Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (134)
Miehet eivät ole riittävän yksinäisiä :D lol
On kyllä vaan pakko todeta, että ap kuulostaa autistiselta rahojen kerääjältä.
Varmaan viet omat muovipussit kauppaan ja ostat punalaputettuja tuotteitakin? :D
Mihin sinä parisuhdetta tarvitset? Tähän kysymykseen saat vastata.
Mun miesystävällä on hieman säästöjä, omistusasunto ja sijoitusasunto. Mulla on tuulenhuuhtoma persaus. Mä en halua muuttaa yhteen. En, vaikka mies lupasi kustantaa mulle asumisen. Yhdessä asuminen ei ole mulle mikään itseisarvo. Mieluummin elän vuokralla, vaatimattomassa kodissani.
En ole vailla miehen rahoja, hän on pihi ja niin olen minäkin. Minä tosin pakon sanelemana. Mies joskus sanoi arvostavansa sitä, että haluan seisoa omilla jaloillani, enkä ole vailla hänen rahojaan. Joskus mies tarjoaa mulle jotain, jos ollaan ulkona ja sen voin ottaa vastaan, mutta muuten olen hyvin tarkka siitä, että ollaan koko ajan sujut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Ei ole eikä tule yhteistä tiliä, enkä ole muuttamassa yhteen.
Lähinnä mietin onko tämä nyt se poikkeustapaus jossa "tämä sopii minulle mainiosti" myös tarkoittaa sitä, eikä se ole kryptistä salakieltä joka pitäisi lukea "tietysti nainen haluaa jossain vaiheessa, että olette samaa tiimiä ja sinun rahasi ovat myös hnen rahojaan".
apTunnut jumittavan tuossa varallisuusasiassa niin pahasti, että paras kun pysyt sinkkuna.
Minä en alun perin jumittanut siinä ollenkaan. Mutta sitten kävi ilmi, että siitä tulee ennemmin tai myöhemmin seurustelukumppanille ongelma, vaikka minulle on selkeästi sanottu ettei näin tapahdu. Mietin tässä vain, että olisiko tällä kertaa toisin?
ap
No sitähän ei kukaan voi tietää. Et tuolla asenteella kyllä erityisen rakastuneelta itsekään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Seksiähän se nainen yleensä antaa miehen varallisuudesta nauttimisen vastineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maksetaan 50/50, niin sitten elintaso mitoitetaan pienituloisemman mukaan. Eli jos toinen tienaa 2000e/kk ja toinen 8000e/kk, silloin asutaan halvassa vuokrakaksiossa kaupungin laitamilla, ei omisteta autoa eikä tehdä mitään kalliita matkoja.
Näin. Saanen myös huomauttaa, että tuollaiset mahdolliset maalailut mitä kaikkea voisi yhdessä tehdä, jos asuttaisiin yhdessä ovat usein realistisia nimenomaan sen yhdessä asumisen takia. Yhdessä asuminen kun on monessa mielessä suhteessa paljon halvempaa (ellei sitten haluta asua erityisen hulppeasti) ja silloin vähemmän tienaavallakin jää ihan sitä omaa rahaa enemmän muuhun käyttöön, kuin yksin asuessa.
Joten ei tuollaiset puheet automaattisesti tarkoita mitään toisen siivellä elelyä.
Riippuu siitä, että kuinka pienituloinen se köyhempi kumppani on. Mä olen takuueläkkeellä ja saan lisäksi eläkkeensaajan asumistukea. Jos muuttaisin varakkaamman kumppanin kanssa yhteen, en saisi enää asumistukea ja pienestä eläkkeestä niistettäisiin vielä siitäkin siivu pois. Käytännössä olisin sen jälkeen kumppanin hyvän tahdon varassa ja sitä en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Seksiähän se nainen yleensä antaa miehen varallisuudesta nauttimisen vastineeksi.
