Alle kouluikäiset lapset eivät muista kalliista etelänmatkoista yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkijana voin vahvistaa huomion vähäisestä muistijäljestä.

Tri

Nykyään tiede on monien mielestä vain yksi mielipide, sinäkin sait paljon alanuolia.

Vaikkei muistaisi niin kyllä itselle ne on tärkeitä muistoja lasten lapsuudesta. Hyviä viikkoja pelkkää iloa, uimista, jäätelöä ja yhteistä aikaa vailla huolen häivää. Että ehkä ostin ne matkat itselleni, mitä sitten. Kyllä lapset nautti, en ostanut niitä siksi, että he välttämättä aikuisena siitä kiittäisivät

Itse muistan edelleenkin ensimmäisen ulkomaanmatkan Kyprokselle vanhempieni kanssa, olin 5v. Tietty aurinkorasvan tuoksu tuo edelleen aina tuon reissun mieleen. Muistan kuinka ajelimme autolla moniin paikkoihin ja erilaisille rannoille. N39

Mä olin aikanaan vanhenpien kanssa reissussa just 4 v täyttäneenä ja muistan koko reissusta vain 2 lyhyttä väläystä.

Perhe ajoi Italiaan ja takaisin.

Kysyivät palattuaan lapsilta, mikä oli parasta reissussa. Pulujen ruokinta, oli vastaus.

Oletko ap samaa mieltä dementikkojen viemisestä ulos tai vaikka konserttiin, kun eivät jälkeenpäin siitä mitään muista?

Entä sitten? Minä muistan. Mulla on varaa viedä lapseni ulkomaille joitakin kertoja vuodessa ja aina on koko porukka nautittu. Niihin leikkipuistoihin joutaa arkenakin, ei kiinnosta yhtään lomilla koto suomi ja oma piha. Minulle raha ei tässä merkitse yhtään mitään, ehkä koska siitä ei ole puutetta. 

Voi ottaa paljon kuvia ja kehua luokkakavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Voi vee mitä jatkuvaa vähättelyä täällä palstalla😳

Vierailija kirjoitti:

Voi ottaa paljon kuvia ja kehua luokkakavereille.

Anna kun arvaan:

 tuskin olet paljon perheesi kanssa matkustanut ollessasi pieni? 
Jos veettuilu helpottaa niin Onneksi olkoon 🍀

Aivan sama muistavatko vai eivät. Tykkäävät reissuista yhtä paljon kun minä, muistivat niitä tai tai ei, joten käytän kyllä jatkossakin rahani ihan just kuten itse haluan ja minä haluan matkustaa, kuten myös mukulani. Mitä ihmettä sä toisten lompakoita vahdit? Eihän ne kuulu sinulle millään tavalla. 

Ei kai nyt kukaan lähde reissuun pelkästään siksi, että lapsille jäisi muistoja? 

Me on reissattu pienten kanssa siksi, että me aikuiset olemme halunneet tutustua eri maihin ja lapset ovat hyvin voineet kulkea mukana. Toki reissuilla on ollut kaikenlaista kivaa lapsillekin, vaikkei siitä pysyvää muistoa olekaan jäänyt.

Itse näen, että kun olen lapsia tehnyt, olen velvollinen pikkuisen rajoittamaan hiilijalanjälkeäni. Eli matkaillaan pääsääntöisesti kotimaassa, ja ihanaa sekin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap samaa mieltä dementikkojen viemisestä ulos tai vaikka konserttiin, kun eivät jälkeenpäin siitä mitään muista?

Itse asiassa aika tärkeä vertaus, koska olen huomannut monen ajattelevan noin, että mitä sitä dementoitunutta mummoa tai vaaria mihinkään viemään kun ei ne sitä muista. Mikä hemmetin juttu toi muistaminen on, itse ne hetket on tärkeitä. Että tässä ja nyt voi tuoda iloa, turvaa , läsnäoloa ja hauskuutta lapselle tai vanhukselle. Itsellä kaksi sukulaista menehtynyt  Alzheimeriin, ja kyllä me viimeiseen asti otettiin ravintolaan, konserttiin, joulujuhliin jne eikä jätetty hauskasta pois muistiin vedoten. Kovasti nauttivat aina hetkestä, vaikkeivät tosiaan enää seuraavana päivänä muistaneet asiaa. Muistamista varten voi ottaa kuvia ja niitä katsella yhdessä sitten myöhemmin. 

Parempihan se lapsille tietenkin olisi jättää ne loman ajaksi vieraan hoitoon vanhempiaan ikävöimään.

Koko tämä ns keskustelu on ” Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista! ” 

Jos toinen perhe matkustaa lasten ollessa pieniä niin so what? Eikai se keneltäkään muulta ole pois? 
 

Bon voyage 🌴🏝🍹
 

Lapsen persoona rakentuu kaiken hänen kokemansa pohjalta, muistaapa hän sitä tai ei. 

Oman kokemukseni mukaan ihmisissä on todella paljon eroa siinä, minkä verran muistaa lapsuudestaan. Alle kouluikäinen on myös aika laaja ikähaarukka tämän suhteen. Alle kolmevuotiaana koettuja asioita ei muistakaan (korkentaan jotain välähdyksiä), mutta kyllä 5-6 -vuotiaana koetut hetket voi jäädä jo hyvinkin mieleen. Itse olen ollut ensimmäisen kerran ulkomailla 5-vuotiaana ja muistan edelleen yli viisikymppisenä paljonkin tästä matkasta. 

Esikoinen oli noin kaksi, kun teimme erään matkan. Hän ei tietysti nyt teininä muista siitä mitään, mutta tuolloin heti matkan jälkeen puhui siitä joka päivä noin vuoden ajan. Eli tällä matkalla oli hänelle kyllä suuri merkitys silloin. Kuopus oli kolme ja puoli -vuotias eräällä matkalla ja muistaa joitakin hänelle tärkeitä asioita siltä reissulta. Luultavasti hyvin välähdysmäisesti, mutta kuitenkin. Meillä kaikilla on yleisestikin hyvä muisti ja olemme oppineet puhumaan varhain. (Puheen kehitys liittyy siten, että kun osaa sanallistaa näkemäänsä, kokemaansa ja tuntemaansa, muistijälkikin syntyy paremmin. Ja pystyy myös muistelemaan niitä tapahtumia muiden kanssa heti, jolloin muistijälki vahvistuu.)

Tuo ajatus, että vain muistettavat asiat olisivat arvokkaita, on aika erikoinen. Pieni lapsi ei ehkä muista etelänmatkaa aikuisena, mutta ei hän muista kaikkia tavallisia arkipäiviäkään – silti niillä on merkitystä hänen kehitykselleen ja onnellisuudelleen.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsuuden parhaat hetket eivät aina ole jääneet mieleen yksittäisinä tapahtumina, vaan enemmänkin tunteena: oltiin yhdessä, nähtiin uusia paikkoja ja vanhemmat järjestivät aikaa perheelle. Lapsi ei tarvitse kallista matkaa oppiakseen tai ollakseen onnellinen, mutta ei matkakaan ole turha vain siksi, ettei hän muista sitä myöhemmin.

Lapsuus ei ole pelkkää tulevaisuutta varten kerättäviä muistoja, lapsi saa nauttia kokemuksista siinä hetkessä. Aikuinenkaan ei jätä menemättä konserttiin tai lomalle vain siksi, ettei muista jokaista yksityiskohtaa vuosien päästä.