Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on ihan selviä tapauksia missä se varakkaampi tekee kiusaa sille vähäosaisemmalle.
Muistakaa että rahalla dominointi on yksi perheväkivallan muodoista.
Ei isi olla vielä perhetilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli hyvätuloinen ja itse olen duunari parin tonnin bruttopalkalla. Muistan kuinka hän suhteemme alussa kritisoi sitä kuinka edellisessä parisuhteessa kustansi exäänsä enemmän ruokakuluja. Silloin päätin, että laitamme kaikki kulut puoliksi, niin minun ei tarvitse kuunnella hänen kitinäänsä eikä hän pääse mustamaalaamaan minua. Jos hän esimerkiksi maksoi kauppareissun, niin minä viikonloppuna maksoin hänen ravintolaruokansa. Tai kun lähdimme pidemmälle automatkalle, niin annoin rahaa polttoaineeseen. Hän ei siis pyytänyt, vaan pidin itse huolen siitä, että kuluja laitettiin puoliksi.
Kun suhde päättyi, niin minun ei ainakaan tarvinnut kuunnella rahaan liittyvää kaunaista valitusta.
Jos on sellainen persoona, joka ei halua tarjota toiselle, eli sille vähemmän tienaavalle, niin silloin kannattaa valita samapalkkainen kumppani.
Toi sun exäsi valittaa nyt vuorostaan susta uudelle kumppanille. Siintä kuinka lokkeilit.
Ei ihminen muutu.
Aika hyvin pelasi korttinsa kun varmisteli jo alusta ettet sitten tule hänen pussilleen.
Olet vielä rehellinen ja jämpti ihminen, käytti näitä luonteenpiirteitäsi hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on ihan selviä tapauksia missä se varakkaampi tekee kiusaa sille vähäosaisemmalle.
Muistakaa että rahalla dominointi on yksi perheväkivallan muodoista.
Ei isi olla vielä perhetilanteessa.
Sugar daddy vaiko isi?
Tätä ketjua kun lukee niin tajuaa miksi suominaiset ovat lääpällään kun lähtevät ulkomaalaisen kanssa treffeille. Nämähän tarjoavat koko illan.
Suomiukon kanssa laskettais eurolleen omat osuudet laskusta. Tai otettais heti omat laskut.
Täällähän joku itki aikoinaan kun piti naiselle tarjota sämpylä ja kahvi, meniköhän joku 10 eukkua.
Sehän on hyvä jos paljastaa saituutensa jo heti ensalkuun, ei jatkoon.
Muutes nämä jotka ovat saitoja mielellään maksattavat muilla, vaikka olisivatkin varakkaampia itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on ihan selviä tapauksia missä se varakkaampi tekee kiusaa sille vähäosaisemmalle.
Muistakaa että rahalla dominointi on yksi perheväkivallan muodoista.
Ei isi olla vielä perhetilanteessa.
Sugar daddy vaiko isi?
Typovirhe, piti olla ’kai’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa niin monilla menee sekaisin parisuhde ja avo/avioliitto? Erillissuhteet (=asutaan pysyvästi erillään) on nykään ihan tavallisia.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?
Tottakai ollaa kumppaneita. Mutta erillään asuessa on erilliset taloudet eikä toisen raha-asioita edes tiedä kovin tarkasti. Ja tämä on pysyvä tila.
Aloituksessa oli kyse nimenomaan eri elintasoista. Ja niin että tämä näkyy ja on tiedossa. Tämä oli iso pointti koko aloituksessa. Että toinen on pienituoinen, eikä ole kauheasti varaa mihinkään. Kyllähän sellainen tulee esiin arjessa ja elämässä.
Eri asia, jos molemmat mukavasti keskituloisia tai varakkaampia, vaikka toisella olisikin enemmän tai isommat tulot, niin eihän se silloin välttämättä kauheasti vaikuta yhteiseloon tai missään näy.
Minusta vähän erikoista nyt muutenkin, jos ollaan vakavassa pidemmässä suhteessa, ettei tietäisi edes summittaisesti toisen tuloja tai varallisuutta.
Mutta jos sitten toiselle näistä parisuhteen keskituloisista tulisikin muutos, esim. työttömyys tai vakavampi sairaus tms, joka sitten alkaisi näkymään pitkittyessään jossain vaiheessa myös arjessa ja siinä, mihin on varaa. Eikö kumppania ollenkaan kiinnostaisi toisen hankaloitunut tilanne?
Mitä kumppanus tällaisessa yhteydessä sinulle tarkoittaa? Eikö silloin haluaisi olla toiselle tukena ja tarjotakin vähän enemmän, maksaa jotain yhteisiä menojakin enemmän, ihan koska toista rakastaa ja tälle haluaa hyvää, ja tietää toisen tiukentuneen tilanteen?