Joo, h u o r i a ovat kaikki
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole riittävän yksinäisiä :D lol
On kyllä vaan pakko todeta, että ap kuulostaa autistiselta rahojen kerääjältä.
Varmaan viet omat muovipussit kauppaan ja ostat punalaputettuja tuotteitakin? :D
Mihin sinä parisuhdetta tarvitset? Tähän kysymykseen saat vastata.
Vihjaatko siis että parisuhteeseen hakeudutaan tosiaan toisen rahojen vuoksi että oma elintaso nousee?
Siis et halua muuttaa yhteen, et hankkia lapsia, et tehdä mitään kivaa yhdessä, et jakaa omastasi? Etsit siis vaan ilmaista pillua kun en halua huorista maksaa? Tiedätkö kuule että ehkäisy maksaa, hiivatulehdukset ja pissataudit ja muut mitä monet saa seksistä maksaa rahaa ostaa lääkkeitä ja nätiltä näyttäminenkin maksaa, ei ne meikit ja muut oo ilmasia. Ja sit sun pitäs kuitenkin pillua saada ilman että sijoitat siijen yhtään mitään? Harrastin seksiä tauon jälkeen yhden kerran ja meni 100e että sain bakteeritasapainon taas kuntoon. Ei miehille kannata antaa ilmaiseksi mitään.
Kuten joku tuossa jo kirjoittikin, tässä on hyvin samanlaiset rahankäyttötavat kummallakin, eli kumpikin elää nuukasti. Ja mieltymykset ja harrastukset on hyvin samanlaisia.
En ymmärrä, miksi ongelmia pitää keksiä horisonttiin, jos asiat tuntuvat menevän näin hyvin yksiin.
Onkohan se niin, ettei ap ole kovin ihastunut.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Seksiähän se nainen yleensä antaa miehen varallisuudesta nauttimisen vastineeksi.
Antaa? En ole kokenut halujeni tyydyttämistä koskaan antamiseksi, minä kun nautin siitä seksistä varmasti vähintään yhtä paljon kun mieheni. Meillä tää on kyllä ihan yhteinen asia jota molemmat haluaa, ei kummaltakaan mitään antamista.
En vihjaa, että elintason pitäisi nousta. Vihjaan, että tuollainen piheys ja laskelmoivuus viittaa pakkomielteeseen. Mietit rahaa pakkomielteisesti ja pelkäät että paha susi vie rahat jotka olet säälittävillä 55t vuosituloilla saavuttanut.
Olen kysynyt tämän jo kerran. Mihin sinä tarvitset parisuhdetta? Tämä kysymys oikeasti kiinnostaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maksetaan 50/50, niin sitten elintaso mitoitetaan pienituloisemman mukaan. Eli jos toinen tienaa 2000e/kk ja toinen 8000e/kk, silloin asutaan halvassa vuokrakaksiossa kaupungin laitamilla, ei omisteta autoa eikä tehdä mitään kalliita matkoja.
Näin. Saanen myös huomauttaa, että tuollaiset mahdolliset maalailut mitä kaikkea voisi yhdessä tehdä, jos asuttaisiin yhdessä ovat usein realistisia nimenomaan sen yhdessä asumisen takia. Yhdessä asuminen kun on monessa mielessä suhteessa paljon halvempaa (ellei sitten haluta asua erityisen hulppeasti) ja silloin vähemmän tienaavallakin jää ihan sitä omaa rahaa enemmän muuhun käyttöön, kuin yksin asuessa.
Joten ei tuollaiset puheet automaattisesti tarkoita mitään toisen siivellä elelyä.
Riippuu siitä, että kuinka pienituloinen se köyhempi kumppani on. Mä olen takuueläkkeellä ja saan lisäksi eläkkeensaajan asumistukea. Jos muuttaisin varakkaamman kumppanin kanssa yhteen, en saisi enää asumistukea ja pienestä eläkkeestä niistettäisiin vielä siitäkin siivu pois. Käytännössä olisin sen jälkeen kumppanin hyvän tahdon varassa ja sitä en halua.
