Alle kouluikäiset lapset eivät muista kalliista etelänmatkoista yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ns keskustelu on ” Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista! ” 

Jos toinen perhe matkustaa lasten ollessa pieniä niin so what? Eikai se keneltäkään muulta ole pois? 
 

Bon voyage 🌴🏝🍹
 

Itse asiassa se voi olla kanssamatkustajilta pois, viittaan mm hiljattaiseen Pipsa Porru -ketjuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Meillä on periaate että myös aikuisilla on täysi oikeus niihin elämyksiin, me kun ne maksammekin ja minulle hiekkalaatikolla kesälomalla istuminen ei riitä elämykseksi vaikka se lapselle riittäisikin. Minä matkustan vähintään kolmesti vuodessa ulkomaille. Matkustan sekä yksin että lasten kanssa. Välillä ovat mukana, välillä eivät. Minua ei juurikaan jaksa liikuttaa mitä niistä muistavat kun minä erityisesti itseäni varten sinne kuitenkin lähden, minulla ei ole muistissa vikaa ja minulle mstkailu on tärkeää. Tykkäävät matkustaa yhtä paljon kun äitinsä mutten ota aina mukaan. Hiekkalaatikolla istuksin toki myös, mutta meidän perheessä tehdään lomallakin asioita myös aikuisten ehdoilla ja myös aikuiset on oikeutettu haluamiinsa elämyksiin.

Vierailija kirjoitti:

mutta ne vanhemmat muistaa

Ehe ehe.  Muistaa sitten kun selailee fasebookkiiaan että mitä kuvia laittoi, mitä söi ja minkä värinen pska tuli pyttyyn siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta ne vanhemmat muistaa

Ehe ehe.  Muistaa sitten kun selailee fasebookkiiaan että mitä kuvia laittoi, mitä söi ja minkä värinen pska tuli pyttyyn siellä. 

Käyttää Paljonkin aikaa omaa 💩 tuotettasi katsellessa? 
Ymmärrät paremmin kuin hyvin 🤣

Eivät kaikki aikuisetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se lapsille tietenkin olisi jättää ne loman ajaksi vieraan hoitoon vanhempiaan ikävöimään.

No huh!

Tuo ei ole mikään perustelu. Jos sinä saat muistisairauden, et itsekään muista matkoistasi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Hassu ajatus, että matka tarjoaisi mahdollisuuden olla yhdessä ilman töitä ja aikatauluja. Yleensä lomalla ei ole töitä. Matka taas yleensä merkitsee varsin tiukkoja aikatauluja.

Tuttavaperheellä oli tapana lähteä kylpylälomalle omaan kaupunkiin lasten ollessa pieniä. Juuri siitä syystä, että oli rennompaa ja enemmän yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mennyt yhtään aikaa.
 

Itse muistan asioita 4-5 vuotiaasta. Ei tosin tehty silloin matkoja, mutta haastan tuon näkemyksen, että alle kouluikäinen ei muista.

Ja onhan se varmasti lapselle mukavaa, jos vanhemmat ovat matkalla loma-moodissa ja rentoina. Ei ne hyvät hetket välttämättä jää palautettavaan muistiin, mutta tunnelma varmasti jää positiivisena asiana lapsen tajuntaan. Lapsuuden hyvät hetket rakentavat positiivista mielikuvaa, vaikka kaikkea ei pystyisikään palauttamaan muistiin.

Yli 50 maassa matkustanut niin yksin kuin lastenkin kanssa ja yhtään reissua en ole tehnyt siksi että lapsille jäisi muistoja. Kiva toki että jää nyt kun ovat vanhempia, mutta ei todellakaan ole minulle mikään syy näille matkoille. Syy matkoille on se että minä haluan edelleen matkustaa huolimatta siitä että lisäännyin, kuten olen tehnyt koko ikäni. En todellakaan luovu minulle merkityksellisistä asioista siksi, että minulla on myös 2 lasta, he liittyivät joukkon jatkeeksi eivät esteeksi. Elämää kun eletään myös aikuisten ehdoilla kuten joku sanoikin. 

Hyvä huomio, ettei matkustaminen itsessään aina tarkoita stressittömyyttä, lentokentät, pakkaamiset, siirtymiset ja aikataulut voivat tuoda oman kuormansa. Pointti ei ehkä olekaan itse matkassa, vaan siinä, että perhe irrottautuu hetkeksi tavallisista velvollisuuksista ja saa olla yhdessä eri tavalla kuin kotona.

Toisaalta myös kotimaan pienet irtiotot, kuten kylpyläreissu tai hotelliyö omassa kaupungissa, voivat tarjota saman hyödyn ilman matkustamisen rasitteita. Lapselle merkityksellistä ei välttämättä ole kohteen kaukaisuus, vaan se, että vanhemmilla on aikaa ja läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Hoitovapaalla ei tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta ne vanhemmat muistaa

Ehe ehe.  Muistaa sitten kun selailee fasebookkiiaan että mitä kuvia laittoi, mitä söi ja minkä värinen pska tuli pyttyyn siellä. 

Aika kapea kuva muistamisesta, jos se tarkoittaa vain vanhojen kuvien selaamista. Harva muistaa lapsuudestaan tarkkoja yksityiskohtia, mutta moni muistaa tunteen: oliko perheellä hauskaa yhdessä, oliko aikaa olla läsnä ja koettiinko asioita yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Hoitovapaalla ei tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa? 