Vai ollanko kumppaneita ja jaetaan asioita vaan silloin, kun ei ole ongelmia? Ollaan vaan aurinkoisen päivän poikaystäviä tai tyttöytäviä?
Itse elän tällaisessa suhteessa ja olen sen hyväksynyt. Jouduin työttömäksi ja nyt teen silpputöitä, kuukauden nettotulot laski yli 50
Kumppanini ei auta minua mitenkään, se ei kuulu hänen maailmakuvaansa. En ole siitä iloinen, mutta hyväksyn sen, koska tiesin sen alunperinkin. Yhteinen aikamme on nyt erittäin vaatimatonta, koska mennään minun maksukykyni mukaan.
Tukeeko kumppanisi tai ilahduttaa sinua edes muilla tavoin...?
Ja meneeko kaikki vaiva ja ajankäyttö yhteisten asioiden ja toisenkin hyväksi, pikku hommat ja pavelukset jne. myös sitten tasan?
Entä tavalliset arkiaskareet, kuka tekee ruoan ja siivoaa? Kumpi suunnittelee ja järjestää?
Meneekö kaikki muukin siis tasan? Kyllähän tuollainen tasajaon mies varmasti sitten kaikkien muidenkin asioiden tasan jakamisesta toki näin samalla tavalla jämpisti kiinni pitää, vai mitä...?
Mikä hänen maailmankuvaansa sitten kuuluu? Entäpä sinun, kai silläkin on väliä?
Tulipa vähän surullinen olo viestistäsi, toivottavasti päättelen itse väärin, ja mies on oikeasti muuten kiva ja välittävä :/ Ja ettei sun rahatilanne ehkä ole niin huono kuitenkaan ja pärjää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Tämä opin jo lapsena kotona. Olen kasvanut isohkossa perheessä ja suvussa, jossa oltiin vieraanvaraisia, aina. Vaikka aika niukkojakin aikoja elettiin, aina löytyi naapurin lapsillekin mehua ja pullaa leivonta päivinä. Ja huono-osaisia piti auttaa, ei haukkua.
Ei Suomi olisi sodistaankaan selvinnyt jos kaikki olisivat katsoneet vain omaa napaansa.
Ehkä sen vuoksi itselleni on ollut itsestäänselvää että jos ollaan yhdessä yksikkönä, ihan rakkaudesta siis, miksi muuten olisinkaan, niin ei siinä mitään excel taulukoita pidetä. Ja kyllä olen käytännössä lähes aina, nyt aikuisiässä , ollut se paremmin tienaava, vaikka olen nainen. Oma mies oli lähes vuoden työttömänä, mutta teki ahkerasti kaikkea muuta, huolehti kodista, oli paljon kädentaitoja , osasi korjata ja rakentaa , niin eipä olisi tullut pieneen mieleenkään että olisin miettinyt, että jompikumpi maksoi jotain enemmän tai söi enemmän tai vähemmän. Erittäin mielelläni maksoin aina meille jotain extraa oli sitten matka tai hyvässä ravintolassa syöminen. Ja onneksi miehelläni oli niin hyvä itsetunto, että ei siitä ikinä tullut mitään vääntöä. Tottakai elettiin minun elintasoni mukaan (minun toivomuksestani) koska en itse tykkää mistään kituuttamisesta kun ei ole tarvis. Eikä niitä rahoa sinne hautaan saa mukaansa.
Omassa lapsuudessani molemmat vanhemmat olivat työelämässä kuten naiset ovat kautta aikain Suomessa olleet. Ihan yhdessä he kasvattivat ja huolehtivat meistä lapsista, isäni muisti äitiä merkkipäivinä joskus korulla, joskus kukilla tai vain hauskoja yllätyksinä. Näin jälkeen päin miettien varmaankin sen mukaan mikä oli varallisuustilanne kulloinkin.
Siksikin ihmetyttää tämä näköjään juurikin Suomi-miehen rahakeskeisyys,koska uskallaan väittää, aika paljon maailmallakin asuneena, että Suomi -naisissa taitaa olla loppujen aika vähän näitä naispuolisia hyväksikäyttäjiä, koska me olemme vuosikymmenet käyneet töissä ja kotirouva kulttuuri ei ole koskaan ollut täällä yleistä, toisin kuin vaikka Saksassa ja USA:ssa.
Naiset ovat nykyään myös paremmin koulutettuja kuin miehet, niin joku tässä mättää. Ja ehkä se joku on nämä umpi-pihit miehet,jotka jostain syystä pelkäävät lompakkonsa puolesta enemmän kuin ydinsotaa. Johonkin perusturvattomuuteen tuo ilmeisesti liittyy.
Mutta jos hyvää parisuhdetta toivoo, niin kannattaa muistaa että kukaan ei voi vain saada, pitää myös antaa. Koskee kaikkia sektoreita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee niin tajuaa miksi suominaiset ovat lääpällään kun lähtevät ulkomaalaisen kanssa treffeille. Nämähän tarjoavat koko illan.