No totta kai se riippuu. Nyt puhutaan kuitenkin työssä käyvistä ihmisistä, ei sosiaaliturvan varassa elävistä joille kaikki on luonnollisesti aina monimutkaisempaa.
Mä mietin sitä, että mitä aloittaja harrastaa ja millainen on sun elämä/arki/juhla/lomat? Mitä teet sun varallisuudella, jos et käytä sitä mihinkään, ja mistä kumpuaa pelko siitä, että joku ehkä haluaa sulta jotain (yhteisen elämän ehkä)?
Kuten yllä sanottiin jo, niin sulla pitää olla samantuloinen ja samat ajatukset omaava kunppani, niin voitte yhdessä viettää aikaa säästeliäästi, ja laittaa vaikka kaikki menot exceliin niin kummankaan ei tarvitse ahdistua siitä, että joku hyväksikäyttää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maksetaan 50/50, niin sitten elintaso mitoitetaan pienituloisemman mukaan. Eli jos toinen tienaa 2000e/kk ja toinen 8000e/kk, silloin asutaan halvassa vuokrakaksiossa kaupungin laitamilla, ei omisteta autoa eikä tehdä mitään kalliita matkoja.
Näin. Saanen myös huomauttaa, että tuollaiset mahdolliset maalailut mitä kaikkea voisi yhdessä tehdä, jos asuttaisiin yhdessä ovat usein realistisia nimenomaan sen yhdessä asumisen takia. Yhdessä asuminen kun on monessa mielessä suhteessa paljon halvempaa (ellei sitten haluta asua erityisen hulppeasti) ja silloin vähemmän tienaavallakin jää ihan sitä omaa rahaa enemmän muuhun käyttöön, kuin yksin asuessa.
Joten ei tuollaiset puheet automaattisesti tarkoita mitään toisen siivellä elelyä.
Riippuu siitä, että kuinka pienituloinen se köyhempi kumppani on. Mä olen takuueläkkeellä ja saan lisäksi eläkkeensaajan asumistukea. Jos muuttaisin varakkaamman kumppanin kanssa yhteen, en saisi enää asumistukea ja pienestä eläkkeestä niistettäisiin vielä siitäkin siivu pois. Käytännössä olisin sen jälkeen kumppanin hyvän tahdon varassa ja sitä en halua.
No totta kai se riippuu. Nyt puhutaan kuitenkin työssä käyvistä ihmisistä, ei sosiaaliturvan varassa elävistä joille kaikki on luonnollisesti aina monimutkaisempaa.
Ai, missä niin sanottiin? Mun mielestä puhuttiin varallisuuseroista ja ne voivat nyt vaikka johtua siitä, että toinen on eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
No tuon useimmat oppivat ihan jo koulussa. Älyvapaa ajatus, että matkustelu jotenkin erityisesti jalostaisi ja kehittäisi ihmistä, etenkään jos sitä tekee jatkuvasti. Turistina sinä siellä menet ja se homma on aika äkkiä nähty.
Kyllä matkustelu on nimenomaan ympäristön tuho ja kerskakulutusta pahimmillaan.Sanoo ihminen joka ei ole käynyt kuin korkeintaan Tallinnassa. Et edes ymmärrä mistä puhun. Olen asunut ulkomailla n. 1/3 elämästäni. Tutustunut eri kulttuureihin, ihmisiin,tapoihin ja käytäntöihin. Tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole kotikylään pidemmälle uskaltaneet ja se näkyy ja kuuluu.
Minulla on ollut kyseenalainen ilo matkustaa työni kautta kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Australiassa kerran, muualla useasti. Lomamatkoja teen harkiten, koska ne ovat tosiaan pahinta ympäristön pilaamista, mitä voi tehdä. Ei se kumminkaan tarkoita, etten ikinä kävisi missään.
