Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (888)
Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Monella on myös mahdollisuus vaikuttaa työviikon ja -päivän pituuteen. Jos joku on priorisoinut muut jutut elintason yli, valinnut jäädä hanttihommiin ja kenties tehdä osa-aikatyötä, niin miksi nämä elämänvalinnat ja se muiden asioiden priorisointi ei sitten parisuhteessa enää pädekään? Yhtäkkiä pitäisikin olla parempi auto, ravintolaillallisia, ulkomaanreissuja ym ym joita ei aiemmin kaivattu - muuten olisi varmaan tehty ihan itse jotain sen tulotason nostamiseksi.
Sitten taas joku toinen opiskelee 5-7 v yliopistossa ja tekee 10-tuntista työpäivää, ja molemmilla pitäisi olla täysin samat asiat. Niinkuin miksi? Miksei henkilö, joka arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin elintasoa voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valinnut toisin, ja molemmat saa mitä haluaa? Toinen enemmän vapaa-aikaa ja toinen vaikkapa uudemman auton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä". Näinhän se on. Silloin ei pitäisi tätä vannoa jos jo etukäteen tietää, että ei ole vastoinkäymisissä toisen tukena. Muullakin tavoin kuin sanoilla. Ja vaikka ei olisi ihan kirkossakaan papin edessä vannottu, niin sama periaate pitäisi olla jos yhteistä elämää eletään.
Sivusta huomautan, ettei kaikki 50-50 parit ajattele, ettei hädän hetkellä voida olla toisen tukena myös taloudellisesti. Aika usein ajatus on, että molemmat maksaa omansa kun ollaan molemmat töissä, ja jos jäädään työttömäksi, niin tietysti toinen jeesaa.
Eikä se tasajako ole aina sen parempituloisen vaatimus. Joskus se pienempituloinen ihan haluaa elää omalla tulotasollaan ja taloudellisesti itsenäisesti. Erityisesti niissä suhteissa, joissa mies on se pienempituloinen osapuoli tämä voi olla ihan kunnia-asiakin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Monella on myös mahdollisuus vaikuttaa työviikon ja -päivän pituuteen. Jos joku on priorisoinut muut jutut elintason yli, valinnut jäädä hanttihommiin ja kenties tehdä osa-aikatyötä, niin miksi nämä elämänvalinnat ja se muiden asioiden priorisointi ei sitten parisuhteessa enää pädekään? Yhtäkkiä pitäisikin olla parempi auto, ravintolaillallisia, ulkomaanreissuja ym ym joita ei aiemmin kaivattu - muuten olisi varmaan tehty ihan itse jotain sen tulotason nostamiseksi.
Sitten taas joku toinen opiskelee 5-7 v yliopistossa ja tekee 10-tuntista työpäivää, ja molemmilla pitäisi olla täysin samat asiat. Niinkuin miksi? Miksei henkilö, joka arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin elintasoa voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valinnut toisin, ja molemmat saa mitä haluaa? Toinen enemmän vapaa-aikaa ja toinen vaikkapa uudemman auton?
Hyvä kommentti. Koska itse ei viitsitä nähdä vaivaa. Kun ne toiset ovat nähneet sen vaivan. On niin mukava vaan vaatia. Tätä ollut aina. Kadehditaan jos joku on jaksanut ja menestynyt. Meillä kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Been there, seen that. Ja menestynyt.
Eli jos on kouluttautunut, saanut hyvän ammatin ja menestynyt niin ei ole tarvetta auttaa ja helpottaa läheistensä elämää? Kyllä se on niin, että kysehän on ihan ihmisen persoonastaja luonteesta. Oli koulutustaso mikä hyvänsä. Ne, jotka eivät missään nimessä halua auttaa niin keksivät milloin mitäkin veruketta ja perustelua omaan itsekkyytensä. Ne, jotka haluavat auttaa eivät edes mieti pitääkö vai ei, he vain auttavat läheisiään ja omaa kumppaniaan silloin kun siihen on tarvetta ja nämä ovat heikoilla.
Tässäkin tuli todistettua, että monet hyvässä asemassa olevat ovat erittäin huonoja ymmärtämään inhimillistä elämää.
Myös tuli todistettua, että todellakin on toisilla paras pariutua samassa asemassa ja taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa. Kuten myös ehkä aloittajan.
Tuhlari ja pihi .. molemmat yhtä huonoja kumppaneita. Aloittaja mennee jälkimmäiseen kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä". Näinhän se on. Silloin ei pitäisi tätä vannoa jos jo etukäteen tietää, että ei ole vastoinkäymisissä toisen tukena. Muullakin tavoin kuin sanoilla. Ja vaikka ei olisi ihan kirkossakaan papin edessä vannottu, niin sama periaate pitäisi olla jos yhteistä elämää eletään.
