Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
12.07.2026 |
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
No tuon useimmat oppivat ihan jo koulussa. Älyvapaa ajatus, että matkustelu jotenkin erityisesti jalostaisi ja kehittäisi ihmistä, etenkään jos sitä tekee jatkuvasti. Turistina sinä siellä menet ja se homma on aika äkkiä nähty.
Kyllä matkustelu on nimenomaan ympäristön tuho ja kerskakulutusta pahimmillaan.Sanoo ihminen joka ei ole käynyt kuin korkeintaan Tallinnassa. Et edes ymmärrä mistä puhun. Olen asunut ulkomailla n. 1/3 elämästäni. Tutustunut eri kulttuureihin, ihmisiin,tapoihin ja käytäntöihin. Tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole kotikylään pidemmälle uskaltaneet ja se näkyy ja kuuluu.
Minulla on ollut kyseenalainen ilo matkustaa työni kautta kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Australiassa kerran, muualla useasti. Lomamatkoja teen harkiten, koska ne ovat tosiaan pahinta ympäristön pilaamista, mitä voi tehdä. Ei se kumminkaan tarkoita, etten ikinä kävisi missään.
En edes yritä jeesustella, että matkat tekisivät minusta jotenkin paremman tai hienomman ihmisen. Työmatkalla edistetään töitä ja huvitellaan silloin, kun paikalliset järjestävät sitä kulttuuriin tutustumista. Lomalla tehdään kivoja asioita. Niitä onneksi löytyy paljon ihan kotimaastakin ja ilman hiilijalanjäljen kasvattamista.Jaa, minä teen töitä ihan kotini lähistöllä. Kun on loma, haluan mahdollisimman kauas kotoa, usein ulkomaille. Ne yksi tai kaksi matkaa vuodessa tuottavat huomattavasti vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin tuollainen reissutyö. Että ihan hyvä, että kompensoit saastuttavaa työelämääsi sillä, että vietät lomat kotimaassa.
Sinä jotenkin ajattelet siis, että sinulla on joku ympäristön pilaamisen kiintiö, jonka saat täyttää, ja se on yhtä iso kuin työmatkustavan kiintiö? Sillä sitten oikeutat saastuttamisesi.
Ja ajattelet myös, että työtehtävät ovat ihmisen omaa kiintiötä, eli jos työssä matkustaa niin hyvä kompensoida vapaa-ajalla?
Aika outoa.
Olen pyrkinyt vähentämään työmatkoja, joissa on pitkät lennot. Se tietysti tarkoittaa, etten näe ihan niin montaa eri maata ja tutustu niiden kulttuureihin ja jalostu ihmisenä yhtä hienosti kuin jos lähtisin aina, kun pääsee kaikkialle, minne pääsee. Eipä taida maailma siinä mitään menettää, että semmoinen henkilökohtainen jalostuminen jää minulta tai muiltakaan ihmisiltä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä näitä kulujenjakamiskeskusteluja. Meillä on miehen kanssa ollut alusta (tai siis yhteenmuutosta) asti ollut selvää, että kulut jaetaan tulojen suhteessa. Minä tienaan noin tuplasti sen mitä mies, eli laitan yhteiselle taloustilille tuplasti sen mitä mies. Taloustililtä siis maksetaan kaikki "asumisen kulut": vastike, sähkö, netti, ruoka... Olin kuitenkin melkein vuoden työttömänä, jolloin mies tietenkin tienasi enemmän, eli sen ajan hän pisti taloustilille enemmän. Välillä toinen haluaa vaikka tarjota hotelliviikonlopun, jonka siis tietenkin maksaa molemmille "omista" rahoistaan.
En osais omalle kohdalleni kuvitella muunlaista järjestelyä, meille tämä on aina ollut niin itsestään selvää.
