Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (888)
All in on nuorten maailmaa. Alkuhuumassa voi tuntua siltä. Elämän tasaantuessa aikuinen ihminen kantaa vastuun itsestään ja haluaa kunnioittaa toista hänen arvojensa mukaisesti. Ei vaatia. Se on aitoa, oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Hyvässä, syvässä liitossa ne rahat ovat yhteiset, ainakin kohtuullisessa määrin. Jotenkin olis hassua, että me jaetaan ilot ja surut, sairaudet ja lasten murheet. Mut rahat on molemmilla omat!! Kertoo jotain arvomaailmasta.
Eri
Miten raha liittyy näihin asioihin ? Iloihin, suruihin, sairauksiin ja lasten murheisiin. Hyvässä, syvässä liitossa näiden jakaminen tulisi olla pyyteetöntä, vastikkeetonta ilman mitään suhdetta talousasioihin.
Ai että miten raha liittyy sairauksiin tai muuhun elämään? No enpäs tiedä ollenkaan.....mietitäänpä sitä.... Aloitetaanko vaikka ruoasta, asumisesta ja lääkkeistä? Aikamoista aivojumppaa saa kyllä tehdä, jos mielii talousasiat erottaa tästä yhtälöstä elämässä.
Voit itse alkaa buddhalaismunkiksi jos mielit, mutta muilta sitä ei tule odottaa.
Hyvässä parisuhteessa ja kumppanuudessa ollaan valmiita jakamaan omastaan, oli se sitten mitä vain, aikaa vaivaa rahaa, pyyteettömästi, jos tarve on. Lapsiperheissä asian tärkeys korostuu.
Toki molempien pitää ajatella ja toimia samalla tavoin, omien mahdollisuuksiensa mukaan, että homma toimii.
Ei rahaa ja talousasioita voi nostaa epärealistisesti joksikin elämästä irralliseksi ja erilliseksi pyhäksi lehmäksi. Vain oman itsekkyyden ja saituuden tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Hyvässä, syvässä liitossa ne rahat ovat yhteiset, ainakin kohtuullisessa määrin. Jotenkin olis hassua, että me jaetaan ilot ja surut, sairaudet ja lasten murheet. Mut rahat on molemmilla omat!! Kertoo jotain arvomaailmasta.
Eri
Miten raha liittyy näihin asioihin ? Iloihin, suruihin, sairauksiin ja lasten murheisiin. Hyvässä, syvässä liitossa näiden jakaminen tulisi olla pyyteetöntä, vastikkeetonta ilman mitään suhdetta talousasioihin.
Ai että miten raha liittyy sairauksiin tai muuhun elämään? No enpäs tiedä ollenkaan.....mietitäänpä sitä.... Aloitetaanko vaikka ruoasta, asumisesta ja lääkkeistä? Aikamoista aivojumppaa saa kyllä tehdä, jos mielii talousasiat erottaa tästä yhtälöstä elämässä.
Voit itse alkaa buddhalaismunkiksi jos mielit, mutta muilta sitä ei tule odottaa.
Hyvässä parisuhteessa ja kumppanuudessa ollaan valmiita jakamaan omastaan, oli se sitten mitä vain, aikaa vaivaa rahaa, pyyteettömästi, jos tarve on. Lapsiperheissä asian tärkeys korostuu.
Toki molempien pitää ajatella ja toimia samalla tavoin, omien mahdollisuuksiensa mukaan, että homma toimii.
Ei rahaa ja talousasioita voi nostaa epärealistisesti joksikin elämästä irralliseksi ja erilliseksi pyhäksi lehmäksi. Vain oman itsekkyyden ja saituuden tähden.
No tietenkin, jos et ole kykeneväinen kantamaan vastuuta ruuasta, asumisesta, lääkkeistä, elämisestä ylipäätään, tarvitaan siihen joku muu maksamaan. Tuolloin periaatteessa voi miettiä arvomaailmaa ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole kyse rakkaudesta, jos siihen kuuluu sen miettiminen kuka maksaa mitäkin. Rakkauteen kuuluu halu olla yhtä ja jakaa kaikki sen toisen kanssa. Ei siinä ole vaihdetta, että "rakastan sinua muuten, mutta en halua jakaa kanssasi rahojani". Tietysti moni näin väittää, mutta se ei ole oikeaa rakkautta ja sellaista sanova ei ilmeisesti ole koskaan rakastanut.
Ja ainakin itse tässä kertaalleen pettyneenä tuskin tulen enää koskaa sillä tapaa rakastamaankaan.
Aitoon rakkauteen ei liity raha mitenkään.
Niin aitoon rakkauteen kuuluu halu jakaa kaikki omaan elämäänsä kuuluva sen toisen kanssa. Tosin siinäkin on se, että haluaahan se toinenkin tehdä samoin - jos ei, niin kyllähän se tunnelmaan vaikuttaa. Jos toinen rakastaa taas sillä tavalla, että "rakastan sinua, tunnen fyysistä intohimoa, ja haluan jakaa rahat ja kotityöt 50-80% kanssasi" ... Niin ainakin itse tulkitsen, että kyseessä ei ole aito rakkaus, vaan taustalla vaikuttaa jonkinlainen laskelmointi joka ei rakkauteen kuulu.
