Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
12.07.2026 |
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos rakastaa niin haluaa jakaa omastaan. Meillä on pitkä 35 vuoden suhde ja ikinä ei olla rahasta riidelty. Tolkun ihmisiä olemme molemmat. Kumpikaan ei ole tuhlari, pihi tai itsekäs. Kaikki on ollut yhteistä alusta asti. Samaan pottiin ne menee sijoituksista perintöihin. Aikuiset lapsetkin pääsee nauttimaan perheen rahoista kun yksi perintö siirrettiin suoraan heille kun ei sitä itse tarvittu. Aluksi olimme köyhiä ja nyt ok varakkaita 50+. Avioehtoakaan ei tehty koska jos tulisi ero niin kaikki on tienattu avioliiton aikana ja saisi mennä puoliksi. Sekin on valinta.
Entä jos puoliso onkin pettänyt sinua vuosia ja lähtee uuden heilan matkaan huomenna?
Minä kuvittelin samoin, mutta kun käry kävi en halunnut jättää mitään petturille.
Ero kun tulee usein syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me vasta omituisia ollaan. Puoliso maksaa lähes kaiken ja minä köyhänä työttömänä sijoitan. Maksan vaan pieniä laskuja mutta sijoittaminen kiinnostaa ja ostetaan asunto jossain vaiheessa ja kummatkin omistaa yhdessä asunnon. Kerrot että olet varakas mutta pihtaat rahojasi. Toivottavasti edes sijoitat.
En laske itseäni varakkaaksi, mutta sijoitan kyllä.
Sijoittamisen tavoitteena oli alun perin säästää jotain pahan päivän varalle ja myös eläkettä varten. Nykytavoite on ainakin osittainen riippumattomuus palkkatyöstä. Syy on siinä, etten luota työnäkymiin alallani kun ikää tulee vielä 5-10v lisää ja tekoälykin kehittyy koko ajan.
ap
Jos olet pihi niin sano se suoraan, että et tykkää matkustella etkä pitää hauskaa kumppanin kanssa törsäten ja sinä et halua etkä aio hauskanpitoa maksaa. Reilua puhua avoimesti ja suoraan. Jos et puhu suoraan niin annat vaikutelman, että jotenkin haluat kuitenkin hyöytä siitä köyhemmästä. Saat kuitenkin seuraa tms. Its oli avioliittossa saidan ihmisen kanssa ja hän ei tosiaan halunnut edes elokuviin mennä, vaikka minä köyhempänä olisin sen maksanut. Elämä voi olla aika ankeaa moisen saiturin kanssa. Eron jälkeen hän kylläkin on mielellään matkustellut ja tehnyt vaikka mitä, joten ajattelen vain aika itsekkäänä ja itsekeskeisenä ihmisenä häntä. Että hänellä oli joku outo lukko siinä, että toiselle ei voi tarjota mitään hyvää. Itse olisin pienistäkin tuloista maksanut jonkun yhteisen treffi illan suhdetta piristääkseni. Hänellä oli muitakin tunne-elämän ongelmia kuten hänen seurassaan ei saanut "tunteilla" ym. Ei enää koskaan tuollaiseen mekaaniseen parisuhteeseen. Se materia ja kaikki ei korvannut henkisen ja tunnetason puutteita. Mielummin sitten elää vaikka vähävaraisesti nauttien elämästä kuin rahojaan panttaavan saiturin kanssa. Toki opin häneltä rahankäyttöä, mutta sitten kun se piheys menee aivan yli johonkin toiseen äärilaitaan on kyseessä jo sairaus.