Sivusta huomautan, ettei kaikki 50-50 parit ajattele, ettei hädän hetkellä voida olla toisen tukena myös taloudellisesti. Aika usein ajatus on, että molemmat maksaa omansa kun ollaan molemmat töissä, ja jos jäädään työttömäksi, niin tietysti toinen jeesaa.
Eikä se tasajako ole aina sen parempituloisen vaatimus. Joskus se pienempituloinen ihan haluaa elää omalla tulotasollaan ja taloudellisesti itsenäisesti. Erityisesti niissä suhteissa, joissa mies on se pienempituloinen osapuoli tämä voi olla ihan kunnia-asiakin.
Lähtökohtaisesti kumppanuudessa 50-50-malli on tasapuolinen ja reilu. Tuloerot ovat normaaleja ja niistä varmaan arjessa joustetaan tilanteen mukaan ainakin hiukan. Se, että automaattisesti ollaan vaatimassa toiselta rahaa, kuulostaa hyväksikäytöltä. Riippumatta sukupuolesta. Yhteiset menot puoliksi, loput ns omia rahoja. Tilanteen mukaan joustetaan. Sillä ollaan menty ja hyvin toimii.
Mutta kun se ei ole pelkästä tuloisuudesta kiinni. Päällepäinhän se ei välttämättä näy. Jos pukeutuu kalliin näköisesti ja on korkeatasoisen näköinen ehostuksen ja hiusten suhteen, mistä tietää että joutuu pihistelemään kaikessa muussa ja tähtäimessä on varakas kumppani. Tai on hyvät tulot mutta on vaikeasti lähestyttävä koska pelkää lankeavansa onnenonkijaan. Ulkoisesti vaatimaton henkilö ei ehkä herätä kiinnostusta, mutta voi olla hyvätuloinen ja varakas. Mistä sen tietää kehen ihastuu, ulkoisilla puitteilla ei välttämättä ole vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni nämä ongelmat ovat tulleet vastaan samalla tulotasolla. Valinnat kulutuksessa ei vaan osu samoihin kohteisiin. Ja mies tuntuu ajattelevan silti elättävänsä naista, vaikka kumpikin maksaa kaikesta 50-50 (tai nainen enemmänkin). Samalla mies olettaa naisen tekevän kaikki kotityöt ja haluavankin olla roolissa, jossa menettää koko oman minuutensa siihen perheen arjen pyörittämiseen. Ja kun mieheltä pyytää apua johonkin kotihommaan, niin asenne on sellainen, että naiset ne nyt nalkuttaa ja tee sinä, kun paremmin osaat.
Tiedän, että ei kaikki miehet (ja naisetkaan) ole sellaisia. Itselle vaan kävi näin. En tiedä rohkenenko seuraavalle kierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos on kouluttautunut, saanut hyvän ammatin ja menestynyt niin ei ole tarvetta auttaa ja helpottaa läheistensä elämää? Kyllä se on niin, että kysehän on ihan ihmisen persoonastaja luonteesta. Oli koulutustaso mikä hyvänsä. Ne, jotka eivät missään nimessä halua auttaa niin keksivät milloin mitäkin veruketta ja perustelua omaan itsekkyytensä. Ne, jotka haluavat auttaa eivät edes mieti pitääkö vai ei, he vain auttavat läheisiään ja omaa kumppaniaan silloin kun siihen on tarvetta ja nämä ovat heikoilla.
Tässäkin tuli todistettua, että monet hyvässä asemassa olevat ovat erittäin huonoja ymmärtämään inhimillistä elämää.
Myös tuli todistettua, että todellakin on toisilla paras pariutua samassa asemassa ja taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa. Kuten myös ehkä aloittajan.
Mikä sinulla on hätänä, missä sinua pitää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista mietintää ennen suhteen alkamista. Meinasitko seurustella rahan vai ihmisen kanssa? Pysy itsellisenä. Silloin ei tarvitse murehtia, joutuuko maksamaan kaupassa enemmän kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Monella on myös mahdollisuus vaikuttaa työviikon ja -päivän pituuteen. Jos joku on priorisoinut muut jutut elintason yli, valinnut jäädä hanttihommiin ja kenties tehdä osa-aikatyötä, niin miksi nämä elämänvalinnat ja se muiden asioiden priorisointi ei sitten parisuhteessa enää pädekään? Yhtäkkiä pitäisikin olla parempi auto, ravintolaillallisia, ulkomaanreissuja ym ym joita ei aiemmin kaivattu - muuten olisi varmaan tehty ihan itse jotain sen tulotason nostamiseksi.