Sellaisessa suhteessa ei tulla ikinä menemään all in. Kun ei itse anna kaikkea, ei tule myöskään saamaan kaikkea. Se ei ole sellainen parisuhde josta esim. rakkauslauluissa lauletaan. Voi olla, että isokin osa ihmisistä on sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tuntemaan rakkautta. Ja heille asia selittäminen on turhaa, koska se koko ominaisuus puuttuu heistä. Kauhistuttaa ajatella, että sellaisetkin ihmiset ovat joidenkin äitejä, isiä tai lapsia.
Kyllä rakkauteen kuuluu halu jakaa asiat tasapuolisesti. Niin että molemmilla on hyvä. Ottaa huomioon myös toisen elämäntilanteet ja sairaudet, taloudellinen tilanne jne, hakea tasapainoa suhteeseen ja yhteiselämään niin, ettei kummallekaan ole liian kuormittavaa. Aina se jako ei tietenkään kaikessa ole 50-50. Miettiä toisenkin kannalta ja toisenkin hyvää, sekä hakea yhteistä hyvää. Itsestään ja omista voimavaroistaan on myös tärkeä pitää huolta ja sekin on suhteelle hyväksi.
Rakkaus ei ole vain tunne ja ajatus, vaan se on myös käytännön elämän valintoja, toimintaa, tekoja ja elämän realismia. Käytännön järjestelyjä reilulla tavalla. Toki ajatukseen kuuluu myös joustamiset ja tilanteiden muuttuessa uudelleenjärjestelyt.
Raha liittyy rakkauteen yhteisessä elämässä vaikka siten, että joko toinen aikuinen tai perheen lapsi sairastuu ja sairaus vie enemmän rahaa kuin normaalisti. Slloin isompituloinen auttaa rahallisesti miten kykenee. Vai onko "rakkautta" yhteiselämässä, että vaikka rahaa olisi niin sitä ei edes tässä tapauksessa käytetä? Kuolkoon tai sairastukoon ihan rauhassa, mutta enempää en osuudestani maksa?
Toinen joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät. Toisella on rahaa panostaa talouteen enemmän. Onko "rakkautta" yhteiselämässä, että toinen joutuu kituuttamaan tai kotona on puutetta perusasioista, vaikka rahaa olisi niin sitä ei näissäkään tapauksissa käytetä? "Koska raha ei liity rakkauteen millään laila".
Raha liittyy rakkauteen sillä tavoin, että jotkut pakolliset elämän perusasiat vaativat rahaa. Kuten joku sanoikin, rahaa ei voi eriyttää pois tai olematta huomioimatta todellisessa käytännön elämässä. Vaikka kuinka rakastaa niin asuminen esimerkiksi Suomessa on kallista. Pitäisikö yhteiselämässä silloin toisen muuttaa pois nykyisestä yhteisestä asunnosta kun ei kykene maksamaan tasan tarkkaan puolia ja toinen ei maksa isompaa osuutta? Vai suostuuko varakkaampi muuttamaan huonompaan asuntoon vaikka varaa olisi nykyisenkin ylläpitoon? Vaikka toisen rahanpuute olisi väliaikaistakin?
Se on vaan sillä lailla, että ilman rahaa ei ole sitä rakkautta ja yhteiselämääkään. Ilmaista elämistä ei ole. Tuo hokema on vähän samaa kuin sanotaan " rahalla ei ole merkitystä, raha ei tuo onnea" jne. Näin sanotaan kun todellisesta tilanteesta ei ole itsellä kokemusta miten asian mitä oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Niin ja meillä omat rahat, en kuvittele tekevän miehen rahoilla sitä ja tätä.
Kuvitteletko, että tällaisessa parisuhteessa se pienituloinen on aina tuhlari, eikä ymmärrä rahasta, eikä hyvästä taloudenhoidosta mitään?
Ei tarvitse kuvitella, ihan käytännön kokemusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Hyvässä, syvässä liitossa ne rahat ovat yhteiset, ainakin kohtuullisessa määrin. Jotenkin olis hassua, että me jaetaan ilot ja surut, sairaudet ja lasten murheet. Mut rahat on molemmilla omat!! Kertoo jotain arvomaailmasta.
Eri
Miten raha liittyy näihin asioihin ? Iloihin, suruihin, sairauksiin ja lasten murheisiin. Hyvässä, syvässä liitossa näiden jakaminen tulisi olla pyyteetöntä, vastikkeetonta ilman mitään suhdetta talousasioihin.
Ai että miten raha liittyy sairauksiin tai muuhun elämään? No enpäs tiedä ollenkaan.....mietitäänpä sitä.... Aloitetaanko vaikka ruoasta, asumisesta ja lääkkeistä? Aikamoista aivojumppaa saa kyllä tehdä, jos mielii talousasiat erottaa tästä yhtälöstä elämässä.
Voit itse alkaa buddhalaismunkiksi jos mielit, mutta muilta sitä ei tule odottaa.
Hyvässä parisuhteessa ja kumppanuudessa ollaan valmiita jakamaan omastaan, oli se sitten mitä vain, aikaa vaivaa rahaa, pyyteettömästi, jos tarve on. Lapsiperheissä asian tärkeys korostuu.
