Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mies, jolla on enempi pätäkkää. Minulla ei ole, olen pienipalkkaisissa hommissa. Tykkään miehestäni, koska hänelle rahan määrä ei ole tärkeää, eikä tulojen tuonti julki esim. auton tai kellon avulla. Emme asu yhdessä, emmekä koskaan tulekaan asumaan, koska pidän omasta vapaudesta ja tavastani asua. En kaipaa luksusta ja jauheliha on ihan jees. Joskus kun mies ehdottaa, että käytäisiin syömässä ulkona ja kun se ei minun budjetille sillä hetkellä sovi, niin sanon vain, että tänään en raski ja on oltava silloin hänelle fine. Olisi noloa ajatella, että olen miehen kanssa vain rahan takia.
Miehen on hyväksyttävä minut sellaisena kuin olen, en ole tyhmä, en kaipaa rahaa ja maailmassa on hienoja asioita, joihin rahaa ei tarvitse. Samalla tavalla ajattelisin, vaikka olisin se osapuoli jolta rahaa löytyy.
Olisiko ihan ylipääsemätön jo ajatuksena, saati tekona, jos mies esimerkiksi omana syntymäpäivänään tai sinun syntymäpäivänäsi haluaisi mennä ulos syömään. Ja ehdottaisi, että voi maksaa. Minusta on kovin ehdotonta ja jäykkää, jopa yllätyksetöntä käytäntöä, että koskaan ei mennä ulos syömään tms. jos on itsellä rahat vähissä. Vaikka se ilahduttaisi toista ja hän vapaaehtoisesti sen kustantaisi. Rajansa kaikella, kyllä puolin ja toisin voidaan kustantaa jotain toiselle ilman, että siitä tehdään numeroa, että ei, en voi millään ottaa tuota vastaan kun haluan maksaa itse. Hyväksyttävä sinut sellaisena? Mutta itse et hyväksy miestä sellaisena kuin hän on. Jos hän on mukava ja reilu ihminenen eikä kitupiikki, haluaa joskus piristää päivää spontaanisti ilman toisen rahan miettimistä niin sitäkin puolta pitäisi kunnioittaa. Minua ainakin naisena rasittaisi mies, joka ei koskaan suostuisi, että minä maksan jotain yhteistä kivaa. Varsinkin lomilla tai jossain tapahtumassa kiva joskus poiketa arjesta ja vaikka yllättäen poiketa johonkin. Miettimättä asioita liian vaikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli puolison kanssa eri tulot, toisella x 2 mitä toisella. Kun menimme naimisiin, isotuloisempi maksoi molempien opintolainat pois. Sen jälkeen meillä oli juoksevien menojen tili johon laitoimme 75 % tuloista. Siitä maksettiin kaikki talouden menot. Kun erosimme, omaisuus pantiin puoliksi. Avioliitto on yhteinen ponnistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Niin ja meillä omat rahat, en kuvittele tekevän miehen rahoilla sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Jos nainen tienaa 1/3 mitä mies, niin kyllä siinä pitää naista subventoida. Ei siinä mitään.
Minua ei kiinnosta se miten se nainen nykyään pärjäilee, eihän se ole minun tehtävä enää. Tuskin ketään muutakaan exän asiat kiinnostaa parisuhteen päättymisen jälkeen. Hän jatkaa valitsemallaan tyylillä ja minä omalla. Ei siihen sankaritarinoita tarvitse. Jokaisella on omanlaisensa elintavat ja -kustannukset. Jos tulette pienellä toimeen ja tyytyväiseksi, niin se on teidän asia. Itse haluan elää elämäni tekemällä asioita joita pystyn ilman ankkuria.
Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa, silloin sitä tulee toimeen pienellä ja voi ruokkia sitä köyhempää puolisoa kuin Tamagochia. Jos taas on varaa, niin ottaa sellaisen puolison jonka kanssa on mahdollista harrastaa ja matkustaa. Se ei ole teiltä muilta pois. Parisuhdekin voi paremmin.
Ethän sinä sitä naista mitenkään subventoi. Maksat omasta elämäntyylistä. Teet mitä haluat ja kenen kanssa haluat. Maksat siitä, et voit tehdä mitä sinä haluat.
Aikani maksoin matkustamiset, asumisen ja elämisen. Ei se ole sinulta pois tai mitään enempää sinulle. Turhaan huolta kannat. Hauskaa miten voimaantuneita naisia täällä on ja pitämässä tuntemattomien ihmisten puolia tietämättä niistä mitään.