Sinulla on hieman erikoinen ajatuksenjuoksu, mutta varmaan tuossa joku logiikka on.

Itse en ole huomannut, että hoitovapaalla ei tarvitsisi pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa, mutta sen sijaan havaitsin kyllä, että hoitovapaalla ehdin noiden asioiden lisäksi myös tehdä kivoja juttuja lasteni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Hassu ajatus, että matka tarjoaisi mahdollisuuden olla yhdessä ilman töitä ja aikatauluja. Yleensä lomalla ei ole töitä. Matka taas yleensä merkitsee varsin tiukkoja aikatauluja.

Tuttavaperheellä oli tapana lähteä kylpylälomalle omaan kaupunkiin lasten ollessa pieniä. Juuri siitä syystä, että oli rennompaa ja enemmän yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mennyt yhtään aikaa.
 

Ainoa tiukka aikataulu mikä minulla koskaan on ollut reissuillani, on se että olen ajoissa kentällä mennen tullen. Ja olen kuitenkin viettänyt ulkomailla reissaten yhteensä useita vuosia. Minulla ei ole reissuilla MITÄÄN aikatauluja. Sitä mennään ja tehdään just sen mukaan kun sattuu huvittaa. Suunnitelmia ei ole vaan niitä tulee jos tulee. Miksi puhut muiden puolesta vaikket muiden reissuista mitään tiedä? 

Olen kysynyt aikuiselta lapseltani että muistaako hän lukuisat etelänmatkat joita tehtiin yhdessä alle kouluikäisenä?

Vastaus oli että ei muista niistä reissuista mitään. Toki jos valokuvia katselee niin voi jotain muistua mieleen.

Toisen lapsen kanssa aloitimme lentomatkailun vasta hänen ollessa 8v. ja tämä on ollut hyvä päätös. Hyvä uimataito löytyy ja jaksaa istua ravintolassa ilman puhelimen tuijotusta, ymmärtää että välillä pitää odottaa palvelua eikä kitise pienistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä lasta, nyt jo aikuisia. Nimenomaan kaikki ulkomaanreissut jääneet lapsuudesta mieleen. Myös ihan varhaiset. 

Itse muistan matkasta vain yhdet portaat kaupungilla ja vähän hotellin edustan mäkeä. Taisin olla ehkä 7-8v. En juuri yhtään mitään muuta muista,en huonetta,en kaupunkia, en mitä syötiin. Vaikka oli joulu. En muista edes mitä sain lahjaksi. Nykyään olen 44v. Muistan kyllä vaikka ja mitä muuta tuon ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Toisaalta se, paljonko tuo tiputtaa tulevaa eläkettäsi, syö progression hyödyt moninkertaisesti. Ei ne arjen velvollisuudet mihinkään katoa töitä välttelemällä, sen sijaan lomalla niistä saa kaivatun hengähdystauon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mieleen jää vanhempien stressi siellä lomakohteessa visakortti tapissa.

Tai nimenomaan stressittömyys, kun ei ole arjen pyykki ja ruokahuoltoa jne. 

Se arki juuri on lapsen lapsuus. Itse suosittelisin kaikkia käyttämään kaikki mahdolliset hoitovapaat ja työajan lyhennykset. Veroprogression ansiosta saat arkeen yllättävän paljon liikkumavaraa, kun jätät tienaamatta sen vuosittaisen etelänmatkan hinnan.

Totta kai arki on iso ja tärkeä osa lapsuutta, mutta ei kaiken yhteisen ajan tarvitse tapahtua arjen velvollisuuksien keskellä. Matkat tarjoavat erilaisen mahdollisuuden olla yhdessä ilman kiirettä, aikatauluja, töitä, pyykkejä ja ruoanlaiton pyörittämistä. Se ei tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi tavallista arkea, vaan että myös irtiotot ja yhteiset kokemukset voivat olla arvokkaita. Lapselle voi jäädä vahvoja muistoja siitä, että perhe teki asioita yhdessä, näki uusia paikkoja ja sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Arjen rutiinit rakentavat turvaa, mutta myös kiireettömät yhteiset kokemukset rakentavat suhdetta.

Hassu ajatus, että matka tarjoaisi mahdollisuuden olla yhdessä ilman töitä ja aikatauluja. Yleensä lomalla ei ole töitä. Matka taas yleensä merkitsee varsin tiukkoja aikatauluja.

Tuttavaperheellä oli tapana lähteä kylpylälomalle omaan kaupunkiin lasten ollessa pieniä. Juuri siitä syystä, että oli rennompaa ja enemmän yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mennyt yhtään aikaa.
 

Ainoa tiukka aikataulu mikä minulla koskaan on ollut reissuillani, on se että olen ajoissa kentällä mennen tullen. Ja olen kuitenkin viettänyt ulkomailla reissaten yhteensä useita vuosia. Minulla ei ole reissuilla MITÄÄN aikatauluja. Sitä mennään ja tehdään just sen mukaan kun sattuu huvittaa. Suunnitelmia ei ole vaan niitä tulee jos tulee. Miksi puhut muiden puolesta vaikket muiden reissuista mitään tiedä? 

Olet siis yhteensä useita vuosia reissannut lasten kanssa ilman minkäänlaisia aikatauluja, mennen minne naama näyttää?