En edes yritä jeesustella, että matkat tekisivät minusta jotenkin paremman tai hienomman ihmisen. Työmatkalla edistetään töitä ja huvitellaan silloin, kun paikalliset järjestävät sitä kulttuuriin tutustumista. Lomalla tehdään kivoja asioita. Niitä onneksi löytyy paljon ihan kotimaastakin ja ilman hiilijalanjäljen kasvattamista.
Okei, mä kerron mihin mä ajattelen, että miehet tarvitsevat parisuhdetta. Tässä nyt alkuun muutama asia, mutta toki näitä on lisää.
Mieskin yleensä kaipaa seuraa asioihin joita tekee arjessa vapaa-ajallaan. Vähintäänkin kotiin yksinäisiin iltoihin. Lähes aina meidän biologia ohjaa meitä ihastumaan ja rakastumaan ja toivomme melkein kaikki löytävämme sen kumppanin jonka kanssa vanheta.
Lisäksi on eduksi miehelle olla naimissa. Esimerkiksi työelämässä eteneminen hyvin usein vielä nykyäänKIN vaatii sen, että miehen status on hyvä perhemies tai vähintäänkin hyvä aviomies. Tällaiseen mieheen luotetaan enemmän kuin weirdo sinkkuun eläjään.
Voisin jatkaa mutta varmaan ymmärtänette pointin. Kyseessä ei läheskään aina ole pelkkä seksi tai se että nainen hoitaa lapsia tai tekee ruokaa tai jotakin tällaista mitä voisi ajatella.
Ap:n kohdalla nyt todella mietin tätä. Mitä ap suhteelta haluaa tai kaipaa.
Miten parisuhteen raha-asioistakin voidaan saada näin käsittämättömän hankalia? Ei mitään ongelmia yli 20 vuoteen vaikka tienaan tällä hetkellä monta kertaa enemmän kuin vaimo. Välillä on ollut suunnilleen samat tulot. Tietysti maksan nykyään melkein kaiken, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ei me rahan takia yhdessä olla, siihen on ihan muut syyt.
Tässä on syy miksi naisten kuuluu hankkia rikkaampi puoliso eikä naisen koskaan kuulu tyytyä köyhempään
Mun isä on aina tienannut kolme kertaa enemmän kuin mun äiti. Ihan hirveää, jos isä olisi ajatellut, että äiti yrittää hyötyä hänen rahoistaan tai ettei hänen rahoja voisi käyttää mihinkään äidin toivomaan kivaan. Tuskin olisivat koskaan menneet naimisiin saati olisivat enää naimisissa yli 40 vuotta myöhemmin. Äitini on järkevä rahan käyttäjä eikä isän ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä miten äiti käyttää hänen ja heidän yhteisiä rahoja. Minä olen siis kasvanut siihen ajatukseen, että parisuhteessa kaikki on yhteistä. Rahat, huolet ja hyvät hetket. Mikä sellainen parisuhde edes on, että antaa rahan tulla kaiken väliin niin ettei edes uskalla muodostaa kunnon kumppanuussuhdetta. Toive siitä ettei muuteta yhteen on ihan ok, mutta, että varallisuuserot ja pelko siitä, että joutuu käyttämään omia rahoja joskus johonkin kivaan, estävät parisuhteen muodostumisen ei mahdu mun päähän.
Näin. Saanen myös huomauttaa, että tuollaiset mahdolliset maalailut mitä kaikkea voisi yhdessä tehdä, jos asuttaisiin yhdessä ovat usein realistisia nimenomaan sen yhdessä asumisen takia. Yhdessä asuminen kun on monessa mielessä suhteessa paljon halvempaa (ellei sitten haluta asua erityisen hulppeasti) ja silloin vähemmän tienaavallakin jää ihan sitä omaa rahaa enemmän muuhun käyttöön, kuin yksin asuessa.
Joten ei tuollaiset puheet automaattisesti tarkoita mitään toisen siivellä elelyä.