Miksi pitää ylipäätään muuttaa yhteen? Itse olen ollut kohta 15 vuotta parisuhteessa minua huomattavasti matalapalkkaisemman miehen kanssa ja hyvin on sujunut. Koskaan ei ole tarvinnut hänen kulujaan maksella, hänellä kun on ihan oma taloutensa kuten minullakin. Yhteiset menemiset maksetaan puoliksi ja niitä yhteisiä menoja on sit sen vähä varaisemman mukaan. Koskaa ei olla tästä ongelmaa saatu aikaan, mä kun suurena matkailun ystävänä osaan kyllä matkustella ihan itsekseenkin jos toisella ei ole rahaa lähteä joka reissuun. Harrastan myös monia muita juttuja kuten esim moottoripyöräilyä johon puolisolla ei ole varaa, vaikka mielenkiintoa olisi sitäkin enemmän. En koe että se on millään tavalla minulta pois että hän jää näistä sit pois kun ei ole kerran varaa hänellä tähän harrastukseen osallistua, enkä minäkään kaipaa tarakalle istujaa. Itsenäisenä aikuisena ihmisenä osaan harrastaa ihan ilman kädestä pitäjääkin. Yhteisiä rahoja ei ole, eikä tule mut en millään tavalla kykene ymmärtämän miten se voisi olla ongelma kun ei ole mitään tarvetta raahata kamoja saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Suhde joka on hyvin eriparinen taloudellisesti ei toimi, jos varakkaampi ei ole antelias luonne. Sama pätee ystävyyteenkin. Ystäväni on pienipalkkainen ja asuntovelkaa on paljon, siksi tarjoan hänelle aina ravintolassa ja hän onneksi ei siitä kiusaannu. Voisin muutenkin avustaa häntä lainanmaksussa silloin tällöin, mutta ihan niin varakas en ole. Ystäväni on tosi hyvä rahankäyttäjä ja saa rahat hyvin riittämään, siksipä olisi tosi kiva antaa välillä hänelle jotain, että rahaa jäisi tehdä jotain kivaa.
En maininnut matkakuluja nostaakseni itseäni jalkustalle vaan siksi, ettei jäisi kuvaa siitä, että lasken jokaisen pennin.
Pointti on siinä, että tapailukumppanini on sanonut ettei tarvitse keneltäkään rahaa ja hän on tyytyväinen elämäänsä. Se nyt ei ole ongelma kenellekään jos maksan matkakulut tai syömiset kun pysähdytään vaellusreissulta tullessa jossain.
Mutta aikaisemmissa suhteissa on alettu toivomaan enemmän, vaikka on nimenomaan sanottu, ettei missään nimessä haluta muuttaa yhteen tai yhdistää talouksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vasta omituisia ollaan. Puoliso maksaa lähes kaiken ja minä köyhänä työttömänä sijoitan. Maksan vaan pieniä laskuja mutta sijoittaminen kiinnostaa ja ostetaan asunto jossain vaiheessa ja kummatkin omistaa yhdessä asunnon. Kerrot että olet varakas mutta pihtaat rahojasi. Toivottavasti edes sijoitat.
En laske itseäni varakkaaksi, mutta sijoitan kyllä.
Sijoittamisen tavoitteena oli alun perin säästää jotain pahan päivän varalle ja myös eläkettä varten. Nykytavoite on ainakin osittainen riippumattomuus palkkatyöstä. Syy on siinä, etten luota työnäkymiin alallani kun ikää tulee vielä 5-10v lisää ja tekoälykin kehittyy koko ajan.
ap
Tuon ymmärrän paremmin. Jos on suunnitelma niille sijoitettaville rahoille, ärsyttää suunnattomasti, jos toinen pitää niitä vapaana riistana yhteiselle humputtelulle.