Nosta kissa pöydälle ja kerro, että raha-asiat ovat sinulle tärkeitä ja haluat, että sinun rahasi ovat sinun - parisuhteessakin. Voit olla oikeassa naisen suhteen tai sitten et, mutta totta on, että elämässä ei mihinkään kannata sijoittaa enempää kuin sen verran minkä on valmis menettämään.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on aina tienannut kolme kertaa enemmän kuin mun äiti. Ihan hirveää, jos isä olisi ajatellut, että äiti yrittää hyötyä hänen rahoistaan tai ettei hänen rahoja voisi käyttää mihinkään äidin toivomaan kivaan. Tuskin olisivat koskaan menneet naimisiin saati olisivat enää naimisissa yli 40 vuotta myöhemmin. Äitini on järkevä rahan käyttäjä eikä isän ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä miten äiti käyttää hänen ja heidän yhteisiä rahoja. Minä olen siis kasvanut siihen ajatukseen, että parisuhteessa kaikki on yhteistä. Rahat, huolet ja hyvät hetket. Mikä sellainen parisuhde edes on, että antaa rahan tulla kaiken väliin niin ettei edes uskalla muodostaa kunnon kumppanuussuhdetta. Toive siitä ettei muuteta yhteen on ihan ok, mutta, että varallisuuserot ja pelko siitä, että joutuu käyttämään omia rahoja joskus johonkin kivaan, estävät parisuhteen muodostumisen ei mahdu mun päähän.
No ap ei tosiaan nimenomaan halua mitään näistä. Ei yhteen muuttoa, perhettä tai avioliittoa. Kieltämättä nyt mietin mistä tämä noin kova pelko kumpuaa? Onko kyseinen tapailukumppani siis antanut aihetta epäilyyn, vai liittyykö tämä nyt ainoastaan vanhoihin kokemuksiin ja oletuksiin, vai onko sinulla oikeasti jotain syytä? Kysyisin myös, että oletko tosissasi ollut oikeasti täysin rehellinen aikomuksistasi (myös aiemmin) jos kokemus on ettei sinun uskota olevan tosissasi? Kerroit toki, että keräät varallisuutta tulevaisuus mielessä pitäen mahdollisen työttömyyden varalle, mikä on sinänsä ihan hyvä syy hillota rahaa. Kuitenkin vuositulosi on sen verran vaatimattomat, että mikään järjetön rahojen kyttääminen ja pelkääminen joutuvansa hyväksikäytetyksi tuntuu nyt vähän ylilyönniltä.
Miksi ei voisi sopia, että molemmat laittaa kuukausittain taloustilille esim 20-30% tuloistaan ja niistä maksettaisiin yhteiset menot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuloerot ovat hankalia ystävyyssuhteissakin puhumattakaan parisuhteesta. Ainoa ratkaisu on etsi suurinpiirtein samatuloinen tai varakkaampi nainen tai suostua sponsoroimaam köyhempää kumppania.
Näin se etenee. Ei kovin toimivaa esim. jos toinen käy yksin ulkomaan matkoilla tai lennetään erikseen bisnesluokassa/economyssa. Esimerkkejä löytyy loputtomiin. Kokemuksien jakaminen puolisoiden kesken onnistuukin lähinnä ym. kahdella menetelmällä.
Jotenkin tulee olo, että aloittaja ei hirveästi pidä kumppanistaan. Ei seurustella ole pakko. Itse en seurustelisi miehen kanssa, jos minusta tuntuisi, että se, että mies hyötyisi minusta jotenkin, olisi huono asia.
Eikä se tarkoita, että kaikki heti yhteiseksi, tai että toinen voi vaan loisia. Vaan sitä, että jos oikeasti rakastaa toista, nämä ovat vain käytännön ongelmia, ei asioita, jotka huolettavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kyllä saa haluta lapsia naisten kustannuksella mutta auta armias jos nainen haluaa hyvätuloisen miehen.
Aloittaja voisi lopettaa parisuhteet ja käydä maksullisilla jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen.
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
apTunnut jumittavan tuossa varallisuusasiassa niin pahasti, että paras kun pysyt sinkkuna.
Minä en alun perin jumittanut siinä ollenkaan. Mutta sitten kävi ilmi, että siitä tulee ennemmin tai myöhemmin seurustelukumppanille ongelma, vaikka minulle on selkeästi sanottu ettei näin tapahdu. Mietin tässä vain, että olisiko tällä kertaa toisin?
ap
Jos teille tulee joskus lapsia, niin kaikki muuttuu. Ja jos köyhempi kumppanisi joskus herää haluamaan lapsen ja kiellät sen häneltä, niin hän joutuu uhraamaan liian paljon vuoksesi.