Sitten taas joku toinen opiskelee 5-7 v yliopistossa ja tekee 10-tuntista työpäivää, ja molemmilla pitäisi olla täysin samat asiat. Niinkuin miksi? Miksei henkilö, joka arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin elintasoa voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valinnut toisin, ja molemmat saa mitä haluaa? Toinen enemmän vapaa-aikaa ja toinen vaikkapa uudemman auton?
Ei kannata alkaa suhteeseen kuin sellaisen kanssa, joka omasta mielestä ansaitsee kaiken hyvän, mitä itse pystyy antamaan ja suhteeseen tuomaan ja on myös valmis hänen eteensä näkemään vaivaa.
Jos ei arvosta ja kunnioita toista tai pidä tasavertaisena, oli varallisuus ja ammatti mikä hyvänsä, niin kannattaa sellainen suhde jättää välistä. Niin minkäkin sinut rankkasin heti kättelyssä ansenteesi ja ymmärtämättömyytesi takia ohi. En pystysi yhtään kunnioittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätte suhteen etä eli tapailusuhteena. Problem solved
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Monella on myös mahdollisuus vaikuttaa työviikon ja -päivän pituuteen. Jos joku on priorisoinut muut jutut elintason yli, valinnut jäädä hanttihommiin ja kenties tehdä osa-aikatyötä, niin miksi nämä elämänvalinnat ja se muiden asioiden priorisointi ei sitten parisuhteessa enää pädekään? Yhtäkkiä pitäisikin olla parempi auto, ravintolaillallisia, ulkomaanreissuja ym ym joita ei aiemmin kaivattu - muuten olisi varmaan tehty ihan itse jotain sen tulotason nostamiseksi.
Sitten taas joku toinen opiskelee 5-7 v yliopistossa ja tekee 10-tuntista työpäivää, ja molemmilla pitäisi olla täysin samat asiat. Niinkuin miksi? Miksei henkilö, joka arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin elintasoa voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valinnut toisin, ja molemmat saa mitä haluaa? Toinen enemmän vapaa-aikaa ja toinen vaikkapa uudemman auton?
Ei kannata alkaa suhteeseen kuin sellaisen kanssa, joka omasta mielestä ansaitsee kaiken hyvän, mitä itse pystyy antamaan ja suhteeseen tuomaan ja on myös valmis hänen eteensä näkemään vaivaa.
Jos ei arvosta ja kunnioita toista tai pidä tasavertaisena, oli varallisuus ja ammatti mikä hyvänsä, niin kannattaa sellainen suhde jättää välistä. Niin minkäkin sinut rankkasin heti kättelyssä ansenteesi ja ymmärtämättömyytesi takia ohi. En pystysi yhtään kunnioittamaan.
Edellinen jatkaa vielä:
Sitä minä jäin vaan miettimään, että löytyyköhän maailmasta yhtäkään naita, josta sinä näin kykenisit ajattelemaan? Siis että hän "ansaitsee kaiken hyvän, mitä itse pystyy antamaan ja suhteeseen tuomaan ja on myös valmis hänen eteensä näkemään vaivaa." Ja että lisäksi arvostaisit ja kunnioittaisit häntä tasavertaisena.
?
...ja entä sitten, jos tällä toisella olisikin puolestaan joitain tarjota, mitä itsellä ei niinkään, jospa vaikka hän olisi oikein hyvä kokki, kun itse tekee vaan puuroa ja mautonta munakasta. Sun logiikalla ehei, ethän sinä hänen ruokiaan voi alkaa syömään, vaan mene itse kokkikouluun ja opettele! Joka itse ei ole hyvä kokki, niin ei pidä puolison kokkaamia herkkuja itsekään syömän :D
Eiköhän parisuhteessa ole hyvä niin, että molemmat hyötyy toistensa vahvuuksista ja sitten tukee toisiaan niissä ongelmakohdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos jossain vaiheessa toi lauseesi viimeinen keskustelu alkaa, mitä sitten?
Ei kannata. Rikkaan kanssa on vittumaista seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja pyrkiä hyvätuloiseen ammattiin. Monella on myös mahdollisuus vaikuttaa työviikon ja -päivän pituuteen. Jos joku on priorisoinut muut jutut elintason yli, valinnut jäädä hanttihommiin ja kenties tehdä osa-aikatyötä, niin miksi nämä elämänvalinnat ja se muiden asioiden priorisointi ei sitten parisuhteessa enää pädekään? Yhtäkkiä pitäisikin olla parempi auto, ravintolaillallisia, ulkomaanreissuja ym ym joita ei aiemmin kaivattu - muuten olisi varmaan tehty ihan itse jotain sen tulotason nostamiseksi.