Toki molempien pitää ajatella ja toimia samalla tavoin, omien mahdollisuuksiensa mukaan, että homma toimii.
Ei rahaa ja talousasioita voi nostaa epärealistisesti joksikin elämästä irralliseksi ja erilliseksi pyhäksi lehmäksi. Vain oman itsekkyyden ja saituuden tähden.
No tietenkin, jos et ole kykeneväinen kantamaan vastuuta ruuasta, asumisesta, lääkkeistä, elämisestä ylipäätään, tarvitaan siihen joku muu maksamaan. Tuolloin periaatteessa voi miettiä arvomaailmaa ylipäätään.
...voidaan toki jatkaa perustarpeista, ruoasta ja lääkkeistä vaikka lasten harrastuksiin ja harrastusmaksuihin, kaverisynttäreille osallistumiseen tai yhteisiin viikonloppusuunnitelmiin ja lomanviettoon jne. Kyllä rahankäyttö liittyy elämässä kaikenlaiseen kiinteänä osana.
Mutta kysyisin sinulta, että jos seurustelukumppanillesi tulisi jokin (myös taloudellinen) katastrofi, niin huolehtisitko hänelle edes näitä elämän perustarpeita? Ottaisitko akuutisti luoksesi ja hankkisit hänelle ruokaa ja lääkkeitä? Vai olisiko mielestäsi todella kyse kumppanin "arvomaailmasta", jota hän voisi nyt sitten siinä mietiskellä...?
Jos et tarvittaessa auta ja kykene jakamaan myös materiaalista hyvinvointia ja huolenpitoa kumppanisi kanssa, vaikka sinulla olisi mahdollisuus siihen, kuten kaikkia muitakin asioita suhteessa jaetaan, niin silloin sinä olet nostanut rahan johonkin erikoiseen asemaan ja haluat nauttia (materiaalisesta) hyvinvoinnista vain itse. Et ole sitä, etkä elämääsi vastoinkäymisineen kaikkineen aidosti toisen kanssa valmis jakamaan. Se on itsekäs ajatusmaailma.
Jos ei auta kumppaniaan tiukassa paikassa ja vastoinkäymisissä, vaikka voisi, niin ei sellainen kumppani ole minkään arvoinen. Pelkkää kissankultaa, ei sellainen ole rakkautta. Eikä kumppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha liittyy rakkauteen yhteisessä elämässä vaikka siten, että joko toinen aikuinen tai perheen lapsi sairastuu ja sairaus vie enemmän rahaa kuin normaalisti. Slloin isompituloinen auttaa rahallisesti miten kykenee. Vai onko "rakkautta" yhteiselämässä, että vaikka rahaa olisi niin sitä ei edes tässä tapauksessa käytetä? Kuolkoon tai sairastukoon ihan rauhassa, mutta enempää en osuudestani maksa?
Toinen joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät. Toisella on rahaa panostaa talouteen enemmän. Onko "rakkautta" yhteiselämässä, että toinen joutuu kituuttamaan tai kotona on puutetta perusasioista, vaikka rahaa olisi niin sitä ei näissäkään tapauksissa käytetä? "Koska raha ei liity rakkauteen millään laila".
Raha liittyy rakkauteen sillä tavoin, että jotkut pakolliset elämän perusasiat vaativat rahaa. Kuten joku sanoikin, rahaa ei voi eriyttää pois tai olematta huomioimatta todellisessa käytännön elämässä. Vaikka kuinka rakastaa niin asuminen esimerkiksi Suomessa on kallista. Pitäisikö yhteiselämässä silloin toisen muuttaa pois nykyisestä yhteisestä asunnosta kun ei kykene maksamaan tasan tarkkaan puolia ja toinen ei maksa isompaa osuutta? Vai suostuuko varakkaampi muuttamaan huonompaan asuntoon vaikka varaa olisi nykyisenkin ylläpitoon? Vaikka toisen rahanpuute olisi väliaikaistakin?
Se on vaan sillä lailla, että ilman rahaa ei ole sitä rakkautta ja yhteiselämääkään. Ilmaista elämistä ei ole. Tuo hokema on vähän samaa kuin sanotaan " rahalla ei ole merkitystä, raha ei tuo onnea" jne. Näin sanotaan kun todellisesta tilanteesta ei ole itsellä kokemusta miten asian mitä oikeasti on.
’Ilman rahaa ei ole rakkautta. Ilmaista elämistä ei ole’...täältä tuli vastaus rahan ja rakkauden suhteeseen. Eli ei rakkautta, jos ei rahaa. Miten Suomen toista miljoonaa yksittäistaloutta sijoittuvat tähän filosofiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Hyvässä, syvässä liitossa ne rahat ovat yhteiset, ainakin kohtuullisessa määrin. Jotenkin olis hassua, että me jaetaan ilot ja surut, sairaudet ja lasten murheet. Mut rahat on molemmilla omat!! Kertoo jotain arvomaailmasta.
Eri
Miten raha liittyy näihin asioihin ? Iloihin, suruihin, sairauksiin ja lasten murheisiin. Hyvässä, syvässä liitossa näiden jakaminen tulisi olla pyyteetöntä, vastikkeetonta ilman mitään suhdetta talousasioihin.
