllä, että hoitovapaalla ehdin noiden asioiden lisäksi myös tehdä kivoja juttuja lasteni kanssa. 

Sulla vaan tais vilahtaa pointti ohi, stressittömyys ei tarkoita että ehtii ruuanlaiton lisäksi leikkiä mahdollisimman paljon vaan sitä että pääsee välillä valmiiseen pöytään.

Siis ettekö te koskaan käy ravintolassa lastenne kanssa muuten kuin ulkomaanlomalla? No tapansa kullakin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse näen, että kun olen lapsia tehnyt, olen velvollinen pikkuisen rajoittamaan hiilijalanjälkeäni. Eli matkaillaan pääsääntöisesti kotimaassa, ja ihanaa sekin on ollut.

Tämä.

Nythän EU on rajoittamassa turhaa lentelyä, jota pienten lasten lennättäminen ehdottomasti onkin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio, ettei matkustaminen itsessään aina tarkoita stressittömyyttä, lentokentät, pakkaamiset, siirtymiset ja aikataulut voivat tuoda oman kuormansa. Pointti ei ehkä olekaan itse matkassa, vaan siinä, että perhe irrottautuu hetkeksi tavallisista velvollisuuksista ja saa olla yhdessä eri tavalla kuin kotona.

Toisaalta myös kotimaan pienet irtiotot, kuten kylpyläreissu tai hotelliyö omassa kaupungissa, voivat tarjota saman hyödyn ilman matkustamisen rasitteita. Lapselle merkityksellistä ei välttämättä ole kohteen kaukaisuus, vaan se, että vanhemmilla on aikaa ja läsnäoloa.

No joillekin luo stressiä, taas toisille ei. 

Itseäni enemmän stressaa matkustaa kotimaan kohteiiin , esm  kylpylöihin, joista joutuu maksamaan tosi paljon ja yleensä koulujen  loma-aikoina ovat niin täynnä, niin että pelkää tuleeko joku norovirus tai vastaava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Hoitovapaalla ei tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? 

Sinulla on hieman erikoinen ajatuksenjuoksu, mutta varmaan tuossa joku logiikka on.

Itse en ole huomannut, että hoitovapaalla ei tarvitsisi pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa, mutta sen sijaan havaitsin kyllä, että hoitovapaalla ehdin noiden asioiden lisäksi myös tehdä kivoja juttuja lasteni kanssa. 

Sulla vaan tais vilahtaa pointti ohi, stressittömyys ei tarkoita että ehtii ruuanlaiton lisäksi leikkiä mahdollisimman paljon vaan sitä että pääsee välillä valmiiseen pöytään.

Siis ettekö te koskaan käy ravintolassa lastenne kanssa muuten kuin ulkomaanlomalla? No tapansa kullakin. 

Siltä se vähän vaikuttaa, kun lentomatkailua etelänkohteisiin perustellaan sillä, että lapset oppivat käyttäytymään ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Nythän EU on rajoittamassa turhaa lentelyä, jota pienten lasten lennättäminen ehdottomasti onkin.

Aika rohkea veto päättää toisten perheiden puolesta, mitkä kokemukset ovat lapsille turhia. Joillekin se on turha lento, toisille se on lapsuuden ikimuistoinen seikkailu. Onneksi perheet saavat vielä itse päättää, mitä arvoja ja kokemuksia haluavat lapsilleen tarjota.