Puhukaa rahasta ja toivotaan että hän on säästäväinen. Auta hänet sijoittamisen alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on aina tienannut kolme kertaa enemmän kuin mun äiti. Ihan hirveää, jos isä olisi ajatellut, että äiti yrittää hyötyä hänen rahoistaan tai ettei hänen rahoja voisi käyttää mihinkään äidin toivomaan kivaan. Tuskin olisivat koskaan menneet naimisiin saati olisivat enää naimisissa yli 40 vuotta myöhemmin. Äitini on järkevä rahan käyttäjä eikä isän ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä miten äiti käyttää hänen ja heidän yhteisiä rahoja. Minä olen siis kasvanut siihen ajatukseen, että parisuhteessa kaikki on yhteistä. Rahat, huolet ja hyvät hetket. Mikä sellainen parisuhde edes on, että antaa rahan tulla kaiken väliin niin ettei edes uskalla muodostaa kunnon kumppanuussuhdetta. Toive siitä ettei muuteta yhteen on ihan ok, mutta, että varallisuuserot ja pelko siitä, että joutuu käyttämään omia rahoja joskus johonkin kivaan, estävät parisuhteen muodostumisen ei mahdu mun päähän.
No ap ei tosiaan nimenomaan halua mitään näistä. Ei yhteen muuttoa, perhettä tai avioliittoa. Kieltämättä nyt mietin mistä tämä noin kova pelko kumpuaa? Onko kyseinen tapailukumppani siis antanut aihetta epäilyyn, vai liittyykö tämä nyt ainoastaan vanhoihin kokemuksiin ja oletuksiin, vai onko sinulla oikeasti jotain syytä? Kysyisin myös, että oletko tosissasi ollut oikeasti täysin rehellinen aikomuksistasi (myös aiemmin) jos kokemus on ettei sinun uskota olevan tosissasi? Kerroit toki, että keräät varallisuutta tulevaisuus mielessä pitäen mahdollisen työttömyyden varalle, mikä on sinänsä ihan hyvä syy hillota rahaa. Kuitenkin vuositulosi on sen verran vaatimattomat, että mikään järjetön rahojen kyttääminen ja pelkääminen joutuvansa hyväksikäytetyksi tuntuu nyt vähän ylilyönniltä.
Minusta taas tuo on nimenomaan ymmärrettävää, koska ne vuositulot ovat suht vaatimattomat sijoittamiseen melko pian uhkaavan työttömyyden varalle. Tuloista ei niin vaan riitä sekä ylimääräiseen että sijoittamiseen. Pitää tehdä tarkkoja valintoja.
Omat tulot ovat nykyään selvästi suuremmat ja näillä tuloilla pystyy vähän jo panostamaan vapaa-aikaan rahallisestikin niin, ettei tarvitse tinkiä sijoitustavoitteestakaan.
Ei vaikuta siltä, että olisit rakastunut siihen naiseen. Ja koska et ole rakastunut häneen, ei ole järkeä olla parisuhteessa. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vihjaa, että elintason pitäisi nousta. Vihjaan, että tuollainen piheys ja laskelmoivuus viittaa pakkomielteeseen. Mietit rahaa pakkomielteisesti ja pelkäät että paha susi vie rahat jotka olet säälittävillä 55t vuosituloilla saavuttanut.
Olen kysynyt tämän jo kerran. Mihin sinä tarvitset parisuhdetta? Tämä kysymys oikeasti kiinnostaa minua.
En osaa vastata tuohon, koska selkeästi mietimme parisuhdetta eri tavalla.
En minä tarvitse parisuhdetta mihinkään. Kyse on siitä, että haluan viettää aikaani tietyn ihmisen kanssa.
Tämä ketju on olemassa siksi, että olen tullut varovaiseksi. En siksi, että pelkäisin jonkun vievän rahani. Vaan siksi, etten haluaisi taas samaa kuviota jonka olen kokenut aikaisemmin.
Jos heitän pallon takaisin sinulle: perustuuko sinun halusi olla parisuhteessa johonkin tarpeeseen? Kuten perheen perustaminen, turva, sosioekonominen hyöty, tms?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi sopia, että molemmat laittaa kuukausittain taloustilille esim 20-30% tuloistaan ja niistä maksettaisiin yhteiset menot?
Mitkä yhteiset menot?
Minusta tuntuisi pikkumaiselta pyytää esimerksi puolet bensakuluista tai joistain syömisistä reissussa jotka minö kustannan.
ap
Jaa, minä teen töitä ihan kotini lähistöllä. Kun on loma, haluan mahdollisimman kauas kotoa, usein ulkomaille. Ne yksi tai kaksi matkaa vuodessa tuottavat huomattavasti vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin tuollainen reissutyö. Että ihan hyvä, että kompensoit saastuttavaa työelämääsi sillä, että vietät lomat kotimaassa.