Niin, tietenkin vastikkeetonta. Mutta sellaisen kanssa, jolle raha menee noiden asioiden yli, ei voi syntyä hyvää ja syvää suhdetta. Kyse ei ole rahasta vaan luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useamman suhteen kokemuksella voin sanoa, että kyllä nuo varallisuuserot tosi hankalia on. Usein perusteena kuulee, että "suhteessa ei saa olla erilainen elintaso" ja kyllä minä tuon periaatteessa ymmärrän. Olisihan se outoa, että toinen syö maksalaatikko ja toinen hummeria. Mutta tuo ei ole koko totuus. Mulla itselläni on ns. perushyvät tulot ja perittyä rahaa. Naiset, keiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet ihan normaaleja palkansaajia. Sanotaan että lainausmerkeissä sairaanhoitajia. Eli kyse ei ole ollut kenenkään kanssa siitä, että minä tienaan kymppitonnin ja nainen tonnin kuussa. Noo... aina se alkaa niin, että sanotaan ettei tuloerot ja varallisuuserot merkkaa, en etsi mitään elättäjämiestä ja niin edelleen. Homma kuitenkin muuttuu suhteen syvetessä.
Kun suhteessa ollaan tietyssä vaiheessa, niin nainen sanoo että "maksa sinä isompi osuus tästä ja tästä". Kun alat muistutella siitä, että tuloerot ei pitäisi näkyä suhteessa, niin alkaa tulla nyrpeää naamaa. Kyse ei ole siitä, että pröystäilisin. Mutta hotellipaketista minun kuulemma pitäisikin maksaa 80% ja hänen 20%. Vaihtoehdoksi ei kelpaa jos sanon, että ei se hotellipaketti ole pakollinen ollenkaan, että jos 50/50 jako ei käy, tai sinulla ei ole rahaa, niin jätetään menemättä. Miksi sitten olen "pihi" tai ehkä enemmänkin tarkka rahasta on, että mä uskon että yhteinen raha ei ole kummankaan rahaa. Jos tarkkuus lähtee pois, niin rahaa aletaan käyttämään yksinkertaisesti enemmän ja minä haluan taas mm. sijoittaa. Se on myös tähän mennessä ollut aika fiksua, kun parisuhde ei jossain kohtaa sitten kestäkään, niin minulla on sijoituksia. Se on järkevää rahan käyttöä.
Olen huomannut, että kaikista parasta on kun ei koskaan paljasta toiselle omia tulojaan tai varojaan. Koska kuitenkaan ei harrasta pröystäilyä, niin ei tuosta jää edes kiinni.
No jos joku pyrkii käyttää hyväkseen sun rahoja, et vissiin sellaisen ihmisen kanssa halua olla. Sehän on hyvä, jos ajoissa tulee ilmi. Just on toinen ketju, missä naiset kertoo vastaavia kokemuksia miehistä. Parempi, et tulee ilmi aiemmin, kuin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Niin ja meillä omat rahat, en kuvittele tekevän miehen rahoilla sitä ja tätä.
Kuvitteletko, että tällaisessa parisuhteessa se pienituloinen on aina tuhlari, eikä ymmärrä rahasta, eikä hyvästä taloudenhoidosta mitään?
Ei tarvitse kuvitella, ihan käytännön kokemusta
Sinulla on sit ollut todella paljon parisuhteit, kun voit yleistää koskemaan kaikkia. Kertoo jotain olennasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha liittyy rakkauteen yhteisessä elämässä vaikka siten, että joko toinen aikuinen tai perheen lapsi sairastuu ja sairaus vie enemmän rahaa kuin normaalisti. Slloin isompituloinen auttaa rahallisesti miten kykenee. Vai onko "rakkautta" yhteiselämässä, että vaikka rahaa olisi niin sitä ei edes tässä tapauksessa käytetä? Kuolkoon tai sairastukoon ihan rauhassa, mutta enempää en osuudestani maksa?
Toinen joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät. Toisella on rahaa panostaa talouteen enemmän. Onko "rakkautta" yhteiselämässä, että toinen joutuu kituuttamaan tai kotona on puutetta perusasioista, vaikka rahaa olisi niin sitä ei näissäkään tapauksissa käytetä? "Koska raha ei liity rakkauteen millään laila".
Raha liittyy rakkauteen sillä tavoin, että jotkut pakolliset elämän perusasiat vaativat rahaa. Kuten joku sanoikin, rahaa ei voi eriyttää pois tai olematta huomioimatta todellisessa käytännön elämässä. Vaikka kuinka rakastaa niin asuminen esimerkiksi Suomessa on kallista. Pitäisikö yhteiselämässä silloin toisen muuttaa pois nykyisestä yhteisestä asunnosta kun ei kykene maksamaan tasan tarkkaan puolia ja toinen ei maksa isompaa osuutta? Vai suostuuko varakkaampi muuttamaan huonompaan asuntoon vaikka varaa olisi nykyisenkin ylläpitoon? Vaikka toisen rahanpuute olisi väliaikaistakin?