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sä vaan pysyisit sinkkuna, kun kerran on noin vaikeaa. Tai sitten voit hakea thaikuista itsellesi naisen, jos kerran kotimaiset ovat vain rahan perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tässä ei taida nyt olla siitä kyse. Aloittaja sijoittaa, koska pelkää menettävänsä työnsä ikäsyrjinnän tai tekoälyn tai molempien vuoksi. Eli rahaa tarvitaan nimenomaan loppuelämän turvaksi eikä käärinliinoihin jemmattavaksi. Sitten tulee näitä kumppaneita, jotka ehdottavat, että tulevaisuuden turvaksi koottuja säästöjä tai niiden kartuttamiseen budjetoituja rahoja käytettäisiinkin isompaan kämppään tai matkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pihi niin sano se suoraan, että et tykkää matkustella etkä pitää hauskaa kumppanin kanssa törsäten ja sinä et halua etkä aio hauskanpitoa maksaa. Reilua puhua avoimesti ja suoraan. Jos et puhu suoraan niin annat vaikutelman, että jotenkin haluat kuitenkin hyöytä siitä köyhemmästä. Saat kuitenkin seuraa tms. Its oli avioliittossa saidan ihmisen kanssa ja hän ei tosiaan halunnut edes elokuviin mennä, vaikka minä köyhempänä olisin sen maksanut. Elämä voi olla aika ankeaa moisen saiturin kanssa. Eron jälkeen hän kylläkin on mielellään matkustellut ja tehnyt vaikka mitä, joten ajattelen vain aika itsekkäänä ja itsekeskeisenä ihmisenä häntä. Että hänellä oli joku outo lukko siinä, että toiselle ei voi tarjota mitään hyvää. Itse olisin pienistäkin tuloista maksanut jonkun yhteisen treffi illan suhdetta piristääkseni. Hänellä oli muitakin tunne-elämän ongelmia kuten hänen seurassaan ei saanut "tunteilla" ym. Ei enää koskaan tuollaiseen mekaaniseen parisuhteeseen. Se materia ja kaikki ei korvannut henkisen ja tunnetason puutteita. Mielummin sitten elää vaikka vähävaraisesti nauttien elämästä kuin rahojaan panttaavan saiturin kanssa. Toki opin häneltä rahankäyttöä, mutta sitten kun se piheys menee aivan yli johonkin toiseen äärilaitaan on kyseessä jo sairaus.
Mikä ihmeen väite tuo on, että ap hyötyy naisesta kun saa seuraa? Eikö ap:n nainen saa yhtä lailla seuraa?
Ja nimenomaan siksi koska ei maksa naiselle mitään?
Ovatko kaikki naiset sitten maksullisia?
Saisiko vähän haarukkaa millaisista tulo-, ja varallisuuseroista puhutaan?
ap:n vs tapailukumppanin
- vuositulot
- asumismuoto ja asunnon arvo
- ap:n sijoitussalkun koko? Onko naisella säästöjä?
- auton arvo
- muuta omaisuutta?
- velat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
En ikinä ryhtyisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka tekee rahasta tuollaisen ongelman. Minulla on enemmän varallisuutta kuin miehelläni, vaikka hän vähän tienaa enemmän. Olen rahoittanut talomme remontteja, koska mulla on aika paljon rahaa käytettävissäni. En hetkeäkään mieti sitä, että kamalaa kun pitää käyttää mun rahoja elintasoomme. Meillä on ollut yhteiset rahat melkein heti alusta asti. Olemme yksikkö, tiimi ja käytetään rahaa niin, että kaikilla on kiva olla. Ihan sama kenen rahoja ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pihi niin sano se suoraan, että et tykkää matkustella etkä pitää hauskaa kumppanin kanssa törsäten ja sinä et halua etkä aio hauskanpitoa maksaa. Reilua puhua avoimesti ja suoraan. Jos et puhu suoraan niin annat vaikutelman, että jotenkin haluat kuitenkin hyöytä siitä köyhemmästä. Saat kuitenkin seuraa tms. Its oli avioliittossa saidan ihmisen kanssa ja hän ei tosiaan halunnut edes elokuviin mennä, vaikka minä köyhempänä olisin sen maksanut. Elämä voi olla aika ankeaa moisen saiturin kanssa. Eron jälkeen hän kylläkin on mielellään matkustellut ja tehnyt vaikka mitä, joten ajattelen vain aika itsekkäänä ja itsekeskeisenä ihmisenä häntä. Että hänellä oli joku outo lukko siinä, että toiselle ei voi tarjota mitään hyvää. Itse olisin pienistäkin tuloista maksanut jonkun yhteisen treffi illan suhdetta piristääkseni. Hänellä oli muitakin tunne-elämän ongelmia kuten hänen seurassaan ei saanut "tunteilla" ym. Ei enää koskaan tuollaiseen mekaaniseen parisuhteeseen. Se materia ja kaikki ei korvannut henkisen ja tunnetason puutteita. Mielummin sitten elää vaikka vähävaraisesti nauttien elämästä kuin rahojaan panttaavan saiturin kanssa. Toki opin häneltä rahankäyttöä, mutta sitten kun se piheys menee aivan yli johonkin toiseen äärilaitaan on kyseessä jo sairaus.