Sitten taas joku toinen opiskelee 5-7 v yliopistossa ja tekee 10-tuntista työpäivää, ja molemmilla pitäisi olla täysin samat asiat. Niinkuin miksi? Miksei henkilö, joka arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin elintasoa voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valinnut toisin, ja molemmat saa mitä haluaa? Toinen enemmän vapaa-aikaa ja toinen vaikkapa uudemman auton?
Ei kannata alkaa suhteeseen kuin sellaisen kanssa, joka omasta mielestä ansaitsee kaiken hyvän, mitä itse pystyy antamaan ja suhteeseen tuomaan ja on myös valmis hänen eteensä näkemään vaivaa.
Jos ei arvosta ja kunnioita toista tai pidä tasavertaisena, oli varallisuus ja ammatti mikä hyvänsä, niin kannattaa sellainen suhde jättää välistä. Niin minkäkin sinut rankkasin heti kättelyssä ansenteesi ja ymmärtämättömyytesi takia ohi. En pystysi yhtään kunnioittamaan.
Edellinen jatkaa vielä:
Sitä minä jäin vaan miettimään, että löytyyköhän maailmasta yhtäkään naita, josta sinä näin kykenisit ajattelemaan? Siis että hän "ansaitsee kaiken hyvän, mitä itse pystyy antamaan ja suhteeseen tuomaan ja on myös valmis hänen eteensä näkemään vaivaa." Ja että lisäksi arvostaisit ja kunnioittaisit häntä tasavertaisena.
?
...ja entä sitten, jos tällä toisella olisikin puolestaan joitain tarjota, mitä itsellä ei niinkään, jospa vaikka hän olisi oikein hyvä kokki, kun itse tekee vaan puuroa ja mautonta munakasta. Sun logiikalla ehei, ethän sinä hänen ruokiaan voi alkaa syömään, vaan mene itse kokkikouluun ja opettele! Joka itse ei ole hyvä kokki, niin ei pidä puolison kokkaamia herkkuja itsekään syömän :D
Eiköhän parisuhteessa ole hyvä niin, että molemmat hyötyy toistensa vahvuuksista ja sitten tukee toisiaan niissä ongelmakohdissa.
Eiköhän, eiköhän:) Case is closed.
Voisiko rikas nainen löytää kaksoisliekikseen köyhän miehen?
Minä olin persaukinen kun tapasin jo silloin kohtalaisen varakkaan vaimoni. Olimme täysin eri taustoista -hänen perheensä rikas ja niin edelleen. Minä taas köyhä lähiön kasvatti. Nyt 20 vuotta myöhemmin oma ura on vienyt tilanteeseen, jossa omat tuloni ovat noin 3x hänen tuloihinsa verrattuna. Hän makseli meille kaukomatkoja suhteen alussa, osti autonkin mulle. Nyt viime vuodet kuvio on ollut toisin päin. Pointti tässä on se, että jos rakastatte toisianne, älkää laskeko pennosia. Ajan kuluessa roolit voivat vaihtua. Pummaamista ei kuitenkaan kenenkään tule sietää.
Sinun pitää varmaan ottaa huomioon se, että naisystävällä/kumppanilla ei ole niin paljon rahaa kuin sinulla ja sen mukaan mennään tai sitten jos ei, niin sinä maksat enemmän. Jos välität hänestä ja hän sinusta. Jos suhde ihan alussa, niin ei kai tuollaisesta kannata murehtia niin hirveästi. Tietenkin pitää huolehtia, että ei joudu taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Mutta kaipa jos välittää kumppanista, niin haluaa häntä kohdella hyvin? Katsoo sitten miten menee, jos ei kumppanilla ole varaa matkustaa ja toinen ei ole niin varakas, että voisi hänen matkansa maksaa, niin sitten ei matkusteta. Voi tehdä jotain muuta.
Alue: Aihe vapaa
Tapailuvaiheessa kannattaa jo tarkkailla toisen suhtautumista rahaan. Jos huomaa että kaikki raha polttelee taskussa ja kaikkeen turhuuteen pitää se kuluttaa niin ei lupaa hyvää yhteiseloa ajatellen.
Sama myös jos toinen pihistelee itaruuteen asti eikä mikään saa maksaa mitään ainakaan omasta pussista. Sama jatkuu sitten perhe- elämässä.