Se on vaan sillä lailla, että ilman rahaa ei ole sitä rakkautta ja yhteiselämääkään. Ilmaista elämistä ei ole. Tuo hokema on vähän samaa kuin sanotaan " rahalla ei ole merkitystä, raha ei tuo onnea" jne. Näin sanotaan kun todellisesta tilanteesta ei ole itsellä kokemusta miten asian mitä oikeasti on.
’Ilman rahaa ei ole rakkautta. Ilmaista elämistä ei ole’...täältä tuli vastaus rahan ja rakkauden suhteeseen. Eli ei rakkautta, jos ei rahaa. Miten Suomen toista miljoonaa yksittäistaloutta sijoittuvat tähän filosofiaan.
Eiköhän tuossa pointtina ollut se, että ilman rahaa ei ole elämää, eikä siten sitä yhteiselämääkään. Että nyky-yhteiskunnassa tarvitaan tavalliseen elämiseen rahaa ja materiaa, ei vain pyhää henkeä ja ilmassa leijuvaa rakkautta. Pitää vaan tahallaan lukea kuin piru raamattua, ihan tarkoituksella vääristellen.
Voihan sitä toki rakastaa köyhinä kuin kirkonrotat, jakaa se vähä mitä on ja kärsiä niukkuudesta yhdessä, tukea toinen toista vaikeuksissa, iloita onnistumisista ja elämän ilmaisista asioista. Mutta rakkautta ei ole se, jos vierelle tulee paksu ja hyvinvoiva rotta ja lässyttää rakkaudesta, ja kuinka viehättävä ja ihana toinen onkaan, mutta omaa leipäpalaa ei voi jakaa, vaikka "rakas" kirkonrotta näkee nälkää. Jaetaan vaan pusuja ja ilmassa leijuvaa rakkautta...
Rakkaus on tekoja, ei vain tunnetta ja sanoja. Elämä maailmassa on ruokaa ja asuntoja, lasten vaatteita ja harrastuksia, työtä, vapaa-ajan viettoa ja autolla ajoa ja tankilla käyntiä, bussilippuja, jne jne. Elämään liittyy raha ja taloudellinen hyvinvointi / niukkuus. Kyllä ne on merkittäviä asioita, joista pidetään huolta ja joita jaetaan rakkaiden kanssa. Niinkuin jaetaan muitakin asioista; vaivaa, aikaa, iloja ja suruja.
Vain itsekäs ja saita koittaa kiertää nämä elämän tosiasiat oma hyöty mielessään, ei rakkaus ja yhteinen hyvä.
Vain erityisen itsekäs pystyy elämään eri elintasoa oman köyhän kumppaninsa kanssa ja puhuu "rakkaudesta". Ja se itsekkyys kyllä tulee ilmi muissakin asioissa.
-eri
Onko ap vielä paikalla? Miten olet ratkaissut asian?
Toivottavasti päästit seurustelukumppanisi menemään ettei vaan- hui kauhistus- pääse mitenkään hyötymään sinun rahoillasi!
On jotenkin outoa ja kylmäävää monen ajatusmaailma täällä. Omasta rahasta pidetään kaksin käsin kiinni ettei
puolisoehdokas vaan vie.
Toivottavasti te ette lisäänny, lapsi tarvitsee kaikenlaista mihin menee sitä rakasta rahaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha liittyy rakkauteen yhteisessä elämässä vaikka siten, että joko toinen aikuinen tai perheen lapsi sairastuu ja sairaus vie enemmän rahaa kuin normaalisti. Slloin isompituloinen auttaa rahallisesti miten kykenee. Vai onko "rakkautta" yhteiselämässä, että vaikka rahaa olisi niin sitä ei edes tässä tapauksessa käytetä? Kuolkoon tai sairastukoon ihan rauhassa, mutta enempää en osuudestani maksa?
Toinen joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät. Toisella on rahaa panostaa talouteen enemmän. Onko "rakkautta" yhteiselämässä, että toinen joutuu kituuttamaan tai kotona on puutetta perusasioista, vaikka rahaa olisi niin sitä ei näissäkään tapauksissa käytetä? "Koska raha ei liity rakkauteen millään laila".
Raha liittyy rakkauteen sillä tavoin, että jotkut pakolliset elämän perusasiat vaativat rahaa. Kuten joku sanoikin, rahaa ei voi eriyttää pois tai olematta huomioimatta todellisessa käytännön elämässä. Vaikka kuinka rakastaa niin asuminen esimerkiksi Suomessa on kallista. Pitäisikö yhteiselämässä silloin toisen muuttaa pois nykyisestä yhteisestä asunnosta kun ei kykene maksamaan tasan tarkkaan puolia ja toinen ei maksa isompaa osuutta? Vai suostuuko varakkaampi muuttamaan huonompaan asuntoon vaikka varaa olisi nykyisenkin ylläpitoon? Vaikka toisen rahanpuute olisi väliaikaistakin?
Se on vaan sillä lailla, että ilman rahaa ei ole sitä rakkautta ja yhteiselämääkään. Ilmaista elämistä ei ole. Tuo hokema on vähän samaa kuin sanotaan " rahalla ei ole merkitystä, raha ei tuo onnea" jne. Näin sanotaan kun todellisesta tilanteesta ei ole itsellä kokemusta miten asian mitä oikeasti on.