Mikä ihmeen väite tuo on, että ap hyötyy naisesta kun saa seuraa? Eikö ap:n nainen saa yhtä lailla seuraa?
Ja nimenomaan siksi koska ei maksa naiselle mitään?
Ovatko kaikki naiset sitten maksullisia?
Aika monenkin naisen mielestä se on naisen hyväksikäyttöä jos saa "ilmaista seuraa".
Ilmeisesti naisten mielestä miehen kuuluu maksaa naisen seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tässä ei taida nyt olla siitä kyse. Aloittaja sijoittaa, koska pelkää menettävänsä työnsä ikäsyrjinnän tai tekoälyn tai molempien vuoksi. Eli rahaa tarvitaan nimenomaan loppuelämän turvaksi eikä käärinliinoihin jemmattavaksi. Sitten tulee näitä kumppaneita, jotka ehdottavat, että tulevaisuuden turvaksi koottuja säästöjä tai niiden kartuttamiseen budjetoituja rahoja käytettäisiinkin isompaan kämppään tai matkoihin.
Pelkäämällä jättää elämän elämättä ja istuu kotona pimeässä, ettei sähkölasku kasva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä te sitten teette yhdessä? Pelkkään panemiseen ei tarvita suhdetta ja ajan mittaan rupeaa mieli tehdä muutakin. Mutta teistä ei ole edes muuttamaan yhteen, ei perustamaan perhettä. Ette voi matkustella, ette käydä missään mikä maksaa. Mitä ihmettä te teette yhdessä? Pelaatte jotain lautapelejä vai mitä?"
Onpa ikävä asenne. Parhaat asiat elämässä on ilmaisia. Matkustelu tuhoaa maapalloa. Ei sitä kannata harrastaa. Elämä voi olla täysin onnellista vaikka ei matkustaisi. Samalla lailla tämä Suomi on yksi maa kuin vaikka joku Thaimaa, Albania tai Hawaiji. Täälläkin voi rentoutua. Lautapelit on sitä paitsi kivoja. hyvään elämään ei tarvii juurikaan rahaa. Oikeastaan elämästä tulee vain onnellisempaa kun tajuaa että ei sen rahan perässä kannata juosta. Mitä vähemmän rahaa sitä onnellisempi olen.
Eli olet Roope setä.
Rahan perässä ei, mutta elämän kokemusten. Jos ei lähde kotikaupunkia pidemmälle ei ole itsestään eikä maailmasta mitään.
Itse opin esim. Sen että asuinmaalla on järkyttävän iso merkitys hyvinvointiin/terveyteen kokonaisvaltaisesti. Ja vasta kuudennessa maassa löysin itselleni sopivan ilmaston. Opin kuinka asuinmaa muokkaa koko yhteiskunnan käytöstä, mieltä, maailmankuvaa. Miksi suomessa asuu muumeja.