Niin. Maksoit asioista, joita halusit tehdä. Tietenkään en tunne tätä naista, mutta kuulostat nyt siltä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, kun suostui matkustelee sinun rahoillasi. Kai se nyt oli oma päätöksesi maksaa?
Kellojen tulisi soida, jos toinen osapuoli suostuu siihen että hänelle maksetaan asumiset, eläminen, matkustelut yms. Riippumatta sukupuolesta. Aikuinen ihminen kun harvoin muuttuu. Tilanne tuskin muuttuu. Sitä saa sitten tehdä varmaan aina. Mutta jos maksaja haluaa maksaa, eihän siinä mitään.
Kenelle kellot soivat ;)? Meillä on paljon muuttunut muutaman yhteisen vuosikymmenen aikana. Olemme aviopari ja toinen on ollut hyvillä ansioilla ja toisella ei tuloja nimeksikään. Yhteistyöllä ja talouden hyvällä suunnittelulla on pärjätty hyvin ja talous on hyvällä mallilla.
Varmaan reiluudelle ja oikeudenmukaisuudelle ne kellot soivat. Eikö ole vähän hassua elellä toisen rahoilla ;)
Miksi se on outoa? Sehän on meidän välinen asia miten omassa perheessämme toimitaan ja mitä asioita pidetään tärkeänä. En minäkään ihan tyhjätasku ole ollut ja vaikka on pienet tulot, niin on myös pienet henkilökohtaiset menot, kuten puolisolla myös. Kaikki mitä on saavutettu on mennyt yhteiseen pottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Niin ja meillä omat rahat, en kuvittele tekevän miehen rahoilla sitä ja tätä.
Kuvitteletko, että tällaisessa parisuhteessa se pienituloinen on aina tuhlari, eikä ymmärrä rahasta, eikä hyvästä taloudenhoidosta mitään?
Jos raivoat valojen jättämisestä päälle toiseen huoneeseen, missä hän ei ole, unohda se nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhde, ei pelkkä taloussuhde. Miehen tavatessani minulla oli paremmat tulot, nyt hänellä tuplasti paremmat. Olisiko miehen pitänyt jo jättää minut? Yhdessä jo yli 10 vuotta.
Niin ja meillä omat rahat, en kuvittele tekevän miehen rahoilla sitä ja tätä.
Kuvitteletko, että tällaisessa parisuhteessa se pienituloinen on aina tuhlari, eikä ymmärrä rahasta, eikä hyvästä taloudenhoidosta mitään?
Luitko aloitusta?
Eikö heillä ole aika samanlaiset rahankäyttötavat nyt? Mutta jos nainen kokee yhtäkkiä että rahaa olisikin paljon enemmän käytetävissä, muuttuuko rahankäyttötavat huonommaksi tulevaisuudessa vai ei, kun mennään yhteen. Sehän tässä oli se kysymys, onko kokemuksia?
Tilanne on siis se, että miehelläkään ei tuloja ole leveilyyn mutta silti on elämä säästöjen puolesta ihan turvallisella pohjalla. Kassavirtaa eikä tuloja ei ole mitä käyttää leveän elämään myymättä omaisuutta, mutta jos molemmat elää tavallista elämää, todennäköisesti rahaa voi jättää myös säästöön ja käyttää välillä enemmän tarvittavia määriä myymättä omaisuutta.
Tarvitseeko parisuhdessa aloitellessa edes kertoa tai tietää tietää toisen sijoituksista yhtään mitään? Tuetääkö apn tapaulsessa nainen edes näistä mitään? Miksi edes pitäisi? Se on tärkeää, että toisella ei ole mitään "pommeja" velkaa tms, mitä nyt tuskin on jos ylipäätään vaikuttaa olevan asiat kunnossa kun tutustuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja meillä on iso tuloero ja aikaisemmin mies maksoi suurimman osan menoista, minä lasten kulut mukaan lukien isot harrastuskulut ja suuren osan ruokalaskusta.
Pari vuotta sitten mies ehdotti, että maksan yhteiselle tilille 500 ja hän 800. Tililtä maksetaan sitten laskut, tämä on minusta hyvä ajatus. Kuitenkin kävi niin, että maksan edelleen lasten kulut ja myös edelleen puolet kauppalaskusta.
Tämä om johtanut siihen, että rahani kyllä riittävät normiarkeen, mutta isommat hankinnat kuten silmälasit ovat hankalia. Mies taas kuluttaa suuria summia harrastuksiin, puhutaan siis jopa viisinumeroisista summista.
Musta tuntuu että sä oot häviäjä tässä asetelmassa.