’Ilman rahaa ei ole rakkautta. Ilmaista elämistä ei ole’...täältä tuli vastaus rahan ja rakkauden suhteeseen. Eli ei rakkautta, jos ei rahaa. Miten Suomen toista miljoonaa yksittäistaloutta sijoittuvat tähän filosofiaan.
Voi hyvänen aika sentään...vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi niin ei vaan mene perille...nyt puhuttiinkin juuri siitä, että kun eletään parisuhteessa. Olen tämän kirjoittaja ja olen elänyt yksin jo kauan. Jos tulisi tiukka paikka niin silloin hakisin tietysti rahallista tukeajostain muualta kun ei ole läheistä kumppania. Nämä ovat kaksi ihan eri eri tilannetta. Mutta jos menisin parisuhteeseen niin tietenkin auttaisin kumppania tiukan paikan tullen. Ja vaikka ei olisi sitä tiukkaakaan paikkaa niin haluaisin jotain mukavuutta ja iloa arkielämäänkin tuoda, ei ihan junnattaisi sitä niukinta elämää. Samoin jos itse sairastaisin tms. parisuhteessa, niin oletan, että kumppaniniko tukisi minua myös rahallisesti jos siihen pystyisi. Vai miten paljon tukea ja rakkautta todellisuudessa hänen puoleltaan olisi jos kumppani kyllä pitäisi kädestä, mutta sanoisi, että mihinkään sinun lääkkeisiin tai hoitoihin en sitten rahaa anna, vaikka minulla olisi kyllä siihen varaa. Kädestä pitämisen pitää riittää. Koska rakkaudessa ei ole kysymys rahasta.
Yritin selittää, että jos ihmisellä on jo rakkaussuhde ja sitten toiselle tulee joku huonompi kausi, myös taloudellisesti joku toiselta enemmän rahaa vaativa tilanne, niin loppuuko rakkaussuhde sitten toisen, sen varakkaamma puolelta sitten siihen? Koska hän ei suostu panostamaan enempää ja toinen sitten sairastuu vakavasti jopa kuolee? Koska ilman tuota rahallista panostusta eli auttamista ei silloin enää ole rakkauttta/ rakkaussuhdetta ainakaan tämän pienituloisen kumppanin kanssa.
Jos parisuhteessa ei koskaan ole valmis auttamaan toista myös rahallisesti ei silloin kyllä ole olemassa myöskään rakkautta tätä kumppania kohtaan. Silloin on raha ykkösenä. Raha on tärkeämpi kuin kumppanin tai parisuhteen hyvinvointi. Tätä yritin selittää, mutta se ei näille rahaa ja mammonaa rakastaville ei mene perille.
Myös on niin, että jos on parisuhteessa tai jopa naimisissa niin se vaikuttaa Kelan tukiin. Koska Kela olettaa, että kumppani tukee silloin myös taloudellisesti. Parisuhteessa talouden tulot lasketaan yhteen. Tukia et saa parisuhteessa, mutta yksin eläessä niihin ainakin saattaa olla mahdollisuus. Siksi ei voi verrata parisuhdetta yksinasuvan tilanteeseen. Parisuhteessa kumppanit auttavat Kelan lainkin mukaan taloudellisesti toisiaan.
Olisi se väärinkin jos yhteisessä taloudessa on varaa, mutta tuet haettaisiin Kelasta, että toisen pankkitili pysyisi koskemattomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha liittyy rakkauteen yhteisessä elämässä vaikka siten, että joko toinen aikuinen tai perheen lapsi sairastuu ja sairaus vie enemmän rahaa kuin normaalisti. Slloin isompituloinen auttaa rahallisesti miten kykenee. Vai onko "rakkautta" yhteiselämässä, että vaikka rahaa olisi niin sitä ei edes tässä tapauksessa käytetä? Kuolkoon tai sairastukoon ihan rauhassa, mutta enempää en osuudestani maksa?
Toinen joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät. Toisella on rahaa panostaa talouteen enemmän. Onko "rakkautta" yhteiselämässä, että toinen joutuu kituuttamaan tai kotona on puutetta perusasioista, vaikka rahaa olisi niin sitä ei näissäkään tapauksissa käytetä? "Koska raha ei liity rakkauteen millään laila".
Raha liittyy rakkauteen sillä tavoin, että jotkut pakolliset elämän perusasiat vaativat rahaa. Kuten joku sanoikin, rahaa ei voi eriyttää pois tai olematta huomioimatta todellisessa käytännön elämässä. Vaikka kuinka rakastaa niin asuminen esimerkiksi Suomessa on kallista. Pitäisikö yhteiselämässä silloin toisen muuttaa pois nykyisestä yhteisestä asunnosta kun ei kykene maksamaan tasan tarkkaan puolia ja toinen ei maksa isompaa osuutta? Vai suostuuko varakkaampi muuttamaan huonompaan asuntoon vaikka varaa olisi nykyisenkin ylläpitoon? Vaikka toisen rahanpuute olisi väliaikaistakin?
Se on vaan sillä lailla, että ilman rahaa ei ole sitä rakkautta ja yhteiselämääkään. Ilmaista elämistä ei ole. Tuo hokema on vähän samaa kuin sanotaan " rahalla ei ole merkitystä, raha ei tuo onnea" jne. Näin sanotaan kun todellisesta tilanteesta ei ole itsellä kokemusta miten asian mitä oikeasti on.