No tuon useimmat oppivat ihan jo koulussa. Älyvapaa ajatus, että matkustelu jotenkin erityisesti jalostaisi ja kehittäisi ihmistä, etenkään jos sitä tekee jatkuvasti. Turistina sinä siellä menet ja se homma on aika äkkiä nähty.
Kyllä matkustelu on nimenomaan ympäristön tuho ja kerskakulutusta pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ryhtyisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka tekee rahasta tuollaisen ongelman. Minulla on enemmän varallisuutta kuin miehelläni, vaikka hän vähän tienaa enemmän. Olen rahoittanut talomme remontteja, koska mulla on aika paljon rahaa käytettävissäni. En hetkeäkään mieti sitä, että kamalaa kun pitää käyttää mun rahoja elintasoomme. Meillä on ollut yhteiset rahat melkein heti alusta asti. Olemme yksikkö, tiimi ja käytetään rahaa niin, että kaikilla on kiva olla. Ihan sama kenen rahoja ne on.
Itse pidän massiivisia sivistys- ja koulutuseroja erilaisen arvomaailman lisäksi paljon uhkaavampina ongelmina. Rahankäyttöhän tosin liittyy myös arvoihin. Kahden korkeasti koulutetun suhteessa myös molempien yhtaikainen pienituloisuus on harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tässä ei taida nyt olla siitä kyse. Aloittaja sijoittaa, koska pelkää menettävänsä työnsä ikäsyrjinnän tai tekoälyn tai molempien vuoksi. Eli rahaa tarvitaan nimenomaan loppuelämän turvaksi eikä käärinliinoihin jemmattavaksi. Sitten tulee näitä kumppaneita, jotka ehdottavat, että tulevaisuuden turvaksi koottuja säästöjä tai niiden kartuttamiseen budjetoituja rahoja käytettäisiinkin isompaan kämppään tai matkoihin.
Pelkäämällä jättää elämän elämättä ja istuu kotona pimeässä, ettei sähkölasku kasva?
Olkiukko. Keksit tuon itse. Aloittaja kertoi harrastuksistaan ja hän elää hyvinkin aktiivista elämää.
Miksi sinua ärsyttää, että hän osaa elää vähemmällä rahalla ja tähtää taloudelliseen turvallisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin tilit yksiin heti kun muutettiin yhteen. Olemme hyvin eri tuloisia, koska vaimolla terveysongelmat ovat välillä tuoneet työllistymiseen haasteita. Mutta en voisi kuvitella että yhdessä asustaessa tulot olisi erilliset. Vaikea kuvitella. Kun toista rakastaa, haluaa tälle antaa kaikkensa. Alttarilla lupauduin vaimoni tueksi myötä ja vastamäessä elämän loppuun saakka. Yhteiset rahat, yhteinen elämä. Olen hyvin onnellinen enkä ajattele yhdestäkään tienaamastani eurosta että se olisi minun. Se on meidän.
Nainen ei puolestaan pariudu pienempituloisen miehen kanssa (kts. tilastot). Ja silloin harvoin kun pariutuu, naisen rahat ovat naisen rahoja.
Höpö höpö. Sitäpaitsi suuressa osassa pitkiä suhteita tulee aikoja jolloin se paremmin tienaavan osa vaihtuu. On opintoja, lapsia, sairautta, työttömyyttä, eläkettä tai ainakin joitain näistä.
Suhde joka on hyvin eriparinen taloudellisesti ei toimi, jos varakkaampi ei ole antelias luonne. Sama pätee ystävyyteenkin. Ystäväni on pienipalkkainen ja asuntovelkaa on paljon, siksi tarjoan hänelle aina ravintolassa ja hän onneksi ei siitä kiusaannu. Voisin muutenkin avustaa häntä lainanmaksussa silloin tällöin, mutta ihan niin varakas en ole. Ystäväni on tosi hyvä rahankäyttäjä ja saa rahat hyvin riittämään, siksipä olisi tosi kiva antaa välillä hänelle jotain, että rahaa jäisi tehdä jotain kivaa.