Kaikki sun maksamiset menee kuten aikasempaa, mutta lisäksi laitat ton 500€ joka kuukausi yhteiselle tilille. Tolta tililtä maksatte sitten laskuja, mitä miehesi aikasempaa makso parempipalkkasena omalta tililtään?
Nyt on tainnut käydä niin, että mies huomasi vain ne menot, mitkä maksoi ennen itse. Siksi hän koki maksavansa yksin kaiken ja piti sitä epäreiluna. Mies ei tajua, kuinka paljon lapsiin menee rahaa.
Ratkaisu on, että lastenkin harrastusmenot ja muut menot ovat laskuja, jotka maksetaan siltä yhteiseltä tililtä.
Mä mieti tätä keskustelua, että tää kertoo kyllä ennen kaikkea rakkaudettomista liitoista. Ja erityisen huolestuttavaa on se kuinka PALJON tässä on kommentteja joista se rakkaudettomuus paistaa läpi.
Itse toivoin aikoinaan sellaista perinteistä perhemallia, että oltaisiin oltu niinkuin samaa porukkaa siinä perheen kesken. Ja miehenikin toivoi perinteistä perhemallia: että nainen saisi huseerata ja hoitaa kaiken kotiin ja perheeseen liittyvät hommat. Samalla kun nainen tienaa enemmän, kaikki naisen rahat pitää käyttää perheeseen - ja omat rahansa hän pitää itse. Hän tarkasteli raha-asioita katselemalla mm. verotietoja. "Sinullä täytyy jäädä käteen niin ja niin paljon kuukaudessa"
Kun tällaista parisuhderakkautta vertaa vaikkapa rakkauteen jota tuntee esim. koiraa kohtaan, niin kyllä paljon lähempänä aitoa rakkautta on se suhde mikä ihmisellä on suhteessa lemmikkiin.
Itse en näin vasta eronneena osaa sanoa, viitsinkö tällaisen kokemuksen jälkeen enää koskaan edes yrittää parisuhdetta tai edes mitään vähäisempää kenenkään miehen kanssa.
Mietin myös näitä helsingin sinkkunaisia, jotka valittivat että kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja. Mä luulen, että he oikeasti pitävät miehissä siitä, että miehessä näkyy se naisen vuorovaikutuksessa oleminen. Oma ukkoni muuttui hulluksi sen ainoan naispuolisen sukulaisensa kuoleman jälkeen. Eli vaikka kuinka en tykännyt anopista, niin hänellä oli ilmeisesti hillitsevä vaikutus poikansa käytökseen.
Se samainen saituus, joka näkyy raha-asioissa, näkyy ihan kaikessa muussakin. Vaikkapa kotihommissa. Saita jättää kaiken sen toisen tehtäväksi ja senkin vähän minkä tekee, tekee tahallaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja meillä on iso tuloero ja aikaisemmin mies maksoi suurimman osan menoista, minä lasten kulut mukaan lukien isot harrastuskulut ja suuren osan ruokalaskusta.
Pari vuotta sitten mies ehdotti, että maksan yhteiselle tilille 500 ja hän 800. Tililtä maksetaan sitten laskut, tämä on minusta hyvä ajatus. Kuitenkin kävi niin, että maksan edelleen lasten kulut ja myös edelleen puolet kauppalaskusta.
Tämä om johtanut siihen, että rahani kyllä riittävät normiarkeen, mutta isommat hankinnat kuten silmälasit ovat hankalia. Mies taas kuluttaa suuria summia harrastuksiin, puhutaan siis jopa viisinumeroisista summista.
Musta tuntuu että sä oot häviäjä tässä asetelmassa.
Kaikki sun maksamiset menee kuten aikasempaa, mutta lisäksi laitat ton 500€ joka kuukausi yhteiselle tilille. Tolta tililtä maksatte sitten laskuja, mitä miehesi aikasempaa makso parempipalkkasena omalta tililtään?
Nyt on tainnut käydä niin, että mies huomasi vain ne menot, mitkä maksoi ennen itse. Siksi hän koki maksavansa yksin kaiken ja piti sitä epäreiluna. Mies ei tajua, kuinka paljon lapsiin menee rahaa.
Ratkaisu on, että lastenkin harrastusmenot ja muut menot ovat laskuja, jotka maksetaan siltä yhteiseltä tililtä.
Näinpä, ja yhteiselle tilille sitten laitetaan tulojen suhteessa rahaa lisää niin, että riittää lastenkin menoihinkin. Voisihan ne ruokaostoksetkin tehdä tältä yhteiseltä taloustililtä.