’Ilman rahaa ei ole rakkautta. Ilmaista elämistä ei ole’...täältä tuli vastaus rahan ja rakkauden suhteeseen. Eli ei rakkautta, jos ei rahaa. Miten Suomen toista miljoonaa yksittäistaloutta sijoittuvat tähän filosofiaan.
Eiköhän tuossa pointtina ollut se, että ilman rahaa ei ole elämää, eikä siten sitä yhteiselämääkään. Että nyky-yhteiskunnassa tarvitaan tavalliseen elämiseen rahaa ja materiaa, ei vain pyhää henkeä ja ilmassa leijuvaa rakkautta. Pitää vaan tahallaan lukea kuin piru raamattua, ihan tarkoituksella vääristellen.
Voihan sitä toki rakastaa köyhinä kuin kirkonrotat, jakaa se vähä mitä on ja kärsiä niukkuudesta yhdessä, tukea toinen toista vaikeuksissa, iloita onnistumisista ja elämän ilmaisista asioista. Mutta rakkautta ei ole se, jos vierelle tulee paksu ja hyvinvoiva rotta ja lässyttää rakkaudesta, ja kuinka viehättävä ja ihana toinen onkaan, mutta omaa leipäpalaa ei voi jakaa, vaikka "rakas" kirkonrotta näkee nälkää. Jaetaan vaan pusuja ja ilmassa leijuvaa rakkautta...
Rakkaus on tekoja, ei vain tunnetta ja sanoja. Elämä maailmassa on ruokaa ja asuntoja, lasten vaatteita ja harrastuksia, työtä, vapaa-ajan viettoa ja autolla ajoa ja tankilla käyntiä, bussilippuja, jne jne. Elämään liittyy raha ja taloudellinen hyvinvointi / niukkuus. Kyllä ne on merkittäviä asioita, joista pidetään huolta ja joita jaetaan rakkaiden kanssa. Niinkuin jaetaan muitakin asioista; vaivaa, aikaa, iloja ja suruja.
Vain itsekäs ja saita koittaa kiertää nämä elämän tosiasiat oma hyöty mielessään, ei rakkaus ja yhteinen hyvä.
Vain erityisen itsekäs pystyy elämään eri elintasoa oman köyhän kumppaninsa kanssa ja puhuu "rakkaudesta". Ja se itsekkyys kyllä tulee ilmi muissakin asioissa.
-eri
Tätä ketjua kun lukee, ei tarvitse ihmetellä erotilastoja. Itsekkyys, toisten mielipiteiden haukkuminen ja toisilta vaatiminen ovat pääteemoja.
Oletteko lukeneet aloitusotsikon.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap vielä paikalla? Miten olet ratkaissut asian?
Toivottavasti päästit seurustelukumppanisi menemään ettei vaan- hui kauhistus- pääse mitenkään hyötymään sinun rahoillasi!
On jotenkin outoa ja kylmäävää monen ajatusmaailma täällä. Omasta rahasta pidetään kaksin käsin kiinni ettei
puolisoehdokas vaan vie.
Toivottavasti te ette lisäänny, lapsi tarvitsee kaikenlaista mihin menee sitä rakasta rahaanne.
Voi hyvin löytyä sopiva puolisoehdokas.
Vierailija kirjoitti:
All in on nuorten maailmaa. Alkuhuumassa voi tuntua siltä. Elämän tasaantuessa aikuinen ihminen kantaa vastuun itsestään ja haluaa kunnioittaa toista hänen arvojensa mukaisesti. Ei vaatia. Se on aitoa, oikeaa rakkautta.
Minulle itselleni all in on ollut perheen perustaminen ja avioituminen myötä ja vastoinkäymisissä. Siis sillä ajatuksella, että vielä oikeasti vanhoina ja sairainakin ollaan yhdessä ja päädytään sen yhteisen hautakiven alle viimeiseen lepoon.
"Myötä- ja vastoinkäymisissä". Näinhän se on. Silloin ei pitäisi tätä vannoa jos jo etukäteen tietää, että ei ole vastoinkäymisissä toisen tukena. Muullakin tavoin kuin sanoilla. Ja vaikka ei olisi ihan kirkossakaan papin edessä vannottu, niin sama periaate pitäisi olla jos yhteistä elämää eletään.
Vierailija kirjoitti:
Useamman suhteen kokemuksella voin sanoa, että kyllä nuo varallisuuserot tosi hankalia on. Usein perusteena kuulee, että "suhteessa ei saa olla erilainen elintaso" ja kyllä minä tuon periaatteessa ymmärrän. Olisihan se outoa, että toinen syö maksalaatikko ja toinen hummeria. Mutta tuo ei ole koko totuus. Mulla itselläni on ns. perushyvät tulot ja perittyä rahaa. Naiset, keiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet ihan normaaleja palkansaajia. Sanotaan että lainausmerkeissä sairaanhoitajia. Eli kyse ei ole ollut kenenkään kanssa siitä, että minä tienaan kymppitonnin ja nainen tonnin kuussa. Noo... aina se alkaa niin, että sanotaan ettei tuloerot ja varallisuuserot merkkaa, en etsi mitään elättäjämiestä ja niin edelleen. Homma kuitenkin muuttuu suhteen syvetessä.
