Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?

No eipä sitä hälinää silloin niin ollutkaan. Omat koulumuistoni kasarilta. Jos lukujärjestyksessä luki äidinkieltä, sitten oli äidinkieltä eikä hössätty muuta. Tavoite oli, että opitaan rauhoittumaan ja välitunneilla liikutaan. Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia, ovat temperamentiltaan rauhallisia, mutta kyllä nuorempikin sai jonkin ihme hytkyntätyynyn alaluokilla, kun vähän liikehti. Sitten ne kaikki siellä hytkyi ja ihmeteltiin, kun eivät pysy aloillaan. Kyllä ne lapset osaa ja oppii, kun opetetaan. 

Just siellä. Ja tarkkiksella, tai hiljaa jossain ypöyksin.

Nykyajan opettajat huolehtivat oppilaistaan ihan eri tavalla ja paljon paremmin. Tiedän, koska olen nytkin  töissä koulussa. Olkoot muut mitä mieltä tahansa. 

Itseäni on aina äänet ärsyttäneet, mutta olin ihan normiluokalla. Tunneilla piti olla hiljaa ja kykenin siten keskittymään opetukseen. Muistan kyllä että oli teinipoikia joilla jalka aina vemppasi ja naputtivat kynllä tms jolla sai hermostoa rauhoitettua. Joskus sitten lävähti märkä sieni opettajan päähän niin kykeni poistumaan (poistettiin) luokasta. 

Kyllä tuon ajan koululaisista osa oireili, ja pahastikin. Muistan omiltakin alaluokilta lapsia, jotka saivat kauheita itkuraivokohtauksia niin että tarvittiin kaksi aikuista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan. Sitten oli muuten vaan omalaatuisia lapsia, joille ei ollut muuta diagnoosia kuin "outo" tai "hyypiö" tai "se yks". 

Mulla oli ala-asteella yli 30 oppilasta samassa luokassa. Yksi opettaja, ei yhtäkään avustajaa. Välillä oli meteliä ja sitten opettaja pisti porukan ruotuun.

Taitaa vain olla niin, että jos ihmisellä ei ole oikeita ongelmia, niin sitten niitä pitää keksiä joku muotidiagnoosi.

80-luvulla joutui ainakin matalalla kynnyksellä tarkkikselle. Nykyään sellaista ei ole.

Niitä vedettiin turpaan. Sitten ne olivat hiljaa. Oli myös tarkkis, jonne lähetettiin osa.

Apukouluun ne pistettiin ainakin 70 luvulla.

Oli tosiaan apukoulut ja tarkkikset. Kyllä minunkin luokalta yksi oppilas lähti apukouluun kesken ala-asteen. Tosin vasta vitosella, ihmeen pitkään olikin pysynyt normaaliopetuksen mukana.

Kyllä niitä oli. Olen hieman nuorempi kuin 70-luvun lapsi mutta kuitenkin vietin nuoruuteni aikana jona "kenelläkään ei ollut" mitään. Muistan ihmetelleeni miten ihmiset kuulivat melussa mitään ja sain huutia siitä etten kuunnellut, mutta koska kuulin eli en ollut huonokuuloinen niin minussa ei voinut olla mitään vikaa. Aikuisena on tajuttu että minulla on ongelmia kuullun prosessoinnissa.

Ajattelin myös että kaikilla muillakin epämukavat materiaalit ja kylmän kosketus aiheuttavat sellaisia sähköiskun kaltaisia tuntemuksia kehoon. Aikuisena tajusin että ne on täysin samanlaisia kuin SSRI:n vieroitusoireet. Ajattelin lapsena että muut ei vaan valita siitä.

Ennen ei ollut kieltä ilmaista näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

Te, jotka ette tiedä esim.nepsyistä hönkäsenpöläystä olette kovimpia arvostelemaan ja tuomaan omia ajatuksianne esille.

Te ette ymmärrä erilaisuutta, ette ole nähneet, tunteneet läheisesti muita kuin omannäköisiänne henkilöitä.

Jotkut meinaa et kyllä lapset oppii kun opetetaan.Sanotko noin esim.jalattomalle, opit kävelemään kun sua opetetaan...

Avatkaa ymmärrystänne.

niitä alkoi ilmestymään vasta, kun nämä nykyajan nynnyt alkoivat lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla joutui ainakin matalalla kynnyksellä tarkkikselle. Nykyään sellaista ei ole.

Meillä oli koulussa yläasteessa 80-luvulla 300 oppilasta ja yksi tarkkis, jossa oli n. 10 oppilasta jos sitäkään. Yksi tyttö ja loput poikia.

Ei siihen aikaan ollut sellaisia.

Moisia tautiluokituksia ei oltu silloin vielä edes keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosiaan apukoulut ja tarkkikset. Kyllä minunkin luokalta yksi oppilas lähti apukouluun kesken ala-asteen. Tosin vasta vitosella, ihmeen pitkään olikin pysynyt normaaliopetuksen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

Sorry, vahinko peukutus ylöspäin.

Aikaisemmin osattiin hoitaa lapsia. Ei ollut sietämättömiä naisia kauhistelemassa että joku lapsi on saanut tukistuksen ja huutamassa että se on pahoinpitelyä. Nyt he saivat haluamansa, lapsille vain sanotaan "kulta, voisitko olla niin kiltti että lopettaisit", kun lapsi perseilee miten haluaa kun tietää että kukaan ei tee mitään. Häiriköivät toisiaan tunneilla niin että opetuksesta ei tule mitään ja opettajat ovat kädettömiä kun vain lässytys on sallittua.