Eikun vaan reilusti puheeksi miehen kanssa nämä muutkin yhteiset menot. Ja oma tiukka rahatilanne näiden takia myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja meillä on iso tuloero ja aikaisemmin mies maksoi suurimman osan menoista, minä lasten kulut mukaan lukien isot harrastuskulut ja suuren osan ruokalaskusta.
Pari vuotta sitten mies ehdotti, että maksan yhteiselle tilille 500 ja hän 800. Tililtä maksetaan sitten laskut, tämä on minusta hyvä ajatus. Kuitenkin kävi niin, että maksan edelleen lasten kulut ja myös edelleen puolet kauppalaskusta.
Tämä om johtanut siihen, että rahani kyllä riittävät normiarkeen, mutta isommat hankinnat kuten silmälasit ovat hankalia. Mies taas kuluttaa suuria summia harrastuksiin, puhutaan siis jopa viisinumeroisista summista.
Musta tuntuu että sä oot häviäjä tässä asetelmassa.
Kaikki sun maksamiset menee kuten aikasempaa, mutta lisäksi laitat ton 500€ joka kuukausi yhteiselle tilille. Tolta tililtä maksatte sitten laskuja, mitä miehesi aikasempaa makso parempipalkkasena omalta tililtään?
Nyt on tainnut käydä niin, että mies huomasi vain ne menot, mitkä maksoi ennen itse. Siksi hän koki maksavansa yksin kaiken ja piti sitä epäreiluna. Mies ei tajua, kuinka paljon lapsiin menee rahaa.
Ratkaisu on, että lastenkin harrastusmenot ja muut menot ovat laskuja, jotka maksetaan siltä yhteiseltä tililtä.
No niinhän ne oikeasti ovatkin. Mitä järkeä on muuten koko tilillä? Minusta juuri kaikki yhteiset laskut maksetaan sieltä ja omilta tileiltä sitten jotkut omat henkilökohtaiset jutut. Lasten menothan ovat yhteisiä menoja ja maksetaan siltä yhteiseltä tililtä.
Tosiaan, ruokaostokset myös siltä yhteiseltä tililtä.
Meillä on se tilanne, että mies on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Itse olen aika pienituloinen, mutta ylpeä siitä, että pidän huolen itsestäni, ja mies ihailee tätä minussa. Minulla on ollut tottumista siihen, että mies tykkää käyttää rahaa yhteiseen tekemiseen ja elämyksiin, haluaa maksaa kaupassa jne., koska en halua olla mikään avustuskohde tai mitään velkaa. Mutta hän ei ajattele sitä noin, on antelias ja huoltapitävä ihminen. Pyrin itse tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia oman budjettini puitteissa, ja homma toimii. En koskaan pyytäisi miestä maksamaan yhtään mitään, tai edes lainaamaan rahaa, jos sellainen tarve tulisi vastaan. En tarvitse elättäjää, enkä halua sellaista.
Suhde on sen verran tuore, että mistään yhteenmuutosta ei ole keskusteltu, enkä tiedä, kuinka se mahtaisi mennä. Itse tykkään asua yksinkin, joten minulla ei ole asian suhteen odotuksia. Ehdottakoon mies sitten, jos alkaa itse tuntea sen hyväksi ajatukseksi. Onneksi meillä on todella hyvä keskusteluyhteys, ja kumpikin saa hankalatkin asiat sanottu, joten olen optimistinen, että tässä on potentiaalia pitkäksi aikaa. Reilu vuosi nyt menty.
Aika paljon tämän ketjun keskustelujen mielipiteisiin vaikuttaa ikä, ollaanko oltu jo vuosikymmeniä yhdessä vai onko kyseessä ns ruuhkavuodet vai ihan ensimmäisiä suhteita.
Aviopuolisoiden on huolehdittava toistensa elatuksesta. Toinen voi olla rikas ja toinen opiskelee. On selvää, että rikas elättää molemmat. Ihan sama, ollaanko naimisissa vai ei. Jos tämä asia ei ole selvä, parempi vaan hiplata itseään. Parisuhde on parisuhde eikä kaksi ihmistä omissa oloissaan. Et ole rakastunut muihin kuin itseesi, jos etsit parisuhdetta, jossa voit ajatella vain omaa lompakkoasi ja pelätä, että toinen aikoo sen varastaa.
No olihan tuo "voimaatuneet naiset" piste iin päälle :D Mutta eikös nuo karvansa olleet esillä jo muutenkin jokaisessa viestissään tässä lainaustornissa.
Siellä kuvataan naista mm. miehen lemmikki-Tamagochina, toisaalla nainen on "kallis ylläpidettävä", ja erokin tuli muka siksi, kun ei riittänyt naiselle, vaikka mies maksoi matkat ja muut ja raharaharaha.