Kun suhteessa ollaan tietyssä vaiheessa, niin nainen sanoo että "maksa sinä isompi osuus tästä ja tästä". Kun alat muistutella siitä, että tuloerot ei pitäisi näkyä suhteessa, niin alkaa tulla nyrpeää naamaa. Kyse ei ole siitä, että pröystäilisin. Mutta hotellipaketista minun kuulemma pitäisikin maksaa 80% ja hänen 20%. Vaihtoehdoksi ei kelpaa jos sanon, että ei se hotellipaketti ole pakollinen ollenkaan, että jos 50/50 jako ei käy, tai sinulla ei ole rahaa, niin jätetään menemättä. Miksi sitten olen "pihi" tai ehkä enemmänkin tarkka rahasta on, että mä uskon että yhteinen raha ei ole kummankaan rahaa. Jos tarkkuus lähtee pois, niin rahaa aletaan käyttämään yksinkertaisesti enemmän ja minä haluan taas mm. sijoittaa. Se on myös tähän mennessä ollut aika fiksua, kun parisuhde ei jossain kohtaa sitten kestäkään, niin minulla on sijoituksia. Se on järkevää rahan käyttöä.
Olen huomannut, että kaikista parasta on kun ei koskaan paljasta toiselle omia tulojaan tai varojaan. Koska kuitenkaan ei harrasta pröystäilyä, niin ei tuosta jää edes kiinni.
Niin, sinä haluat pitää kaikki varallisuutesi edut vain ja ainoastan itselläsi, vaikka parisuhteesi olisi muilta osin jo edennyt vakiintuneeksi kumppanuudeksi. Tai siinä luulossa ainakin nainen oli.
Haluat edelleen maksaa tarkkaan 50 / 50 , etkä laisinkaan suhteessa tuloihin.
Siksi sinä oletkin pihi ja itsekäs. Tämä on naiselle selvä merkki siitä, ettet haluakaan edetä aitoon kumppanuuteen, jossa jaetaan oikeasti elämä enemmän ja syvemmin kaikenaisissa asioissa, myös taloudellinen hyvinvointi, ollaan me ja etsitään kaikessa myös toisenkin etua ja yhteistä hyvää.
Naiselle tietenkin tämä on punalippu ja pettymys. Ei ole kyse rahan määrästä, vaan siitä, ettei mies halua selvästikään jakaa elämää syvemmin ja kaikkinensa ja panostaa kunnolla suhteeseen. Nainen ei voi näin luottaa sinuun ja sitoitumiseesi suhteeseen. Se ei ole sillä tasolla, mitä nainen kumppanuudelta ja yhteiselämältä odottaa ja toivoo ja miten sitoutuneessa hyvässä parisuhteessa asiat on. Ei hänenkään kannata panostaa enää tällaiseen suhteeseen, ellei halua sitten jotain kevyttä kasuaalia tapailua.
Vrt. Verrattavasti voisi olla yhtä hyvin kyse muunkinlaisesta puutteesta parisuhteeseen ja yhteiselämään panostamisessa, vaikka ajankäytöstä, jos esim. miehen omat harrastukset ja kaverit menee selvästi suhteen edelle.
Raha ei ole siis tässä se ydinkysymys, eikä elättämisestäkään ole kyse, vaan panostamisesta ja sitoutumiesta suhteeseen, luottamuksesta ja elämän jakamisesta, hyvässä ja huonossa.
Naisen kannattaa ottaa selvää tällaisista asioista miehen asenteessa, ennen kuin itsekään sitoutuu syvemmin parisuhteeseen ja erehtyy toiveajatteluun. Liian moni mies ajattelee naista enemmänkin hyödykkeenä kuin oikeana kumppanina, joka kanssa todella jaetaan elämä, jota haluaa kuunella ja jonka tukena on valmis olemaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin aitoon rakkauteen kuuluu halu jakaa kaikki omaan elämäänsä kuuluva sen toisen kanssa. Tosin siinäkin on se, että haluaahan se toinenkin tehdä samoin - jos ei, niin kyllähän se tunnelmaan vaikuttaa. Jos toinen rakastaa taas sillä tavalla, että "rakastan sinua, tunnen fyysistä intohimoa, ja haluan jakaa rahat ja kotityöt 50-80% kanssasi" ... Niin ainakin itse tulkitsen, että kyseessä ei ole aito rakkaus, vaan taustalla vaikuttaa jonkinlainen laskelmointi joka ei rakkauteen kuulu.
Sellaisessa suhteessa ei tulla ikinä menemään all in. Kun ei itse anna kaikkea, ei tule myöskään saamaan kaikkea. Se ei ole sellainen parisuhde josta esim. rakkauslauluissa lauletaan. Voi olla, että isokin osa ihmisistä on sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tuntemaan rakkautta. Ja heille asia selittäminen on turhaa, koska se koko ominaisuus puuttuu heistä. Kauhistuttaa ajatella, että sellaisetkin ihmiset ovat joidenkin äitejä, isiä tai lapsia.