Suomiukon kanssa laskettais eurolleen omat osuudet laskusta. Tai otettais heti omat laskut.
Täällähän joku itki aikoinaan kun piti naiselle tarjota sämpylä ja kahvi, meniköhän joku 10 eukkua.
kyllähän tuo 10 eukkua sämpylästä ja kahvista on järetön hinta en maksaisi itsellekään. Kun on pihi pienillä tuloilla niin voi ostaa kaiken mitä tarvitsee melkein käteisellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
Aivan oikein olen mies enkä maksaisi itsekään tosin sinä olet jo tainut maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
No valinta se on ollut sinun oma, kun olet alkanut kaiken maksamaan. Ettekä edes asu yhdessä. Tämä on asia, jota en ymmärrä. Ensin itse aletaan toimia jollain tavalla ja sit valitetaan, kun toinen lokkeilee. Halusitko aluks tehdä vaikutuksen, vai miksi ihmeessä kaiken maksoit? Et taida kuitenkaan kumppanistasi paljoa välittää.
Vissiinki nainen paljo nuorempi? Saattaa myös olla importoitu aikoinaan. Ovat tottuneet että mies maksaa kaiken.
Sillon saattaa käydä näin.
mulla yksi työkaveri sanoi että nainen tuhlasi hänen kaikki rahansa kun oli suhteessa. Minä sanoin siis annoit emännän imeä tilin tyhjäksi. Kaveri siihen että niin pillu kun sekoittaa miehen pään mutta ei ilmeisesti kaikkien päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
Sinulla jo aikuiset lapset ja naisella alaikäiset.
Mikä teillä on ikäero? Jos suuri, niin todellakin on elämänvallinnasta kyse, eli et etsi ikäistäsi naisystävää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä jos paljastaa saituutensa jo heti ensalkuun, ei jatkoon.
Muutes nämä jotka ovat saitoja mielellään maksattavat muilla, vaikka olisivatkin varakkaampia itse.
Tää on niin totta!!!
Ap ei vikisis täällä, jos naisensa olisi varakas :)
Aina kannattaa yrittää.
Tällä hetkellä luonnonmarjojen keruu ja myynti kannattaa erikoisen hyvin kun ulkolaiset hinnapolkijat ei ole enää sotkemassa marja-apajia ja myyntiä.
Menkää ihmiset metsään tienaamaan. Viisi tonnia tekee rahaa parissa viikossa kun vaan viitsii. Ja tämän saa pimeänä, ei haittaa vaikka on työkkärin rahalla samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Lapsuuden perheeni mustana lampaana olen monesti miettinyt tuota sanontaa, että rahalla ei voi korvata tai ostaa rakkautta. Joo ehkä niin, mutta mitähän kertoo sitten se, jos ei käytä EDES yhtään rahaa?
Haen vaan sitä, että tuolla sanonnalla usein yritetään myös perustella toisen pitämistä taloudellisessa alistussuhteessa. Kun ei se raha kumminkaan rakkautta korvaa heh heh. Kuitenkin se rahan käyttäminen kertoisi, että edes yrittää jotain hyvää toiselle antaa, vaikkei ehkä aitoa rakkautta voisi antaakaan.
En oo koskaan ymmärtänyt miehen rahoilla elämistä ja kuinka moni nainen olettaa sen olevan normaali tilanne.
Toisaalta naiset huomaamatta kustantaa tosi paljon arjen kuluja enemmän kuin mies. Esim. Pesuaineet ja kodin käyttötavarat usein ostaa nainen jos tuote ei suoraa liity vain miehen tarpeisiin kuten partakone. Kun olen ynnäillyt niin minä naisena olen ostanut kaikki meidän lakanat ja pyyhkeet (miehellä oli yksi pussilakana ja pyyhe kun tavattiin), kaikki astiat, kaikki pesuaineet paitsi miehen oma shampoo ja suihkusaippua. Lisäksi enemmän tienaavana tuntuu että olen se joka maksaa myös remonttitarpeet kuten maalit ja puutavaran joka kerta. Viime kuussa ostin uuden ruohotrimmerin ja kaikki työkoneet on mun ostamia. Mies maksaa oman autonsa kulut ja siihen tuntuu menevän melkein hänen koko tili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Naisethan monesti koittavat maksattaa lastensa kulut vierailla miehillä tämä on sitä biologista selviytymistä jossa käytetään hyväksi jotain ulkopuolista miestä jos lasten oma isä ei kustanna tai ei muuten anna naisen mielestä tarpeeksi.
Täällähän on ihan selviä tapauksia missä se varakkaampi tekee kiusaa sille vähäosaisemmalle.
Muistakaa että rahalla dominointi on yksi perheväkivallan muodoista.